Kemin kaupungin ja Lapin yliopiston yhteishanke tukee Veitsiluodon tehtaalta vuonna 2021 irtisanottuja ja heidän lähipiiriään rakenteellisen sosiaalityön ja mallintamisen keinoin.

 

 

Keväällä 2021 Stora Enso ilmoitti sul­ke­vansa Kemissä vuo­desta 1922 toi­mi­neen Veitsiluodon pape­ri­teh­taan. Veitsiluoto oli kau­pun­gin suu­rin työl­lis­täjä ja siellä työs­ken­teli noin 670 henkilöä.

Ulkopuolisten ali­hank­ki­jay­ri­tys­ten työn­te­ki­jät huo­mioi­den irti­sa­no­mis­ten pelät­tiin vai­kut­ta­van 1 500 hen­ki­lön työ­uraan Meri-Lapin alueella.

– Heti kun Veitsiluodon teh­taan lopet­ta­mi­sil­moi­tus tuli, Kemin kau­pun­kiin perus­tet­tiin krii­si­ryhmä, joka jal­kau­tui osit­tain teh­taalle. Kriisiryhmän kautta läh­dimme suun­nit­te­le­maan han­ketta, joka olisi sosi­aa­li­sena tukena irti­sa­no­tuille, sanoo Kemin kau­pun­gin kehit­tä­mis­pääl­likkö Marja Kivekäs.

Tarkoituksena oli luoda mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­luja ja yhtei­söl­listä toi­min­taa, antaa ohjausta sote-pal­ve­lui­hin ja olla irti­sa­not­tu­jen rin­nalla kulkijana.

Sukupolvien työn katkeaminen aiheuttaa kollektiivista surua.

Ideaa vie­tiin eteen­päin ÄRM eli Äkillisen raken­ne­muu­tok­sen ryh­mässä. Hankkeen pää­ta­voit­teeksi ase­tet­tiin Veitsiluodon teh­taan lopet­ta­mi­sesta joh­tu­van pahoin­voin­nin ja yksi­lö­koh­tais­ten krii­sien lie­ven­tä­mi­nen sekä sosi­aa­lis­ten ongel­mien ennalta ehkäiseminen.

Euroopan sosi­aa­li­ra­has­ton tuella Kemiin pal­kat­tiin kolme kokoai­kaista han­ke­työn­te­ki­jää ja Lapin yli­opis­tolle yksi, eli han­ke­suun­nit­te­lija, sosi­aa­li­työn­te­kijä (YTM) Henna Halttu. Kehittämispäällikkö Marja Kivekäs toi­mii koko hank­keen vas­tuu­hen­ki­lönä Kemissä. Lapin yli­opis­ton sosi­aa­li­työn yli­opis­ton­leh­tori Liisa Hokkanen toi­mii yli­opis­ton vas­tuu­hen­ki­lönä dosentti Tarja Orjasniemen kanssa.

–Toiminnallisen osuu­den lisäksi hank­kee­seen sisäl­tyy Lapin yli­opis­ton toi­mesta raken­teel­li­sen sosi­aa­li­työn kei­noja hyö­dyn­tävä mas­sii­vi­sen jouk­koir­ti­sa­no­mis­ti­lan­teen sosi­aa­lis­ten pal­ve­lu­jen tar­peen kar­toi­tus ja mal­lin­nuso­sio. Lähdemme kehit­tä­mään pal­ve­lu­pa­let­tia ken­tän kautta teke­mällä jal­kau­tu­vaa työtä, josta nousee kehit­tä­mi­sen suun­nat. Emme tee pel­käs­tään yksi­löön koh­dis­tu­vaa, vaan koko yhtei­söön koh­dis­tu­vaa työtä, Hokkanen kertoo.

Vaikuttaa koko alueen yhteisöön

Irtisanomisesta sel­viy­ty­mi­seen ‑hanke toi­mii Kemin lisäksi Keminmaan ja Simon kun­tien alueilla. Hanke käyn­nis­tyi alku­vuo­desta 2022 ja jat­kuu kesä­kuun 2023 lop­puun asti.

– Olen teh­nyt alku­vuo­den hyvin tii­viistä yhteis­työtä han­ke­työn­te­ki­jöi­den eli ter­vey­den­hoi­taja Tuija Teikarin, sai­raan­hoi­taja Anu Fiskin ja sosio­nomi Nina Kukkosen kanssa toteut­ta­malla käy­tän­nön jal­kau­tu­vaa asia­kas­työtä. Olemme ver­kos­toi­tu­neet hyvin laa­jasti sekä sote-puo­len toi­mi­joi­hin että jär­jes­töi­hin ja seu­ra­kun­taan. Viemme han­ketta ja toi­min­taamme ihmis­ten tie­toon. Samalla olemme itse saa­neet käsi­tyk­sen irti­sa­no­tuille ole­massa ole­vista pal­ve­luista, ker­too toi­min­nan kar­toit­ta­mi­sesta ja mal­lin­ta­mi­sesta vas­taava Henna Halttu.

Pohjaa mal­lin­nuk­selle hän saa haas­tat­te­le­malla asiantuntijoita.

– Aiempien pape­ri­teh­tai­den jouk­koir­ti­sa­no­mista teh­ty­jen jul­kai­su­jen näkö­kulma kes­kit­tyy hyvin vah­vasti pel­käs­tään työl­lis­ty­mi­seen. Me yri­tämme kat­soa tilan­netta irti­sa­no­tun hyvin­voin­nin ja sosi­aa­li­sen osal­li­suu­den näkö­kul­masta. Ja min­kä­lai­sia vai­ku­tuk­sia yli­pää­tään on, kun ihmi­nen irti­sa­no­taan pit­kän­kin työ­his­to­rian jälkeen.

Tehtaan alas­ajo on vai­kut­ta­nut koko alu­een yhtei­söön. Sukupolvien työ teh­taalla on kat­ken­nut, mikä on aiheut­ta­nut kol­lek­tii­vista surua. Hankkeessa pyri­tään vas­taa­maan myös tähän.

– Konkreettinen esi­merkki tästä on työ­ni­mellä ”Sata ja yksi tari­naa Veitsiluodosta” kul­keva suun­ni­telma, jossa tavoit­teena on saada enti­siä veit­si­luo­to­lai­sia muis­te­le­maan työ­tään, Halttu kertoo.

Vailla tule­vai­suu­den rat­kai­sua on vielä noin 70–130 irtisanottua.

– Olemme ker­to­neet hank­kees­tamme TE-toi­mis­tolle. He ker­to­vat siitä irti­sa­no­tuille ja pyy­tä­vät suos­tu­musta yhteys­tie­to­jensa anta­mi­seen meille, jotta han­ke­työn­te­kijä voi ottaa hei­hin yhteyttä. Irtisanotulle jää samalla yhteys­tieto mah­dol­lista myö­hem­pää tar­vetta varten.

Haltun mukaan on ollut vai­keaa hah­mot­taa, miten iän, suku­puo­len tai asuin­kun­nan mukaan jakau­tu­vat juuri ne irti­sa­no­tut, jotka hyö­tyi­si­vät hank­keesta eni­ten. Siksi hanke tar­joaa mah­dol­li­sim­man moni­puo­li­sia toimintoja.

– Esimerkiksi koko per­heen ulkoi­lu­ta­pah­tu­maan saimme 50 osal­lis­tu­jaa mukaan lukien irti­sa­not­tu­jen puo­li­soita ja lap­sia. Parasta var­maan on, kun työ­ka­ve­rit ker­to­vat toi­sil­leen toi­min­nas­tamme. Isommilla tapah­tu­milla pyrimme teke­mään toi­min­taamme näky­väksi, jotta se pik­ku­hil­jaa tavoit­taisi nii­tä­kin, jotka pidem­mällä täh­täyk­sellä hyö­tyi­si­vät siitä eniten.

Nopeaa reagointia

Hankkeen vas­tuu­hen­ki­lönä Lapin yli­opis­tolla toi­miva Liisa Hokkanen oli mukana myös han­ke­suun­ni­tel­man laatimisessa.

– Irtisanomisesta sel­viy­ty­mi­seen ‑hanke perus­tet­tiin har­vi­nai­sen nopeasti. Tämä osoit­taa ääret­tö­män nopeaa ja upeaa rea­goin­tia Kemiltä. Hanke on har­vi­nai­nen myös siinä mie­lessä, että muu­tos­ti­lanne Veitsiluodon suh­teen oli niin mas­sii­vi­nen, Hokkanen kertoo.

Pitkän työ­uran jäl­keen irti­sa­no­tuksi tul­leelle ei usein­kaan löydy nopeasti uutta, vas­taa­vaa rat­kai­sua, joka olisi myös sopiva hen­ki­lön elämäntilanteeseen.

– Julkisuutta saa­vat sel­lai­set poik­ki­leik­kaus­tar­kas­te­lut, joissa iso­jen luku­jen sokai­seva vai­ku­tus toi­mii tie­tyllä tavalla. Jos ker­ro­taan, että irti­sa­no­tuista tietty määrä on saa­nut lyhy­tai­kai­sen kou­lu­tus­pai­kan, tul­ki­taan se niin, että he ovat opis­ke­le­massa ja ovat löy­tä­neet rat­kai­sun. Irtisanotuksi tule­mi­nen on kui­ten­kin pit­kä­kin pro­sessi johon­kin uuteen.

Rakenteellisella sosiaalityöllä on monia mahdollisuuksia.

Hankkeessa irti­sa­no­tuille tar­jo­taan ensi­si­jai­sesti yhtei­söl­li­siä toi­min­toja, sillä pal­ve­lu­jär­jes­telmä ei niitä tarjoa.

– Mallinnus pyr­kii etsi­mään rat­kai­sua sii­hen, puut­tuuko pal­ve­lu­jär­jes­tel­mältä tai laa­jem­min kat­sot­tuna yhteis­kun­nalta väli­neitä nähdä ihmi­nen koko­nais­val­tai­sesti. Mallintaminen tar­koit­taa sen näky­väksi teke­mistä, mitä tällä het­kellä ei nähdä tai tunnisteta.

Rakenteellisella sosi­aa­li­työllä Hokkanen näkee monia mahdollisuuksia.

– Se voi olla sosi­aa­lista rapor­toin­tia, osal­lis­ta­via mene­tel­miä tai Bikvaa eli asia­kas­läh­töistä arvioin­tia (Bikva tulee tans­kan kie­len sanoista ja tar­koit­taa asiak­kai­den osal­li­suutta laa­dun­var­mis­ta­jana). Tärkeää olisi, että raken­teel­lista sosi­aa­li­työtä ei aja­tel­taisi yksi­no­maan tie­don­tuo­tan­tona vaan, että raken­teel­li­nen sosi­aa­li­työ todella tar­koit­taa myös sitä, että tieto tulee käyt­töö­no­te­tuksi ja muut­taa käy­tän­töjä. Ruohonjuuritasoa lähem­pänä toteu­tet­ta­vat hyvät käy­tän­nöt voi­vat olla sel­lai­sia, että ne istu­vat mihin tahansa hal­lin­to­mal­liin, Hokkanen tiivistää.

Riitta Ahonen