Suomeen ilman huoltajaa alaikäisinä tulleiden ja jo oleske­lu­luvan saaneiden parissa työsken­te­levät sosiaa­lialan ammat­ti­laiset ovat huoles­tu­neita. Täysi-ikäis­tyvien nuorten oleske­lu­lupien jatku­minen on epävarmaa, vaikka ne on alun perin myönnetty jatkuvina.

Kielteisiä päätöksiä oleskelun jatko­lupiin on jo tullut. Vaikka Maahan­muut­to­vi­raston (Migri) päätös ei vielä ole lainvoi­mainen ja valituksia on vireillä hallinto-oikeuk­sissa, pelkäävät juuri täysi­-ikäis­tyneet nuoret palau­tus­lentoja tunte­mat­tomiin maihin.

− Pelkoja on jo heitä nuorem­milla, sillä nyt seurataan tarkasti, millaisia päätöksiä jatko­lupiin saadaan eri puolilla Suomea, kertoo sosiaa­li­työn­tekijä Ilona Tapanainen.

− Stres­sistä ja epävar­muu­desta huoli­matta nuorilla on valtava halu selviytyä, käydä koulua ja luottaa tulevai­suuteen.

Tapanainen työsken­telee Joensuussa ja Kontio­lah­della toimivan Lukkarila Kodit Oy:n palve­luk­sessa sosiaa­li­työn­te­kijänä. Lukkarila Kodit koostuu perhe­ryh­mä­ko­dista ja kahdesta tukia­sun­to­yk­si­köstä sekä erityisen huolen­pidon yksiköstä. Lisäksi se toteuttaa jälki­seu­rantaa 18−21-vuotialle Lukka­ri­lasta itsenäis­ty­neille nuorille.

Eniten alaikäisiä tuli yksin turva­pai­kan­ha­ki­jaksi vuonna 2015, yli 3 000. Sitä ennen ja sen jälkeen määrät ovat olleet satoja vuosittain. Taval­li­sesti yksin tulleet ovat olleet 15−17-vuotiaita. Osalle tulleista oleske­lu­lupia myönnettiin vuodeksi tai kahdeksi vuodeksi. Joillekin siihen asti, kun täyttää 18 vuotta.

Epävarmuus koskee erityi­sesti niitä jatko­lupaa hakeneita, jotka saivat oleske­lu­luvan alaikäisinä ulkomaa­laislain 52 §:n perus­teella yksilöl­li­sestä inhimil­li­sestä syystä. Jatko­lu­pa­ha­ke­muksia oleske­lulle on Migrissä käsitel­tävänä noin 600−700.

− Haluamme sosiaa­lialan ammat­ti­laisina tuoda esiin palau­tusten inhimil­liset seuraukset näille nuorille. He ovat pärjääjiä. Tämä ei silti tarkoita, että he nuorina ihmisinä pärjäi­sivät missä tahansa maailman kriisi­pe­säk­keessä, sanoo jälki­huollon sosiaa­lioh­jaaja Salla Korhonen.

Epävarmuudesta huolimatta nuorilla on valtava halu selviytyä, käydä koulua ja luottaa tulevaisuuteen.

− Polii­tikot ja Migri varmasti miettivät, mihin rajat asetetaan, jotta houkut­te­le­vuutta tulla maahan ei lisätä. Meidän mieles­tämme rajan vetäminen näihin juuri täysi­-ikäis­ty­neisiin nuoriin on hyvin kysee­na­laista, Korhonen lisää.

Salla Korhonen työsken­telee sosiaa­lioh­jaajana kotou­tu­mis­työssä Tampereen kaupungin Satakielen jälki­huol­to­yk­si­kössä. Hänen asiak­kaitaan ovat Satakielen perhe­ryh­mä­ko­dista tai ryhmä­ko­dista itsenäis­tyneet nuoret. Asiak­kaina on lisäksi muita 18−21-vuotiaita oleske­luvan saaneita nuoria, jotka ovat tulleet Tampe­reelle esimer­kiksi opiskelun vuoksi.

Laki ei ole muuttunut, sovel­ta­minen on

Määrä­ai­kaisten, mutta jatkuvien oleske­lu­lupien jatko­lu­vissa linja muuttui, vaikka lainsää­dän­nöl­lisiä muutoksia ei ole tullut. Aikai­semmin yksin tulleilla alaikäi­sillä oleske­lu­luvan saaneilla ei ole ollut epävar­muutta siitä, etteikö oleske­lulle saisi jatkoa.

− Näiden A-lupien lähtö­kohta on, ettei jatko­luvan myöntä­mi­sessä enää arvioida uudelleen perus­teita olla maassa, vaan sitä onko oleske­lu­luvan saanut hoitanut asiansa hyvin. Täysi-ikäis­ty­minen ei ole aiemmin ollut syy kieltää jatko­lupaa, toteaa Salla Korhonen.

Lain sovel­ta­mis­linja muuttui vuoden 2017 alussa, kun oleske­lu­luvan jatka­miseen ja EU-kansa­laisen oleskeluun liittyvät asiat siirtyivät Migrille. Aiemmin luvat myönsi poliisi. Migrissä linja­muutos ulkomaa­laislain sovel­ta­mi­sessa myönnetään. Poliisin tekemissä jatko­lu­vissa on viraston mukaan ollut alueel­lisia eroja, ja tätä halutaan yhden­mu­kaistaa. Virasto haluaa katsoa tapaus­koh­tai­sesti, onko tiettyjen alaikäisinä saatujen oleske­lu­lupien kriteerit yhä voimassa.

Lain mukaan jatkolupa voidaan myöntää enintään neljäksi vuodeksi. Tämän jälkeen voi hakea pysyvää oleske­lu­lupaa. Sitä ei tarvitse uusia, mutta se voidaan peruuttaa erityi­sistä syistä.

− Tilanne on jälki­huol­lossa uusi. Vastaan­ot­to­työssä ja ryhmä­ko­deissa pelko palaut­ta­mista on olemassa, koska turva­pai­kan­ha­ku­pro­sessi on kesken. Meidän työssämme näin ei ole ollut, vaan tehtä­vämme on tukea nuoria, että he löytävät oman paikkansa suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa, sanoo Salla Korhonen.

Kielteisen jatko­luvan saaneet nuoret ovat nyt joutuneet eriar­voiseen asemaan verrattuna ikäto­ve­riensa. Migri kohtelee heitä tiukasti täysi-ikäisinä, vaikka lainsää­dän­nöl­li­sesti tukea kasvuunsa tarvit­sevan nuoren ja täysi-ikäisen raja on liukuva.

− Kotou­tu­mislaki pitää juuri 18 vuotta täyttä­neitä edelleen nuorina ja nuori­solain mukaan kaikki alle 29-vuotiaat ovat nuoria. Myös YK määrit­telee nuoriksi kaikki 15−24-vuotiaat. Sosiaa­li­huol­tolain mukaan he ovat nuoria, ja perus­tel­lusti erityisen tuen tarpeessa, toteaa Korhonen.

Oleske­lulupa on joko määrä­ai­kainen tai pysyvä

Määrä­ai­kainen oleske­lulupa myönnetään tilapäisenä tai jatkuvana Suomessa oleskelua varten.

Jatkuva oleske­lulupa on määrä­ai­kainen oleske­lulupa (tunnus A). Lupa myönnetään ulkomaa­lai­selle, joka on tullut Suomeen pysyvässä maahan­muut­to­tar­koi­tuk­sessa. Lupa on uusittava ennen sen vanhe­ne­mista.

Tilapäinen oleske­lulupa (tunnus B) myönnetään ulkomaa­lai­selle, jonka tarkoi­tuksena ei ole jäädä Suomeen pysyvästi. Lupa myönnetään esimer­kiksi silloin, kun turva­paikan myöntä­miseen ei ole perus­teita, mutta henkilöä ei tilapäi­sesti voida käännyttää tervey­del­li­sistä syistä, tai hänen maasta poista­mi­sensa ei ole tosia­siassa mahdol­lista. Lupa on voimassa vuoden kerrallaan, ja se voidaan uusia vain kerran.

Pysyvä oleske­lulupa (tunnus P) myönnetään henki­lölle, joka on oleskellut Suomessa yhtäjak­soi­sesti jatku­valla oleske­lu­lu­valla (A-lupa) neljä vuotta. Oleskelun syy tai muut erityiset syyt voivat aiheuttaa poikkeuksia. Lupa myönnetään toistai­seksi, eikä sitä tarvitse uusia.

Koska kotou­tu­minen on riittävää?

Jatko­lupaa käsitel­lessään Migri tutkii muun muassa sitä, millaiset siteet hakijalla on syntynyt Suomeen.

− Ongelma on tällä hetkellä se, että vaikka nuori olisi toiminut erittäin mallik­kaasti kotou­tu­mi­sessaan, oppinut suomen kielen, hänellä on opiske­lu­paikka, harras­tuksia ja ystäviä eikä hän ole syyllis­tynyt rikoksiin, kielteinen jatko­lu­pa­päätös on silti annettu, kertoo Salla Korhonen.

Kun päätök­sestä on ryhdytty valit­tamaan, on huomattu, että Migri on vedonnut päätök­sessään virheel­lisiin tai puutteel­lisiin tietoihin esimer­kiksi opiske­lujen etene­misen tai kotou­tu­misen suhteen. Myös Suomeen synty­neitä siteitä on saatettu vähätellä.

− Kun hallinto-oikeus on antanut Migrille mahdol­li­suuden päivittää antamiaan tietoja, sellaisia muutoksia ole tehty, että niillä olisi ollut nuoren tilan­teeseen vaiku­tusta, jatkaa Korhonen.

− Seuraamme näiden nuorten elämää läheltä ja tunnemme heidän arkensa. Toivomme, että meitä kuultaisiin asian­tun­ti­joina, kun näin merkit­täviä päätöksiä tehdään.

Jatko­lu­pa­pää­tök­sistä valitusaika hallinto-oikeuteen on 30 päivää. Jos nuori on jälki­huollon piirissä tai hänellä on muita tukihen­ki­löitä ohjaa­massa oikeusavun piiriin, valituksen teko voidaan varmistaa. Jälki­huoltoa ei kuitenkaan ole joka kunnassa, sillä kunnat voivat järjestää palvelua halutessaan. Nyt on huolena, ovatko kaikki tietoisia valitus­mah­dol­li­suu­desta, osaavatko he tehdä sen ajoissa. Kuka kertoo heille heidän oikeuk­sistaan ja ohjaa oikeus-aputoi­mistoon.

Migri viran­omaisena soveltaa olemassa olevaa lainsää­däntöä ja hakee sovel­ta­mis­käy­tän­nölleen linjaa − ja lailli­suuden rajoja. Yksit­täis­ta­pauk­sissa päätösten laillisuus selvi­tetään ja muutosta päätökseen haetaan hallinto-oikeu­desta ja tarvit­taessa korkeim­masta hallinto-oikeu­desta. Migri on ilmoit­tanut, että se päivittää sovel­ta­mis­oh­jeitaan oikeus­käy­tännön perus­teella.

Tiettä­västi yksikään Migrin kieltei­sistä jatko­lu­pa­pää­tök­sistä ei ole vielä käynyt läpi kaikkia valitusas­teita.

− Meillä ei liioin ole tällä hetkellä varmaa tietoa siitä, kuinka kauan käsit­telyt hallinto-oikeuk­sissa kestävät, kolme kuukautta vai kymmenen kuukautta. toteaa Korhonen.

Epävarmuus syö pärjää­mistä ja vaikeuttaa arkea

Migrin muuttunut linja jatko­lu­vissa vie pohjan kotou­tu­mis­työltä, jota tehdään kotou­tu­mislain perus­teella, sanovat sosiaa­lialan ammat­ti­laiset.

− Nämä nuoret ovat monella tapaa jo asettuneet Suomeen. Kielteinen päätös vie pohjan pois kotou­tu­mi­selta. Tällainen on linja epä­inhimillistä ja radika­li­soi­tu­misen näkökul­masta myös riski, sanoo Ilona Tapanainen.

− Nuorille on yleensä jo maksettu muutama vuosi koulua Suomessa, ja he toden­nä­köi­sesti siirtyi­sivät melko pian työelämään ja veron­mak­sa­jiksi. Lisäksi valitus­pro­sessi hallinto-oikeuteen on kallis, sanoo Tapanainen.

Taloudellisesti toiminta ei ole järkevää, ja paljon työtä menee hukkaan.

Valitusten käsit­te­lyaika tuo nuorten elämään monia käytännön ongelmia. Heiltä otetaan passi pois, joka on monelle ainoa tapa todistaa henki­löl­lisyys asioi­dessa. Liikkeellä on myös ollut huhuja, että muiden Kelan tukien paitsi toimeen­tu­lotuen maksatus lakkaa.

− Meistä tukien lakkaut­ta­minen ei pitäisi olla mahdol­lista, sillä kielteinen jatkolupa, josta on valitettu, ei ole lainvoi­mainen, sanoo Korhonen.

Pitkän linjan maahan­muut­totyön ammat­ti­laisten usko turva­paik­ka­pro­sessin oikeu­den­mu­kai­suuteen on koetuk­sella. Nyt 18 vuotta täyttäneet joutuvat aloit­tamaan koko prosessin uudelleen, vaikka asiansa hoita­neella tämän vaiheen piti olla takanapäin ja painopisteen olla kotou­tu­mi­sessa.

− Jos nuoret pitkän valitus­pro­sessin perus­teella saavat myönteisen oleske­lu­luvan, voi vain kysyä miten paljon heidän luotta­muk­sensa suoma­laiseen oikeus­jär­jes­telmään tai viran­omaisiin kärsii, pohtii Korhonen.

− Arkea yritämme jatkaa normaa­listi. Nuorten henki­selle voinnille tilanne on raskas, sillä he joutuvat palaamaan takaisin turva­paik­ka­ha­ke­muksen aikaiseen epävar­muuteen, jonka piti olla jo takana.

Helena Jaakkola

Kuva: Jayanta Shaw / Lehtikuva

Afganistan ei ole turval­linen

Vuonna 2015 alaikäisiä ilman­huol­tajaa tulleita turva­pai­kan­ha­ki­joita tuli etenkin Afganis­ta­nista. Heitä tuli myös naapu­ri­maasta Iranista, minne monet afgaanit olivat paenneet kotimaansa vuosia kestä­neitä levot­to­muuksia ja sekasor­toista tilan­netta. Sosiaa­lialan ammat­ti­laiset ovat erittäin huoles­tu­neita nuorten asiak­kai­densa mahdol­li­sista palau­tuk­sista etenkin Afganis­taniin. Maa ei ole turval­linen. Suomen ulkomi­nis­teriö pitää Afganis­tanin turval­li­suus­ti­lan­netta kriit­tisenä tai heikkona. Kaikkea matkus­ta­mista maahan kehotetaan välttämään, vaikka maassa on alueel­lisia eroja. Väkivallan uhka on erittäin korkea.

Amnesty Inter­na­tional on vedonnut kaikkiin Euroopan maihin, ettei ihmisiä palauteta maahan. Amnestyn mukaan vuonna 2016 Afganis­ta­nissa kuoli tai loukkaantui enemmän siviilejä kuin kertaakaan sitten vuoden 2009, jolloin sivii­liuhreja alettiin järjes­tel­mäl­li­sesti tilas­toida. Pommit, itsemur­haiskut, uskon­nol­lisiin ja etnisiin vähem­mis­töihin kohdistuva vaino, pakkoa­vio­liitot, lapsi­so­ti­laiden pakko­värväys, naisiin kohdistuva väkivalta ja kidutus ovat päivit­täisiä vaaroja. Amnesty sanoo, että pääkau­punki Kabul on tällä hetkellä maan vaaral­lisin paikka sivii­leille. Suomi palauttaa ihmisiä juuri Kabuliin.

Maahan­muut­to­vi­raston kesäkuussa julkai­se­massa tilan­ne­kat­sauk­sessa Afganis­tanin epävakaa tilanne todetaan, mutta linjataan ettei tämä ole automaat­ti­sesti peruste kansain­vä­lisen suojelun saami­selle. Sosiaa­lialan ammat­ti­laiset kertovat, että kieltei­sissä jatko­lu­pa­pää­tök­sissään maahan­muut­to­vi­rasto on arvioinut, ettei yksilöön kohdistu merkit­tävää uhkaa Kabulissa.

− Meillä tulisi keskus­tella vakavasti siitä, onko palau­tus­päätös inhimil­li­sesti oikein − Afganis­taniin tai muihin turvat­tomiin maihin, toteaa Salla Korhonen.

− Meidän nuortemme tilanne on se, ettei heillä välttä­mättä ole ketään synty­mä­maassaan. Sukulaiset, jos heitä on, ovat jossain muualla. He itse ovat usein vain syntyneet Afganis­ta­nissa ja jo pieninä lapsina lähteneet pakomat­kalle. Maa on heille tunte­maton.