Norjan pääministeri Erna Solberg halusi uudenvuodenpuheessaan 2019 hyviä uutisia lastensuojelusta. Puheesta alkoi sosiaalityöntekijöiden kampanja lastensuojelun työolojen parantamiseksi.

 

 

Ensin nor­ja­lai­nen las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­kijä Ine Haver ilah­tui pää­mi­nis­teri Erna Solbergin uuden­vuo­den­pu­heesta. Viimeinkin puhu­taan las­ten­suo­je­lusta! Sitten häntä alkoi kiusata se, että minis­teri halusi vain kuulla hyviä uuti­sia, ikään kuin se olisi työn­te­ki­jöi­den tah­dosta kiinni.

Huonoja uuti­sia oli toki kuultu ulko­maita myö­ten. Norjalainen las­ten­suo­jelu oli ollut median ham­paissa eri­tyi­sesti Puolassa, josta on tul­lut Norjaan pal­jon vie­ras­työ­läi­siä per­hei­neen. Väitettiin, että etni­set ja uskon­nol­li­set vähem­mis­töt jou­tu­vat las­ten­suo­je­lun eri­tyi­seksi koh­teeksi. Tilastot eivät tue väi­tettä, mutta yksi­löl­li­set tari­nat saa­vat pals­ta­ti­laa ja luo­vat mielikuvaa.

Ine Haver päätti haas­taa minis­te­rin, ja otti sosi­aa­li­sen median kautta yhteyttä kol­le­goi­hinsa. Moni las­ten­suo­je­lun työn­te­kijä oli val­mis ker­to­maan, mitä ken­tän työn­te­ki­jät tar­vit­se­vat teh­däk­seen työtä, josta voi­daan ker­toa hyviä uutisia.

Tehtiin video ja alet­tiin jakaa sitä sosi­aa­li­sessa mediassa.

Kampanjavideolla työn­te­ki­jät Kirkkoniemestä Osloon, Stavangerista Tromssaan ter­veh­ti­vät ystä­väl­li­sesti pää­mi­nis­te­riä: ”Hei Erna, olen sosi­aa­li­työn­te­kijä ……, työs­ken­te­len …… Minäkin haluan hyviä uuti­sia las­ten­suo­je­lusta, mutta me tar­vit­semme lisää työntekijöitä.”

Kymmenessä päi­vässä #heierna-kam­panja oli lanseerattu.

– Pelkäsin, että joku muu ammat­ti­ryhmä kek­sisi saman idean ja siksi pidimme kovaa kii­rettä, Ine Haver kertoo.

Mediahuomio herätti myös poliitikot

Kampanjasta tuli menes­tys. Videota on kat­sottu jo puoli mil­joo­naa ker­taa. Facebook-ryh­mässä on yli 6 300 jäsentä ja Facebook-sivulla liki 4 000 tykkääjää.

Myös media kiin­nos­tui, ja työn­te­ki­jät pää­si­vät ker­to­maan työs­tään ja toi­veis­taan uuti­siin ja keskusteluohjelmiin.

Poliitikot oli­vat val­miita tapaa­maan las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jöitä. Kampanja-akti­vis­tit tapa­si­vat pää­mi­nis­teri Erna Solbergin ja lap­si­asioista vas­taa­van minis­teri Kjell Ingolf Ropstadin. Norjan par­la­men­tissa Stortingetissä kes­kus­tel­tiin las­ten­suo­je­lun tilanteesta.

Olemme laskeneet, että tarvitsemme nykytilanteeseen verrattuna 1 250 vastuutyöntekijää lisää.

Ajoitus oli mitä par­hain, sillä 25 vuotta van­haa las­ten­suo­je­lu­la­kia uudis­te­taan parhaillaan.

Ministeriöstä kam­pan­jaa kom­men­toi­daan totea­malla, että työn­te­ki­jöi­den tur­hau­tu­mi­nen ote­taan hyvin vaka­vasti ja tun­ne­taan sym­pa­tiaa pai­neesta kär­si­viä työn­te­ki­jöitä kohtaan.

– Kampanja osoit­taa, että työn­te­ki­jät ovat sitou­tu­neita ja halua­vat paran­taa las­ten­suo­je­lu­työn laa­tua, tode­taan ministeriöstä.

Korvamerkittyä rahaa vai yleisrahoitusta?

Norjassa las­ten­suo­je­lun ongel­mat kuu­los­ta­vat saman­kal­tai­silta kuin Suomessa.

Työntekijöiden suuri vaih­tu­vuus on kipu­piste, jonka polii­ti­kot­kin tun­nis­ta­vat. Ine Haverin mie­lestä he eivät kui­ten­kaan osaa yhdis­tää vaih­tu­vuutta liian suu­reen työ­mää­rään ja huo­noi­hin työ­oloi­hin. Työntekijällä voi olla jopa 30 asia­kas­ta­pausta kerrallaan.

– #heierna-kam­pan­jassa ei esi­tetty sel­keää asia­kas­mi­toi­tus­ta­voi­tetta, jotta ongel­mista voi­tiin kes­kus­tella laaja-alai­sesti, ker­too Ine Haver.

Hallituspuolueet tun­nus­ta­vat nyt ongel­man, mutta eivät ole val­miit anta­maan kun­nille kor­va­mer­kit­tyä rahoi­tusta, mikä taas on työn­te­ki­jöi­den mie­lestä ainoa tae lisä­työ­voi­man saamiseksi.

Vastuuta pal­lo­tel­laan hal­li­tuk­sen ja kun­tien välillä.

– Ymmärrämme, että työn­te­ki­jä­mää­rällä on mer­ki­tystä, mutta itse asiassa kun­nilla on parempi tieto siitä, miten suun­nata voi­ma­va­rat pal­ve­lui­den laa­dun kohot­ta­mi­seksi. Korvamerkitty rahoi­tus ei ole tehok­kain rat­kaisu, tode­taan ministeriöstä.

Vastuuministeri ei ole haas­tat­te­lu­het­kellä pai­kalla kom­men­toi­massa ja hänen avus­ta­jansa pyy­tää käyt­tä­mään sitaat­teja minis­te­riön lausumina.

– Kunnat ovat prio­ri­soi­neet las­ten­suo­je­lua, sillä vii­den vii­mei­sen vuo­den aikana las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den määrä on nous­sut 1 300:lla. Osa rahoi­tuk­sesta on tul­lut kor­va­mer­kit­tynä, minis­te­riön tie­dot­taja myöntää.

Vuonna 2019 hal­li­tus on lisän­nyt kun­tien koko­nais­ra­hoi­tusta 2,6 mil­jar­dilla, ja kun­nat voi­vat käyt­tää rahan halua­mal­laan tavalla.

Hallitus lupaa tark­kaan seu­rata las­ten­suo­je­lun tilan­netta var­mis­taak­seen, että se saa riit­tä­västi rahoi­tusta kunnissa.

Hallituksen ja las­ten­suo­je­lusta vas­taa­van viras­ton Bufdirin tavoit­teena on nos­taa las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kel­poi­suus­vaa­ti­mus mais­te­ri­ta­solle. Jos se auttaisi.

Norjassa kou­lu­te­taan kol­men­lai­sia sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä: sosio­no­meja, las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä (bar­ne­verns­pe­da­go­ger) ja sosi­aa­li­kas­vat­ta­jia (ver­nepleier). Kaikki nämä ovat kol­mi­vuo­ti­sia kan­di­daat­ti­tut­kin­toja. Yliopistoissa voi opis­kella myös mais­te­ri­tut­kin­non sosiaalityössä.

Rakastan työtäni

Palataan Ine Haveriin, kam­pan­jan käyn­nis­tä­jään. Hän on työs­ken­nel­lyt Stavangerissa las­ten­suo­je­lun teh­tä­vissä vuo­desta 2007.

Rakastan tätä työtä ja haluan van­heta tätä teh­den, mutta tar­vit­sen parem­mat työ­olot, Haver toteaa.

Tummahiuksinen Inge seisoo ulkonna ja hymyilee.

Ine Haver roh­kai­see suo­ma­lai­sia kol­le­goi­taan puhu­maan polii­tik­ko­jen ja toi­mit­ta­jien kanssa. Kuva: Eirik Dahl Viggen

Tiedän, mistä kenkä puris­taa. Kun työtä on lii­kaa, sai­ras­tu­taan. Työntekijät vaih­tu­vat tiu­haan. Jopa lähes joka kol­mas työn­te­kijä vaih­tui työ­pai­kalla vuo­den 2014 tilas­to­jen mukaan.

Työnohjaus on työ­mää­rän ohella Haverin mie­lestä avai­na­se­massa työn laa­dun ja työn­te­ki­jän jak­sa­mi­sen kan­nalta. Stavangerissa se on jär­jes­tetty parem­min kuin monessa muussa kunnassa.

Uusi työn­te­kijä saa ensim­mäi­sen kah­den vuo­den ajan yksi­löl­listä työ­noh­jausta vii­koit­tain, puo­li­toista tun­tia ker­ral­laan. Sen jäl­keen ses­siot har­ve­ne­vat joka toi­nen viikko tapahtuviksi.

Työ ei ole aina onnis­tu­nutta, mutta on tär­keää, että halu­taan tehdä laa­du­kasta työtä. Yksilötyönohjaus on tar­peen, mutta myös ryh­millä on tär­keä rooli. Työnohjauksessa jae­taan koke­muk­sia ja opitaan.

Ine Haver toi­voo myös, että työn­te­ki­jöillä olisi mah­dol­li­suus täy­den­tää osaamistaan.

Sain hyvän kou­lu­tuk­sen, kun val­mis­tuin vuonna 2003. Sen jäl­keen on tapah­tu­nut pal­jon, ja siksi opin­toja on voi­tava täy­den­tää, Haver toteaa.

Mitoitustavoitteena 9–15 asiakasta

#heierna-kam­panja lähti ken­tän työn­te­ki­jöistä, mutta sai nopeasti ilah­tu­neen tuen Norjan sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­jär­jes­töltä Fellesorganisationilta (FO).

– Kentän työn­te­ki­jöi­den aktii­vi­suus ote­taan mediassa ja polii­tik­ko­jen kes­kuu­dessa vaka­vam­min kuin ammat­ti­jär­jes­tö­joh­ta­jien vaa­ti­muk­set, jär­jes­tön puheen­joh­taja Mimmi Kvisvik kertoo.

FO on yhdessä muu­ta­mien mui­den jär­jes­tö­jen kanssa jo kauan vaa­ti­nut sito­vaa mitoi­tusta, jonka mukaan työn­te­ki­jällä saisi olla 9–15 käsi­tel­tä­vää asia­kas­ta­pausta kerrallaan.

Mimmi Kvisvikin mie­lestä asia­kas­mi­toi­tuk­sesta pitää sää­tää laissa ja mitoi­tuk­seen on lii­tet­tävä myös kel­poi­suus­vaa­ti­mus. Vastuutyöntekijän tulee olla las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­kijä tai sosionomi.

– Olemme las­ke­neet, että tar­vit­semme nyky­ti­lan­tee­seen ver­rat­tuna 1 250 vas­tuu­työn­te­ki­jää lisää, jotta pääs­tään vii­den­toista asia­kas­ta­pauk­sen nor­miin, täs­men­tää Mimmi Kvisvik.

Työnohjaus on työmäärän ohella avainasemassa, jotta työ on laadukasta ja työntekijät jaksavat.

Norjan sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­jär­jestö FO vaa­tii val­tio­val­lalta useam­man vuo­den kes­tä­vää talou­del­lista tukea kun­nille, jotta nämä sel­viä­vät vastuustaan.

– Hallitus ei kan­nata nor­mia, eikä halua tukea las­ten­suo­je­lua val­tion kas­sasta. Vaikka vas­tuu­mi­nis­teri tun­nis­taa resurs­si­pu­lan, hän kat­soo, että on kun­tien vas­tuulla tur­vata las­ten­suo­jelu ja prio­ri­soida sen tar­peet bud­je­teis­saan. Minusta tämä joh­taa umpi­ku­jaan, pahoit­te­lee Kvisvik.

Kesän aikana lausun­nolla ollut lakie­si­tys on kir­joi­tettu nyky­päi­vän kie­lelle, ja siinä koros­te­taan lap­sen ja per­heen oikeuk­sia ja kuu­le­mista, samoin ehkäi­se­vän työn ja var­hai­sen puut­tu­mi­sen osuutta. Työntekijöiden toi­vo­maa asia­kas­mi­toi­tusta siinä ei ole. Lain valo­pilkku on las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon iän nosto 25 vuoteen.

Kamppailu jatkuu

Norjassa pide­tään kun­nal­lis­vaa­lit syys­kuun 9. päi­vänä. Sosiaalityöntekijät ja FO pai­nos­ta­vat nyt kun­ta­päät­tä­jiksi halua­via. Elokuun vii­mei­senä päi­vänä on toi­min­ta­päivä, jol­loin #heierna-akti­vis­tit tapaa­vat pai­kal­li­sesti polii­tik­koja. Työntekijät ovat kerän­neet tari­noita onnis­tu­mi­sista ja olo­suh­teista, joissa nii­hin on päästy.

– Aiemmin moni ei mie­lel­lään ker­to­nut ammat­ti­aan. Nyt sano­taan ylpeästi, että olen sosi­aa­li­työn­te­kijä las­ten­suo­je­lussa, Ina Haver heh­kut­taa vähän yli puoli vuotta jat­ku­nutta kampanjaa.

Samalla hän poh­tii, ettei kam­panja voi jat­kua loputtomiin.

– Kunnallisvaalit ovat tär­keä etappi, mutta var­maan­kin parin vuo­den päästä teh­dään jo jota­kin muuta. Tärkeintä on, että on ryh­dytty toi­meen ja lope­tettu sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den hiljaisuus.

Kristiina Koskiluoma

Norja

5,2 mil­joo­naa asukasta.
1,2 mil­joo­naa 0–18 vuo­tiasta lasta.
50 000 las­ten­suo­je­luil­moi­tusta vuodessa.
11.800 sijoi­tettu perheisiin.
1 000 sijoi­tettu laitokseen.
6 000 las­ten­suo­je­lun sosiaalityöntekijää.