Isyys koskettaa jokaista ihmistä tavalla tai toisella, mutta miesten keskustelukulttuurissa se on aiheena vieras. Miessakit ry:n MASI-hanke kokoaa isät yhteen keskustelemaan masennusoireista uudessa elämäntilanteessa.

 

 

Kult­tuu­ri­sesti isien masen­nus on aihe, josta ei ole kovin helppo jutella mies­ten kes­ken, ker­too MASIn han­ke­koor­di­naat­tori Henri Hyttinen. Elämänmuutokseen liit­ty­vät kuor­mi­tus­te­ki­jät koet­te­le­vat pari­suh­detta ja altis­ta­vat masen­nusoi­reille, mutta ver­tais­tu­kea voi olla vai­kea löytää.

MASIn han­ke­työn­te­kijä Ilmo Saneri huo­masi saman epä­koh­dan teh­des­sään isä­työtä Miessakkien Isyyden tueksi ‑hank­keessa.

– Masennus oli tois­tuva teema kah­den­kes­ki­sissä kes­kus­te­luissa. Todella usein puhuimme myös puo­li­son masen­nuk­sesta, joka hei­jas­teli muu­hun perheeseen.

Saneri alkoi poh­tia, voi­siko Miessakit eri­kois­tua parem­min masen­nusoi­rei­siin ja nii­den käsit­te­lyyn isien kanssa. Uusi hanke sai alkunsa.

Molemmat mie­het ker­to­vat, että oma isyys on suuri voi­ma­vara ja innos­taja isä­työtä teh­dessä. Heitä yhdis­tää myös sai­raan­hoi­ta­ja­tausta. Henri Hyttinen on teh­nyt aikai­sem­min työtä mie­len­ter­veys- ja päih­de­kun­tou­tu­jien parissa. Ilmo Saneri on työs­ken­nel­lyt Miessakeissa vuo­desta 2008. Sitä ennen hän toimi hoi­ta­jana las­ten ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian vuodeosastolla.

Mielenterveystyön menetelmät käytössä yksilö- ja ryhmätyössä

Hyttinen ja Saneri ovat koon­neet MASI-hank­kee­seen useita eri­lai­sia aut­ta­mi­sen muo­toja. Valtaosa työstä koos­tuu kah­den­kes­ki­sistä yksi­lö­ta­paa­mi­sista. Niissä osa­puo­let käy­vät yhdessä läpi asiak­kaan elä­män­his­to­riaa, ihmis­suh­teita ja masen­nusoi­reita. Isyyttä tar­kas­tel­laan kol­messa sukupolvessa.

– Järjestötyö ei saa rin­nas­tua jul­ki­sen sek­to­rin toteut­ta­miin pal­ve­lui­hin, mutta työs­ken­te­lyssä on mie­len­ter­veys­työn mene­tel­mät käy­tössä, Hyttinen sanoo.

Sukupolviajattelu kuu­luu kes­kei­sesti myös ryh­mä­työs­ken­te­lyyn. 6–8 hen­gen ryh­mä­ta­paa­mi­silla tee­moi­tettu kes­kus­telu ete­nee yksi­lö­ta­solta suku­pol­vien ket­juun ja omien voi­ma­va­ro­jen hah­mot­te­lusta ihmissuhdetasolle.

– Ryhmässä menemme vähän syvem­mälle aihee­seen. Miehet oppi­vat käy­mään yhdessä kes­kus­te­lua isyy­den ja masen­nuk­sen tee­moista, mistä on hyö­tyä myös ryh­män ulko­puo­lella, Hyttinen uskoo.

Ruuhkavuosien arki ja taloushuolet kiristävät pinnaa

Hankkeen asiak­kaista suu­rin osa on 30–50-vuotiaita mie­hiä. Monet ovat työ­elä­mässä, ja per­hee­seen kuu­lu­vat pie­net lap­set sekä puo­liso. Suurimmalla osalla asiak­kaista lap­set ovat alle kouluikäisiä.

– Elämänvaiheeseen voi liit­tyä monia kasaan­tu­via kuor­mi­tus­te­ki­jöitä. Työn ja perhe-elä­män yhteen­so­vit­ta­mi­nen on haas­ta­vaa. Pariskunta muut­tuu per­heeksi ja aikui­nen van­hem­maksi, Hyttinen kertoo.

– Kulttuurisesti van­hem­muutta ei vält­tä­mättä nähdä voi­ma­va­rana mies­ten elä­mässä, mikä on tie­tysti ikävää.

Hyttisen mukaan pien­ten las­ten isät teke­vät tilas­tol­li­sesti pidem­pää päi­vää töissä. Työltä ale­taan odot­taa uusia asioita, kuten jous­ta­vuutta, joten monella työ­paikka myös vaih­tuu. Vapaa-ajan, pari­suh­dea­jan ja oman ajan tar­peet eivät vält­tä­mättä täyty. Lapsiperheen arki vai­kut­taa yöuneen, mikä voi kär­jis­tää jo ole­massa ole­via ongelmia.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla mies.

– Asiakkaiden suusta kuu­lee, että talou­del­li­nen tilanne on haas­ta­vampi kuin ennen, ja siitä koe­taan pai­netta. Lisäksi on tyy­pil­listä, että van­hem­malla akti­voi­tuu muis­toja omasta men­nei­syy­destä ja lap­suu­den­ko­dista, Hyttinen sanoo.

– Tuoreiden per­hei­den elä­mässä on pal­jon tekeillä. Samanaikaisesti voi olla käyn­nissä mer­kit­tä­viä kodin remont­teja, työ­hön liit­ty­viä muu­tok­sia ja omiin ikään­ty­viin van­hem­piin liit­ty­vää huolta. Toisaalta tuki­ver­kosto voi olla ohut eten­kin kau­pun­kia­lueilla, jos suku­lai­set asu­vat kaukana.

Yksilö- ja ryh­mä­käyn­neillä työs­ken­tely alkaa kar­toi­tuk­sesta. Tilanteen jäsen­te­lyyn kuu­luu ajan­käy­tön, elä­män­hal­lin­nan, pari­suh­teen tilan ja työ­elä­män arvioin­tia. Omien kas­va­tus­kult­tuu­rien yhteen­so­vit­ta­mi­nen puo­li­son kanssa on ylei­nen aihe.

– Useimmiten muu­ta­man ker­ran jäl­keen alka­vat löy­tyä ne teki­jät, joi­hin voi puuttua.

Toiveikkuutta ja avoimuutta – ei ole yhtä oikeaa tapaa olla mies

Sanerin mukaan asiak­kaat ovat löy­tä­neet hank­keen hyvin. Etenkin MASIn verk­koaut­ta­mi­nen on mata­lan kyn­nyk­sen tuki masen­nusoi­rei­den kanssa kamp­pai­le­ville, joten sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sen on helppo vin­kata siitä omalle asiakkaalleen.

Miehet voi­vat kes­kus­tella ja kysyä neu­voa ano­nyy­misti Tukinetin kautta toi­mi­valla kes­kus­te­lu­foo­ru­milla ja cha­tissa. Verkkokurssi sisäl­tää itse­näi­siä teh­tä­viä, videoita sekä hyö­dyl­li­siä link­kejä lisä­tie­to­jen äärelle.

– Kokemukseni mukaan sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­luista ohja­taan tänne meille hake­maan spe­si­fim­pää apua johon­kin ongel­maan. Se on hyö­dyksi, vaikka var­si­nai­nen hoi­to­kon­takti olisi jo ole­massa muu­alla, Hyttinen sanoo.

Kaiken taus­talla on vahva halu aut­taa ja samalla muut­taa mies­ten kes­kus­te­lu­kult­tuu­ria avoimemmaksi.

– Päätavoitteemme on, että mies­ten hyvin­vointi para­nee ja että elä­mässä voi kokea toi­veik­kuutta. Sanomamme on, että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla mies. MASIssa haluamme aut­taa isyy­den alku­met­reillä ja tukea kult­tuu­ria, jossa on monta hyvää tapaa olla isä.

Ella Rantanen