Koronapandemia opetti, että ikä ei ole pelkkä numero. Suomalaisten suojaamiseksi virustartunnoilta heidät jaettiin kahteen ryhmään, yli ja alle 70-vuotiaisiin. Ikääntyneiden elämää rajoitettiin tavalla, jota osa kansalaisista piti syrjivänä.

 

 

Halli­tus päätti maa­lis­kuun puo­li­vä­lissä poik­keuk­sel­li­sista suo­ma­lais­ten arkeen vai­kut­ta­neista rajoi­tus­toi­men­pi­teistä epi­de­mian hil­lit­se­mi­seksi. Toi­milla pyrit­tiin estä­mään viruk­sen leviä­mi­nen, tur­vaa­maan ter­vey­den­huol­lon kan­to­kyky ja suo­je­le­maan eri­tyi­sesti ris­ki­ryh­miin kuu­lu­neita ihmi­siä.

Ikään­ty­nei­den tuli vält­tää altis­tu­mista koro­na­vi­ruk­selle muita suu­rem­man sai­ras­tu­mis­ris­kinsä takia. Heillä kat­sot­tiin ole­van myös enem­män tau­dille altis­ta­via perus­sai­rauk­sia.

Hal­li­tus vel­voitti maa­lis­kuussa yli 70-vuo­ti­aat vält­tä­mään ihmis­kon­tak­teja. Vie­rai­lut van­hus­ten ja mui­den ris­ki­ryh­mien asu­mis­pal­ve­lu­yk­si­köissä kiel­let­tiin. Samoin kiel­let­tiin ulko­puo­lis­ten vie­rai­lut hoi­to­lai­tok­sissa, ter­vey­den­huol­lon yksi­köissä ja sai­raa­loissa.

– Hal­li­tus jou­tui teke­mään pää­tök­siä vaja­vai­sen tie­don varassa. Eris­tys­linja oli tar­peel­li­nen alussa, kun ei vielä tie­detty, kuinka voi­mak­kaasti virus tulee tänne iske­mään, toteaa Suo­men Aka­te­mian rahoit­ta­man Ikään­ty­mi­sen ja hoi­van tut­ki­muk­sen huip­pu­yk­si­kön joh­taja, pro­fes­sori Teppo Krö­ger Jyväs­ky­län yli­opis­tosta.

– Mutta oli­han se vah­vasti muo­toiltu, kun suo­si­tel­tiin karan­tee­ni­mai­sia olo­suh­teita kai­kille ikä­ryh­mään kuu­lu­ville. He suh­tau­tui­vat keho­tuk­seen tie­ten­kin vaka­vasti, vaikka myö­hem­min täh­den­net­tiin­kin, että kyseessä oli suo­si­tus.

Elämänpiiri kapeutui rajoitustoimien vuoksi merkittävästi.

Krö­ge­rin mie­lestä väes­tön jaka­mi­nen yli tai alle 70-vuo­tiai­siin oli mel­koi­nen yksin­ker­tais­tus. Tilas­to­kes­kuk­sen mukaan Suo­messa oli vuo­den 2019 lopussa 874 314 vähin­tään 70 vuotta täyt­tä­nyttä hen­ki­löä. Jou­kossa oli ter­veitä aktii­vi­sia ihmi­siä, joi­den elä­män­piiri rajoi­tus­toi­mien vuoksi kapeu­tui mer­kit­tä­västi. Toi­sessa ääri­päässä oli­vat lai­tos­hoi­dossa ja hoi­va­ko­deissa asu­neet huo­no­kun­toi­set van­huk­set.

– Oli­sin toi­vo­nut sel­keäm­pää seli­tystä sille, millä perus­teilla ris­ki­ryh­mät mää­ri­tel­tiin.

Mikäli rajoi­tus­ten suh­teen olisi nou­da­tettu useam­pia ikä­luok­ka­por­ras­tuk­sia, se olisi voi­nut olla hyväk­syt­tä­väm­pää nii­den koh­teiksi jou­tu­neille ja muul­le­kin väes­tölle.

– Jäl­ki­vii­saasti voi sanoa, että myös alu­eel­li­set erot olisi ollut rajoi­tus­toi­missa jär­ke­vää ottaa huo­mioon, Krö­ger muis­tut­taa.

Hal­li­tus muo­toili tou­ko­kuun alussa anta­mas­saan pää­tök­sessä ohjeita uudel­leen. Nyt koros­tet­tiin ris­ki­ryh­mään kuu­lu­vien omaa har­kin­taa toi­min­taoh­jetta nou­da­tet­taessa. Ikään­ty­neitä sai tavata, mutta sen suo­si­tel­tiin tapah­tu­van ulko­ti­loissa ja tur­va­vä­lejä nou­dat­taen. Hoi­vayk­si­köissä etsit­tiin uusia käy­tän­töjä tur­val­lis­ten sosi­aa­lis­ten kon­tak­tien mah­dol­lis­ta­mi­seksi.

Vanhuspalveluita ei huomioitu pandemian hoidossa

Kun tätä jut­tua val­mis­tet­tiin kesä­kuun puo­li­vä­lissä, oli koro­na­vi­ruse­pi­de­mia Suo­messa hidas­tu­nut. Tapaus­mää­rät oli­vat las­ke­neet mer­kit­tä­västi jo yli kuu­kau­den. Val­taosa tapauk­sista oli todettu Uudel­la­maalla.

THL:n tilan­ne­kat­sauk­sen mukaan (13.6.2020) Suo­messa oli ilmoi­tet­tuja tar­tun­toja yhteensä 7 087. Paran­tu­neita arvioi­tiin ole­van noin 6 200 eli 85 pro­sent­tia tode­tuista tar­tun­ta­ta­pauk­sista.

Sai­raa­la­hoi­dossa oli 26 hen­ki­löä, joista teho­hoi­dossa 2. Vas­taa­vat luvut HYK­Sin eri­tyis­vas­tuu­lu­eelta oli­vat 23 ja 2. Tau­tiin liit­ty­viä kuo­le­mia oli rapor­toitu koko maassa yhteensä 325 ja HYK­Sin eri­tyis­vas­tuu­lu­eelta 268. Kuol­lei­den medi­aani-ikä oli 84 vuotta.

Krö­ger iloitsi kesä­kuussa, kun vie­rai­lu­ra­joi­tuk­sia myös hoi­vayk­si­köi­hin höl­len­net­tiin. Vuo­si­kym­me­niä yhdessä asu­neet paris­kun­nat oli­vat toi­sen eris­tyk­seen jou­tu­mi­sen vuoksi ajau­tu­neet trau­maat­ti­seen tilan­tee­seen. Joil­la­kin paik­ka­kun­nilla tapah­tui saat­to­hoi­to­ti­lan­teita, joissa omai­set eivät pääs­seet hyväs­te­le­mään läheis­tään.

– Sosi­aa­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen mah­dol­lis­ta­mi­nen on äärim­mäi­sen tär­keätä sekä hoi­va­ko­deissa asu­vien van­hus­ten että hei­dän omais­tensa hyvin­voin­nin kan­nalta.

Koro­na­vi­ruse­pi­de­mia nosti jäl­leen esiin haa­voit­tu­vai­sen väes­tö­ryh­män ongel­mat. Oli kulu­nut vain vuosi edel­li­sestä hoi­va­ko­ti­ko­husta, kun Esperi Caren ja Atten­don kal­tais­ten yksi­tyis­ten hoi­va­jät­tien lai­min­lyön­nit omissa yksi­köis­sään tuli­vat ilmi. Kuu­limme kym­me­nistä koro­nan aiheut­ta­mista hoi­va­ko­ti­kuo­le­mista jo huh­ti­kuussa.

Suo­ja­va­rus­teita ei ollut alussa riit­tä­västi. Nii­den käyt­tä­mistä ei ohjeis­tettu kun­nolla. Kun omais­ten vie­rai­lut hoi­va­ko­deissa kiel­let­tiin, jää­tiin ilman hei­dän tar­joa­maansa arvo­kasta apua.

– Suo­ja­va­rus­tei­den tarve mää­ri­tel­tiin alun perin niin, että se riit­tää sai­raa­loille. Van­hain­ko­teja tai hoi­va­ko­teja ei las­kettu mukaan.

– Kun avat­tiin huol­to­var­muus­kes­kuk­sen varas­tot, minis­teri sanoi suo­jien riit­tä­vän. Riit­tä­vyys arvioi­tiin vain sai­raa­loi­den tar­peen mukaan.

Virukseen varautuminen nähtiin vain terveydenhuollon tehtävänä.

Kuo­le­man­ta­pauk­sista tilas­toi­tiin aluksi vain sai­raa­la­kuo­le­mat, mutta hoi­va­ko­deissa tapah­tu­neet meneh­ty­mi­set unoh­det­tiin. Se oli Krö­ge­ristä töke­röä. Nime­no­maan hoi­va­ko­deissa asui ris­ki­ryh­mään kuu­lu­neita ikään­ty­neitä ja pit­kä­ai­kais­sai­raita.

– Van­hus­pal­ve­luita ei huo­mioitu riit­tä­västi epi­de­mi­aan val­mis­tau­dut­taessa. Viruk­seen varau­tu­mi­nen ja sen aiheut­ta­mien sai­rauk­sien hoi­ta­mi­nen näh­tiin vain ter­vey­den­huol­lon teh­tä­väksi.

Van­hus­ten­huol­to­han kuu­luu sosi­aa­li­pal­ve­lui­hin, mikä tapah­tu­nutta osit­tain selit­tää. Krö­ge­rin mukaan taus­talla on pit­kään jat­ku­nut tur­haut­tava käden­vääntö sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jär­jes­tel­mämme kehit­tä­mi­sestä. Sote-uudis­tuk­sen­kin kyn­nyk­sellä kes­kus­te­lun pain­opiste pysyt­te­lee etu­päässä ter­vey­den­huol­toon liit­ty­vissä asioissa.

Ikä ei ole hyvä peruste palveluille

Krö­ger ker­too pal­ve­lu­jär­jes­tel­mämme ole­van raken­nettu iän perus­teella las­ten, nuor­ten, aikui­siän ja van­hus­ten pal­ve­lui­hin. Ongel­mia aiheu­tuu, kun per­heen­jä­sen­ten pal­ve­lut erkaan­tu­vat eri jär­jes­tel­miin.

– Maa­il­maa raken­ne­taan ympä­ril­lämme yksi­lön iän mukaan, vaikka se ei ole ainut yksi­löi­den elä­mää mää­rit­tävä kysy­mys.

Korona-aikana tuo yksiu­lot­tei­suus koros­tui. Jos yhteis­kun­nassa on vain van­hoja tai ei-van­hoja, on ole­massa riski jakaan­tu­mi­sesta, jol­loin näi­den ryh­mien kes­kus­te­lu­yh­teys kat­keaa. Ryh­mien kes­ken voi syn­tyä eroja ja epä­luu­loja.

– Siinä ei ole jär­keä. Tuon absur­din jaot­te­lun val­li­tessa jokai­nen siir­tyy oman elä­mänsä aikana yhdestä kate­go­riasta toi­seen.

Toi­nen ongelma, minkä korona teki näky­väksi, oli­vat van­he­ne­van paris­kun­nan eriai­kai­set pal­ve­lu­tar­peet. Van­hus­pal­ve­luissa ei ole poh­dittu kei­noja, joi­den avulla toi­sis­taan riip­pu­vai­set puo­li­sot pys­tyi­si­vät elä­mään lop­puun asti yhdessä. Hoi­va­ko­deissa ei juu­ri­kaan ole paria­sun­toja.

– Hoi­va­ko­tiin ote­taan sisään erit­täin laa­jan pal­ve­lu­tar­peen perus­teella. Har­voin puo­li­soilla tar­peet kehit­ty­vät saman­ai­kai­sesti. Toi­sen ter­veys ja kyky huo­leh­tia itses­tään pet­tä­vät ensin.

Ter­veempi puo­liso jou­tuu toi­sen omais­hoi­ta­jaksi. Hoi­det­ta­van puo­li­son on siir­ryt­tävä vii­mei­siksi elin­vuo­sik­seen hoi­va­ko­tiin. Tuen puut­tu­mi­sen takia omais­hoi­ta­jana uupu­neen puo­li­son pal­ve­lun­tarve kas­vaa nopeasti. Hän­kin jou­tuu tur­vau­tu­maan lai­tos­hoi­to­jak­soi­hin pikem­min kuin toi­sen­lai­sella jär­jes­te­lyllä olisi ollut mah­dol­lista.

Pandemia osoitti sosiaalialan työn merkityksen

Koro­na­pan­de­mian hoi­ta­mi­nen ei kor­jan­nut van­hus­pal­ve­lui­den jär­jes­tel­män ongel­mia. Vuo­den takai­nen hoi­va­kriisi on hel­pot­tu­nut jon­kin ver­ran, mutta edel­leen­kin jär­jes­tel­män resurs­sit ovat alhai­sem­mat kuin muissa poh­jois­maissa.

– Pal­ve­lui­den tar­jonta tai nii­den saa­ta­vuus ei ole pysy­nyt väes­tön ikään­ty­mis­ke­hi­tyk­sen vauh­dissa. Van­hus­ten yksi­näi­syys on rajusti lisään­ty­nyt. Sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen perin­tei­selle asia­kas­kun­nalle tämä on ollut rankka koet­te­le­mus.

Krö­ge­rillä on sosi­aa­li­työn­te­ki­jän amma­til­li­nen tausta, mistä hän on ylpeä. Jos jotain hyvää koro­nae­pi­de­miasta on sanot­tava, niin se on havainto siitä, että yhteis­kun­nassa on vih­doin­kin havah­duttu huo­maa­maan sosi­aa­lia­lan työn arvo ja mer­ki­tys.

– Ammat­ti­kunta oli etu­lin­jassa ja kan­toi hie­nosti vas­tuunsa. Hei­dän työnsä on ollut epi­de­mian aikana rat­kai­se­van tär­keää. Toi­von, että se mer­kit­see jat­kos­sa­kin kas­va­vaa arvos­tusta.

”Positiivista syrjintää”

Simo Koskinen

Ymmär­rän tus­kan, kun omai­set eivät ole pääs­seet hoiva­koteihin kat­so­maan läheis­tään, mutta sen kes­tää kun tie­tää siten sääs­tet­tä­vän ihmis­hen­kiä, toteaa eme­ri­tus­pro­fes­sori Simo Kos­ki­nen. Kuva: Timo Lind­holm

Sosi­aa­li­ge­ron­to­lo­lo­gian ja sosi­aa­li­työn eme­ri­tus­pro­fes­so­rin Simo Kos­ki­sen mie­lestä hal­li­tus teki oikein koh­dis­taes­saan vel­voit­ta­via suo­si­tuk­sia yli 70-vuo­tiai­siin viime keväänä. Kyse ei ollut syr­jin­nästä vaan ”posi­tii­vi­sesta dis­kri­mi­naa­tiosta”.

– Kun tosi­asiat viit­ta­si­vat sii­hen, että ikään­ty­neillä oli koro­nae­pi­de­mian levi­tessä maas­samme suuri riski sai­ras­tua vaka­vasti, hal­li­tuk­sella ei ollut muuta mah­dol­li­suutta.

Posi­tii­vi­nen dis­kri­mi­naa­tio, syr­jintä tai eri­tyis­koh­telu on tuttu käsite sosi­aa­li­po­li­tii­kassa, mutta lain­sää­dän­töön se tuli perus­tus­la­ki­uu­dis­tuk­sessa 1999. Yhden­ver­tais­val­tuu­te­tun mukaan ”kaikki eri­lai­nen koh­telu, joka perus­tuu hen­ki­löön liit­ty­vään syy­hyn, kuten ter­vey­den­ti­laan, ikään, kan­sa­lai­suu­teen ja niin edel­leen, ei ole syr­jin­tää”.

Hallituksella ei ollut muuta mahdollisuutta.

Yhden­ver­tai­suus­laissa koros­te­taan, että eri­lai­sen koh­te­lun on perus­tut­tava lakiin, sillä on hyväk­syt­tävä tavoite ja kei­not tavoit­teen saa­vut­ta­mi­seksi ovat oikea­suh­tai­sia.

– Ymmär­rän sen tus­kan, kun omai­set eivät ole pääs­seet hoi­va­ko­tei­hin kat­so­maan läheis­tään tai avio­pari on viet­tä­nyt 65-vuo­tis­hää­päi­väänsä ikku­na­ruu­dun läpi. Sen kui­ten­kin kes­tää, jos rajoi­tuk­silla sääs­te­tään ihmis­hen­kiä.

Kos­ki­nen täyt­tää elo­kuussa 80 vuotta ja jou­tui itse­kin rajoi­tus­ten koh­teeksi. Hän ker­too elä­neensä suh­teel­li­sen nor­maa­lia arkea. Vai­mon kanssa bon­gat­tiin lin­tuja ja ret­keil­tiin.

Markku Tasala