Vanhuksen ahdistuneisuuden ja masennuksen syynä voi olla lähisuhdeväkivalta. Kaltoinkohteluun on puututtava aina.

 

Liisa on huolis­saan van­has­ta rou­vas­ta, joka asuu naa­puri­huoneis­tossa aikamiespoikansa kanssa. Van­hus on selvästikin muis­ti­sairas, ja aina kun Liisa on törmän­ nyt aikamiespoikaan rap­pukäytävässä, tämä on ollut juovuk­sis­sa.

Van­hus­ta Liisa ei ole näh­nyt ulkona enää aikoi­hin, ja nähtävästi hän liikkuukin aika huonos­ti. Seinän takaa kuu­luu usein myös itkua ja mekas­tus­ta, ja yhden hyvin lev­ot­toman yön jäl­keen Liisa päät­tää jakaa huoltaan. Hän soit­taa kaupun­gin van­hus­palvelu­jen työn­tek­i­jälle.

Turun van­hus­palvelu­iden johta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Raili Hieta­nen ker­too, että puhe­lin­soit­to­ja tulee muun muas­sa naa­pureil­ta, pankki­toim­i­henkilöiltä tai kau­pan myyjiltä, jot­ka ovat huolis­saan tapaa­mas­taan van­huk­ses­ta. Vir­ka-ajan ulkop­uolel­la tulee ilmoituk­sia lisäk­si sosi­aalipäivystyk­seen poli­isil­ta, ter­veyskeskus­päivystyk­ses­tä ja ambulanssi­ ja tak­sikuskeil­ta. Sosi­aalipäivystyk­ses­tä ilmoituk­set välitetään van­hus­palvelui­hin.

Hietasen mukaan ulkop­uoliset ilmoituk­sen tek­i­jät olet­ta­vat usein, että van­huk­ses­ta ei huole­h­di kukaan.

− Yleen­sä huonokun­toisil­la van­huk­sil­la on joku lähipi­iris­sä huole­hti­mas­sa hänestä tai hänel­lä on koti­hoidon palve­lut. Mut­ta aina ilmoituk­sen saat­u­amme alamme selvit­tää, mis­tä on kysymys.

Apuna lääkäri ja poliisi

Eri­tyis­es­ti koti­hoidon työn­tek­i­jöil­lä on hyvä tilaisu­us arvioi­da asi­akkaanaan ole­van van­huk­sen tilanne, ja tarvit­taes­sa he otta­vat yhteyt­tä sosi­aal­i­työn­tek­i­jään. Jos työn­tek­i­jä ilmoit­taa asi­akkaas­ta, jol­la jo on palvelu­ja, on palve­lu­tarpeen arvioin­ti tehtävä uud­estaan.

− Usein palvelu­ja lisätään tai ale­taan jär­jestää van­huk­selle ympärivuorokautista hoitopaikkaa, Hieta­nen ker­too.

Jos epäil­lään lähisuhde­väki­val­taa, sosi­aal­i­työn­tek­i­jä tekee koti­hoidon kanssa kotikäyn­nin asi­akkaan luokse. Tilanne on ongel­malli­nen sil­loin, jos van­hus ei suos­tu otta­maan heitä vas­taan. Yleen­sä van­huk­sen itsen­sä on pyy­det­tävä apua, ennen kuin tilanteeseen voidaan puut­tua.

Väkivaltaisen läheisen luota vanhus siirretään tilapäiseen hoitopaikkaan tai turvakotiin.

− Joskus joudumme tekemään paljonkin töitä, että tilanne selviää.

Mon­esti lähisuhde­väki­val­tati­lanteessa väki­val­lan tek­i­jä on van­huk­sen aikuinen poi­ka. Tilan­net­ta on vaikea alkaa purkaa, jos van­hus kieltää asian ja vaku­ut­taa että kaik­ki on kun­nos­sa ja että poi­ka saa asua edelleen hänen kanssaan. Jos väki­val­lan uhka on vaka­va, täy­tyy tilanteeseen puut­tua huoli­mat­ta van­huk­sen vas­tus­tuk­ses­ta.

− Jos näemme, että per­heti­lanne on uhkaa­va ja van­huk­sen hen­ki vaaras­sa, asi­aan puut­tumis­es­ta päätetään lääkärin kanssa, joka arvioi van­huk­sen kyvyn ilmaista oma tah­ton­sa. Todel­la vakavas­sa tilanteessa kään­nymme poli­isin puoleen.

Väki­val­taisen läheisen luo­ta van­hus siir­retään tilapäiseen hoitopaikkaan tai tur­vakoti­in. Jos hän on uusi asi­akas, hänelle jär­jestetään hoitopalaveri. Vaik­ka tur­vaan läht­e­neelle van­huk­selle olisi perus­teet saa­da hoitopaik­ka tai palvelu­a­sun­to, ei asia ole aina sil­lä autet­tu. Mon­et palaa­vat herkästi takaisin van­haan kuvioon, kun aku­ut­ti tilanne on het­kel­lis­es­ti rauhoit­tunut, ja jos van­huk­selle tar­jo­taan hoitopaikkaa, hän ei enää halu­akaan sinne. Tilanne ratkeaa Hietasen mukaan yleen­sä viimeistään siinä vai­heessa, kun se kär­jistyy niin pahak­si, että vai­h­toe­hto­ja ei ole.

Jos väki­val­lan tek­i­jä on esimerkik­si mielenterveys­ tai päi­hdeon­gel­mainen aikamiespoi­ka, neu­votel­laan tilanteesta myös hänen sosi­aal­i­työn­tek­i­jän­sä kanssa. Pojalle voidaan jär­jestää oma asun­to, jos hän sitä halu­aa.

Kaikki ilmoitukset kirjataan

Ahdis­tuneen ja masen­tuneen van­huk­sen elämässä saat­taa Hietasen mukaan tapah­tua suuri muu­tos, kun hänet saadaan ris­tiri­itais­es­ta koti­ti­lanteesta rauhal­liseen hoitoyk­sikköön, jos­sa on toimi­vat perus­palve­lut ja tur­val­lista olla.

− Kun ahdis­tuk­set jäävät pois, ei muis­ti­sairauskaan ole enää vält­tämät­tä mikään tuskalli­nen asia, ker­too Raili Hieta­nen.

Jos kaltoinko­htelua ilme­nee omaishoito­suh­teessa, pure­taan omaishoito välit­tömästi. Jos sekä hoidet­ta­va että hoita­ja ovat jo hyvin iäkkäitä, saat­ta­vat molem­mat olla hoitopaikan tarpeessa.

Van­huk­sen taloudel­liseen hyväk­sikäyt­töön puut­tumi­nen on Hietasen mielestä vaikeaa, sil­lä jokaisel­la van­huk­sel­la on oikeus antaa eläk­keen­sä kenelle tah­too. Asian selvit­tämistä saat­ta­vat vaikeut­taa per­heen muutkin sisäiset ongel­mat, joi­hin on vaikea tart­tua. Kaik­ki tilanteet pyritään kuitenkin selvit­tämään, mut­ta tässäkin tapauk­ses­sa siihen tarvi­taan van­huk­sen suos­tu­mus.

− Jos ihmi­nen vaikut­taa puhe­limes­sa nor­maalil­ta ja kieltää meitä tule­mas­ta, emme voi men­nä väk­isin. Tilanne on ongel­malli­nen, jos meil­lä on vah­va epäilys, että kaik­ki ei ole kun­nos­sa. Yritämme selvit­tää tilan­net­ta haas­tat­tele­mal­la hän­tä ja suos­tut­telemme hän­tä otta­maan mei­dät vas­taan.

Raili Hieta­nen korostaa, että kaikki­in huoli-ilmoituk­si­in suh­taudu­taan vakavasti, vaik­ka van­hus­ten hoitopaikoista onkin puute. Joskus huoli-ilmoituk­sen tek­i­jästä saat­taa näyt­tää siltä, että van­huk­sen tilanteeseen ei ole puu­ tut­tu eikä hän­tä ole autet­tu mitenkään, vaik­ka hänel­lä ei selvästikään ole asi­at kun­nos­sa.

Jos kaltoinkohtelua ilmenee omaishoitosuhteessa, puretaan omaishoito välittömästi.

− Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ei voi tehdä vas­ten­tah­toisia päätök­siä. Jos van­hus kieltäy­tyy kaik­ista palveluista, on naa­purin vaikea ymmärtää sitä, että mik­si mitään ei tehdä.

Kaikkia van­huk­sia yritetään kuitenkin kaikin keinoin aut­taa. Van­hus­ten kaltoinko­htelua ei koskaan jätetä huomioimat­ta. Kaik­ki ilmoituk­set kir­jataan, ja van­huk­sen tilanteeseen yritetään puut­tua aina uud­estaan.

− Vaik­ka van­hus tor­juisikin mei­dän yhtey­de­not­tomme ja tar­joa­mamme avun, olemme hänen tilanteestaan tietoisia ja seu­raamme sitä. Sik­si huoli-ilmoituk­set ovat todel­la tärkeitä, Hieta­nen pain­ot­taa.

Iita Ket­tunen

 

Fyysi­nen väki­val­ta

Kaik­ki fyy­sisen kivun ja vahin­gon aiheut­ta­mi­nen esimerkik­si lyömäl­lä, tön­imäl­lä, nip­istämäl­lä, tuk­ista­mal­la tai puris­ta­mal­la.

Fyy­sistä väki­val­taa voi tapah­tua sil­loin, jos hoito­työn yhtey­dessä käytetään tilanteeseen näh­den tarpeet­toman raju­ja ottei­ta, joista aiheutuu ikään­tyneelle ylimääräistä kipua tai muu­ta kär­simys­tä.

Myös yli- tai alilääk­it­sem­i­nen ja muun­lainen hoidon tai avun laimin­lyön­ti voi pahim­mil­laan olla fyy­sistä väki­val­taa.

Psyykki­nen ja henk­i­nen väki­val­ta

Väki­val­taa, jos­sa ikäih­miselle tuote­taan tarkoituk­sel­lis­es­ti henkistä pahoin­voin­tia, ahdis­tus­ta ja pelkoa esimerkik­si nimit­telemäl­lä, huu­ta­mal­la tai kohtele­mal­la hän­tä muu­toin alen­tavasti ja loukkaavasti. Psyykkisen väki­val­lan eri­laisia muo­to­ja ovat muun muas­sa mitätöimi­nen, nöyryyt­tämi­nen, pelot­telu, uhkailem­i­nen, kiristämi­nen ja eristämi­nen.

Emo­tion­aa­li­nen väki­val­ta

On väki­val­taa, jos­sa teon tai tekemät­tä jät­tämisen taustal­la vaikut­taa voimakas tun­ner­i­ip­pu­vu­us tek­i­jän ja kok­i­jan välil­lä.

Hen­gelli­nen väki­val­ta

On ikään­tyneen vakau­muk­sen ja uskon­non har­joit­tamisen kieltämistä, mitätöin­tiä tai hal­ven­tamista. Hen­gel­listä väki­val­taa on myös uskon­non tai vakau­muk­sen nimis­sä ikään­tyneelle ihmiselle aiheutet­tu ahdis­tus, pelko ja kär­simys.

Sek­suaa­li­nen hyväk­sikäyt­tö

On sek­suaal­ista iden­ti­teet­tiä loukkaavaa käyt­täy­tymistä, sukupuolista häir­in­tää, ahdis­telua, alis­tamista tai sukupuoliy­htey­teen pakot­tamista ja raiskaus­ta.

Taloudelli­nen hyväk­sikäyt­tö

On ikään­tyneen ihmisen raho­jen tai muun omaisu­u­den kuten tavaroiden, osakkei­den, asun­non, lääkkei­den käyt­töä, myymistä tai hävit­tämistä ilman hänen lupaansa.

Taloudel­lista hyväk­sikäyt­töä on ikäih­misen raho­jen tai muun omaisu­u­den eri­asteinen kiristämi­nen, kuten esimerkik­si väki­val­lante­ol­la, hoidot­ta jät­tämisel­lä tai hylkäämisel­lä uhkaile­mal­la.

Taloudel­lis­es­ta hyväk­sikäytöstä on kyse, mikäli ikään­tyneen henkilön hyvän­tah­toisu­ut­ta, avun tarvet­ta, luot­ta­mus­ta tai sairau­den takia alen­tunut­ta arvion­tikykyä käytetään hyväk­si taloudel­lisen hyö­dyn tavoit­telemisek­si.

Hoidon ja avun laimin­lyön­ti

On tarkoituk­sel­lista ja akti­ivista hoita­mat­ta jät­tämistä tai hoito­vas­tu­us­ta kieltäy­tymistä.

Hoidon ja avun laimin­lyön­ti voi olla myös tarkoituk­se­ton­ta pas­si­ivista, jol­loin ikään­tyneen ihmisen hoidon epäon­nis­tu­mi­nen johtuu hoita­jan tai muun hoi­dos­ta vas­taa­van henkilön osaa­mat­to­muud­es­ta, tiedonpu­ut­teesta, uupumuk­ses­ta tai välin­pitämät­tömyy­destä.

Lähde: Suvan­to ry