Koronapandemia opetti, että ikä ei ole pelkkä numero. Suomalaisten suojaamiseksi virustartunnoilta heidät jaettiin kahteen ryhmään, yli ja alle 70-vuotiaisiin. Ikääntyneiden elämää rajoitettiin tavalla, jota osa kansalaisista piti syrjivänä.

 

 

Halli­tus päätti maa­lis­kuun puo­li­vä­lissä poik­keuk­sel­li­sista suo­ma­lais­ten arkeen vai­kut­ta­neista rajoi­tus­toi­men­pi­teistä epi­de­mian hil­lit­se­mi­seksi. Toimilla pyrit­tiin estä­mään viruk­sen leviä­mi­nen, tur­vaa­maan ter­vey­den­huol­lon kan­to­kyky ja suo­je­le­maan eri­tyi­sesti ris­ki­ryh­miin kuu­lu­neita ihmisiä.

Ikääntyneiden tuli vält­tää altis­tu­mista koro­na­vi­ruk­selle muita suu­rem­man sai­ras­tu­mis­ris­kinsä takia. Heillä kat­sot­tiin ole­van myös enem­män tau­dille altis­ta­via perussairauksia.

Hallitus vel­voitti maa­lis­kuussa yli 70-vuo­ti­aat vält­tä­mään ihmis­kon­tak­teja. Vierailut van­hus­ten ja mui­den ris­ki­ryh­mien asu­mis­pal­ve­lu­yk­si­köissä kiel­let­tiin. Samoin kiel­let­tiin ulko­puo­lis­ten vie­rai­lut hoi­to­lai­tok­sissa, ter­vey­den­huol­lon yksi­köissä ja sairaaloissa.

– Hallitus jou­tui teke­mään pää­tök­siä vaja­vai­sen tie­don varassa. Eristyslinja oli tar­peel­li­nen alussa, kun ei vielä tie­detty, kuinka voi­mak­kaasti virus tulee tänne iske­mään, toteaa Suomen Akatemian rahoit­ta­man Ikääntymisen ja hoi­van tut­ki­muk­sen huip­pu­yk­si­kön joh­taja, pro­fes­sori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta.

– Mutta oli­han se vah­vasti muo­toiltu, kun suo­si­tel­tiin karan­tee­ni­mai­sia olo­suh­teita kai­kille ikä­ryh­mään kuu­lu­ville. He suh­tau­tui­vat keho­tuk­seen tie­ten­kin vaka­vasti, vaikka myö­hem­min täh­den­net­tiin­kin, että kyseessä oli suositus.

Elämänpiiri kapeutui rajoitustoimien vuoksi merkittävästi.

Krögerin mie­lestä väes­tön jaka­mi­nen yli tai alle 70-vuo­tiai­siin oli mel­koi­nen yksin­ker­tais­tus. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuo­den 2019 lopussa 874 314 vähin­tään 70 vuotta täyt­tä­nyttä hen­ki­löä. Joukossa oli ter­veitä aktii­vi­sia ihmi­siä, joi­den elä­män­piiri rajoi­tus­toi­mien vuoksi kapeu­tui mer­kit­tä­västi. Toisessa ääri­päässä oli­vat lai­tos­hoi­dossa ja hoi­va­ko­deissa asu­neet huo­no­kun­toi­set vanhukset.

– Olisin toi­vo­nut sel­keäm­pää seli­tystä sille, millä perus­teilla ris­ki­ryh­mät määriteltiin.

Mikäli rajoi­tus­ten suh­teen olisi nou­da­tettu useam­pia ikä­luok­ka­por­ras­tuk­sia, se olisi voi­nut olla hyväk­syt­tä­väm­pää nii­den koh­teiksi jou­tu­neille ja muul­le­kin väestölle.

– Jälkiviisaasti voi sanoa, että myös alu­eel­li­set erot olisi ollut rajoi­tus­toi­missa jär­ke­vää ottaa huo­mioon, Kröger muistuttaa.

Hallitus muo­toili tou­ko­kuun alussa anta­mas­saan pää­tök­sessä ohjeita uudel­leen. Nyt koros­tet­tiin ris­ki­ryh­mään kuu­lu­vien omaa har­kin­taa toi­min­taoh­jetta nou­da­tet­taessa. Ikääntyneitä sai tavata, mutta sen suo­si­tel­tiin tapah­tu­van ulko­ti­loissa ja tur­va­vä­lejä nou­dat­taen. Hoivayksiköissä etsit­tiin uusia käy­tän­töjä tur­val­lis­ten sosi­aa­lis­ten kon­tak­tien mahdollistamiseksi.

Vanhuspalveluita ei huomioitu pandemian hoidossa

Kun tätä jut­tua val­mis­tet­tiin kesä­kuun puo­li­vä­lissä, oli koro­na­vi­ruse­pi­de­mia Suomessa hidas­tu­nut. Tapausmäärät oli­vat las­ke­neet mer­kit­tä­västi jo yli kuu­kau­den. Valtaosa tapauk­sista oli todettu Uudellamaalla.

THL:n tilan­ne­kat­sauk­sen mukaan (13.6.2020) Suomessa oli ilmoi­tet­tuja tar­tun­toja yhteensä 7 087. Parantuneita arvioi­tiin ole­van noin 6 200 eli 85 pro­sent­tia tode­tuista tartuntatapauksista.

Sairaalahoidossa oli 26 hen­ki­löä, joista teho­hoi­dossa 2. Vastaavat luvut HYKSin eri­tyis­vas­tuu­lu­eelta oli­vat 23 ja 2. Tautiin liit­ty­viä kuo­le­mia oli rapor­toitu koko maassa yhteensä 325 ja HYKSin eri­tyis­vas­tuu­lu­eelta 268. Kuolleiden medi­aani-ikä oli 84 vuotta.

Kröger iloitsi kesä­kuussa, kun vie­rai­lu­ra­joi­tuk­sia myös hoi­vayk­si­köi­hin höl­len­net­tiin. Vuosikymmeniä yhdessä asu­neet paris­kun­nat oli­vat toi­sen eris­tyk­seen jou­tu­mi­sen vuoksi ajau­tu­neet trau­maat­ti­seen tilan­tee­seen. Joillakin paik­ka­kun­nilla tapah­tui saat­to­hoi­to­ti­lan­teita, joissa omai­set eivät pääs­seet hyväs­te­le­mään läheistään.

– Sosiaalisen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen mah­dol­lis­ta­mi­nen on äärim­mäi­sen tär­keätä sekä hoi­va­ko­deissa asu­vien van­hus­ten että hei­dän omais­tensa hyvin­voin­nin kannalta.

Koronavirusepidemia nosti jäl­leen esiin haa­voit­tu­vai­sen väes­tö­ryh­män ongel­mat. Oli kulu­nut vain vuosi edel­li­sestä hoi­va­ko­ti­ko­husta, kun Esperi Caren ja Attendon kal­tais­ten yksi­tyis­ten hoi­va­jät­tien lai­min­lyön­nit omissa yksi­köis­sään tuli­vat ilmi. Kuulimme kym­me­nistä koro­nan aiheut­ta­mista hoi­va­ko­ti­kuo­le­mista jo huhtikuussa.

Suojavarusteita ei ollut alussa riit­tä­västi. Niiden käyt­tä­mistä ei ohjeis­tettu kun­nolla. Kun omais­ten vie­rai­lut hoi­va­ko­deissa kiel­let­tiin, jää­tiin ilman hei­dän tar­joa­maansa arvo­kasta apua.

– Suojavarusteiden tarve mää­ri­tel­tiin alun perin niin, että se riit­tää sai­raa­loille. Vanhainkoteja tai hoi­va­ko­teja ei las­kettu mukaan.

– Kun avat­tiin huol­to­var­muus­kes­kuk­sen varas­tot, minis­teri sanoi suo­jien riit­tä­vän. Riittävyys arvioi­tiin vain sai­raa­loi­den tar­peen mukaan.

Virukseen varautuminen nähtiin vain terveydenhuollon tehtävänä.

Kuolemantapauksista tilas­toi­tiin aluksi vain sai­raa­la­kuo­le­mat, mutta hoi­va­ko­deissa tapah­tu­neet meneh­ty­mi­set unoh­det­tiin. Se oli Krögeristä töke­röä. Nimenomaan hoi­va­ko­deissa asui ris­ki­ryh­mään kuu­lu­neita ikään­ty­neitä ja pitkäaikaissairaita.

– Vanhuspalveluita ei huo­mioitu riit­tä­västi epi­de­mi­aan val­mis­tau­dut­taessa. Virukseen varau­tu­mi­nen ja sen aiheut­ta­mien sai­rauk­sien hoi­ta­mi­nen näh­tiin vain ter­vey­den­huol­lon tehtäväksi.

Vanhustenhuoltohan kuu­luu sosi­aa­li­pal­ve­lui­hin, mikä tapah­tu­nutta osit­tain selit­tää. Krögerin mukaan taus­talla on pit­kään jat­ku­nut tur­haut­tava käden­vääntö sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jär­jes­tel­mämme kehit­tä­mi­sestä. Sote-uudis­tuk­sen­kin kyn­nyk­sellä kes­kus­te­lun pain­opiste pysyt­te­lee etu­päässä ter­vey­den­huol­toon liit­ty­vissä asioissa.

Ikä ei ole hyvä peruste palveluille

Kröger ker­too pal­ve­lu­jär­jes­tel­mämme ole­van raken­nettu iän perus­teella las­ten, nuor­ten, aikui­siän ja van­hus­ten pal­ve­lui­hin. Ongelmia aiheu­tuu, kun per­heen­jä­sen­ten pal­ve­lut erkaan­tu­vat eri järjestelmiin.

– Maailmaa raken­ne­taan ympä­ril­lämme yksi­lön iän mukaan, vaikka se ei ole ainut yksi­löi­den elä­mää mää­rit­tävä kysymys.

Korona-aikana tuo yksiu­lot­tei­suus koros­tui. Jos yhteis­kun­nassa on vain van­hoja tai ei-van­hoja, on ole­massa riski jakaan­tu­mi­sesta, jol­loin näi­den ryh­mien kes­kus­te­lu­yh­teys kat­keaa. Ryhmien kes­ken voi syn­tyä eroja ja epäluuloja.

– Siinä ei ole jär­keä. Tuon absur­din jaot­te­lun val­li­tessa jokai­nen siir­tyy oman elä­mänsä aikana yhdestä kate­go­riasta toiseen.

Toinen ongelma, minkä korona teki näky­väksi, oli­vat van­he­ne­van paris­kun­nan eriai­kai­set pal­ve­lu­tar­peet. Vanhuspalveluissa ei ole poh­dittu kei­noja, joi­den avulla toi­sis­taan riip­pu­vai­set puo­li­sot pys­tyi­si­vät elä­mään lop­puun asti yhdessä. Hoivakodeissa ei juu­ri­kaan ole pariasuntoja.

– Hoivakotiin ote­taan sisään erit­täin laa­jan pal­ve­lu­tar­peen perus­teella. Harvoin puo­li­soilla tar­peet kehit­ty­vät saman­ai­kai­sesti. Toisen ter­veys ja kyky huo­leh­tia itses­tään pet­tä­vät ensin.

Terveempi puo­liso jou­tuu toi­sen omais­hoi­ta­jaksi. Hoidettavan puo­li­son on siir­ryt­tävä vii­mei­siksi elin­vuo­sik­seen hoi­va­ko­tiin. Tuen puut­tu­mi­sen takia omais­hoi­ta­jana uupu­neen puo­li­son pal­ve­lun­tarve kas­vaa nopeasti. Hänkin jou­tuu tur­vau­tu­maan lai­tos­hoi­to­jak­soi­hin pikem­min kuin toi­sen­lai­sella jär­jes­te­lyllä olisi ollut mahdollista.

Pandemia osoitti sosiaalialan työn merkityksen

Koronapandemian hoi­ta­mi­nen ei kor­jan­nut van­hus­pal­ve­lui­den jär­jes­tel­män ongel­mia. Vuoden takai­nen hoi­va­kriisi on hel­pot­tu­nut jon­kin ver­ran, mutta edel­leen­kin jär­jes­tel­män resurs­sit ovat alhai­sem­mat kuin muissa pohjoismaissa.

– Palveluiden tar­jonta tai nii­den saa­ta­vuus ei ole pysy­nyt väes­tön ikään­ty­mis­ke­hi­tyk­sen vauh­dissa. Vanhusten yksi­näi­syys on rajusti lisään­ty­nyt. Sosiaalipalvelujen perin­tei­selle asia­kas­kun­nalle tämä on ollut rankka koettelemus.

Krögerillä on sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­til­li­nen tausta, mistä hän on ylpeä. Jos jotain hyvää koro­nae­pi­de­miasta on sanot­tava, niin se on havainto siitä, että yhteis­kun­nassa on vih­doin­kin havah­duttu huo­maa­maan sosiaali­alan työn arvo ja merkitys.

– Ammattikunta oli etu­lin­jassa ja kan­toi hie­nosti vas­tuunsa. Heidän työnsä on ollut epi­de­mian aikana rat­kai­se­van tär­keää. Toivon, että se mer­kit­see jat­kos­sa­kin kas­va­vaa arvostusta.

”Positiivista syrjintää”

Simo Koskinen

Ymmärrän tus­kan, kun omai­set eivät ole pääs­seet hoiva­koteihin kat­so­maan läheis­tään, mutta sen kes­tää kun tie­tää siten sääs­tet­tä­vän ihmis­hen­kiä, toteaa eme­ri­tus­pro­fes­sori Simo Koskinen. Kuva: Timo Lindholm

Sosiaaligerontolologian ja sosi­aa­li­työn eme­ri­tus­pro­fes­so­rin Simo Koskisen mie­lestä hal­li­tus teki oikein koh­dis­taes­saan vel­voit­ta­via suo­si­tuk­sia yli 70-vuo­tiai­siin viime keväänä. Kyse ei ollut syr­jin­nästä vaan ”posi­tii­vi­sesta diskriminaatiosta”.

– Kun tosi­asiat viit­ta­si­vat sii­hen, että ikään­ty­neillä oli koro­nae­pi­de­mian levi­tessä maas­samme suuri riski sai­ras­tua vaka­vasti, hal­li­tuk­sella ei ollut muuta mahdollisuutta.

Positiivinen dis­kri­mi­naa­tio, syr­jintä tai eri­tyis­koh­telu on tuttu käsite sosi­aa­li­po­li­tii­kassa, mutta lain­sää­dän­töön se tuli perus­tus­la­ki­uu­dis­tuk­sessa 1999. Yhdenvertaisvaltuutetun mukaan ”kaikki eri­lai­nen koh­telu, joka perus­tuu hen­ki­löön liit­ty­vään syy­hyn, kuten ter­vey­den­ti­laan, ikään, kan­sa­lai­suu­teen ja niin edel­leen, ei ole syrjintää”.

Hallituksella ei ollut muuta mahdollisuutta.

Yhdenvertaisuuslaissa koros­te­taan, että eri­lai­sen koh­te­lun on perus­tut­tava lakiin, sillä on hyväk­syt­tävä tavoite ja kei­not tavoit­teen saa­vut­ta­mi­seksi ovat oikeasuhtaisia.

– Ymmärrän sen tus­kan, kun omai­set eivät ole pääs­seet hoi­va­ko­tei­hin kat­so­maan läheis­tään tai avio­pari on viet­tä­nyt 65-vuo­tis­hää­päi­väänsä ikku­na­ruu­dun läpi. Sen kui­ten­kin kes­tää, jos rajoi­tuk­silla sääs­te­tään ihmishenkiä.

Koskinen täyt­tää elo­kuussa 80 vuotta ja jou­tui itse­kin rajoi­tus­ten koh­teeksi. Hän ker­too elä­neensä suh­teel­li­sen nor­maa­lia arkea. Vaimon kanssa bon­gat­tiin lin­tuja ja retkeiltiin.

Markku Tasala