Gerontologisessa sosiaalityössä nähdään, miten ikäihmisillä menee, kun heillä menee kaikkein heikoimmin. Seurasimme Helsingissä lännen toimipisteen sosiaalityöntekijä Maia Kajakin ja sosiaaliohjaaja Anja Grönholmin yhtä työpäivää.

 

 

Kello on rapiat vaille kah­dek­san, kun sosi­aa­li­työn­te­kijä Maia Kajak avaa työ­pai­kan oven ja aloit­taa työpäivän.

Hän työs­ken­te­lee Helsingin geron­to­lo­gi­sen sosi­aa­li­työn län­nen toi­mi­pis­teessä. Kajak sanoo huo­me­net kol­le­goille ja aset­tuu omassa työ­huo­neessa tie­to­ko­neen ääreen. Hän klik­kaa auki asia­kas­tie­to­jär­jes­telmä Apotin.

– Tässä pitäisi näkyä kaikki, mitä nyt tapahtuu.

Hän käy läpi tule­vaa työ­päi­vää, kat­soo sovi­tut tapaa­mi­set ja kokouk­set, minne pitää soit­taa ja mitä kir­jauk­sia koti­hoito on teh­nyt. Hän vil­kai­see myös, onko Apottiin tul­lut työkoriviestejä.

Illan ja yön aikana on tul­lut seit­se­män puhe­lua. Muistisairailla asiak­kailla voi vuo­ro­kausi­rytmi mennä sekaisin.

Yhdessä puhe­lussa mies pyy­tää apua vuo­kran mak­suun. Perintäyhtiö ei suostu teke­mään mak­susuun­ni­tel­maa. Mies ei ole Kajakin asia­kas, mutta hän toki tun­tee asiak­kaan tilanteen.

Mies ei halua edun­val­vo­jaa. Omat asiat jää­vät kui­ten­kin hoi­ta­matta. Miehen vuo­krat saa­tiin suo­ra­mak­suun pank­kiin. Mies kui­ten­kin kävi peru­massa suoramaksusopimuksen.

– Niin omaan käyt­töön jää enem­män rahaa. Se kuluu surul­li­sen usein päih­tei­siin, Kajak kertoo.

Asiakkaan apuna ja turvana

Alkoholi on ongelma monille asiak­kaille. Kaikille heistä yhteistä on arjen hal­lin­nan vai­keu­det, jotka liit­ty­vät toisiinsa.

Vaikeudet ovat kasaan­tu­neet pit­kän ajan kuluessa. On sai­rauk­sia ja mie­len­ter­vey­den ongel­mia, köy­hyyttä ja pie­ni­tu­loi­suutta, syr­jäy­ty­mistä, kal­toin­koh­te­lua, pari­suh­deon­gel­mia ja toi­saalta taas yksinäisyyttä.

Suhteet per­hee­seen ovat voi­neet katketa.

Tavaroiden keräily on yleistynyt.

Joskus tilan­netta han­ka­loit­taa asiak­kaan vai­no­har­hai­suus, hoi­to­kiel­tei­syys, sai­rau­den­tunn­ot­to­muus ja luot­ta­muk­sen puute. Lisäksi on hal­lit­se­ma­tonta tava­roi­den keräi­lyä, sii­voa­mat­to­mia koteja ja kodin tuholaisongelmia.

Raha-asiat jää­vät hoi­ta­matta: ani har­valla geron­to­lo­gi­sen sosi­aa­li­työn asiak­kaalla on säh­köi­sen tun­nis­tau­tu­mi­sen väli­neitä tai digiosaamista.

– Oletus on, että asiak­kaat itse hake­vat itsel­leen pal­ve­luja. Geson asiak­kaat eivät kui­ten­kaan pysty sii­hen. Heidät on syr­jäy­tetty, Kajak sanoo.

Gesossa työs­ken­tely on perin­teistä sosi­aa­li­työtä ja ‑ohjausta, Kajak kuvaa: asiak­kaan apuna ja tur­vana, selit­tä­mässä ja sel­vit­tä­mässä yhä moni­mut­kai­sem­maksi käy­vää arkea.

– Psykososiaalinen tuki ja moti­voiva haas­tat­telu sekä osal­lis­tuva työ­ote koros­tu­vat asia­kas­työssä. Vaikka ongel­mat ovat suu­ria, moni­puo­li­sella ammat­ti­tai­dolla pys­tymme tuke­maan asiak­kaita hei­dän elämäntilanteissaan.

Hamstraus työllistää

Sosiaaliohjaaja Anja Grönholm pii­pah­taa kes­kus­te­le­maan Kajakin kanssa yhtei­sestä asia­kas­käyn­nistä. Työpari läh­tee tapaa­maan Reijoa myö­hem­min aamupäivällä.

Kajakin aluetta ovat Pitäjänmäki ja Konala Länsi-Helsingissä. Grönholm kuten muut­kin sosi­aa­lioh­jaa­jat teke­vät työtä koko län­nen toi­mi­pis­teen alueella.

Sosiaalityöntekijä varaa kah­delle ammat­ti­lai­selle Apotista ajan käyn­nille Reijon luona. Hän kir­jaa käsin vih­koon asiat, jotka pitää käydä läpi Reijon kanssa.

Grönholm ker­too sillä aikaa, että tava­roi­den keräily on taas yleis­ty­nyt. Aiemmin ham­strauk­seen joh­ta­via mie­len­ter­vey­den ongel­mia hoi­det­tiin. Nyt hoi­to­jak­sot ovat lyhyitä ja keräily jat­kuu, kun asia­kas pää­see kotiin.

– Hamstraus työl­lis­tää mei­dän yksik­köämme. Vain sosi­aa­li­työn kei­noin ei kui­ten­kaan voida aut­taa asiak­kaita. Keräilijän pitää ensin saada hoi­toa. Vasta sit­ten voimme alkaa työs­tää asiak­kaan kotia kun­toon yhdessä hänen ja hänen ver­kos­tonsa kanssa.

 Byrokratia hankaloittaa

Puoli yhdek­sältä Kajak ja Grönholm läh­te­vät ”aamu­kor­vaan”. Se on län­nen yksi­kön tii­min lyhyt aamu­ta­paa­mi­nen, jossa voi­daan puhua asia­kas­ta­pauk­sista ja kysyä neuvoa.

Kajak ottaa puheeksi muis­tion­gel­mai­sen asiak­kaan, jonka hän juuri tapasi. Nainen on hukan­nut lau­kun, kuk­ka­ron, kodin avai­met ja henkilöpaperit.

Kajak sai hänet kii­reel­li­senä ter­veys­a­se­man lää­kä­rin vas­taa­no­tolle ja sitä kautta krii­si­pai­kalle senio­ri­kes­kuk­seen. Siellä hänelle teh­dään pal­ve­lu­tar­peen arviointi.

Asiakaskäynneille men­nään useim­mi­ten työ­pa­reina. Bussi 200 vie Maia Kajakin ja Anja Grönholmin nopeasti Mannerheimintieltä Pitäjänmäkeen. Kuva: Annika Rauhala.

Asiakkaalla on mak­sa­matta säh­kö­lasku ja kol­men kuu­kau­den vuo­krat. Sähkölasku on men­nyt jo perin­tään. Sosiaaliohjaaja ja asia­kas yrit­ti­vät mak­saa las­kun kätei­sellä pan­kissa. Se ei onnis­tu­nut, koska nai­sella ei ole henkilöpapereita.

Käy ilmi, että kol­lega oli käy­nyt aiem­min asiak­kaan apuna mak­sa­massa las­kuja. Se onnis­tui, koska asiak­kaan tilillä oli tuol­loin rahaa.

Kajak miet­tii, että las­ku­jen mak­sa­mista pitää var­maan yrit­tää uudestaan.

– Vai pitääkö mennä mak­sa­maan suo­raan perin­tä­fir­maan. Missähän nii­den toi­misto on? Kuopiossa, hän nau­rat­taa muita.

Hän tekee Digi- ja väes­tö­tie­to­vi­ras­toon (DVV) ilmoi­tuk­sen, että asia­kas tar­vit­see edunvalvontaa.

Asiakkaiden asioi­den hoi­ta­mi­nen pan­kissa on usein vaikeaa.

– Olen sei­so­nut 90-vuo­ti­aan van­huk­sen kanssa rän­tä­sa­teessa kadulla ja jonot­ta­nut pank­kiin. Saleissa ei ole enää tuo­leja. Ikäihmiset istu­vat siellä lat­tialla ja odot­ta­vat vuo­roa. Se on epäinhimillistä.

Raha-asiat usein solmussa

Aamukorvan jäl­keen Grönholm menee soit­ta­maan sovi­tun asia­kas­pu­he­lun. Kajak jat­kaa omien puhe­lui­den purkamista.

Yhdeltä asiak­kaalta on tul­lut useita soit­toja. Hän on arviointi- ja kun­tou­tus­jak­solla senio­ri­kes­kuk­sessa. Muisti on hei­ken­ty­nyt; hän ei muis­ta­nut syödä ruo­kaa eikä otta­nut lääk­keitä kotona. Kotihoitoa hän ei pääs­tä­nyt sisään. Asiakkaan kotona asu­mi­nen ei ollut enää turvallista.

– Hänellä ei ole tällä het­kellä mitään hätää. Mutta soi­te­taanpa takaisin.

Asiakas vas­taa heti. Hän ker­too, että hän ei saa nukut­tua ja häntä pelot­taa, koska huo­neessa on vie­ras ihmi­nen. Toisella osas­tolla on korona ja sieltä piti tuoda tila­päi­sesti toi­nen asu­kas huo­nee­seen. Tilanne saa hel­posti muis­ti­sai­raan hermostumaan.

Kajak rau­hoit­te­lee asia­kasta ja lupaa tulla käy­mään lomansa jälkeen.

Vaikeudet kasaantuvat pitkän ajan kuluessa.

Puhe kier­tyy sii­hen, miten pit­kään jou­du­taan jos­kus teke­mään työtä, jotta asiak­kaalle saa­daan apua. Asiakkaan avun tar­vetta pitää jos­kus todis­taa monta kertaa.

Edunvalvonnan saa­mi­nen DVV:stä kes­tää 8–12 kuu­kautta. Joudumme liik­ku­maan odo­tusai­kana jos­kus har­maalla alu­eella, Grönholm paljastaa.

– Meidän pitää päh­käillä asiak­kaan kanssa hänen raha-asioi­taan, jotka ovat usein sol­mussa. Ohjaan par­haim­pani mukaan talou­den pal­ve­lu­jen piiriin.

Auttamisen tekee vai­keaksi se, että työn­te­kijä ei saisi päät­tää asiak­kaan puo­lesta asioita. Asiakas ei kui­ten­kaan enää pysty teke­mään pää­tök­siä itse. Hän pyy­tää työn­te­ki­jää hoi­ta­maan asian puolestaan.

– Siitä syn­tyy vel­vol­li­suus suo­jella asia­kasta myös talou­del­li­selta katastrofilta.

Kajakin työ­motto on, että yhdel­le­kään asiak­kaalle ei tule hää­töä. Keväällä kui­ten­kin niin kävi.

Asiakas on 74-vuo­tias, ja hänellä on mie­len­ter­vey­den ongel­mia. Hänellä on iso velka talo­yh­tiölle. Asiakkaan tilillä on riit­tä­västi rahaa, mutta asia­kas ei suostu mak­sa­maan las­kuja. Taloyhtiö otti asun­non hal­tuunsa kol­meksi vuodeksi.

Ateriapalvelun työn­te­ki­jät tuo­vat asiak­kaalle lähi­päi­vien ruoat jää­kaap­piin. Kuva: Annika Rauhala.

Kajak haki asiak­kaalle edun­val­von­taa. Asiakas vas­tusti sitä. Hän ei suos­tu­nut hank­ki­maan lää­kä­rin­to­dis­tusta, eikä häntä saatu kiinni, jotta häntä olisi voitu kuulla oikeu­dessa. Käräjäoikeus ei voi­nut tehdä pää­töstä, koska lää­kä­rin lausunto puuttui.

Tilanteeseen ei saatu apua ter­vey­den­huol­losta, vaikka oma­työn­te­ki­jällä oli epäily asiak­kaan sai­rau­desta, Kajak sanoo.

– Asiakas olisi saa­nut jäädä omaan kotiinsa, jos edun­val­vonta olisi jo alka­nut. DDV:lle ja kärä­jä­oi­keu­delle lähe­te­tyt todis­tuk­set ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jän lausun­not eivät riit­tä­neet sii­hen, että edun­val­vonta olisi määrätty.

Tällä haa­vaa asia­kas saa tar­vit­se­maansa hoi­toa. Häädön kautta tuli lopulta mah­dol­li­suus aut­taa asia­kasta, vaikka se on ollut asiak­kaalle rank­kaa, Kajak sanoo.

– Tällä het­kellä yhteis­työ asiak­kaan kanssa sujuu hyvin. Hän saa pian pää­tök­sen edun­val­von­nasta. Asiakas pää­see kohta omaan kotiin!

Monien pal­ve­lu­jen hake­mi­seen tar­vi­taan lää­kä­rin­to­dis­tus. Lääkärin vas­taan­ot­toai­koja on kui­ten­kin entistä vai­keampi saada, eikä lyhy­tai­kais­hoi­dossa pal­ve­lu­kes­kuk­sissa ole lääkäripalveluja.

Kajakia ja Grönholmia tur­haut­taa ter­vey­den­huol­lon resurs­sien niukkuus.

– Meidän pitää todis­taa, että sosi­aa­li­huolto ei pysty enää aut­ta­maan tätä asia­kasta. Meillä sosi­aa­li­huol­lossa ei ole enää työ­vä­li­neitä, Kajak kuvaa.

Hän har­mit­te­lee myös tie­don saan­nin vai­keutta. Apotista ei näe, onko asiak­kaalle varattu lää­kä­riaika tai mitä hänestä on kir­jattu. Terveydenhuoltokaan ei näe sosi­aa­li­huol­lon kir­jauk­sia. Paljon tär­keää tie­toa jää kulkematta.

– Se hyvä puoli Apotissa on, että pys­tymme lähet­tä­mään lää­kä­rille lyhyen yhteen­ve­don asiak­kaasta. Lääkärit ovat kii­tel­leet niitä.

Asiat etenevät pikkuhiljaa

Tasan yhdel­tä­toista Kajak ja Grönholm soit­ta­vat Pitäjänmäessä Reijon ovi­kel­loa, kuten sovittu oli. He käy­vät mie­hen kanssa läpi kaikki asiat, jotka piti tarkastaa.

– Onko lam­put ja palo­va­roit­ti­mien pat­te­rit vaih­dettu? Onko keit­tiön pis­to­ra­sia kor­jattu? Onko koti­hoito käy­nyt jo tänään? Milloin kaup­pa­pal­ve­lu­ti­laus teh­dään? Tuleeko ruo­kaa jo ate­ria­pal­ve­lusta? Onko sinulla ruo­kaa tällä het­kellä, saanko kur­kis­taa jää­kaap­piin? Kajak kysyy.

Kaikki on hyvin.

Reijolle menee hyvin, ilah­tui geson työ­pari koti­käyn­nillä. Kuva: Annika Rauhala

Sitten ale­taan käydä läpi Reijon toi­veita: matto kyl­py­huo­nee­seen ja mus­te­ka­setti print­te­riin. Suihkukaapin vie­reen tar­vi­taan tur­va­matto. Matto tulee, Kajak lupaa. Kasettiin ei ole rahaa.

Kajak ker­too Reijolle, että koti­hoi­don kautta hänelle hae­taan elä­kettä saa­van hoi­to­tu­kea Kelasta.

Hän sopii, että Reijo varaa ajan neu­ro­lo­gille ja ter­veys­kes­kuk­seen. Tarvitaan lää­kä­rin­to­dis­tus kun­tou­tus­suun­nit­te­li­jalle, joka tekee arvion eri­kois­ken­gän tarpeesta.

Grönholm ottaa puheeksi tyt­tä­ren perheen.

– Ovatko he käy­neet kylässä, hän kysyy. Reijo vas­taa, että on.

– Hienoa, Grönholm kehuu.

Sitten hän hou­kut­te­lee Reijoa läh­te­mään ”ukko­ryh­mään”, jossa hän voisi mui­den mies­ten kanssa kes­kus­tella vaikka urhei­lusta. Reijo on enti­nen urheilija.

Käynti ilah­dutti kum­paa­kin naista. Reijon tilanne on kohen­tu­nut suu­resti siitä, kun he alkoi­vat työs­ken­nellä tämän kanssa. Mies toi­puu aivoin­fark­tista, ja hänellä on ollut monia mui­ta­kin ongelmia.

– Tällainen on meille tili­päivä. Asiakkaan asioita on saatu eteen­päin, Kajak iloitsee.

Kajak ja Grönholm sano­vat, että vaikka työssä näkee vai­keita elä­män­ti­lan­teita, asiak­kai­den tilanne kohe­nee. Heille saa­daan pal­ve­luja ja hoitopaikkoja.

– Me olemme heille tuki­pi­la­reita. Me olemme hei­dän tuke­naan ruo­hon­juu­ri­ta­solla. Me etsimme yhdessä asiak­kaan ja ver­kos­ton kanssa hänelle sopi­vat pal­ve­lut, jotka hän tarvitsee.

Kun uusi asia­kas tulee, häneen pitää ensin luoda luot­ta­mus­suhde. Se voi kes­tää useita kuukausia.

– Me voimme olla ainut turva asiak­kaalle. Voimme tar­jota hänelle psy­ko­so­si­aa­lista tukea, jota hän tar­vit­see pal­jon. Meiltä hän saa ihmi­sen, jolla on nimi ja kas­vot. Siksi geso on maa­il­man parasta!

Asiakkaat soit­ta­vat usein, ja he saa­vat­kin soittaa.

– Voin sanoa heille, että voit vaikka huu­taa, jos se hel­pot­taa sinua. Monesti se tun­tuu­kin hel­pot­ta­van asiak­kaan pai­no­las­tia, Kajak kuvaa.

Lounaan jäl­keen Maia Kajak avaa taas tie­to­ko­neen, kir­jaa asiak­kai­den uudet tie­dot ja kat­soo, joko on tul­lut muis­tio kokouk­sesta edel­li­seltä viikolta.

Koko ilta­päivä kuluu kir­jaa­mi­seen ja puhe­lin­soit­toi­hin asiak­kai­den ja yhteis­työ­ver­kos­ton kanssa.

– Puhelimessa menee pal­jon aikaa.

Haastavaa muutostyötä

Gerontologinen sosi­aa­li­työ (geso) tukee ikään­ty­neitä sosi­aa­li­sissa ongel­missa ja vai­keissa elä­män­ti­lan­teissa. Geso sisäl­tää sekä sosi­aa­li­työn että sosiaaliohjauksen.

Työ on muu­tos­työtä, jonka vah­vis­taa asiak­kai­den hyvin­voin­tia ja toi­min­ta­ky­kyä ja aut­taa sosi­aa­lis­ten ongel­mien rat­kai­se­mi­sessa. Usein asia­kas­suh­teet ovat pitkiä.
Suurin osa asiak­kaista on 70 vuotta täyt­tä­neitä. Alle 70-vuo­tiaista pal­ve­luun pää­se­vät ne, joilla on todettu muis­tin ongelmia.

Gerontologisen sosi­aa­li­työn tar­peesta alet­tiin puhua Suomessa 1980-luvulla. Maan ensim­mäi­nen   yksikkö perus­tet­tiin Helsinkiin vuonna 2018.

Helsingissä geron­to­lo­gi­nen sosi­aa­li­työ toi­mii nel­jässä toi­mi­pis­teessä; Pikku-Huopalahdessa, Malmilla, Kivikossa ja Sörnäisissä. Niillä on vuo­sit­tain 3000 asiakasta.

Lännen toi­mi­pis­teessä työs­ken­te­lee neljä sosi­aa­li­työn­te­ki­jää, neljä sosi­aa­lioh­jaa­jaa, omais­hoi­don toi­min­ta­kes­kuk­sen sosi­aa­lioh­jaaja, kaksi kotia­vus­ta­jaa sekä eri­tyis­so­si­aa­li­työn­te­kijä, joka tekee myös raken­teel­lista sosi­aa­li­työtä. Yksi sosi­aa­lioh­jaa­jista on sijoi­tettu Koskelan seniorikeskukseen.

Geson toi­mi­pis­teillä on yhtei­siä kehit­tä­mis­ryh­miä, joissa raken­ne­taan työ­ka­luja asiak­kai­den tar­pei­den sel­vit­tä­mi­seksi ja ratkaisemiseksi.
Lännen toi­mi­pis­teen yhtey­dessä sijait­see HelppiSeniorin asia­kas­oh­jaus, jonka kanssa toi­mi­piste tekee läheistä yhteistyötä.

Tutkimus perkaa reittejä asiakkaaksi

Miten geron­to­lo­gi­sen sosi­aa­li­työn asiak­kaaksi pää­see, ja kuka jää sen ulko­puo­lelle eri puo­lella maata? Kysymyksiin etsi­tään par­hail­laan vas­tausta tut­ki­muk­sessa, johon osal­lis­tu­vat Lapin, Helsingin ja Itä-Suomen yliopisto.

Ohjautuminen geron­to­lo­gi­seen sosi­aa­li­työ­hön on nykyi­sin osin sat­tu­man­va­raista, eikä van­hus­ten sosi­aa­li­sia ongel­mia aina tun­nis­teta, sanoo apu­lais­pro­fes­sori Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta.

Tutkimuksella hae­taan väli­neitä, jotka aut­ta­vat tun­nis­ta­maan van­hus­ten sosi­aa­li­sia ongel­mia ja eri­tyi­sen tuen tar­vetta. Vanhaa ihmistä pide­tään eri­tyistä tukea tar­vit­se­vana, jos hänellä on vai­keuk­sia hakea ja saada tar­vit­se­mi­aan sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­luja eri syistä. Syyt eivät voi liit­tyä pelk­kään kor­ke­aan ikään.

Tutkimuksen rahoit­taa sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö ja hanke kes­tää vuo­den 2022 lop­puun asti.

Juttuun on haas­ta­teltu myös joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Camilla Sippolaa Helsingin geron­to­lo­gi­sen sosi­aa­li­työn idän yksi­köstä. Reijon nimi on muutettu.

Jaana Laitinen