Vaikka Intian kastijärjestelmä kumottiin jo vuonna 1950 ja nykyinen lainsäädäntö turvaa kaikille tasavertaiset oikeudet, on kastittomiin ja alempiin kasteihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta yleistä erityisesti maaseudulla.

 

 

Vuonna 2016 Intian Kansal­lisen rikos­ti­laston mukaan rekis­te­röitiin 40 774 yhteen­ottoa ylempiin ja alempiin yhteis­kun­nal­lisiin ryhmiin kuuluvien kesken. Vuonna 2015 tilas­toitiin 38 564 kastit­tomiin kohdis­tuvaa rikosta. Välival­taiset hyökkäykset kohdis­tuvat niin yksit­täisiin kastit­tomiin henki­löihin kuin kokonaisiin perheisiin ja yhtei­söihin.

Kastit­tomat käyttävät itsestään nimitystä dalit, joka tarkoittaa hindin kielessä poljettua. Dalitien asema on ollut perin­tei­sesti kaikkein huonoin. Tunnetuin dalit on ihmisoi­keus­tais­telija ja kasti­lai­toksen arvos­telija tohtori Bhimrao Ramji Ambedkar, joka kuoli vuonna 1956. Hän oli yksi Intian perus­tuslain pääsuun­nit­te­li­joista.

B.R. Ambedkar kritisoi muun muassa Mahatma Gandhin politiikkaa, sillä Gandhi ei halunnut kumota kasti­lai­tosta, vaan pyrki uudis­tamaan sitä sisältä käsin tässä kuitenkaan onnis­tu­matta. Protestina Gandhin politii­kalle Ambedkar kääntyi buddha­lai­seksi, ja hänen esimerk­kiään noudattaen suurin osa daliteista on kääntynyt joko buddha­lai­siksi tai kristi­tyiksi.

Intian kastittomat

Dalitit ovat viime vuosi­kym­meninä saaneet jalan­sijaa jopa yhteis­kunnan näkyvillä paikoilla: vuonna 1995 valittiin ensim­mäinen dalit Mayawati Uttar Pradeshin osavaltion päämi­nis­te­riksi, ja Intian presi­den­tiksi valittiin vuonna 2017 dalit Ram Nath Kovind.

Daliteja työsken­telee nykyisin paljon sosiaa­lia­lalla. Bodhi Sainkupar Ranee on ollut 15 vuotta sosiaa­lityön yliopis­ton­opet­tajana Tata-insti­tuu­tissa Mumbaissa. Bodhi on dalit ja buddha­lainen. Hänen kiinnos­tuk­sensa tutki­muk­sessa ja opetuk­sessa kohdistuu ennen kaikkea Intian alkupe­räis­väestöön sekä buddha­laiseen ja kansain­vä­liseen sosiaa­li­työhön, joista hän on pitänyt yliopis­tossa useita kursseja.

Gandhilaisen ja buddhalaisen sosiaalityön rinnalle on nyt nousemassa uusia, radikaaleja sosiaalityön suuntauksia.

Intian noin 1,2 miljar­dista asukkaasta lasketaan olevan kastit­tomia 201,4 miljoonaa. Alkupe­räis­kansoja on Bodhin mukaan 705, joissa yhteensä väestöä 104,3 miljoonaa. Lisäksi on 75 erityisen haavoit­tu­vassa asemassa olevaa alkupe­räis­ryhmää. Ne ovat yleensä kasti­lai­toksen ulkopuo­lella, mutta niiden status on yhtä heikko kuin kastit­to­milla.

Bodhin mukaan kysymys kasti­jär­jes­telmän olemas­sao­losta ei ole kovin yksise­lit­teinen. Joidenkin mielestä sitä ei ole, ja toisten mielestä se tunkee jokai­selle elämän alueelle: sosiaa­li­selle, poliit­ti­selle, talou­del­li­selle ja myös kulttuuriin.

Sosiaalityön suunnat

Ruohon­juu­ri­tason sosiaa­li­työssä voidaan erottaa kaksi toisistaan poikkeavaa linjaa: gandhi­lainen sosiaa­lityö ja ambed­ka­ri­lainen, josta käytetään myös nimitystä buddha­lainen sosiaa­lityö. Niiden välillä on Bodhin mukaan hyvin syviä teoreet­tisia jännit­teitä, jotka pohjau­tuvat B.R. Ambed­karin ja Mahatma Gandhin hyvin erilaiseen suhtau­tu­miseen kasti­jär­jes­telmään.

Useimmat ylempiin kasteihin kuuluvat sosiaa­li­työn­te­kijät kannat­tavat Bodhin mukaan gandhi­laisen sosiaa­lityön ideoita, kun taas kastit­tomien yhtei­söissä toteu­tetaan buddha­laista sosiaa­li­työtä.

Nyt on kuitenkin nouse­massa uuden­laisia sosiaa­lityön suuntauksia, joilla on vahva antipat­riar­kaat­tinen naisnä­kö­kulma. Ne tunnus­tavat Intian todel­li­suuden perus­tuvan kasteihin, ei yhteis­kun­ta­luokkiin.

− Länti­sessä ja amerik­ka­lai­sessa kirjal­li­suu­dessa esitetty tasa-arvoon pyrkivä raken­teel­linen ja radikaali sosiaa­lityö lähtee sekin ajatuk­sesta, että Intia on luokka-, ei kastiyh­teis­kunta, Bodhi huomauttaa.

Sosiaa­lityön koulutus on Intiassa vasta herää­mässä tunnus­tamaan dalitien aseman. Bodhi kertoo, että lukuun ottamatta Tata Insti­tuutin sosiaa­lityön koulu­tusta, hän ei tiedä mitään muuta oppilai­tosta, joka tarjoaa kursseja tähän aiheeseen liittyen.

− Toisin sanoen, Intian sosiaa­lityö on sokea kasti­jär­jes­tel­mälle ja dalitien ahdin­golle. Syynä saattaa olla se, että suurin osa sosiaa­lityön opetta­jista on lähtöisin ylemmistä kasteista.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kastit­tomia koskeva keskustelu on edelleen tabu. Dalitit ovat kuitenkin nousseet vaatimaan oikeuk­siaan, ja tämä heijastuu Bodhin mukaan myös sosiaa­lityön koulu­tukseen.

− Mutta se on viimeinen paikka, jossa kuulet näistä asioista.

Rakenteellinen sosiaalityö on farssi”

Intia­lai­sessa sosiaa­li­työssä ei Bodhin mukaan käsitellä ylempien yhteis­kun­nal­listen ryhmien valta-asemansa suojissa alemmille ryhmille tekemää väkivaltaa. Ylempää kastia edustava sosiaa­li­työn­tekijä ei puhu kasteista, vaan yhteis­kun­ta­luo­kista, hän ei puhu kastit­to­mista, vaan köyhistä ihmisistä, ja hänen mielestään raiskaus kohdistuu sukupuoleen, ei kastiin.

− Mutta jos keskus­telet alemmasta kastista olevan työnte­kijän kanssa, on kasteilla, daliteilla ja raiskauk­silla selkeä yhteys toisiinsa. Ja kaikki tietävät, että intia­lainen luokka­huone on itse asiassa intia­lainen kasti­huone, mutta siitä ei puhuta.

Bodhin mukaan suurin osa ylemmistä kasteista tulevista yhteis­kun­nal­li­sista toimi­joista kieltää kastien olemas­saolon. Tällaiseen näkemykseen perustuva raken­teel­linen sosiaa­lityö pikem­minkin alistaa alistetut kuin voimauttaa heitä.

Raken­teel­linen sosiaa­lityö Intiassa on Bodhin mielestä farssi. Sitä voi verrata ylempään kastiin kuuluvaan henkilöön, joka näyttää ja kuulostaa radikaa­lilta, mutta puhuu vain tyhjiä sanoja. On toki poikkeuk­siakin.

− Tunnen joitakin raken­teel­lista sosiaa­li­työtä tekeviä, jotka ajatte­livat ennen Intian olevan luokkayh­teis­kunta, mutta tunnus­tavat sen nykyisin kastiyh­teis­kun­naksi. Tämä on perus­teel­li­sesti muuttanut heidän työnsä teoriaa ja käytäntöä.

Huolimatta syrjinnästä on dalitien ja buddhalaisten yhteisöjen elämässä on tapahtunut parannuksia.

Bodhi sanoo edusta­vansa kriit­tistä sosiaa­li­työtä, joka näkee Ambed­karin tavoin Intian kastiyh­teis­kuntana ja sen ulkopuo­lisena yhteis­kuntana Intian alkupe­räis­väestön.

Hänen mielestään kriit­tinen sosiaa­lityö ei liioin ole univer­saalia, vaan konteks­tu­aa­lista, sillä jokainen tapahtuma synnyttää oman todel­li­suu­tensa ja käytän­tönsä.

− Suoma­lainen sosiaa­lityö on noussut suoma­lai­sesta konteks­tista, ja ymmärrän kriit­tisen sosiaa­lityön humaanina pyrki­myksenä löytää ratkaisuja ongelmiin, jotka nousevat suoma­lai­sesta todel­li­suu­desta. Näin on myös Intiassa.

Huoli­matta kastit­tomiin kohdis­tu­neesta syrjin­nästä on dalitien ja buddha­laisten yhtei­söjen elämässä Bodhin mukaan tapah­tunut merkit­täviä paran­nuksia. Nuo yhteisöt muodos­tavat nyt johtavan edistyk­sel­lisen ja demokraat­tisen kansan­liikkeen, joka tähtää laaja­mit­taiseen sosiaa­liseen muutokseen Intiassa.

− Voidaan jopa sanoa, että se on maailman suurin sosiaa­lisen muutoksen liike, Bodhi Sainkupar Ranee sanoo.

Iita Kettunen