Suomeen ilman huoltajaa alaikäisinä tulleiden ja jo oleskeluluvan saaneiden parissa työskentelevät sosiaalialan ammattilaiset ovat huolestuneita. Täysi-ikäistyvien nuorten oleskelulupien jatkuminen on epävarmaa, vaikka ne on alun perin myönnetty jatkuvina.

Kiel­tei­siä pää­tök­siä oles­ke­lun jat­ko­lu­piin on jo tul­lut. Vaikka Maa­han­muut­to­vi­ras­ton (Migri) pää­tös ei vielä ole lain­voi­mai­nen ja vali­tuk­sia on vireillä hal­linto-oikeuk­sissa, pel­kää­vät juuri täy­si­-ikäis­ty­neet nuo­ret palau­tus­len­toja tun­te­mat­to­miin mai­hin.

− Pel­koja on jo heitä nuo­rem­milla, sillä nyt seu­ra­taan tar­kasti, mil­lai­sia pää­tök­siä jat­ko­lu­piin saa­daan eri puo­lilla Suo­mea, ker­too sosi­aa­li­työn­te­kijä Ilona Tapa­nai­nen.

− Stres­sistä ja epä­var­muu­desta huo­li­matta nuo­rilla on val­tava halu sel­viy­tyä, käydä kou­lua ja luot­taa tule­vai­suu­teen.

Tapa­nai­nen työs­ken­te­lee Joen­suussa ja Kon­tio­lah­della toi­mi­van Luk­ka­rila Kodit Oy:n pal­ve­luk­sessa sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä. Luk­ka­rila Kodit koos­tuu per­he­ryh­mä­ko­dista ja kah­desta tukia­sun­to­yk­si­köstä sekä eri­tyi­sen huo­len­pi­don yksi­köstä. Lisäksi se toteut­taa jäl­ki­seu­ran­taa 18−21-vuotialle Luk­ka­ri­lasta itse­näis­ty­neille nuo­rille.

Eni­ten alai­käi­siä tuli yksin tur­va­pai­kan­ha­ki­jaksi vuonna 2015, yli 3 000. Sitä ennen ja sen jäl­keen mää­rät ovat olleet satoja vuo­sit­tain. Taval­li­sesti yksin tul­leet ovat olleet 15−17-vuotiaita. Osalle tul­leista oles­ke­lu­lu­pia myön­net­tiin vuo­deksi tai kah­deksi vuo­deksi. Joil­le­kin sii­hen asti, kun täyt­tää 18 vuotta.

Epä­var­muus kos­kee eri­tyi­sesti niitä jat­ko­lu­paa hake­neita, jotka sai­vat oles­ke­lu­lu­van alai­käi­sinä ulko­maa­lais­lain 52 §:n perus­teella yksi­löl­li­sestä inhi­mil­li­sestä syystä. Jat­ko­lu­pa­ha­ke­muk­sia oles­ke­lulle on Migrissä käsi­tel­tä­vänä noin 600−700.

− Haluamme sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­sina tuoda esiin palau­tus­ten inhi­mil­li­set seu­rauk­set näille nuo­rille. He ovat pär­jää­jiä. Tämä ei silti tar­koita, että he nuo­rina ihmi­sinä pär­jäi­si­vät missä tahansa maa­il­man krii­si­pe­säk­keessä, sanoo jäl­ki­huol­lon sosi­aa­lioh­jaaja Salla Kor­ho­nen.

Epävarmuudesta huolimatta nuorilla on valtava halu selviytyä, käydä koulua ja luottaa tulevaisuuteen.

− Polii­ti­kot ja Migri var­masti miet­ti­vät, mihin rajat ase­te­taan, jotta hou­kut­te­le­vuutta tulla maa­han ei lisätä. Mei­dän mie­les­tämme rajan vetä­mi­nen näi­hin juuri täy­si­-ikäis­ty­nei­siin nuo­riin on hyvin kysee­na­laista, Kor­ho­nen lisää.

Salla Kor­ho­nen työs­ken­te­lee sosi­aa­lioh­jaa­jana kotou­tu­mis­työssä Tam­pe­reen kau­pun­gin Sata­kie­len jäl­ki­huol­to­yk­si­kössä. Hänen asiak­kai­taan ovat Sata­kie­len per­he­ryh­mä­ko­dista tai ryh­mä­ko­dista itse­näis­ty­neet nuo­ret. Asiak­kaina on lisäksi muita 18−21-vuotiaita oles­ke­lu­van saa­neita nuo­ria, jotka ovat tul­leet Tam­pe­reelle esi­mer­kiksi opis­ke­lun vuoksi.

Laki ei ole muuttunut, soveltaminen on

Mää­rä­ai­kais­ten, mutta jat­ku­vien oles­ke­lu­lu­pien jat­ko­lu­vissa linja muut­tui, vaikka lain­sää­dän­nöl­li­siä muu­tok­sia ei ole tul­lut. Aikai­sem­min yksin tul­leilla alai­käi­sillä oles­ke­lu­lu­van saa­neilla ei ole ollut epä­var­muutta siitä, etteikö oles­ke­lulle saisi jat­koa.

− Näi­den A‑lupien läh­tö­kohta on, ettei jat­ko­lu­van myön­tä­mi­sessä enää arvioida uudel­leen perus­teita olla maassa, vaan sitä onko oles­ke­lu­lu­van saa­nut hoi­ta­nut asiansa hyvin. Täysi-ikäis­ty­mi­nen ei ole aiem­min ollut syy kiel­tää jat­ko­lu­paa, toteaa Salla Kor­ho­nen.

Lain sovel­ta­mis­linja muut­tui vuo­den 2017 alussa, kun oles­ke­lu­lu­van jat­ka­mi­seen ja EU-kan­sa­lai­sen oles­ke­luun liit­ty­vät asiat siir­tyi­vät Migrille. Aiem­min luvat myönsi poliisi. Migrissä lin­ja­muu­tos ulko­maa­lais­lain sovel­ta­mi­sessa myön­ne­tään. Polii­sin teke­missä jat­ko­lu­vissa on viras­ton mukaan ollut alu­eel­li­sia eroja, ja tätä halu­taan yhden­mu­kais­taa. Virasto haluaa kat­soa tapaus­koh­tai­sesti, onko tiet­ty­jen alai­käi­sinä saa­tu­jen oles­ke­lu­lu­pien kri­tee­rit yhä voi­massa.

Lain mukaan jat­ko­lupa voi­daan myön­tää enin­tään nel­jäksi vuo­deksi. Tämän jäl­keen voi hakea pysy­vää oles­ke­lu­lu­paa. Sitä ei tar­vitse uusia, mutta se voi­daan peruut­taa eri­tyi­sistä syistä.

− Tilanne on jäl­ki­huol­lossa uusi. Vas­taan­ot­to­työssä ja ryh­mä­ko­deissa pelko palaut­ta­mista on ole­massa, koska tur­va­pai­kan­ha­ku­pro­sessi on kes­ken. Mei­dän työs­sämme näin ei ole ollut, vaan teh­tä­vämme on tukea nuo­ria, että he löy­tä­vät oman paik­kansa suo­ma­lai­sessa yhteis­kun­nassa, sanoo Salla Kor­ho­nen.

Kiel­tei­sen jat­ko­lu­van saa­neet nuo­ret ovat nyt jou­tu­neet eriar­voi­seen ase­maan ver­rat­tuna ikä­to­ve­riensa. Migri koh­te­lee heitä tiu­kasti täysi-ikäi­sinä, vaikka lain­sää­dän­nöl­li­sesti tukea kas­vuunsa tar­vit­se­van nuo­ren ja täysi-ikäi­sen raja on liu­kuva.

− Kotou­tu­mis­laki pitää juuri 18 vuotta täyt­tä­neitä edel­leen nuo­rina ja nuo­ri­so­lain mukaan kaikki alle 29-vuo­ti­aat ovat nuo­ria. Myös YK mää­rit­te­lee nuo­riksi kaikki 15−24-vuotiaat. Sosi­aa­li­huol­to­lain mukaan he ovat nuo­ria, ja perus­tel­lusti eri­tyi­sen tuen tar­peessa, toteaa Kor­ho­nen.

Oleskelulupa on joko määräaikainen tai pysyvä

Mää­rä­ai­kai­nen oles­ke­lu­lupa myön­ne­tään tila­päi­senä tai jat­ku­vana Suo­messa oles­ke­lua var­ten.

Jat­kuva oles­ke­lu­lupa on mää­rä­ai­kai­nen oles­ke­lu­lupa (tun­nus A). Lupa myön­ne­tään ulko­maa­lai­selle, joka on tul­lut Suo­meen pysy­vässä maa­han­muut­to­tar­koi­tuk­sessa. Lupa on uusit­tava ennen sen van­he­ne­mista.

Tila­päi­nen oles­ke­lu­lupa (tun­nus B) myön­ne­tään ulko­maa­lai­selle, jonka tar­koi­tuk­sena ei ole jäädä Suo­meen pysy­västi. Lupa myön­ne­tään esi­mer­kiksi sil­loin, kun tur­va­pai­kan myön­tä­mi­seen ei ole perus­teita, mutta hen­ki­löä ei tila­päi­sesti voida kään­nyt­tää ter­vey­del­li­sistä syistä, tai hänen maasta pois­ta­mi­sensa ei ole tosia­siassa mah­dol­lista. Lupa on voi­massa vuo­den ker­ral­laan, ja se voi­daan uusia vain ker­ran.

Pysyvä oles­ke­lu­lupa (tun­nus P) myön­ne­tään hen­ki­lölle, joka on oles­kel­lut Suo­messa yhtä­jak­soi­sesti jat­ku­valla oles­ke­lu­lu­valla (A‑lupa) neljä vuotta. Oles­ke­lun syy tai muut eri­tyi­set syyt voi­vat aiheut­taa poik­keuk­sia. Lupa myön­ne­tään tois­tai­seksi, eikä sitä tar­vitse uusia.

Koska kotoutuminen on riittävää?

Jat­ko­lu­paa käsi­tel­les­sään Migri tut­kii muun muassa sitä, mil­lai­set siteet haki­jalla on syn­ty­nyt Suo­meen.

− Ongelma on tällä het­kellä se, että vaikka nuori olisi toi­mi­nut erit­täin mal­lik­kaasti kotou­tu­mi­ses­saan, oppi­nut suo­men kie­len, hänellä on opis­ke­lu­paikka, har­ras­tuk­sia ja ystä­viä eikä hän ole syyl­lis­ty­nyt rikok­siin, kiel­tei­nen jat­ko­lu­pa­pää­tös on silti annettu, ker­too Salla Kor­ho­nen.

Kun pää­tök­sestä on ryh­dytty valit­ta­maan, on huo­mattu, että Migri on vedon­nut pää­tök­ses­sään vir­heel­li­siin tai puut­teel­li­siin tie­toi­hin esi­mer­kiksi opis­ke­lu­jen ete­ne­mi­sen tai kotou­tu­mi­sen suh­teen. Myös Suo­meen syn­ty­neitä siteitä on saa­tettu vähä­tellä.

− Kun hal­linto-oikeus on anta­nut Migrille mah­dol­li­suu­den päi­vit­tää anta­mi­aan tie­toja, sel­lai­sia muu­tok­sia ole tehty, että niillä olisi ollut nuo­ren tilan­tee­seen vai­ku­tusta, jat­kaa Kor­ho­nen.

− Seu­raamme näi­den nuor­ten elä­mää läheltä ja tun­nemme hei­dän arkensa. Toi­vomme, että meitä kuul­tai­siin asian­tun­ti­joina, kun näin mer­kit­tä­viä pää­tök­siä teh­dään.

Jat­ko­lu­pa­pää­tök­sistä vali­tusaika hal­linto-oikeu­teen on 30 päi­vää. Jos nuori on jäl­ki­huol­lon pii­rissä tai hänellä on muita tuki­hen­ki­löitä ohjaa­massa oikeus­a­vun pii­riin, vali­tuk­sen teko voi­daan var­mis­taa. Jäl­ki­huol­toa ei kui­ten­kaan ole joka kun­nassa, sillä kun­nat voi­vat jär­jes­tää pal­ve­lua halu­tes­saan. Nyt on huo­lena, ovatko kaikki tie­toi­sia vali­tus­mah­dol­li­suu­desta, osaa­vatko he tehdä sen ajoissa. Kuka ker­too heille hei­dän oikeuk­sis­taan ja ohjaa oikeus-apu­toi­mis­toon.

Migri viran­omai­sena sovel­taa ole­massa ole­vaa lain­sää­dän­töä ja hakee sovel­ta­mis­käy­tän­nöl­leen lin­jaa − ja lail­li­suu­den rajoja. Yksit­täis­ta­pauk­sissa pää­tös­ten lail­li­suus sel­vi­te­tään ja muu­tosta pää­tök­seen hae­taan hal­linto-oikeu­desta ja tar­vit­taessa kor­keim­masta hal­linto-oikeu­desta. Migri on ilmoit­ta­nut, että se päi­vit­tää sovel­ta­mis­oh­jei­taan oikeus­käy­tän­nön perus­teella.

Tiet­tä­västi yksi­kään Migrin kiel­tei­sistä jat­ko­lu­pa­pää­tök­sistä ei ole vielä käy­nyt läpi kaik­kia vali­tusas­teita.

− Meillä ei lii­oin ole tällä het­kellä var­maa tie­toa siitä, kuinka kauan käsit­te­lyt hal­linto-oikeuk­sissa kes­tä­vät, kolme kuu­kautta vai kym­me­nen kuu­kautta. toteaa Kor­ho­nen.

Epävarmuus syö pärjäämistä ja vaikeuttaa arkea

Migrin muut­tu­nut linja jat­ko­lu­vissa vie poh­jan kotou­tu­mis­työltä, jota teh­dään kotou­tu­mis­lain perus­teella, sano­vat sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­set.

− Nämä nuo­ret ovat monella tapaa jo aset­tu­neet Suo­meen. Kiel­tei­nen pää­tös vie poh­jan pois kotou­tu­mi­selta. Täl­lai­nen on linja epä­inhimillistä ja radi­ka­li­soi­tu­mi­sen näkö­kul­masta myös riski, sanoo Ilona Tapa­nai­nen.

− Nuo­rille on yleensä jo mak­settu muu­tama vuosi kou­lua Suo­messa, ja he toden­nä­köi­sesti siir­tyi­si­vät melko pian työ­elä­mään ja veron­mak­sa­jiksi. Lisäksi vali­tus­pro­sessi hal­linto-oikeu­teen on kal­lis, sanoo Tapa­nai­nen.

Taloudellisesti toiminta ei ole järkevää, ja paljon työtä menee hukkaan.

Vali­tus­ten käsit­te­ly­aika tuo nuor­ten elä­mään monia käy­tän­nön ongel­mia. Heiltä ote­taan passi pois, joka on monelle ainoa tapa todis­taa hen­ki­löl­li­syys asioi­dessa. Liik­keellä on myös ollut huhuja, että mui­den Kelan tukien paitsi toi­meen­tu­lo­tuen mak­sa­tus lak­kaa.

− Meistä tukien lak­kaut­ta­mi­nen ei pitäisi olla mah­dol­lista, sillä kiel­tei­nen jat­ko­lupa, josta on vali­tettu, ei ole lain­voi­mai­nen, sanoo Kor­ho­nen.

Pit­kän lin­jan maa­han­muut­to­työn ammat­ti­lais­ten usko tur­va­paik­ka­pro­ses­sin oikeu­den­mu­kai­suu­teen on koe­tuk­sella. Nyt 18 vuotta täyt­tä­neet jou­tu­vat aloit­ta­maan koko pro­ses­sin uudel­leen, vaikka asiansa hoi­ta­neella tämän vai­heen piti olla taka­na­päin ja pain­opis­teen olla kotou­tu­mi­sessa.

− Jos nuo­ret pit­kän vali­tus­pro­ses­sin perus­teella saa­vat myön­tei­sen oles­ke­lu­lu­van, voi vain kysyä miten pal­jon hei­dän luot­ta­muk­sensa suo­ma­lai­seen oikeus­jär­jes­tel­mään tai viran­omai­siin kär­sii, poh­tii Kor­ho­nen.

− Arkea yri­tämme jat­kaa nor­maa­listi. Nuor­ten hen­ki­selle voin­nille tilanne on ras­kas, sillä he jou­tu­vat palaa­maan takai­sin tur­va­paik­ka­ha­ke­muk­sen aikai­seen epä­var­muu­teen, jonka piti olla jo takana.

Helena Jaak­kola

Kuva: Jay­anta Shaw / Leh­ti­kuva

Afganistan ei ole turvallinen

Vuonna 2015 alai­käi­siä ilman­huol­ta­jaa tul­leita tur­va­pai­kan­ha­ki­joita tuli eten­kin Afga­nis­ta­nista. Heitä tuli myös naa­pu­ri­maasta Ira­nista, minne monet afgaa­nit oli­vat paen­neet koti­maansa vuo­sia kes­tä­neitä levot­to­muuk­sia ja seka­sor­toista tilan­netta. Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­set ovat erit­täin huo­les­tu­neita nuor­ten asiak­kai­densa mah­dol­li­sista palau­tuk­sista eten­kin Afga­nis­ta­niin. Maa ei ole tur­val­li­nen. Suo­men ulko­mi­nis­te­riö pitää Afga­nis­ta­nin tur­val­li­suus­ti­lan­netta kriit­ti­senä tai heik­kona. Kaik­kea mat­kus­ta­mista maa­han keho­te­taan vält­tä­mään, vaikka maassa on alu­eel­li­sia eroja. Väki­val­lan uhka on erit­täin kor­kea.

Amnesty Inter­na­tio­nal on vedon­nut kaik­kiin Euroo­pan mai­hin, ettei ihmi­siä palau­teta maa­han. Amnes­tyn mukaan vuonna 2016 Afga­nis­ta­nissa kuoli tai louk­kaan­tui enem­män sivii­lejä kuin ker­taa­kaan sit­ten vuo­den 2009, jol­loin sivii­liuh­reja alet­tiin jär­jes­tel­mäl­li­sesti tilas­toida. Pom­mit, itse­mur­hais­kut, uskon­nol­li­siin ja etni­siin vähem­mis­töi­hin koh­dis­tuva vaino, pak­koa­vio­lii­tot, lap­si­so­ti­lai­den pak­ko­vär­väys, nai­siin koh­dis­tuva väki­valta ja kidu­tus ovat päi­vit­täi­siä vaa­roja. Amnesty sanoo, että pää­kau­punki Kabul on tällä het­kellä maan vaa­ral­li­sin paikka sivii­leille. Suomi palaut­taa ihmi­siä juuri Kabu­liin.

Maa­han­muut­to­vi­ras­ton kesä­kuussa jul­kai­se­massa tilan­ne­kat­sauk­sessa Afga­nis­ta­nin epä­va­kaa tilanne tode­taan, mutta lin­ja­taan ettei tämä ole auto­maat­ti­sesti peruste kan­sain­vä­li­sen suo­je­lun saa­mi­selle. Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­set ker­to­vat, että kiel­tei­sissä jat­ko­lu­pa­pää­tök­sis­sään maa­han­muut­to­vi­rasto on arvioi­nut, ettei yksi­löön koh­distu mer­kit­tä­vää uhkaa Kabu­lissa.

− Meillä tulisi kes­kus­tella vaka­vasti siitä, onko palau­tus­pää­tös inhi­mil­li­sesti oikein − Afga­nis­ta­niin tai mui­hin tur­vat­to­miin mai­hin, toteaa Salla Kor­ho­nen.

− Mei­dän nuor­temme tilanne on se, ettei heillä vält­tä­mättä ole ketään syn­ty­mä­maas­saan. Suku­lai­set, jos heitä on, ovat jos­sain muu­alla. He itse ovat usein vain syn­ty­neet Afga­nis­ta­nissa ja jo pie­ninä lap­sina läh­te­neet pako­mat­kalle. Maa on heille tun­te­ma­ton.