Vaikka Intian kastijärjestelmä kumottiin jo vuonna 1950 ja nykyinen lainsäädäntö turvaa kaikille tasavertaiset oikeudet, on kastittomiin ja alempiin kasteihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta yleistä erityisesti maaseudulla.

 

 

Vuon­na 2016 Int­ian Kansal­lisen rikos­ti­las­ton mukaan rek­isteröi­ti­in 40 774 yhteenot­toa ylem­pi­in ja alem­pi­in yhteiskun­nal­lisi­in ryh­mi­in kuu­lu­vien kesken. Vuon­na 2015 tilas­toiti­in 38 564 kastit­tomi­in kohdis­tu­vaa rikos­ta. Väli­val­taiset hyökkäyk­set kohdis­tu­vat niin yksit­täisi­in kastit­tomi­in henkilöi­hin kuin kokon­aisi­in per­heisi­in ja yhteisöi­hin.

Kastit­tomat käyt­tävät itses­tään nim­i­tys­tä dalit, joka tarkoit­taa hindin kielessä pol­jet­tua. Dal­i­tien ase­ma on ollut per­in­teis­es­ti kaikkein huonoin. Tun­ne­tu­in dalit on ihmisoikeustais­teli­ja ja kasti­laitok­sen arvosteli­ja tohtori Bhim­rao Ramji Ambed­kar, joka kuoli vuon­na 1956. Hän oli yksi Int­ian perus­tus­lain pää­su­un­nit­telijoista.

B.R. Ambed­kar kri­ti­soi muun muas­sa Mahat­ma Gand­hin poli­ti­ikkaa, sil­lä Gand­hi ei halun­nut kumo­ta kasti­laitos­ta, vaan pyr­ki uud­is­ta­maan sitä sisältä käsin tässä kuitenkaan onnis­tu­mat­ta. Protesti­na Gand­hin poli­ti­ikalle Ambed­kar kään­tyi bud­dha­laisek­si, ja hänen esimerkkiään nou­dat­taen suurin osa daliteista on kään­tynyt joko bud­dha­laisik­si tai kris­ti­tyik­si.

Intian kastittomat

Dal­i­tit ovat viime vuosikym­meninä saa­neet jalan­si­jaa jopa yhteiskun­nan näkyvil­lä paikoil­la: vuon­na 1995 valit­ti­in ensim­mäi­nen dalit Mayawati Uttar Pradeshin osaval­tion päämin­is­terik­si, ja Int­ian pres­i­den­tik­si valit­ti­in vuon­na 2017 dalit Ram Nath Kovind.

Dalite­ja työsken­telee nyky­isin paljon sosi­aalialal­la. Bod­hi Sainku­par Ranee on ollut 15 vuot­ta sosi­aal­i­työn yliopistonopet­ta­jana Tata-insti­tuutis­sa Mum­bais­sa. Bod­hi on dalit ja bud­dha­lainen. Hänen kiin­nos­tuk­sen­sa tutkimuk­ses­sa ja opetuk­ses­sa kohdis­tuu ennen kaikkea Int­ian alku­peräisväestöön sekä bud­dha­laiseen ja kan­sain­väliseen sosi­aal­i­työhön, joista hän on pitänyt yliopis­tossa usei­ta kursse­ja.

Gandhilaisen ja buddhalaisen sosiaalityön rinnalle on nyt nousemassa uusia, radikaaleja sosiaalityön suuntauksia.

Int­ian noin 1,2 mil­jardista asukkaas­ta las­ke­taan ole­van kastit­to­mia 201,4 miljoon­aa. Alku­peräiskan­so­ja on Bod­hin mukaan 705, jois­sa yhteen­sä väestöä 104,3 miljoon­aa. Lisäk­si on 75 eri­tyisen haavoit­tuvas­sa ase­mas­sa ole­vaa alku­peräis­ryh­mää. Ne ovat yleen­sä kasti­laitok­sen ulkop­uolel­la, mut­ta niiden sta­tus on yhtä heikko kuin kastit­tomil­la.

Bod­hin mukaan kysymys kasti­jär­jestelmän ole­mas­saolosta ei ole kovin yksiselit­teinen. Joidenkin mielestä sitä ei ole, ja tois­t­en mielestä se tun­kee jokaiselle elämän alueelle: sosi­aaliselle, poli­it­tiselle, taloudel­liselle ja myös kult­tuuri­in.

Sosiaalityön suunnat

Ruo­hon­ju­u­ri­ta­son sosi­aal­i­työssä voidaan erot­taa kak­si toi­sis­taan poikkeavaa lin­jaa: gand­hi­lainen sosi­aal­i­työ ja ambed­kar­i­lainen, jos­ta käytetään myös nim­i­tys­tä bud­dha­lainen sosi­aal­i­työ. Niiden välil­lä on Bod­hin mukaan hyvin syviä teo­reet­tisia jän­nit­teitä, jot­ka poh­jau­tu­vat B.R. Ambed­karin ja Mahat­ma Gand­hin hyvin eri­laiseen suh­tau­tu­miseen kasti­jär­jestelmään.

Useim­mat ylem­pi­in kastei­hin kuu­lu­vat sosi­aal­i­työn­tek­i­jät kan­nat­ta­vat Bod­hin mukaan gand­hi­laisen sosi­aal­i­työn ideoita, kun taas kastit­tomien yhteisöis­sä toteutetaan bud­dha­laista sosi­aal­i­työtä.

Nyt on kuitenkin nouse­mas­sa uuden­laisia sosi­aal­i­työn suun­tauk­sia, joil­la on vah­va antipa­tri­arkaat­ti­nen nais­näkökul­ma. Ne tun­nus­ta­vat Int­ian todel­lisu­u­den perus­tu­van kastei­hin, ei yhteiskun­talu­okki­in.

− Län­tisessä ja amerikkalaises­sa kir­jal­lisu­udessa esitet­ty tasa-arvoon pyrkivä rak­en­teelli­nen ja radikaali sosi­aal­i­työ läh­tee sekin ajatuk­ses­ta, että Intia on luokka‑, ei kastiy­hteiskun­ta, Bod­hi huo­maut­taa.

Sosi­aal­i­työn koulu­tus on Inti­as­sa vas­ta heräämässä tun­nus­ta­maan dal­i­tien ase­man. Bod­hi ker­too, että luku­un otta­mat­ta Tata Insti­tuutin sosi­aal­i­työn koulu­tus­ta, hän ei tiedä mitään muu­ta oppi­laitos­ta, joka tar­joaa kursse­ja tähän aiheeseen liit­tyen.

− Toisin sanoen, Int­ian sosi­aal­i­työ on sokea kasti­jär­jestelmälle ja dal­i­tien ahdin­golle. Syynä saat­taa olla se, että suurin osa sosi­aal­i­työn opet­ta­jista on lähtöisin ylem­mistä kasteista.

Muu­ta­maa poikkeusta luku­un otta­mat­ta kastit­to­mia koske­va keskustelu on edelleen tabu. Dal­i­tit ovat kuitenkin nousseet vaa­ti­maan oikeuk­si­aan, ja tämä hei­jas­tuu Bod­hin mukaan myös sosi­aal­i­työn koulu­tuk­seen.

− Mut­ta se on viimeinen paik­ka, jos­sa kuulet näistä asioista.

“Rakenteellinen sosiaalityö on farssi”

Intialaises­sa sosi­aal­i­työssä ei Bod­hin mukaan käsitel­lä ylem­pi­en yhteiskun­nal­lis­ten ryh­mien val­ta-ase­mansa suo­jis­sa alem­mille ryh­mille tekemää väki­val­taa. Ylem­pää kas­tia edus­ta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ei puhu kasteista, vaan yhteiskun­talu­ok­ista, hän ei puhu kastit­tomista, vaan köy­histä ihmi­sistä, ja hänen mielestään raiskaus kohdis­tuu sukupuoleen, ei kasti­in.

− Mut­ta jos keskustelet alem­mas­ta kastista ole­van työn­tek­i­jän kanssa, on kasteil­la, daliteil­la ja raiskauk­sil­la selkeä yhteys toisi­in­sa. Ja kaik­ki tietävät, että intialainen luokkahuone on itse asi­as­sa intialainen kasti­huone, mut­ta siitä ei puhuta.

Bod­hin mukaan suurin osa ylem­mistä kasteista tule­vista yhteiskun­nal­li­sista toim­i­joista kieltää kastien ole­mas­saolon. Täl­laiseen näke­myk­seen perus­tu­va rak­en­teelli­nen sosi­aal­i­työ pikem­minkin alis­taa alis­te­tut kuin voimaut­taa heitä.

Rak­en­teelli­nen sosi­aal­i­työ Inti­as­sa on Bod­hin mielestä farssi. Sitä voi ver­ra­ta ylem­pään kasti­in kuu­lu­vaan henkilöön, joka näyt­tää ja kuu­lostaa radikaalil­ta, mut­ta puhuu vain tyhjiä sano­ja. On toki poikkeuk­si­akin.

− Tun­nen joitakin rak­en­teel­lista sosi­aal­i­työtä teke­viä, jot­ka ajat­te­liv­at ennen Int­ian ole­van luokkay­hteiskun­ta, mut­ta tun­nus­ta­vat sen nyky­isin kastiy­hteiskun­naksi. Tämä on perus­teel­lis­es­ti muut­tanut hei­dän työn­sä teo­ri­aa ja käytän­töä.

Huolimatta syrjinnästä on dalitien ja buddhalaisten yhteisöjen elämässä on tapahtunut parannuksia.

Bod­hi sanoo edus­ta­vansa kri­it­tistä sosi­aal­i­työtä, joka näkee Ambed­karin tavoin Int­ian kastiy­hteiskun­tana ja sen ulkop­uolise­na yhteiskun­tana Int­ian alku­peräisväestön.

Hänen mielestään kri­it­ti­nen sosi­aal­i­työ ei liioin ole uni­ver­saalia, vaan kon­tek­stu­aal­ista, sil­lä jokainen tapah­tu­ma syn­nyt­tää oman todel­lisuuten­sa ja käytän­tön­sä.

− Suo­ma­lainen sosi­aal­i­työ on nous­sut suo­ma­lais­es­ta kon­tek­stista, ja ymmär­rän kri­it­tisen sosi­aal­i­työn humaan­i­na pyrkimyk­senä löytää ratkaisu­ja ongelmi­in, jot­ka nou­se­vat suo­ma­lais­es­ta todel­lisu­ud­es­ta. Näin on myös Inti­as­sa.

Huoli­mat­ta kastit­tomi­in kohdis­tuneesta syr­jin­nästä on dal­i­tien ja bud­dha­lais­ten yhteisö­jen elämässä Bod­hin mukaan tapah­tunut merkit­täviä paran­nuk­sia. Nuo yhteisöt muo­dosta­vat nyt johta­van edis­tyk­sel­lisen ja demokraat­tisen kansan­li­ik­keen, joka tähtää laa­jamit­taiseen sosi­aaliseen muu­tok­seen Inti­as­sa.

− Voidaan jopa sanoa, että se on maail­man suurin sosi­aalisen muu­tok­sen liike, Bod­hi Sainku­par Ranee sanoo.

Iita Ket­tunen