Suomeen ilman huoltajaa alaikäisinä tulleiden ja jo oleskeluluvan saaneiden parissa työskentelevät sosiaalialan ammattilaiset ovat huolestuneita. Täysi-ikäistyvien nuorten oleskelulupien jatkuminen on epävarmaa, vaikka ne on alun perin myönnetty jatkuvina.

Kiel­teisiä päätök­siä oleskelun jatkolupi­in on jo tul­lut. Vaik­ka Maa­han­muut­tovi­ras­ton (Migri) päätös ei vielä ole lain­voimainen ja val­i­tuk­sia on vireil­lä hallinto-oikeuk­sis­sa, pelkäävät juuri täysi­-ikäistyneet nuoret palau­tuslen­to­ja tun­tem­at­tomi­in mai­hin.

− Pelko­ja on jo heitä nuorem­mil­la, sil­lä nyt seu­rataan tarkasti, mil­laisia päätök­siä jatkolupi­in saadaan eri puo­lil­la Suomea, ker­too sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Ilona Tapanainen.

− Stres­sistä ja epä­var­muud­es­ta huoli­mat­ta nuo­ril­la on val­ta­va halu selviy­tyä, käy­dä koulua ja luot­taa tule­vaisu­u­teen.

Tapanainen työsken­telee Joen­su­us­sa ja Kon­ti­o­lahdel­la toimi­van Lukkar­i­la Kodit Oy:n palveluk­ses­sa sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä. Lukkar­i­la Kodit koos­t­uu per­heryh­mäkodista ja kahdes­ta tuki­a­sun­toyk­siköstä sekä eri­tyisen huolen­pidon yksiköstä. Lisäk­si se toteut­taa jälkiseu­ran­taa 18−21-vuotialle Lukkar­i­las­ta itsenäistyneille nuo­rille.

Eniten alaikäisiä tuli yksin tur­va­paikan­hak­i­jak­si vuon­na 2015, yli 3 000. Sitä ennen ja sen jäl­keen määrät ovat olleet sato­ja vuosit­tain. Taval­lis­es­ti yksin tulleet ovat olleet 15−17-vuotiaita. Osalle tulleista oleskelulu­pia myön­net­ti­in vuodek­si tai kahdek­si vuodek­si. Joillekin siihen asti, kun täyt­tää 18 vuot­ta.

Epä­var­muus kos­kee eri­tyis­es­ti niitä jatkolu­paa hak­enei­ta, jot­ka sai­vat oleskelu­lu­van alaikäis­inä ulko­maalais­lain 52 §:n perus­teel­la yksilöl­lis­es­tä inhimil­lis­es­tä syys­tä. Jatkolu­pa­hake­muk­sia oleskelulle on Migris­sä käsiteltävänä noin 600−700.

− Halu­amme sosi­aalialan ammat­ti­laisi­na tuo­da esi­in palau­tusten inhimil­liset seu­rauk­set näille nuo­rille. He ovat pär­jääjiä. Tämä ei silti tarkoi­ta, että he nuo­ri­na ihmis­inä pär­jäi­sivät mis­sä tahansa maail­man kri­isipesäk­keessä, sanoo jälk­i­huol­lon sosi­aalio­h­jaa­ja Sal­la Korho­nen.

Epävarmuudesta huolimatta nuorilla on valtava halu selviytyä, käydä koulua ja luottaa tulevaisuuteen.

− Poli­itikot ja Migri var­masti miet­tivät, mihin rajat asete­taan, jot­ta houkut­tele­vu­ut­ta tul­la maa­han ei lisätä. Mei­dän mielestämme rajan vetämi­nen näi­hin juuri täysi­-ikäistyneisi­in nuori­in on hyvin kyseenalaista, Korho­nen lisää.

Sal­la Korho­nen työsken­telee sosi­aalio­h­jaa­jana kotou­tu­mistyössä Tam­pereen kaupun­gin Satakie­len jälk­i­huoltoyk­sikössä. Hänen asi­akkaitaan ovat Satakie­len per­heryh­mäkodista tai ryh­mäkodista itsenäistyneet nuoret. Asi­akkaina on lisäk­si mui­ta 18−21-vuotiaita oleskelu­van saanei­ta nuo­ria, jot­ka ovat tulleet Tam­pereelle esimerkik­si opiskelun vuok­si.

Laki ei ole muuttunut, soveltaminen on

Määräaikaisten, mut­ta jatku­vien oleskelulupi­en jatkolu­vis­sa lin­ja muut­tui, vaik­ka lain­säädän­nöl­lisiä muu­tok­sia ei ole tul­lut. Aikaisem­min yksin tulleil­la alaikäisil­lä oleskelu­lu­van saaneil­la ei ole ollut epä­var­muut­ta siitä, etteikö oleskelulle saisi jatkoa.

− Näi­den A‑lupien lähtöko­h­ta on, ettei jatkolu­van myön­tämisessä enää arvioi­da uudelleen perustei­ta olla maas­sa, vaan sitä onko oleskelu­lu­van saanut hoi­tanut asiansa hyvin. Täysi-ikäistymi­nen ei ole aiem­min ollut syy kieltää jatkolu­paa, toteaa Sal­la Korho­nen.

Lain soveltamis­lin­ja muut­tui vuo­den 2017 alus­sa, kun oleskelu­lu­van jatkamiseen ja EU-kansalaisen oleskelu­un liit­tyvät asi­at siir­tyivät Migrille. Aiem­min luvat myön­si poli­isi. Migris­sä lin­ja­muu­tos ulko­maalais­lain soveltamises­sa myön­netään. Poli­isin teke­mis­sä jatkolu­vis­sa on viras­ton mukaan ollut alueel­lisia ero­ja, ja tätä halu­taan yhden­mukaistaa. Viras­to halu­aa kat­soa tapausko­htais­es­ti, onko tiet­ty­jen alaikäis­inä saatu­jen oleskelulupi­en kri­teer­it yhä voimas­sa.

Lain mukaan jatkolu­pa voidaan myön­tää enin­tään neljäk­si vuodek­si. Tämän jäl­keen voi hakea pysyvää oleskelulu­paa. Sitä ei tarvitse uusia, mut­ta se voidaan peru­ut­taa eri­ty­i­sistä syistä.

− Tilanne on jälk­i­huol­los­sa uusi. Vas­taan­ot­to­työssä ja ryh­mäkodeis­sa pelko palaut­tamista on ole­mas­sa, kos­ka tur­va­paikan­hakupros­es­si on kesken. Mei­dän työssämme näin ei ole ollut, vaan tehtävämme on tukea nuo­ria, että he löytävät oman paikkansa suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa, sanoo Sal­la Korho­nen.

Kiel­teisen jatkolu­van saa­neet nuoret ovat nyt joutuneet eri­ar­voiseen ase­maan ver­rat­tuna ikä­tove­r­ien­sa. Migri kohtelee heitä tiukasti täysi-ikäis­inä, vaik­ka lain­säädän­nöl­lis­es­ti tukea kasvu­un­sa tarvit­se­van nuoren ja täysi-ikäisen raja on liuku­va.

− Kotou­tu­mis­la­ki pitää juuri 18 vuot­ta täyt­täneitä edelleen nuo­ri­na ja nuoriso­lain mukaan kaik­ki alle 29-vuo­ti­aat ovat nuo­ria. Myös YK määrit­telee nuorik­si kaik­ki 15−24-vuotiaat. Sosi­aal­i­huolto­lain mukaan he ovat nuo­ria, ja perustel­lusti eri­tyisen tuen tarpeessa, toteaa Korho­nen.

Oleskelulupa on joko määräaikainen tai pysyvä

Määräaikainen oleskelulu­pa myön­netään tilapäisenä tai jatku­vana Suomes­sa oleskelua varten.

Jatku­va oleskelulu­pa on määräaikainen oleskelulu­pa (tun­nus A). Lupa myön­netään ulko­maalaiselle, joka on tul­lut Suomeen pysyvässä maa­han­muut­to­tarkoituk­ses­sa. Lupa on uusit­ta­va ennen sen van­hen­e­mista.

Tilapäi­nen oleskelulu­pa (tun­nus B) myön­netään ulko­maalaiselle, jon­ka tarkoituk­se­na ei ole jäädä Suomeen pysyvästi. Lupa myön­netään esimerkik­si sil­loin, kun tur­va­paikan myön­tämiseen ei ole perustei­ta, mut­ta henkilöä ei tilapäis­es­ti voi­da kään­nyt­tää ter­vey­del­li­sistä syistä, tai hänen maas­ta pois­tamisen­sa ei ole tosi­asi­as­sa mah­dol­lista. Lupa on voimas­sa vuo­den ker­ral­laan, ja se voidaan uusia vain ker­ran.

Pysyvä oleskelulu­pa (tun­nus P) myön­netään henkilölle, joka on oleskel­lut Suomes­sa yhtä­jak­sois­es­ti jatku­val­la oleskelu­lu­val­la (A‑lupa) neljä vuot­ta. Oleskelun syy tai muut eri­tyiset syyt voivat aiheut­taa poikkeuk­sia. Lupa myön­netään tois­taisek­si, eikä sitä tarvitse uusia.

Koska kotoutuminen on riittävää?

Jatkolu­paa käsitel­lessään Migri tutkii muun muas­sa sitä, mil­laiset siteet hak­i­jal­la on syn­tynyt Suomeen.

− Ongel­ma on täl­lä het­kel­lä se, että vaik­ka nuori olisi toimin­ut erit­täin mallikkaasti kotou­tu­mises­saan, oppin­ut suomen kie­len, hänel­lä on opiskelu­paik­ka, har­ras­tuk­sia ja ystäviä eikä hän ole syyl­listynyt rikok­si­in, kiel­teinen jatkolu­pa­päätös on silti annet­tu, ker­too Sal­la Korho­nen.

Kun päätök­ses­tä on ryhdyt­ty valit­ta­maan, on huo­mat­tu, että Migri on vedonnut päätök­sessään virheel­lisi­in tai puut­teel­lisi­in tietoi­hin esimerkik­si opiskelu­jen eten­e­misen tai kotou­tu­misen suh­teen. Myös Suomeen syn­tyneitä siteitä on saatet­tu vähätel­lä.

− Kun hallinto-oikeus on antanut Migrille mah­dol­lisu­u­den päivit­tää antami­aan tieto­ja, sel­l­aisia muu­tok­sia ole tehty, että niil­lä olisi ollut nuoren tilanteeseen vaiku­tus­ta, jatkaa Korho­nen.

− Seu­raamme näi­den nuorten elämää läheltä ja tun­nemme hei­dän arken­sa. Toivomme, että meitä kuul­taisi­in asiantun­ti­joina, kun näin merkit­täviä päätök­siä tehdään.

Jatkolu­pa­päätök­sistä val­i­tu­sai­ka hallinto-oikeu­teen on 30 päivää. Jos nuori on jälk­i­huol­lon piiris­sä tai hänel­lä on mui­ta tuk­i­henkilöitä ohjaa­mas­sa oikeusavun piiri­in, val­i­tuk­sen teko voidaan varmis­taa. Jälk­i­huoltoa ei kuitenkaan ole joka kun­nas­sa, sil­lä kun­nat voivat jär­jestää palvelua halutes­saan. Nyt on huole­na, ovatko kaik­ki tietoisia val­i­tus­mah­dol­lisu­ud­es­ta, osaa­vatko he tehdä sen ajois­sa. Kuka ker­too heille hei­dän oikeuk­sis­taan ja ohjaa oikeus-aputoimis­toon.

Migri vira­nomaise­na soveltaa ole­mas­sa ole­vaa lain­säädän­töä ja hakee soveltamiskäytän­nölleen lin­jaa − ja lail­lisu­u­den rajo­ja. Yksit­täistapauk­sis­sa päätösten lail­lisu­us selvitetään ja muu­tos­ta päätök­seen haetaan hallinto-oikeud­es­ta ja tarvit­taes­sa korkeim­mas­ta hallinto-oikeud­es­ta. Migri on ilmoit­tanut, että se päivit­tää soveltamiso­hjeitaan oikeuskäytän­nön perus­teel­la.

Tiet­tävästi yksikään Migrin kiel­tei­sistä jatkolu­pa­päätök­sistä ei ole vielä käynyt läpi kaikkia val­i­tusastei­ta.

− Meil­lä ei liioin ole täl­lä het­kel­lä var­maa tietoa siitä, kuin­ka kauan käsit­te­lyt hallinto-oikeuk­sis­sa kestävät, kolme kuukaut­ta vai kymme­nen kuukaut­ta. toteaa Korho­nen.

Epävarmuus syö pärjäämistä ja vaikeuttaa arkea

Migrin muut­tunut lin­ja jatkolu­vis­sa vie poh­jan kotou­tu­mistyöltä, jota tehdään kotou­tu­mis­lain perus­teel­la, sanovat sosi­aalialan ammat­ti­laiset.

− Nämä nuoret ovat monel­la tapaa jo aset­tuneet Suomeen. Kiel­teinen päätös vie poh­jan pois kotou­tu­miselta. Täl­lainen on lin­ja epä­inhimillistä ja radikalisoi­tu­misen näkökul­mas­ta myös ris­ki, sanoo Ilona Tapanainen.

− Nuo­rille on yleen­sä jo mak­set­tu muu­ta­ma vuosi koulua Suomes­sa, ja he toden­näköis­es­ti siir­ty­i­sivät melko pian työelämään ja veron­mak­sajik­si. Lisäk­si val­i­tus­pros­es­si hallinto-oikeu­teen on kallis, sanoo Tapanainen.

Taloudellisesti toiminta ei ole järkevää, ja paljon työtä menee hukkaan.

Val­i­tusten käsit­telyai­ka tuo nuorten elämään monia käytän­nön ongelmia. Heiltä ote­taan pas­si pois, joka on mon­elle ain­oa tapa todis­taa henkilöl­lisyys asioidessa. Liik­keel­lä on myös ollut huhu­ja, että muiden Kelan tukien pait­si toimeen­tu­lotuen mak­sa­t­us lakkaa.

− Meistä tukien lakkaut­ta­mi­nen ei pitäisi olla mah­dol­lista, sil­lä kiel­teinen jatkolu­pa, jos­ta on valitet­tu, ei ole lain­voimainen, sanoo Korho­nen.

Pitkän lin­jan maa­han­muut­to­työn ammat­ti­lais­ten usko tur­va­paikkapros­essin oikeu­den­mukaisu­u­teen on koe­tuk­sel­la. Nyt 18 vuot­ta täyt­täneet joutu­vat aloit­ta­maan koko pros­essin uudelleen, vaik­ka asiansa hoi­ta­neel­la tämän vai­heen piti olla takanapäin ja pain­opis­teen olla kotou­tu­mises­sa.

− Jos nuoret pitkän val­i­tus­pros­essin perus­teel­la saa­vat myön­teisen oleskelu­lu­van, voi vain kysyä miten paljon hei­dän luot­ta­muk­sen­sa suo­ma­laiseen oikeusjär­jestelmään tai vira­nomaisi­in kär­sii, pohtii Korho­nen.

− Arkea yritämme jatkaa nor­maal­isti. Nuorten henkiselle voin­nille tilanne on raskas, sil­lä he joutu­vat palaa­maan takaisin tur­va­paikka­hake­muk­sen aikaiseen epä­var­muu­teen, jon­ka piti olla jo takana.

Hele­na Jaakko­la

Kuva: Jayan­ta Shaw / Lehtiku­va

Afganistan ei ole turvallinen

Vuon­na 2015 alaikäisiä ilman­huolta­jaa tullei­ta tur­va­paikan­hak­i­joi­ta tuli etenkin Afgan­istanista. Heitä tuli myös naa­puri­maas­ta Iranista, minne mon­et afgaan­it oli­vat paen­neet koti­maansa vuosia kestäneitä lev­ot­to­muuk­sia ja seka­sor­toista tilan­net­ta. Sosi­aalialan ammat­ti­laiset ovat erit­täin huolestunei­ta nuorten asi­akkaiden­sa mah­dol­li­sista palau­tuk­sista etenkin Afgan­istani­in. Maa ei ole tur­valli­nen. Suomen ulko­min­is­ter­iö pitää Afgan­istanin tur­val­lisu­usti­lan­net­ta kri­it­tisenä tai heikkona. Kaikkea matkus­tamista maa­han kehote­taan vält­tämään, vaik­ka maas­sa on alueel­lisia ero­ja. Väki­val­lan uhka on erit­täin korkea.

Amnesty Inter­na­tion­al on vedonnut kaikki­in Euroopan mai­hin, ettei ihmisiä palaute­ta maa­han. Amnestyn mukaan vuon­na 2016 Afgan­istanis­sa kuoli tai loukkaan­tui enem­män sivi­ile­jä kuin ker­taakaan sit­ten vuo­den 2009, jol­loin sivi­il­i­uhre­ja alet­ti­in jär­jestelmäl­lis­es­ti tilas­toi­da. Pom­mit, itse­murhaiskut, uskon­nol­lisi­in ja etnisi­in vähem­mistöi­hin kohdis­tu­va vaino, pakkoavi­o­li­itot, lap­sisoti­laiden pakkovärväys, naisi­in kohdis­tu­va väki­val­ta ja kidu­tus ovat päivit­täisiä vaaro­ja. Amnesty sanoo, että pääkaupun­ki Kab­ul on täl­lä het­kel­lä maan vaar­al­lisin paik­ka sivi­ileille. Suo­mi palaut­taa ihmisiä juuri Kab­u­li­in.

Maa­han­muut­tovi­ras­ton kesäku­us­sa julkaise­mas­sa tilan­nekat­sauk­ses­sa Afgan­istanin epä­vakaa tilanne tode­taan, mut­ta lin­jataan ettei tämä ole automaat­tis­es­ti peruste kan­sain­välisen suo­jelun saamiselle. Sosi­aalialan ammat­ti­laiset ker­to­vat, että kiel­tei­sis­sä jatkolu­pa­päätök­sis­sään maa­han­muut­tovi­ras­to on arvioin­ut, ettei yksilöön kohdis­tu merkit­tävää uhkaa Kab­u­lis­sa.

− Meil­lä tulisi keskustel­la vakavasti siitä, onko palau­tus­päätös inhimil­lis­es­ti oikein − Afgan­istani­in tai mui­hin tur­vat­tomi­in mai­hin, toteaa Sal­la Korho­nen.

− Mei­dän nuortemme tilanne on se, ettei heil­lä vält­tämät­tä ole ketään syn­tymä­maas­saan. Suku­laiset, jos heitä on, ovat jos­sain muual­la. He itse ovat usein vain syn­tyneet Afgan­istanis­sa ja jo pien­inä lapsi­na läht­e­neet pako­matkalle. Maa on heille tun­tem­aton.