Vanhuksen ahdistuneisuuden ja masennuksen syynä voi olla lähisuhdeväkivalta. Kaltoinkohteluun on puututtava aina.

 

Liisa on huo­lis­saan van­hasta rou­vasta, joka asuu naa­pu­ri­huo­neis­tossa aika­mies­poi­kansa kanssa. Vanhus on sel­väs­ti­kin muis­ti­sai­ras, ja aina kun Liisa on törmän­ nyt aika­mies­poi­kaan rap­pu­käy­tä­vässä, tämä on ollut juovuksissa.

Vanhusta Liisa ei ole näh­nyt ulkona enää aikoi­hin, ja näh­tä­västi hän liik­kuu­kin aika huo­nosti. Seinän takaa kuu­luu usein myös itkua ja mekas­tusta, ja yhden hyvin levot­to­man yön jäl­keen Liisa päät­tää jakaa huol­taan. Hän soit­taa kau­pun­gin van­hus­pal­ve­lu­jen työntekijälle.

Turun van­hus­pal­ve­lui­den joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Raili Hietanen ker­too, että puhe­lin­soit­toja tulee muun muassa naa­pu­reilta, pank­ki­toi­mi­hen­ki­löiltä tai kau­pan myy­jiltä, jotka ovat huo­lis­saan tapaa­mas­taan van­huk­sesta. Virka-ajan ulko­puo­lella tulee ilmoi­tuk­sia lisäksi sosi­aa­li­päi­vys­tyk­seen polii­silta, ter­veys­kes­kus­päi­vys­tyk­sestä ja ambulanssi­ ja tak­si­kus­keilta. Sosiaalipäivystyksestä ilmoi­tuk­set väli­te­tään vanhuspalveluihin.

Hietasen mukaan ulko­puo­li­set ilmoi­tuk­sen teki­jät olet­ta­vat usein, että van­huk­sesta ei huo­lehdi kukaan.

− Yleensä huo­no­kun­toi­silla van­huk­silla on joku lähi­pii­rissä huo­leh­ti­massa hänestä tai hänellä on koti­hoi­don pal­ve­lut. Mutta aina ilmoi­tuk­sen saa­tuamme alamme sel­vit­tää, mistä on kysymys.

Apuna lääkäri ja poliisi

Erityisesti koti­hoi­don työn­te­ki­jöillä on hyvä tilai­suus arvioida asiak­kaa­naan ole­van van­huk­sen tilanne, ja tar­vit­taessa he otta­vat yhteyttä sosi­aa­li­työn­te­ki­jään. Jos työn­te­kijä ilmoit­taa asiak­kaasta, jolla jo on pal­ve­luja, on pal­ve­lu­tar­peen arviointi teh­tävä uudestaan.

− Usein pal­ve­luja lisä­tään tai ale­taan jär­jes­tää van­huk­selle ympä­ri­vuo­ro­kau­tista hoi­to­paik­kaa, Hietanen kertoo.

Jos epäil­lään lähi­suh­de­vä­ki­val­taa, sosi­aa­li­työn­te­kijä tekee koti­hoi­don kanssa koti­käyn­nin asiak­kaan luokse. Tilanne on ongel­mal­li­nen sil­loin, jos van­hus ei suostu otta­maan heitä vas­taan. Yleensä van­huk­sen itsensä on pyy­det­tävä apua, ennen kuin tilan­tee­seen voi­daan puuttua.

Väkivaltaisen läheisen luota vanhus siirretään tilapäiseen hoitopaikkaan tai turvakotiin.

− Joskus jou­dumme teke­mään pal­jon­kin töitä, että tilanne selviää.

Monesti lähi­suh­de­vä­ki­val­ta­ti­lan­teessa väki­val­lan tekijä on van­huk­sen aikui­nen poika. Tilannetta on vai­kea alkaa pur­kaa, jos van­hus kiel­tää asian ja vakuut­taa että kaikki on kun­nossa ja että poika saa asua edel­leen hänen kans­saan. Jos väki­val­lan uhka on vakava, täy­tyy tilan­tee­seen puut­tua huo­li­matta van­huk­sen vastustuksesta.

− Jos näemme, että per­he­ti­lanne on uhkaava ja van­huk­sen henki vaa­rassa, asi­aan puut­tu­mi­sesta pää­te­tään lää­kä­rin kanssa, joka arvioi van­huk­sen kyvyn ilmaista oma tah­tonsa. Todella vaka­vassa tilan­teessa kään­nymme polii­sin puoleen.

Väkivaltaisen lähei­sen luota van­hus siir­re­tään tila­päi­seen hoi­to­paik­kaan tai tur­va­ko­tiin. Jos hän on uusi asia­kas, hänelle jär­jes­te­tään hoi­to­pa­la­veri. Vaikka tur­vaan läh­te­neelle van­huk­selle olisi perus­teet saada hoi­to­paikka tai pal­ve­lua­sunto, ei asia ole aina sillä autettu. Monet palaa­vat her­kästi takai­sin van­haan kuvioon, kun akuutti tilanne on het­kel­li­sesti rau­hoit­tu­nut, ja jos van­huk­selle tar­jo­taan hoi­to­paik­kaa, hän ei enää halua­kaan sinne. Tilanne rat­keaa Hietasen mukaan yleensä vii­meis­tään siinä vai­heessa, kun se kär­jis­tyy niin pahaksi, että vaih­toeh­toja ei ole.

Jos väki­val­lan tekijä on esi­mer­kiksi mielenterveys­ tai päih­deon­gel­mai­nen aika­mies­poika, neu­vo­tel­laan tilan­teesta myös hänen sosi­aa­li­työn­te­ki­jänsä kanssa. Pojalle voi­daan jär­jes­tää oma asunto, jos hän sitä haluaa.

Kaikki ilmoitukset kirjataan

Ahdistuneen ja masen­tu­neen van­huk­sen elä­mässä saat­taa Hietasen mukaan tapah­tua suuri muu­tos, kun hänet saa­daan ris­ti­rii­tai­sesta koti­ti­lan­teesta rau­hal­li­seen hoi­to­yk­sik­köön, jossa on toi­mi­vat perus­pal­ve­lut ja tur­val­lista olla.

− Kun ahdis­tuk­set jää­vät pois, ei muis­ti­sai­raus­kaan ole enää vält­tä­mättä mikään tus­kal­li­nen asia, ker­too Raili Hietanen.

Jos kal­toin­koh­te­lua ilme­nee omais­hoi­to­suh­teessa, pure­taan omais­hoito välit­tö­mästi. Jos sekä hoi­det­tava että hoi­taja ovat jo hyvin iäk­käitä, saat­ta­vat molem­mat olla hoi­to­pai­kan tarpeessa.

Vanhuksen talou­del­li­seen hyväk­si­käyt­töön puut­tu­mi­nen on Hietasen mie­lestä vai­keaa, sillä jokai­sella van­huk­sella on oikeus antaa eläk­keensä kenelle tah­too. Asian sel­vit­tä­mistä saat­ta­vat vai­keut­taa per­heen muut­kin sisäi­set ongel­mat, joi­hin on vai­kea tart­tua. Kaikki tilan­teet pyri­tään kui­ten­kin sel­vit­tä­mään, mutta täs­sä­kin tapauk­sessa sii­hen tar­vi­taan van­huk­sen suostumus.

− Jos ihmi­nen vai­kut­taa puhe­li­messa nor­maa­lilta ja kiel­tää meitä tule­masta, emme voi mennä väki­sin. Tilanne on ongel­mal­li­nen, jos meillä on vahva epäi­lys, että kaikki ei ole kun­nossa. Yritämme sel­vit­tää tilan­netta haas­tat­te­le­malla häntä ja suos­tut­te­lemme häntä otta­maan mei­dät vastaan.

Raili Hietanen koros­taa, että kaik­kiin huoli-ilmoi­tuk­siin suh­tau­du­taan vaka­vasti, vaikka van­hus­ten hoi­to­pai­koista onkin puute. Joskus huoli-ilmoi­tuk­sen teki­jästä saat­taa näyt­tää siltä, että van­huk­sen tilan­tee­seen ei ole puu­ tuttu eikä häntä ole autettu miten­kään, vaikka hänellä ei sel­väs­ti­kään ole asiat kunnossa.

Jos kaltoinkohtelua ilmenee omaishoitosuhteessa, puretaan omaishoito välittömästi.

− Sosiaalityöntekijä ei voi tehdä vas­ten­tah­toi­sia pää­tök­siä. Jos van­hus kiel­täy­tyy kai­kista pal­ve­luista, on naa­pu­rin vai­kea ymmär­tää sitä, että miksi mitään ei tehdä.

Kaikkia van­huk­sia yri­te­tään kui­ten­kin kai­kin kei­noin aut­taa. Vanhusten kal­toin­koh­te­lua ei kos­kaan jätetä huo­mioi­matta. Kaikki ilmoi­tuk­set kir­ja­taan, ja van­huk­sen tilan­tee­seen yri­te­tään puut­tua aina uudestaan.

− Vaikka van­hus tor­jui­si­kin mei­dän yhtey­den­ot­tomme ja tar­joa­mamme avun, olemme hänen tilan­tees­taan tie­toi­sia ja seu­raamme sitä. Siksi huoli-ilmoi­tuk­set ovat todella tär­keitä, Hietanen painottaa.

Iita Kettunen

 

Fyysinen väki­valta

Kaikki fyy­si­sen kivun ja vahin­gon aiheut­ta­mi­nen esi­mer­kiksi lyö­mällä, töni­mällä, nipis­tä­mällä, tukis­ta­malla tai puristamalla.

Fyysistä väki­val­taa voi tapah­tua sil­loin, jos hoi­to­työn yhtey­dessä käy­te­tään tilan­tee­seen näh­den tar­peet­to­man rajuja otteita, joista aiheu­tuu ikään­ty­neelle yli­mää­räistä kipua tai muuta kärsimystä.

Myös yli- tai ali­lää­kit­se­mi­nen ja muun­lai­nen hoi­don tai avun lai­min­lyönti voi pahim­mil­laan olla fyy­sistä väkivaltaa.

Psyykkinen ja hen­ki­nen väkivalta

Väkivaltaa, jossa ikäih­mi­selle tuo­te­taan tar­koi­tuk­sel­li­sesti hen­kistä pahoin­voin­tia, ahdis­tusta ja pel­koa esi­mer­kiksi nimit­te­le­mällä, huu­ta­malla tai koh­te­le­malla häntä muu­toin alen­ta­vasti ja louk­kaa­vasti. Psyykkisen väki­val­lan eri­lai­sia muo­toja ovat muun muassa mitä­töi­mi­nen, nöy­ryyt­tä­mi­nen, pelot­telu, uhkai­le­mi­nen, kiris­tä­mi­nen ja eristäminen.

Emotionaalinen väki­valta

On väki­val­taa, jossa teon tai teke­mättä jät­tä­mi­sen taus­talla vai­kut­taa voi­ma­kas tun­ne­riip­pu­vuus teki­jän ja koki­jan välillä.

Hengellinen väki­valta

On ikään­ty­neen vakau­muk­sen ja uskon­non har­joit­ta­mi­sen kiel­tä­mistä, mitä­töin­tiä tai hal­ven­ta­mista. Hengellistä väki­val­taa on myös uskon­non tai vakau­muk­sen nimissä ikään­ty­neelle ihmi­selle aiheu­tettu ahdis­tus, pelko ja kärsimys.

Seksuaalinen hyväk­si­käyttö

On sek­su­aa­lista iden­ti­teet­tiä louk­kaa­vaa käyt­täy­ty­mistä, suku­puo­lista häi­rin­tää, ahdis­te­lua, alis­ta­mista tai suku­puo­liyh­tey­teen pakot­ta­mista ja raiskausta.

Taloudellinen hyväk­si­käyttö

On ikään­ty­neen ihmi­sen raho­jen tai muun omai­suu­den kuten tava­roi­den, osak­kei­den, asun­non, lääk­kei­den käyt­töä, myy­mistä tai hävit­tä­mistä ilman hänen lupaansa.

Taloudellista hyväk­si­käyt­töä on ikäih­mi­sen raho­jen tai muun omai­suu­den erias­tei­nen kiris­tä­mi­nen, kuten esi­mer­kiksi väki­val­lan­teolla, hoi­dotta jät­tä­mi­sellä tai hyl­kää­mi­sellä uhkailemalla.

Taloudellisesta hyväk­si­käy­töstä on kyse, mikäli ikään­ty­neen hen­ki­lön hyvän­tah­toi­suutta, avun tar­vetta, luot­ta­musta tai sai­rau­den takia alen­tu­nutta arvion­ti­ky­kyä käy­te­tään hyväksi talou­del­li­sen hyö­dyn tavoittelemiseksi.

Hoidon ja avun laiminlyönti

On tar­koi­tuk­sel­lista ja aktii­vista hoi­ta­matta jät­tä­mistä tai hoi­to­vas­tuusta kieltäytymistä.

Hoidon ja avun lai­min­lyönti voi olla myös tar­koi­tuk­se­tonta pas­sii­vista, jol­loin ikään­ty­neen ihmi­sen hoi­don epä­on­nis­tu­mi­nen joh­tuu hoi­ta­jan tai muun hoi­dosta vas­taa­van hen­ki­lön osaa­mat­to­muu­desta, tie­don­puut­teesta, uupu­muk­sesta tai välinpitämättömyydestä.

Lähde: Suvanto ry