Jos uudelleensijoittaminen on mahdollista, irtisanominen ei tule kysymykseen, linjasi korkein hallinto-oikeus.

 

 

Kemin­maan kunta irti­sa­noi vuonna 2016 van­hus­työn asian­tun­ti­jan virassa toi­mi­neen Soili Rau­tion tuo­tan­nol­li­sin ja talou­del­li­sin perus­tein, vaikka vas­taa­via työ­teh­tä­viä olisi ollut tar­jolla. Irti­sa­no­mi­sa­jan pää­tyt­tyä kunta palk­ka­si­kin toi­sen työn­te­ki­jän saman­kal­tai­siin tehtäviin.

Talen­tian neu­vot­te­lu­pääl­likkö Tuo­mas Hyy­ti­nen ker­too, että kor­keim­man hal­linto-oikeu­den pää­tök­sen taus­talla on mut­ki­kas juttu, jota yri­tet­tiin rat­kaista pit­kään. KHO antoi pää­tök­sensä syyskuussa.

– Talen­tia on use­aan ottee­seen esit­tä­nyt työ­nan­ta­jalle mah­dol­li­suutta kor­jata tilanne. Lopulta rat­kaisu täy­tyi hakea kor­keim­man hal­linto-oikeu­den kautta, ker­too Hyytinen.

Liitto jäsenen tukena

Soili Rau­tio pyysi Talen­tiasta apua jo vuonna 2014, kun hänen vir­ka­suh­tee­seensa liit­ty­viä muu­tok­sia alkoi tulla tietoon.

– Ilman laki­mies­ten tukea ja neu­voja en olisi pääs­syt kovin­kaan pit­källe. Ammat­ti­lii­tolta saatu tuki ja asian­tun­te­mus oli­vat val­ta­van tär­keitä. Oikeus­pro­ses­sissa tulee tuoda oikeat laki­py­kä­lät esille, eikä maal­li­kon laa­joil­la­kaan selon­teoilla näissä tilan­teissa vält­tä­mättä pär­jää, Rau­tio kertoo.

Soili Rau­tio sanoo, että hänen pitkä työ­uransa aut­toi suh­teut­ta­maan asioita. Hänellä oli vahva luot­ta­mus, että asian oikea laita tulee vielä esille ja hän saa oikeutta.

– Kor­kein hal­linto-oikeus lait­toi asialle pis­teen ja olen tyy­ty­väi­nen pää­tök­seen. Kunta ei saa miten tahansa pilk­koa ja siir­rellä vir­koja ja työtehtä­­viä, vaikka sillä oli­si­kin talou­del­li­sia paineita.

Mitä sanoo viranhaltijalaki?

Viran­hal­ti­ja­lain mukaan työ­nan­ta­jalla on vel­vol­li­suus muun sovel­tu­van työn tar­joa­mi­seen irti­sa­no­mi­sen vaih­toeh­tona. Jos uudel­leen­si­joit­ta­mi­nen on mah­dol­lista, irti­sa­no­mi­nen ei tule kysy­myk­seen. Tässä tapauk­sessa irti­sa­nottu Rau­tio olisi ollut pätevä aina­kin kah­teen Kemin­maan kun­nassa avoinna ollee­seen teh­tä­vään, mutta hänelle ei tar­jottu niistä kumpaakaan.

Rau­tiota kor­keim­massa hal­linto-­oi­keu­dessa avus­ta­nut asia­na­jaja Jari Määttä koros­taa, että KHO:n rat­kai­sussa olen­naista on, ettei kun­nalla ollut lain mukaista irti­sa­no­mis­pe­rus­tetta. Kunta oli pal­kan­nut toi­sen vir­ka­mie­hen sel­lai­siin teh­tä­viin, joita Soili Rau­tio olisi ollut ammat­ti­tai­tonsa ja osaa­mi­sensa puo­lesta pätevä hoitamaan.

– Laa­jasti kat­sot­tuna KHO:n pää­tös on mer­kit­tävä myös mui­den vas­taa­van­lai­siin irti­sa­no­mis­ti­lan­tei­siin jou­tu­nei­den viran­hal­ti­joi­den kan­nalta, sanoo Määttä.

Talen­tiasta myös pai­no­te­taan, että kun­nissa tulisi aina muis­taa viranhaltija­lain mukai­nen laaja ja kat­tava uudel­leen­si­joit­ta­mis­vel­vol­li­suus, jota ei voi ohit­taa talous­vai­keuk­sien varjolla.

– Työ­nan­taja ei voi näen­näi­sillä tai väliai­kai­silla jär­jes­te­lyillä väis­tää muun työn tar­joa­mis­vel­voi­tet­taan, mikäli sovel­tu­vaa työtä on todis­tet­ta­vasti tar­jolla, Tuo­mas Hyy­ti­nen sanoo.

Täl­lai­sissa tapauk­sissa viran­hal­tija voi antaa kun­nalle sel­vi­tyk­sen kär­si­mäs­tään talou­del­li­sesta vahin­gosta ja hän on viran­hal­ti­ja­lain mukai­sesti oikeu­tettu kor­vauk­seen ansion­me­ne­tyk­sestä vir­ka­suh­teen päät­tä­mi­sen jäl­kei­seltä ajalta.

Maria Cavo­nius