Kukapa meistä ei haluaisi seurata, miten varttuneet asiakkaamme voimaantuvat?

 

Geronto­lo­gi­sessa sosiaa­li­työssä huomion kiinnit­tä­minen mielen hyvin­vointiin on merki­tyk­sel­linen osa sitä tukea, jota ikään­ty­välle asiak­kaalle voi tarjota. Mielen voima­varat ja mielen taitojen vaali­minen auttavat iäkkäitä ihmisiä selviy­tymään arjen ongel­missa, vaikeis­sakin elämän­ti­lan­teissa ja -muutok­sissa. Tämä työ korostuu, sillä suuri osa ikään­ty­vistä elää kotona yhä pidempään.

Iäkkäiden mielen hyvin­voinnin vaali­misen hyödyistä on vahvaa tutki­mus­tietoa. Mielen hyvin­vointiin liittyvät taidot vähen­tävät iäkkäiden sairas­ta­vuutta ja kuole­man­vaaraa. Myönteisten tunteiden ja kokemusten vahvis­ta­minen tukee selviy­ty­mistä vastoin­käy­mi­sissä. Itsemyö­tä­tunto on tutki­musten mukaan yhtey­dessä myönteiseen ikään­ty­miseen, ja tämä puolestaan liittyy parempaan koettuun elämän­laatuun vanhuu­dessa.

Myönteinen käänne vanhustyössä on aluillaan

Positii­visen psyko­logian näkökulman valta­vir­tais­tu­misen myötä mielen hyvin­voinnin tukemisen edut ovat tulleet tunne­tuim­miksi. Myös ratkaisu- ja tarkoi­tus­kes­keiset työtavat vahvis­tavat nykyisin paikkaansa osana vanhus­työtä ja iäkkäiden ihmisten kanssa työsken­te­levien ammat­ti­taitoa.

Muutaman viime vuoden aikana järjes­töissä on kehitetty useita välineitä ja toimin­ta­malleja, joilla mielen hyvin­vointia voidaan edistää. Myös mindful­nessia sovel­letaan vanhus­työssä, kun ammat­ti­laiset hyödyn­tävät sen harjoi­tuksia asiak­kaiden parissa. Ikäins­ti­tuutin Mieli­pakka-kortit ja Elämän­taidot esiin -toiminta ohjaajan oppaineen ovat esimerkkejä helposti käyttöön otetta­vista välineistä ja keinoista.

Myös mindfulnessia sovelletaan vanhustyössä.

Mielen hyvin­vointia edistävä toiminta saa silti liian vähän huomiota osakseen. Esimer­kiksi omais­hoi­ta­jille tarjottava valmennus hoito­teh­tävää varten mainitaan vanhus­pal­ve­lu­laissa, mutta maininnan käytännön vaiku­tukset nähdään vasta asetuksen voimaan­tulon myötä vuoden 2018 aikana.

Vinkkejä tukeen

Perusta iäkkäiden asiak­kaiden mielen hyvin­voin­nille luodaan, kun heidän elämän­ko­ke­muk­sensa huomataan ja sitä arvos­tetaan.

Elämän­kulun aikana kertyneet taidot ja voima­varat tarjoavat lähtö­kohdan ottaa mielen hyvin­voinnin vaali­minen puheeksi. Olemassa olevat mielen hyvin­voinnin taidot myös aktivoi­tuvat, kun niihin kiinni­tetään yhdessä huomiota.

Jo lyhytkin keskustelu siitä, mitkä elämän­taidot eri tilan­teissa tarjoavat iloa, voimaa tai tukea, voi aloittaa varttuneen asiakkaan pohdinnan ja toiminnan niiden vahvis­ta­mi­seksi. Myötä­tun­toi­sesti toimiva ammat­ti­lainen voi vahvistaa ikään­tyvän itsemyö­tä­tuntoa ja kutsua esiin asiakkaan lempeää sisäistä puhetta, joka tukee hänen jaksa­mistaan vaikeissa tilan­teissa.

Mielen hyvin­voinnin vahvis­ta­misen keskeinen tukipilari on huomion tarjoa­minen myöntei­sille tunteille ja tapah­tu­mille. Mieli kiinnittää luonnostaan huomiota kielteisiin ja huoles­tut­taviin seikkoihin, sillä se on evoluu­tiossa ollut selviy­ty­misen kannalta tarpeen.

Mielialaan vaikuttaa myöntei­sesti, jos huolten ohella tietoi­sesti suuntaa huomiota myös myönteisiin seikkoihin. Myöntei­sissä tunteissa ja tapah­tu­missa viipyily vahvistaa tätä pyrki­mystä.

Ammat­ti­laisten on hyvä tarttua niihin tilai­suuksiin, joissa voi tukea iäkästä asiakasta huomaamaan hyvät asiat elämässä ja kannustaa myös nauttimaan niistä. Mistään positii­viseen ajatteluun pakot­ta­mi­sesta ei kuitenkaan ole kyse.

Vaikeat asiat ja tunteet ovat osa elämää

Mureh­ti­minen on yksi monen iäkkään tunnistama mielen hyvin­vointia vähentävä ja voima­varoja kuluttava tapa. Sekin liittyy alkujaan selviy­ty­misen taitoihin: vaarojen ja riskien huomioi­minen on ollut tarpeel­lista hengissä säily­misen kannalta.

Arkisten asioiden tekeminen hieman toisin tekee hyvää.

Mieli saattaa kuitenkin jäädä kiinni huoliin, jolloin siitä syntyy kärsi­mystä aiheut­tavaa vatvo­mista. Pyrki­myk­sissä vatvo­misen rauhoit­ta­mi­seksi voi valita huomion toisaalle siirtä­misen polun tai ikävien tunteiden salli­misen tien, joiden omakoh­taisen sopivuuden pohti­mi­sesta voi syntyä antoisa yhteinen keskustelu.

Vanhe­tessa moni myös huomaa, että asioiden aikaan­saa­miseen menee aiempaa pidempään. Aikomukset eivät välttä­mättä kehkeydy teoiksi ja toimin­naksi yhtä sutja­kasti kuin ennen.

Harmi asiasta voi helposti kääntyä moitteeksi itseä kohtaan ja ymmärrys, että tietty hidas­tu­minen kuuluu vanhe­ne­miseen jää sivuun. Keskus­telut siitä, miten aloit­teel­lisuus edellyttää uuden­laista ponnis­telua voivat tarjota armol­li­suutta iäkkäälle ihmiselle. Entistä tahtia ei ole aina välttä­mä­töntä pitää yllä, vaan tehdyksi saami­selle voi varata aiempaa enemmän aikaa. Voi myös harkita. että jotain jätetään tekemättä.

Hyvän mielen arki on pieniä tekoja

Mielen hyvin­voin­nille ovat tärkeitä sitä ylläpi­tävät rutiinit ja vaihtelun suoma virkistys. Hyvä arki koostuu mielen hyvin­vointia kannat­te­le­vista tavoista ja tottu­muk­sista sekä myönteisiä ajatuksia ja tunteita herät­te­le­västä toisin tekemi­sestä.

Mieli saattaa jäädä kiinni huoliin, jolloin syntyy kärsimystä aiheuttavaa vatvomista.

Hyvää mieltä voi vahvistaa monella tapaa. Tarkastele vaikkapa kulunutta viikkoa miettien, mikä meni ja oli hyvin. Voisitko jollakin tapaa ilahduttaa itseäsi tässä kuussa?

Myös arkisten asioiden tekeminen hieman toisin tekee hyvää. Kokeile harjata hampaat aamulla vaihteeksi toisella kädellä ja voit yllättyä siitä mitä koet. Aivot virkis­tyvät pienes­täkin ponnis­te­lusta.

Iäkkäiden mielen hyvin­voinnin vaali­minen ei ole vaikeaa, vaan pieniä arkisia tekoja: kuunte­le­mista, kannus­ta­mista, myötä­tuntoa. Mielen hyvin­vointia tukevat pienetkin teot vähen­tävät alakuloa ja lisäävät elämän­tyy­ty­väi­syyttä.

Ilka Haarni
Suvi Fried
Ikäins­ti­tuutti