I&O‑muutosagentti Tuija Koivisto pohtii työkseen, miten väestön ikääntymisestä selvitään.

 

Perhe- ja perus­pal­ve­lu­mi­nis­teri Annika Saa­rikko sanoi ker­ran osu­vasti, ettei ikään­tyvä väestö ja hei­dän pal­ve­lu­tar­peensa ole vain sote-asia. Alle­kir­joi­tan tämän, sanoo Tuija Koi­visto.

Ei ole olen­naista puhua vain ikään­ty­vien mää­rästä ja sote-menoista, hän sanoo.

– Sen sijaan pitäisi poh­tia sitä, mil­lai­sessa hen­ki­sessä sekä fyy­si­sessä kun­nossa väestö van­he­nee ja miten ihmi­sille tur­va­taan mah­dol­li­sim­man terve ja toi­min­ta­ky­kyi­nen ikääntyminen.

Hyvä ikääntyminen on kolmen kauppa

Mei­dän jokai­sen pitää varau­tua ajoissa van­huu­teen huo­leh­ti­malla vaik­kapa riit­tä­västä lii­kun­nasta ja ter­veel­li­sestä ruo­ka­va­liosta, joilla hoi­va­taan aivo­ter­veyttä tai miet­ti­mällä ajoissa asu­mi­sen ja arjen asioin­nin ratkaisuja.

– Sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­luilla on oma roo­linsa, jotta tar­jolla on oikea-aikai­sia ja riit­tä­viä pal­ve­luita. On ongel­mal­lista, että esi­mer­kiksi lonk­ka­leik­kaus­po­ti­lai­den kun­tou­tus ontuu ja puut­tei­den vuoksi ikään­ty­vän toi­min­ta­kyky romah­taa ennen aiko­jaan, sanoo Koivisto.

Kol­man­neksi pitää muis­taa se, että soten ja maa­kun­tien jäl­keen­kin kun­nille jää tär­keä rooli senio­ria­su­mi­sen vaih­toeh­to­jen kehit­tä­jänä sekä kun­ta­lais­ten hyvin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­jänä, jol­loin huo­leh­di­taan muun muassa kult­tuuri- ja liikuntapalveluista.

­Kärkihankkeessa

Tuija Koi­visto on työs­ken­nel­lyt ikään­ty­vien pal­ve­luita kos­ke­vien aihei­den parissa nyt parin vuo­den ajan, kun hän on toi­mi­nut I&O‑muutosagenttina Keski-Suo­men alu­eella. I&O on yksi hal­li­tuk­sen kär­ki­hank­keista. Siinä kehi­te­tään iäk­käi­den sekä omais- ja per­he­hoi­ta­jien pal­ve­luita nykyistä yhden­ver­tai­sem­miksi ja parem­min koordinoiduiksi.

– Toki ikään­ty­vien asiat ovat olleet lähes aina työ­kent­tääni, sillä olen pit­kän lin­jan van­hus­työn ammat­ti­lai­nen ja tulin alalle jo 1980-luvun puolivälissä.

I&O‑muutosagentteja on 19 eri puo­lilla Suo­mea 18 maa­kun­nassa. Koi­visto on kier­tä­nyt pal­jon Keski-Suo­mea, tavan­nut ja kuun­nel­lut jär­jes­tö­jen ja van­hus­neu­vos­to­jen edus­ta­jia, poliit­ti­sia päät­tä­jiä sekä van­hus­pal­ve­lu­jen hen­ki­lös­töä, asiak­kaita ja omaisia.

– On tär­keää tun­tea hyvin oman maa­kun­nan ja eri­tyi­sesti ikäih­mis­ten pal­ve­lu­jen koko­nai­suus ja sen toi­mi­jat, jotta sotessa voi­daan sovit­taa yhteen ja raken­taa tasa­ver­tai­sia iäk­käi­den palvelukokonaisuuksia.

Eri maa­kun­nissa on ollut myös osa­hank­keita, kuten Keski-Suo­messa Kukois­tava koti­hoito ‑osa­hanke.

– Meillä Keski-Suo­men 23 kun­nassa ja 18 koti­hoi­don yksi­kössä pal­ve­lut on jär­jes­tetty hyvin eri tavoin. Vaih­te­lua on jo siinä, millä kri­tee­reillä pal­ve­lua myön­ne­tään tai mil­lai­nen on hen­ki­lös­tön osaaminen.

Nyt Keski-Suo­meen raken­ne­taan yhte­näi­nen ja tas­a­puo­li­nen koti­hoi­to­ko­ko­nai­suus, jotta ikäih­mi­set voi­vat asua tur­val­li­sesti ja arvok­kaasti kotona, hen­ki­löstö voi hyvin ja kus­tan­nus­ten kas­vua­kin hillitään.

– Tällä het­kellä työs­sämme ele­tään odot­ta­vissa tun­nel­missa. Tule­vatko sote ja maa­kun­nat vai eivät? Hank­keem­me­kin on päät­ty­mässä, sillä edessä on edus­kun­ta­vaa­lit ensi keväänä.

Ajattelen, että työmme ei mene hukkaan

Ikäih­mis­ten pal­ve­lu­ko­ko­nai­suuk­sia on kehi­tet­tävä, muu­toin tilanne käy kes­tä­mät­tö­mäksi, sanoo Tuija Koi­visto. Ikään­ty­vien määrä kas­vaa vielä seu­raa­vat kak­si­kym­mentä vuotta, ja huol­to­suh­teen muu­tos on tosiasia.

– Olemme I&O‑hankkeessa val­mis­tau­tu­neet soteen, mutta pit­kä­kes­toista työtä on tehty juur­rut­ta­malla van­hus­pal­ve­lu­lain ja omais­hoi­don tuesta anne­tun lain vel­voit­teita kun­tiin. Olemme myös vie­neet eteen­päin hyvän ikään­ty­mi­sen laatusuosituksia.

– Muu­to­sa­gent­tien ver­kos­to­ta­paa­mi­sissa olemme huo­man­neet, että maa­kun­nissa toi­mi­vien muu­to­sa­gent­tien koor­di­noi­valle työlle on paik­kansa, sillä kun­ta­kenttä on haja­nai­nen ja kokoa­vaa tahoa tarvitaan.

Helena Jaak­kola