Taistelu naisten lisääntymisoikeuksista on ollut Irlannissa pitkä ja katkera. Sosiaalityöntekijäjärjestö lähti mukaan kamppailuun vasta tänä keväänä.

 

Irlan­nissa on ollut eri­tyi­sen tiukka abort­ti­lain­sää­däntö. Vuonna 1983 perus­tus­la­kiin lisä­tyssä 8 §:ssä abort­ti­kiel­toa tiu­ken­net­tiin mää­rit­te­le­mällä syn­ty­mät­tö­män lap­sen ja äidin elämä sama­nar­voi­siksi. Tämän pykä­län nojalla abortti oli kiel­letty kai­kissa tapauk­sissa, oli sit­ten kyse äidin elä­mästä, rais­kauk­sen tulok­sena syn­ty­neestä ras­kau­desta, sikiön vaka­vasta epä­muo­dos­tu­masta, inses­tin seurauksista.

Valtio puut­tui lisään­ty­mi­soi­keuk­siin vah­vasti myös muu­toin. Ehkäisyvälineiden käyttö oli kiel­let­tyä 1970-luvun lopulle saakka, jol­loin nai­mi­sissa ole­vat paris­kun­nat saat­toi­vat saada niitä lää­kä­rin mää­räyk­sestä. Vasta vuonna 1985 ehkäi­sy­vä­li­neet tuli­vat kaik­kien täysi-ikäis­ten saataville.

Tämän vuo­den tou­ko­kuussa pidet­tiin kan­sa­nää­nes­tys, jossa 66 pro­sent­tia irlan­ti­lai­sista kan­natti perus­tus­lain 8 §:n kumoa­mista. Äänestystä edelsi vuo­sien kamp­pailu, joka tii­vis­tyi 2010-luvulla sään­nöl­li­siin mie­le­no­soi­tuk­siin ja laa­je­ne­vien yhtei­sö­jen kampanjointiin.

Ammattiliitot ja opis­ke­li­ja­jär­jes­töt oli­vat aktii­vi­sia, samoin monet ammat­ti­lais­ryh­mät kuten laki­mie­het, lää­kä­rit, sai­raan­hoi­ta­jat ja käti­löt. Yllättäen sosi­aa­li­työn­te­ki­jät eivät olleet tässä kamp­pai­lussa etulinjassa.

Naisvihaa vai uskontoa?

Sosiaalityön pro­fes­sori Maeve Foreman on kuu­mana kesä­päi­vänä vas­tassa Dublinin kes­kus­tassa sijait­se­van Trinity Collegen pää­por­tilla. Kuljemme turis­teja kuhi­se­van pihan poikki opet­ta­jien talolle ja nousemme pal­jon näh­neet por­taat toi­sen ker­rok­sen kahvilaan.

Virallisesti Maeve Foreman on eläk­keellä, mutta hän ohjaa edel­leen opis­ke­li­joita Trinity Collegessa. Hänellä on pers­pek­tii­viä valaista Irlannin nais­ten oikeus­tais­te­lua sosi­aa­li­työn näkökulmasta.

– Yhteiskunnan suh­tau­tu­mi­nen ras­kaaksi tul­lei­siin nai­mat­to­miin tyt­töi­hin ja nai­siin on ollut tuo­mit­seva. Samalla, kun elä­mää pidet­tiin pyhänä ja ehkäisy oli kiel­letty, ran­kais­tiin aviot­to­mia äitejä ja myös hei­dän lap­si­aan, Maeve Foreman kertoo.

Irlannissa toimi nun­nien yllä­pi­tä­miä Magdalena-pesu­loita, joi­hin sijoi­tet­tiin ”lan­gen­neita nai­sia”. Laitoksissa saat­toi olla myös rötös­te­le­viä, flirt­tai­le­via tai ”liian kau­niita” tyt­töjä. Joskus myös orpoja tyt­töjä jou­tui aikuis­tues­saan orpo­ko­deista Magdalena-pesu­loi­den työvoimaksi.

Naiset ja tytöt asui­vat Magdalena-asun­to­loissa ja työs­ken­te­li­vät ilmai­sena työ­voi­mana pesu­loissa. He koh­ta­si­vat fyy­sistä ja psyyk­kistä kal­toin­koh­te­lua. Viimeinen Magdalena-pesula sul­jet­tiin vasta vuona 1996.

– Ei kan­nata syyt­tää yksin nun­nia. Koko yhteis­kunta oli osal­li­sena tässä käy­tän­nössä. Perheet pii­lot­ti­vat häpeänsä – toi­si­naan myös inses­tin seu­rauk­set – Magdalena-pesu­loi­hin. Perheet ja monet val­tion lai­tok­set peset­ti­vät myös pyyk­kinsä näissä pesuloissa.

1984 Ann Lovett (15) kuoli synnytettyään yksin kirkkomaalla. Myös lapsi kuoli.

Oli myös nun­nien yllä­pi­tä­miä äiti–lapsi-koteja, joissa saat­toi odot­taa syn­ny­tystä ja syn­nyt­tää lapsen.

Näissä kodeissa syn­ty­neitä aviot­to­mia lap­sia annet­tiin adop­tioon ja myös myy­tiin ulko­maille. Toisinaan äidin tah­don vas­tai­sesti. Palkittu elo­kuva Philomena ker­too yhdestä täl­lai­sesta tapauk­sesta, jossa vuo­sien etsin­nän jäl­keen äiti saa tie­tää, että hänen poi­kansa oli adop­toitu Yhdysvaltoihin.

– Myös sosi­aa­li­työn­te­ki­jät oli­vat osal­li­sena sijoit­ta­malla nai­sia näi­hin kotei­hin, muis­tut­taa Maeve Foreman.

Kiertoteitä ja neuvokkuutta

Sosiaalityöntekijät luon­nol­li­sesti koh­ta­si­vat nai­sia, jotka ras­kau­den vuoksi tar­vit­si­vat apua joko elä­män jär­jes­tä­mi­seen tai abor­tin saa­mi­seen. Kädet oli­vat var­sin sidotut.

Yksinäisen äidin oli lähes mah­do­tonta pitää lap­sensa, jos oma perhe ei tuke­nut, sillä yhteis­kun­nan talou­del­lista tukea yksin­huol­ta­jille ei ollut ennen vuotta 1976.

Maeve Foreman muis­taa ajat, jol­loin oli kiel­let­tyä edes tar­jota tie­toa abor­tin mah­dol­li­suu­desta ulkomailla.

– Saatoin kysyä asiak­kaalta, haluai­siko hän kupin teetä, ja pois­tuin sitä val­mis­ta­maan jät­täen asiak­kaan saa­ta­ville kir­jal­lista mate­ri­aa­lia abortista.

– Jos asia­kas halusi abor­tin ulko­mailla, mutta hänellä ei ollut varaa mat­kus­taa, saa­toimme hakea avus­tusta pesu­ko­neen ostoa varten.

– Se ei ollut hyvää sosi­aa­li­työtä, Maeve Foreman huokaa.

– Tilanne muut­tui, kun tuli HIV/AIDS. Ehkäisyvälineet tuli­vat sal­li­tuiksi, kun niillä oli muu tar­koi­tus kuin ehkäisy, ker­too Maeve Foreman, joka työs­ken­teli tuo­hon aikaan HIV/AIDS-kli­ni­kalla.

– Oli tär­keää ker­toa HIVin vai­ku­tuk­sista siki­öön ja syn­ty­vään lap­seen. Ennen lää­ki­tyk­sen kehit­ty­mistä abortti oli usein suo­si­tel­tava vaih­toehto. Kun lää­ki­tys kehit­tyi, osat­tiin estää tau­din siir­ty­mi­nen siki­öön. Silloin oli tär­keää voida jakaa oikeaa tie­toa ras­kaana ole­valle poti­laalle, jotta tur­halta abor­tilta voi­tiin vält­tyä. Avoimuus ja lupa puhua hel­pot­ti­vat työtä.

Maeve Foreman ker­too samalla HIV/AIDS-kli­ni­kalla työs­ken­nel­leestä nun­nasta, joka antoi poti­laille tie­toa abor­tista ja aut­toi ulko­maille saa­maan abor­tin, jos se oli tarpeen.

– Aivan var­masti abortti oli vas­toin hänen usko­aan ja vakau­mus­taan, mutta hän toimi amma­til­li­sesti poti­laan edun mukai­sesti. Hän oli hyvä sosi­aa­li­työn­te­kijä. Olen käyt­tä­nyt häntä esi­merk­kinä amma­til­li­sesta asen­teesta myös opet­taes­sani sosiaalityötä.

Paljastukset ja ihmisten tarinat muokkaavat mielipiteitä

Magdalena-pesu­lat nousi­vat kes­kus­te­luun 2011, kun dubli­ni­lai­sen pesu­lan taka­pi­halta löy­tyi 155 kuol­leen lap­sen jään­nök­set. Lukuisia todis­ta­jia tuli esille ker­to­maan pesu­loi­den elämästä.

Paljastukset jat­kui­vat, kun his­to­rian­tut­kija toi vuonna 2012 esille tie­tonsa liki 800 alle 3‑vuotiaan lap­sen jään­nök­sistä Galwaystä enti­sen äiti–lapsi-kodin pihalta.

Vuonna 2013 pää­mi­nis­teri Enda Kenny pyysi val­tion puo­lesta anteeksi nais­ten ja las­ten kal­toin­koh­te­lua. Vuonna 2015 perus­tet­tiin tut­ki­mus­ko­mis­sio sel­vit­tä­mään asioita.

Aborttikieltoon liit­tyen jul­ki­suu­teen nousi vuo­sien myötä yksit­täi­siä koh­tuut­to­mina pidet­tyjä tapauk­sia, joissa abortti- ja ehkäi­sy­kielto, suvait­se­mat­to­muus ja salailu oli­vat aiheut­ta­neet tragedioita.

– Yksittäistapaukset muok­ka­si­vat ihmis­ten mie­li­pi­teitä lisään­ty­mi­soi­keuk­sien suh­teen enem­män kuin mikään muu, toteaa Maeve Foreman.

Muutos oli tapah­tu­massa. Tällä vuo­si­tu­han­nella Irlanti on ollut edel­lä­kä­vijä libe­raa­leissa asenteissa.

– Irlanti on ensim­mäi­nen val­tio, joka hyväk­syi kan­sa­nää­nes­tyk­sen tulok­sena homoa­vio­lii­tot jo vuonna 2015. Myös suh­tau­tu­mi­nen trans­su­ku­puo­li­siin on libe­raali, jokai­nen saa päät­tää suku­puo­lensa ilman lää­kä­reitä, Foreman kertoo.

Maeve Foreman oli vai­kut­ta­massa sii­hen, että Irlannin sosi­aa­li­työn­te­ki­jäyh­dis­tys otti kan­taa ja kehotti äänes­tä­mään abort­ti­kiel­lon kumoa­mi­seksi. Tietä tasoitti myös hänen oppi­laansa, sosi­aa­li­työn­te­kijä Kerry Cuskellyn akti­vismi sosi­aa­li­sessa mediassa.

– Sosiaalityöntekijäjärjestö ei ole ollut ensim­mäis­ten jou­kossa puo­lus­ta­massa nais­ten lisään­ty­mi­soi­keuk­sia. Aikaisempien kan­sa­nää­nes­tys­ten yhtey­dessä yhdis­tys vältti kan­nan­ot­toa. Oli meiltä suuri saa­vu­tus saada kan­nan­otto läpi tämän kevään yleis­ko­kouk­sessa, vain muu­tama viikko ennen kan­sa­nää­nes­tystä, Foreman kertoo.

Irish Association of Social Workers on pieni amma­til­li­nen yhdis­tys, jolla on noin 1 300 jäsentä. Tärkeä toi­min­ta­muoto on jäsen­ten kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den poh­jalta muo­dos­te­tut toi­min­ta­ryh­mät. Ne otta­vat kan­taa, lob­baa­vat päät­tä­jiä, ovat mukana jul­ki­sessa kes­kus­te­lussa. Maeve Foreman on aktii­vi­nen maa­han­muut­ta­ja­työn ryh­mässä, Kerry Cuskelly mie­len­ter­veys­työn ryhmässä.

Pieni punainen kana

Kerry Cuskelly oli hei­nä­kuun alussa täy­dessä työn tou­hussa kan­sain­vä­li­sessä sosi­aa­li­työn kon­fe­rens­sissa. Hänellä on kui­ten­kin aikaa ker­toa perus­ta­mas­taan SocialWorkers4Choice-ryhmästä.

– Naisten his­to­ria ei ole valoisa Irlannissa. Naisena, sisa­rena, tyt­tä­ren äitinä ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä aloin yhä enem­män kär­siä nais­ten koh­taa­masta epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­desta ja oikeuk­sien puut­teesta. Vihaisuus ker­tyi vuo­sien mit­taan ja lopulta oli aika toimia.

Kerry Cuskelly on omak­su­nut pro­fes­so­ril­taan Maeve Foremanilta yhtei­söl­li­sen sosi­aa­li­työn mal­lin, jota kan­nat­taa käyt­tää kai­kessa sosiaalityössä.

– Olen onnel­li­sim­mil­lani, kun saan akti­voida asiak­kaita aja­maan omaa asi­aansa, tule­maan jul­ki­suu­teen, toi­mi­maan ja vaikuttamaan.

Tunsin, että sosiaalityöntekijöidenkin on lähdettävä mukaan.

Tällä ker­taa kyse oli poik­keuk­sel­li­sesti kol­le­goi­den akti­voi­mi­sesta toimintaan.

– Aloitin jul­ki­sen alan ammat­ti­lii­ton kam­pan­jassa, jonka mot­tona oli ”nais­ten lisään­ty­mi­soi­keu­det ovat työn­te­ki­jän oikeuk­sia”. Kun yhä useam­mat ammat­ti­ryh­mät alkoi­vat perus­taa omia ryh­mi­ään, tun­sin, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den­kin on läh­det­tävä mukaan.

– Usein kuu­len kol­le­go­jen sano­van, että työ on kovin ras­kasta, eivätkä aika ja voi­mat riitä akti­vis­miin työ­tun­tien jäl­keen. Ei minul­la­kaan ole aikaa, mutta olen hyvä suun­nit­te­le­maan ajankäyttöäni.

Kerry Cuskelly tun­tee itsensä Pieni punai­nen kana ‑las­ten­sa­dun kanaksi, joka on val­mis työ­hön saa­vut­taak­seen tavoit­teensa, vaikka ei sai­si­kaan muita mukaan. Tällä ker­taa oli onni, että muut­kin innos­tui­vat ja kaikki saa­vat naut­tia työn tuloksesta.

– Perustin sosi­aa­li­seen medi­aan ryh­män SocalWorkers4Choice. Aluksi meitä oli kou­ral­li­nen, mutta myö­hem­min saimme perus­te­tuksi pai­kal­li­sia toi­min­ta­ryh­miä, jotka puo­les­taan teki­vät yhteis­työtä mui­den ammat­ti­lais­ten vas­taa­vien ryh­mien kanssa. Saimme tukea myös Pohjois-Irlannista, Uudesta Seelannista ja Yhdysvalloista, Cuskelly kertoo.

Ryhmien tar­koi­tuk­sena oli vai­kut­taa ylei­seen mie­li­pi­tee­seen, jotta kan­sa­nää­nes­tyk­sessä perus­tus­lain 8 §:n kumoa­mi­nen onnis­tuisi. Samalla vai­ku­tet­tiin sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den mielipiteisiin.

Ammatti velvoittaa

Maeve Foreman ker­too, että kan­nan­otto kan­sa­nää­nes­tyk­seen syn­tyi yksit­täis­ten yhdis­tyk­sen jäsen­ten aloit­teesta yhdis­tyk­sen vuosikokoukselle.

– Olimme hyvin tark­koja siinä, mitä halusimme, sillä yhdis­tyk­sessä on mon­taa mieltä ole­via ihmi­siä. Sosiaalityöntekijät kuvas­ta­vat irlan­ti­laista yhteis­kun­taa mie­li­pi­tei­neen ja vakau­muk­si­neen. Emme halun­neet rajoit­taa kenen­kään oikeutta omaan mie­li­pi­tee­seen abortista.

– Teimme sel­väksi, ettemme äänestä siitä, onko abortti oikein vai ei. Perustava kysy­mys on siinä, että rekis­te­röi­tynä ammat­ti­lai­sena sosi­aa­li­työn­te­kijä ei saa antaa omien arvo­jensa ja asen­tei­densa vai­kut­taa asia­kas­työssä. Asiakkaalla tulee olla oikeus tehdä omat rat­kai­sunsa, sillä lopul­ta­kin hänen ter­vey­des­tään ja elä­mäs­tään on kysy­mys, Foreman tiivistää.

Kannanoton perus­te­luissa tuo­tiin esille ne hai­tat, joita asiak­kaat ja hei­dän yhtei­sönsä ovat koke­neet abort­ti­lain­sää­dän­nön vuoksi.

– Hyvin toi­meen­tu­le­vat ja per­heensä tuke­mat nai­set ja tytöt kyke­ne­vät mat­kus­ta­maan ulko­maille saa­maan lail­li­sen abor­tin, mutta toi­sin on varat­to­mien, alis­ta­vassa suh­teissa elä­vien, tur­va­paik­kaa hake­vien ja pape­rit­to­mien sekä monien mui­den kohdalla.

Äänestyksessä esi­tystä tuki 80 pro­sent­tia kokouk­sen osanottajista.

Työ jatkuu

Vaikka abort­tioi­keutta kos­ke­van kan­sa­nää­nes­tyk­sen tulos ei ollut edes tiukka, ovat vas­ta­voi­mat edel­leen liik­keellä ja yrit­tä­vät hidas­taa pro­ses­sia ja väl­jen­tää oikeuk­sia mah­dol­li­sim­man vähän. Lakia laa­di­taan par­hail­laan, ja Kerry Cuskellyn ryhmä pyr­kii vai­kut­ta­maan lain sisäl­töön siten, että se on tar­peeksi kattava.

– Laissa on otet­tava huo­mioon ihmis­ten monen­lai­set olo­suh­teet, jotta voi­daan tur­vata esi­mer­kiksi väki­val­tai­sessa ja alis­ta­vassa suh­teessa elä­vän nai­sen oikeu­det, tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den oikeu­det ja sosi­aa­li­työn pal­ve­lut asiak­kaille. Tarvitaan myös suoja-alu­eet abort­tikli­ni­koi­den ympä­rille, jotta niissä voi­daan asioida yksi­tyi­syy­den kär­si­mättä, Cuskelly luettelee.

Kristiina Koskiluoma