Jos uudelleensijoittaminen on mahdollista, irtisanominen ei tule kysymykseen, linjasi korkein hallinto-oikeus.

 

 

Kemin­maan kun­ta irti­sanoi vuon­na 2016 van­hus­työn asiantun­ti­jan viras­sa toim­i­neen Soili Raution tuotan­nol­lisin ja taloudel­lisin perustein, vaik­ka vas­taavia työte­htäviä olisi ollut tar­jol­la. Irti­sanomisa­jan pää­tyt­tyä kun­ta palkkasikin toisen työn­tek­i­jän samankaltaisi­in tehtävi­in.

Tal­ent­ian neu­vot­telupääl­likkö Tuo­mas Hyyti­nen ker­too, että korkeim­man hallinto-oikeu­den päätök­sen taustal­la on mutkikas jut­tu, jota yritet­ti­in ratkaista pitkään. KHO antoi päätök­sen­sä syysku­us­sa.

– Tal­en­tia on use­aan otteeseen esit­tänyt työ­nan­ta­jalle mah­dol­lisu­ut­ta kor­ja­ta tilanne. Lop­ul­ta ratkaisu täy­tyi hakea korkeim­man hallinto-oikeu­den kaut­ta, ker­too Hyyti­nen.

Liitto jäsenen tukena

Soili Rautio pyysi Tal­en­ti­as­ta apua jo vuon­na 2014, kun hänen virka­suh­teeseen­sa liit­tyviä muu­tok­sia alkoi tul­la tietoon.

– Ilman lakimi­esten tukea ja neu­vo­ja en olisi päässyt kovinkaan pitkälle. Ammat­tili­itol­ta saatu tuki ja asiantun­te­mus oli­vat val­ta­van tärkeitä. Oikeuspros­es­sis­sa tulee tuo­da oikeat lakipykälät esille, eikä maal­likon laa­joil­lakaan selon­teoil­la näis­sä tilanteis­sa vält­tämät­tä pär­jää, Rautio ker­too.

Soili Rautio sanoo, että hänen pitkä työu­ransa aut­toi suh­teut­ta­maan asioi­ta. Hänel­lä oli vah­va luot­ta­mus, että asian oikea lai­ta tulee vielä esille ja hän saa oikeut­ta.

– Korkein hallinto-oikeus lait­toi asialle pis­teen ja olen tyy­tyväi­nen päätök­seen. Kun­ta ei saa miten tahansa pilkkoa ja siir­rel­lä virko­ja ja työtehtä­­viä, vaik­ka sil­lä olisikin taloudel­lisia painei­ta.

Mitä sanoo viranhaltijalaki?

Viran­halti­jalain mukaan työ­nan­ta­jal­la on velvol­lisu­us muun sovel­tuvan työn tar­joamiseen irti­sanomisen vai­h­toe­htona. Jos uudelleen­si­joit­ta­mi­nen on mah­dol­lista, irti­sanomi­nen ei tule kysymyk­seen. Tässä tapauk­ses­sa irti­san­ot­tu Rautio olisi ollut pätevä ainakin kah­teen Kem­in­maan kun­nas­sa avoin­na olleeseen tehtävään, mut­ta hänelle ei tar­jot­tu niistä kumpaakaan.

Rautio­ta korkeim­mas­sa hallinto-­oikeudessa avus­tanut asiana­ja­ja Jari Määt­tä korostaa, että KHO:n ratkais­us­sa olen­naista on, ettei kun­nal­la ollut lain mukaista irti­sanomis­pe­rustet­ta. Kun­ta oli palkan­nut toisen virkamiehen sel­l­aisi­in tehtävi­in, joi­ta Soili Rautio olisi ollut ammat­ti­taiton­sa ja osaamisen­sa puoles­ta pätevä hoita­maan.

– Laa­jasti kat­sot­tuna KHO:n päätös on merkit­tävä myös muiden vas­taa­van­laisi­in irti­san­omisti­lanteisi­in joutunei­den viran­halti­joiden kannal­ta, sanoo Määt­tä.

Tal­en­ti­as­ta myös pain­ote­taan, että kun­nis­sa tulisi aina muis­taa viranhaltija­lain mukainen laa­ja ja kat­ta­va uudelleen­si­joit­tamisvelvol­lisu­us, jota ei voi ohit­taa talous­vaikeuk­sien var­jol­la.

– Työ­nan­ta­ja ei voi näen­näisil­lä tai väli­aikaisil­la jär­jeste­ly­il­lä väistää muun työn tar­joamisvelvoitet­taan, mikäli sovel­tuvaa työtä on todis­tet­tavasti tar­jol­la, Tuo­mas Hyyti­nen sanoo.

Täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa viran­halti­ja voi antaa kun­nalle selvi­tyk­sen kär­simästään taloudel­lis­es­ta vahin­gos­ta ja hän on viran­halti­jalain mukaises­ti oikeutet­tu kor­vauk­seen ansion­mene­tyk­ses­tä virka­suh­teen päät­tämisen jälkeiseltä ajal­ta.

Maria Cavo­nius