Vaikka Intian kastijärjestelmä kumottiin jo vuonna 1950 ja nykyinen lainsäädäntö turvaa kaikille tasavertaiset oikeudet, on kastittomiin ja alempiin kasteihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta yleistä erityisesti maaseudulla.

 

 

Vuonna 2016 Intian Kansallisen rikos­ti­las­ton mukaan rekis­te­röi­tiin 40 774 yhteen­ot­toa ylem­piin ja alem­piin yhteis­kun­nal­li­siin ryh­miin kuu­lu­vien kes­ken. Vuonna 2015 tilas­toi­tiin 38 564 kas­tit­to­miin koh­dis­tu­vaa rikosta. Välivaltaiset hyök­käyk­set koh­dis­tu­vat niin yksit­täi­siin kas­tit­to­miin hen­ki­löi­hin kuin koko­nai­siin per­hei­siin ja yhteisöihin.

Kastittomat käyt­tä­vät itses­tään nimi­tystä dalit, joka tar­koit­taa hin­din kie­lessä pol­jet­tua. Dalitien asema on ollut perin­tei­sesti kaik­kein huo­noin. Tunnetuin dalit on ihmi­soi­keus­tais­te­lija ja kas­ti­lai­tok­sen arvos­te­lija toh­tori Bhimrao Ramji Ambedkar, joka kuoli vuonna 1956. Hän oli yksi Intian perus­tus­lain pääsuunnittelijoista.

B.R. Ambedkar kri­ti­soi muun muassa Mahatma Gandhin poli­tiik­kaa, sillä Gandhi ei halun­nut kumota kas­ti­lai­tosta, vaan pyrki uudis­ta­maan sitä sisältä käsin tässä kui­ten­kaan onnis­tu­matta. Protestina Gandhin poli­tii­kalle Ambedkar kään­tyi budd­ha­lai­seksi, ja hänen esi­merk­ki­ään nou­dat­taen suu­rin osa dali­teista on kään­ty­nyt joko budd­ha­lai­siksi tai kristityiksi.

Intian kastittomat

Dalitit ovat viime vuo­si­kym­me­ninä saa­neet jalan­si­jaa jopa yhteis­kun­nan näky­villä pai­koilla: vuonna 1995 valit­tiin ensim­mäi­nen dalit Mayawati Uttar Pradeshin osa­val­tion pää­mi­nis­te­riksi, ja Intian pre­si­den­tiksi valit­tiin vuonna 2017 dalit Ram Nath Kovind.

Daliteja työs­ken­te­lee nykyi­sin pal­jon sosi­aa­lia­lalla. Bodhi Sainkupar Ranee on ollut 15 vuotta sosi­aa­li­työn yli­opis­ton­opet­ta­jana Tata-ins­ti­tuu­tissa Mumbaissa. Bodhi on dalit ja budd­ha­lai­nen. Hänen kiin­nos­tuk­sensa tut­ki­muk­sessa ja ope­tuk­sessa koh­dis­tuu ennen kaik­kea Intian alku­pe­räis­väes­töön sekä budd­ha­lai­seen ja kan­sain­vä­li­seen sosi­aa­li­työ­hön, joista hän on pitä­nyt yli­opis­tossa useita kursseja.

Gandhilaisen ja buddhalaisen sosiaalityön rinnalle on nyt nousemassa uusia, radikaaleja sosiaalityön suuntauksia.

Intian noin 1,2 mil­jar­dista asuk­kaasta las­ke­taan ole­van kas­tit­to­mia 201,4 mil­joo­naa. Alkuperäiskansoja on Bodhin mukaan 705, joissa yhteensä väes­töä 104,3 mil­joo­naa. Lisäksi on 75 eri­tyi­sen haa­voit­tu­vassa ase­massa ole­vaa alku­pe­räis­ryh­mää. Ne ovat yleensä kas­ti­lai­tok­sen ulko­puo­lella, mutta nii­den sta­tus on yhtä heikko kuin kastittomilla.

Bodhin mukaan kysy­mys kas­ti­jär­jes­tel­män ole­mas­sao­losta ei ole kovin yksi­se­lit­tei­nen. Joidenkin mie­lestä sitä ei ole, ja tois­ten mie­lestä se tun­kee jokai­selle elä­män alu­eelle: sosi­aa­li­selle, poliit­ti­selle, talou­del­li­selle ja myös kulttuuriin.

Sosiaalityön suunnat

Ruohonjuuritason sosi­aa­li­työssä voi­daan erot­taa kaksi toi­sis­taan poik­kea­vaa lin­jaa: gand­hi­lai­nen sosi­aa­li­työ ja ambed­ka­ri­lai­nen, josta käy­te­tään myös nimi­tystä budd­ha­lai­nen sosi­aa­li­työ. Niiden välillä on Bodhin mukaan hyvin syviä teo­reet­ti­sia jän­nit­teitä, jotka poh­jau­tu­vat B.R. Ambedkarin ja Mahatma Gandhin hyvin eri­lai­seen suh­tau­tu­mi­seen kastijärjestelmään.

Useimmat ylem­piin kas­tei­hin kuu­lu­vat sosi­aa­li­työn­te­ki­jät kan­nat­ta­vat Bodhin mukaan gand­hi­lai­sen sosi­aa­li­työn ideoita, kun taas kas­tit­to­mien yhtei­söissä toteu­te­taan budd­ha­laista sosiaalityötä.

Nyt on kui­ten­kin nouse­massa uuden­lai­sia sosi­aa­li­työn suun­tauk­sia, joilla on vahva anti­pat­riar­kaat­ti­nen nais­nä­kö­kulma. Ne tun­nus­ta­vat Intian todel­li­suu­den perus­tu­van kas­tei­hin, ei yhteiskuntaluokkiin.

− Läntisessä ja ame­rik­ka­lai­sessa kir­jal­li­suu­dessa esi­tetty tasa-arvoon pyr­kivä raken­teel­li­nen ja radi­kaali sosi­aa­li­työ läh­tee sekin aja­tuk­sesta, että Intia on luokka‑, ei kas­tiyh­teis­kunta, Bodhi huomauttaa.

Sosiaalityön kou­lu­tus on Intiassa vasta herää­mässä tun­nus­ta­maan dali­tien ase­man. Bodhi ker­too, että lukuun otta­matta Tata Instituutin sosi­aa­li­työn kou­lu­tusta, hän ei tiedä mitään muuta oppi­lai­tosta, joka tar­joaa kurs­seja tähän aihee­seen liittyen.

− Toisin sanoen, Intian sosi­aa­li­työ on sokea kas­ti­jär­jes­tel­mälle ja dali­tien ahdin­golle. Syynä saat­taa olla se, että suu­rin osa sosi­aa­li­työn opet­ta­jista on läh­töi­sin ylem­mistä kasteista.

Muutamaa poik­keusta lukuun otta­matta kas­tit­to­mia kos­keva kes­kus­telu on edel­leen tabu. Dalitit ovat kui­ten­kin nous­seet vaa­ti­maan oikeuk­si­aan, ja tämä hei­jas­tuu Bodhin mukaan myös sosi­aa­li­työn koulutukseen.

− Mutta se on vii­mei­nen paikka, jossa kuu­let näistä asioista.

“Rakenteellinen sosiaalityö on farssi”

Intialaisessa sosi­aa­li­työssä ei Bodhin mukaan käsi­tellä ylem­pien yhteis­kun­nal­lis­ten ryh­mien valta-ase­mansa suo­jissa alem­mille ryh­mille teke­mää väki­val­taa. Ylempää kas­tia edus­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä ei puhu kas­teista, vaan yhteis­kun­ta­luo­kista, hän ei puhu kas­tit­to­mista, vaan köy­histä ihmi­sistä, ja hänen mie­les­tään rais­kaus koh­dis­tuu suku­puo­leen, ei kastiin.

− Mutta jos kes­kus­te­let alem­masta kas­tista ole­van työn­te­ki­jän kanssa, on kas­teilla, dali­teilla ja rais­kauk­silla sel­keä yhteys toi­siinsa. Ja kaikki tie­tä­vät, että intia­lai­nen luok­ka­huone on itse asiassa intia­lai­nen kas­ti­huone, mutta siitä ei puhuta.

Bodhin mukaan suu­rin osa ylem­mistä kas­teista tule­vista yhteis­kun­nal­li­sista toi­mi­joista kiel­tää kas­tien ole­mas­sao­lon. Tällaiseen näke­myk­seen perus­tuva raken­teel­li­nen sosi­aa­li­työ pikem­min­kin alis­taa alis­te­tut kuin voi­maut­taa heitä.

Rakenteellinen sosi­aa­li­työ Intiassa on Bodhin mie­lestä farssi. Sitä voi ver­rata ylem­pään kas­tiin kuu­lu­vaan hen­ki­löön, joka näyt­tää ja kuu­los­taa radi­kaa­lilta, mutta puhuu vain tyh­jiä sanoja. On toki poikkeuksiakin.

− Tunnen joi­ta­kin raken­teel­lista sosi­aa­li­työtä teke­viä, jotka ajat­te­li­vat ennen Intian ole­van luok­kayh­teis­kunta, mutta tun­nus­ta­vat sen nykyi­sin kas­tiyh­teis­kun­naksi. Tämä on perus­teel­li­sesti muut­ta­nut hei­dän työnsä teo­riaa ja käytäntöä.

Huolimatta syrjinnästä on dalitien ja buddhalaisten yhteisöjen elämässä on tapahtunut parannuksia.

Bodhi sanoo edus­ta­vansa kriit­tistä sosi­aa­li­työtä, joka näkee Ambedkarin tavoin Intian kas­tiyh­teis­kun­tana ja sen ulko­puo­li­sena yhteis­kun­tana Intian alkuperäisväestön.

Hänen mie­les­tään kriit­ti­nen sosi­aa­li­työ ei lii­oin ole uni­ver­saa­lia, vaan kon­teks­tu­aa­lista, sillä jokai­nen tapah­tuma syn­nyt­tää oman todel­li­suu­tensa ja käytäntönsä.

− Suomalainen sosi­aa­li­työ on nous­sut suo­ma­lai­sesta kon­teks­tista, ja ymmär­rän kriit­ti­sen sosi­aa­li­työn humaa­nina pyr­ki­myk­senä löy­tää rat­kai­suja ongel­miin, jotka nouse­vat suo­ma­lai­sesta todel­li­suu­desta. Näin on myös Intiassa.

Huolimatta kas­tit­to­miin koh­dis­tu­neesta syr­jin­nästä on dali­tien ja budd­ha­lais­ten yhtei­sö­jen elä­mässä Bodhin mukaan tapah­tu­nut mer­kit­tä­viä paran­nuk­sia. Nuo yhtei­söt muo­dos­ta­vat nyt joh­ta­van edis­tyk­sel­li­sen ja demo­kraat­ti­sen kan­san­liik­keen, joka täh­tää laa­ja­mit­tai­seen sosi­aa­li­seen muu­tok­seen Intiassa.

− Voidaan jopa sanoa, että se on maa­il­man suu­rin sosi­aa­li­sen muu­tok­sen liike, Bodhi Sainkupar Ranee sanoo.

Iita Kettunen