Vaikka Intian kastijärjestelmä kumottiin jo vuonna 1950 ja nykyinen lainsäädäntö turvaa kaikille tasavertaiset oikeudet, on kastittomiin ja alempiin kasteihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta yleistä erityisesti maaseudulla.

 

 

Vuonna 2016 Intian Kan­sal­li­sen rikos­ti­las­ton mukaan rekis­te­röi­tiin 40 774 yhteen­ot­toa ylem­piin ja alem­piin yhteis­kun­nal­li­siin ryh­miin kuu­lu­vien kes­ken. Vuonna 2015 tilas­toi­tiin 38 564 kas­tit­to­miin koh­dis­tu­vaa rikosta. Väli­val­tai­set hyök­käyk­set koh­dis­tu­vat niin yksit­täi­siin kas­tit­to­miin hen­ki­löi­hin kuin koko­nai­siin per­hei­siin ja yhtei­söi­hin.

Kas­tit­to­mat käyt­tä­vät itses­tään nimi­tystä dalit, joka tar­koit­taa hin­din kie­lessä pol­jet­tua. Dali­tien asema on ollut perin­tei­sesti kaik­kein huo­noin. Tun­ne­tuin dalit on ihmi­soi­keus­tais­te­lija ja kas­ti­lai­tok­sen arvos­te­lija toh­tori Bhim­rao Ramji Ambed­kar, joka kuoli vuonna 1956. Hän oli yksi Intian perus­tus­lain pää­suun­nit­te­li­joista.

B.R. Ambed­kar kri­ti­soi muun muassa Mahatma Gand­hin poli­tiik­kaa, sillä Gandhi ei halun­nut kumota kas­ti­lai­tosta, vaan pyrki uudis­ta­maan sitä sisältä käsin tässä kui­ten­kaan onnis­tu­matta. Pro­tes­tina Gand­hin poli­tii­kalle Ambed­kar kään­tyi budd­ha­lai­seksi, ja hänen esi­merk­ki­ään nou­dat­taen suu­rin osa dali­teista on kään­ty­nyt joko budd­ha­lai­siksi tai kris­ti­tyiksi.

Intian kastittomat

Dali­tit ovat viime vuo­si­kym­me­ninä saa­neet jalan­si­jaa jopa yhteis­kun­nan näky­villä pai­koilla: vuonna 1995 valit­tiin ensim­mäi­nen dalit May­awati Uttar Pra­des­hin osa­val­tion pää­mi­nis­te­riksi, ja Intian pre­si­den­tiksi valit­tiin vuonna 2017 dalit Ram Nath Kovind.

Dali­teja työs­ken­te­lee nykyi­sin pal­jon sosi­aa­lia­lalla. Bodhi Sain­ku­par Ranee on ollut 15 vuotta sosi­aa­li­työn yli­opis­ton­opet­ta­jana Tata-ins­ti­tuu­tissa Mum­baissa. Bodhi on dalit ja budd­ha­lai­nen. Hänen kiin­nos­tuk­sensa tut­ki­muk­sessa ja ope­tuk­sessa koh­dis­tuu ennen kaik­kea Intian alku­pe­räis­väes­töön sekä budd­ha­lai­seen ja kan­sain­vä­li­seen sosi­aa­li­työ­hön, joista hän on pitä­nyt yli­opis­tossa useita kurs­seja.

Gandhilaisen ja buddhalaisen sosiaalityön rinnalle on nyt nousemassa uusia, radikaaleja sosiaalityön suuntauksia.

Intian noin 1,2 mil­jar­dista asuk­kaasta las­ke­taan ole­van kas­tit­to­mia 201,4 mil­joo­naa. Alku­pe­räis­kan­soja on Bod­hin mukaan 705, joissa yhteensä väes­töä 104,3 mil­joo­naa. Lisäksi on 75 eri­tyi­sen haa­voit­tu­vassa ase­massa ole­vaa alku­pe­räis­ryh­mää. Ne ovat yleensä kas­ti­lai­tok­sen ulko­puo­lella, mutta nii­den sta­tus on yhtä heikko kuin kas­tit­to­milla.

Bod­hin mukaan kysy­mys kas­ti­jär­jes­tel­män ole­mas­sao­losta ei ole kovin yksi­se­lit­tei­nen. Joi­den­kin mie­lestä sitä ei ole, ja tois­ten mie­lestä se tun­kee jokai­selle elä­män alu­eelle: sosi­aa­li­selle, poliit­ti­selle, talou­del­li­selle ja myös kult­tuu­riin.

Sosiaalityön suunnat

Ruo­hon­juu­ri­ta­son sosi­aa­li­työssä voi­daan erot­taa kaksi toi­sis­taan poik­kea­vaa lin­jaa: gand­hi­lai­nen sosi­aa­li­työ ja ambed­ka­ri­lai­nen, josta käy­te­tään myös nimi­tystä budd­ha­lai­nen sosi­aa­li­työ. Nii­den välillä on Bod­hin mukaan hyvin syviä teo­reet­ti­sia jän­nit­teitä, jotka poh­jau­tu­vat B.R. Ambed­ka­rin ja Mahatma Gand­hin hyvin eri­lai­seen suh­tau­tu­mi­seen kas­ti­jär­jes­tel­mään.

Useim­mat ylem­piin kas­tei­hin kuu­lu­vat sosi­aa­li­työn­te­ki­jät kan­nat­ta­vat Bod­hin mukaan gand­hi­lai­sen sosi­aa­li­työn ideoita, kun taas kas­tit­to­mien yhtei­söissä toteu­te­taan budd­ha­laista sosi­aa­li­työtä.

Nyt on kui­ten­kin nouse­massa uuden­lai­sia sosi­aa­li­työn suun­tauk­sia, joilla on vahva anti­pat­riar­kaat­ti­nen nais­nä­kö­kulma. Ne tun­nus­ta­vat Intian todel­li­suu­den perus­tu­van kas­tei­hin, ei yhteis­kun­ta­luok­kiin.

− Län­ti­sessä ja ame­rik­ka­lai­sessa kir­jal­li­suu­dessa esi­tetty tasa-arvoon pyr­kivä raken­teel­li­nen ja radi­kaali sosi­aa­li­työ läh­tee sekin aja­tuk­sesta, että Intia on luokka‑, ei kas­tiyh­teis­kunta, Bodhi huo­maut­taa.

Sosi­aa­li­työn kou­lu­tus on Intiassa vasta herää­mässä tun­nus­ta­maan dali­tien ase­man. Bodhi ker­too, että lukuun otta­matta Tata Ins­ti­tuu­tin sosi­aa­li­työn kou­lu­tusta, hän ei tiedä mitään muuta oppi­lai­tosta, joka tar­joaa kurs­seja tähän aihee­seen liit­tyen.

− Toi­sin sanoen, Intian sosi­aa­li­työ on sokea kas­ti­jär­jes­tel­mälle ja dali­tien ahdin­golle. Syynä saat­taa olla se, että suu­rin osa sosi­aa­li­työn opet­ta­jista on läh­töi­sin ylem­mistä kas­teista.

Muu­ta­maa poik­keusta lukuun otta­matta kas­tit­to­mia kos­keva kes­kus­telu on edel­leen tabu. Dali­tit ovat kui­ten­kin nous­seet vaa­ti­maan oikeuk­si­aan, ja tämä hei­jas­tuu Bod­hin mukaan myös sosi­aa­li­työn kou­lu­tuk­seen.

− Mutta se on vii­mei­nen paikka, jossa kuu­let näistä asioista.

“Rakenteellinen sosiaalityö on farssi”

Intia­lai­sessa sosi­aa­li­työssä ei Bod­hin mukaan käsi­tellä ylem­pien yhteis­kun­nal­lis­ten ryh­mien valta-ase­mansa suo­jissa alem­mille ryh­mille teke­mää väki­val­taa. Ylem­pää kas­tia edus­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä ei puhu kas­teista, vaan yhteis­kun­ta­luo­kista, hän ei puhu kas­tit­to­mista, vaan köy­histä ihmi­sistä, ja hänen mie­les­tään rais­kaus koh­dis­tuu suku­puo­leen, ei kas­tiin.

− Mutta jos kes­kus­te­let alem­masta kas­tista ole­van työn­te­ki­jän kanssa, on kas­teilla, dali­teilla ja rais­kauk­silla sel­keä yhteys toi­siinsa. Ja kaikki tie­tä­vät, että intia­lai­nen luok­ka­huone on itse asiassa intia­lai­nen kas­ti­huone, mutta siitä ei puhuta.

Bod­hin mukaan suu­rin osa ylem­mistä kas­teista tule­vista yhteis­kun­nal­li­sista toi­mi­joista kiel­tää kas­tien ole­mas­sao­lon. Täl­lai­seen näke­myk­seen perus­tuva raken­teel­li­nen sosi­aa­li­työ pikem­min­kin alis­taa alis­te­tut kuin voi­maut­taa heitä.

Raken­teel­li­nen sosi­aa­li­työ Intiassa on Bod­hin mie­lestä farssi. Sitä voi ver­rata ylem­pään kas­tiin kuu­lu­vaan hen­ki­löön, joka näyt­tää ja kuu­los­taa radi­kaa­lilta, mutta puhuu vain tyh­jiä sanoja. On toki poik­keuk­sia­kin.

− Tun­nen joi­ta­kin raken­teel­lista sosi­aa­li­työtä teke­viä, jotka ajat­te­li­vat ennen Intian ole­van luok­kayh­teis­kunta, mutta tun­nus­ta­vat sen nykyi­sin kas­tiyh­teis­kun­naksi. Tämä on perus­teel­li­sesti muut­ta­nut hei­dän työnsä teo­riaa ja käy­tän­töä.

Huolimatta syrjinnästä on dalitien ja buddhalaisten yhteisöjen elämässä on tapahtunut parannuksia.

Bodhi sanoo edus­ta­vansa kriit­tistä sosi­aa­li­työtä, joka näkee Ambed­ka­rin tavoin Intian kas­tiyh­teis­kun­tana ja sen ulko­puo­li­sena yhteis­kun­tana Intian alku­pe­räis­väes­tön.

Hänen mie­les­tään kriit­ti­nen sosi­aa­li­työ ei lii­oin ole uni­ver­saa­lia, vaan kon­teks­tu­aa­lista, sillä jokai­nen tapah­tuma syn­nyt­tää oman todel­li­suu­tensa ja käy­tän­tönsä.

− Suo­ma­lai­nen sosi­aa­li­työ on nous­sut suo­ma­lai­sesta kon­teks­tista, ja ymmär­rän kriit­ti­sen sosi­aa­li­työn humaa­nina pyr­ki­myk­senä löy­tää rat­kai­suja ongel­miin, jotka nouse­vat suo­ma­lai­sesta todel­li­suu­desta. Näin on myös Intiassa.

Huo­li­matta kas­tit­to­miin koh­dis­tu­neesta syr­jin­nästä on dali­tien ja budd­ha­lais­ten yhtei­sö­jen elä­mässä Bod­hin mukaan tapah­tu­nut mer­kit­tä­viä paran­nuk­sia. Nuo yhtei­söt muo­dos­ta­vat nyt joh­ta­van edis­tyk­sel­li­sen ja demo­kraat­ti­sen kan­san­liik­keen, joka täh­tää laa­ja­mit­tai­seen sosi­aa­li­seen muu­tok­seen Intiassa.

− Voi­daan jopa sanoa, että se on maa­il­man suu­rin sosi­aa­li­sen muu­tok­sen liike, Bodhi Sain­ku­par Ranee sanoo.

Iita Ket­tu­nen