Norjan pääministeri Erna Solberg halusi uudenvuodenpuheessaan 2019 hyviä uutisia lastensuojelusta. Puheesta alkoi sosiaalityöntekijöiden kampanja lastensuojelun työolojen parantamiseksi.

 

 

Ensin nor­jalainen las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Ine Haver ilah­tui päämin­is­teri Erna Sol­ber­gin uuden­vuo­den­puheesta. Viimeinkin puhutaan las­ten­suo­jelus­ta! Sit­ten hän­tä alkoi kiusa­ta se, että min­is­teri halusi vain kuul­la hyviä uutisia, ikään kuin se olisi työn­tek­i­jöi­den tah­dos­ta kiin­ni.

Huono­ja uutisia oli toki kuul­tu ulko­mai­ta myöten. Nor­jalainen las­ten­suo­jelu oli ollut medi­an ham­pais­sa eri­tyis­es­ti Puo­las­sa, jos­ta on tul­lut Nor­jaan paljon vierastyöläisiä per­hei­neen. Väitet­ti­in, että etniset ja uskon­nol­liset vähem­mistöt joutu­vat las­ten­suo­jelun eri­tyisek­si kohteek­si. Tilas­tot eivät tue väitet­tä, mut­ta yksilöl­liset tar­i­nat saa­vat pal­sta­ti­laa ja luo­vat mieliku­vaa.

Ine Haver päät­ti haas­taa min­is­terin, ja otti sosi­aalisen medi­an kaut­ta yhteyt­tä kol­le­goi­hin­sa. Moni las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jä oli valmis ker­tomaan, mitä ken­tän työn­tek­i­jät tarvit­se­vat tehdäk­seen työtä, jos­ta voidaan ker­toa hyviä uutisia.

Tehti­in video ja alet­ti­in jakaa sitä sosi­aalises­sa medi­as­sa.

Kam­pan­javide­ol­la työn­tek­i­jät Kirkkoniemestä Osloon, Sta­van­gerista Tromssaan ter­ve­htivät ystäväl­lis­es­ti päämin­is­ter­iä: ”Hei Erna, olen sosi­aal­i­työn­tek­i­jä ……, työsken­te­len …… Minäkin halu­an hyviä uutisia las­ten­suo­jelus­ta, mut­ta me tarvit­semme lisää työn­tek­i­jöitä.”

Kymme­nessä päivässä #heier­na-kam­pan­ja oli lanseer­at­tu.

– Pelkäsin, että joku muu ammat­tiryh­mä kek­sisi saman idean ja sik­si pidimme kovaa kiiret­tä, Ine Haver ker­too.

Mediahuomio herätti myös poliitikot

Kam­pan­jas­ta tuli men­estys. Video­ta on kat­sot­tu jo puoli miljoon­aa ker­taa. Face­book-ryh­mässä on yli 6 300 jäsen­tä ja Face­book-sivul­la liki 4 000 tykkääjää.

Myös media kiin­nos­tui, ja työn­tek­i­jät pää­sivät ker­tomaan työstään ja toiveis­taan uutisi­in ja keskustelu­o­hjelmi­in.

Poli­itikot oli­vat valmi­ita tapaa­maan las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jöitä. Kam­pan­ja-aktivis­tit tapa­si­vat päämin­is­teri Erna Sol­ber­gin ja lap­si­a­sioista vas­taa­van min­is­teri Kjell Ingolf Rop­stadin. Nor­jan par­la­men­tis­sa Stortingetis­sä keskustelti­in las­ten­suo­jelun tilanteesta.

Olemme laskeneet, että tarvitsemme nykytilanteeseen verrattuna 1 250 vastuutyöntekijää lisää.

Ajoi­tus oli mitä parhain, sil­lä 25 vuot­ta van­haa las­ten­suo­jelu­lakia uud­is­te­taan parhail­laan.

Min­is­ter­iöstä kam­pan­jaa kom­men­toidaan totea­mal­la, että työn­tek­i­jöi­den turhau­tu­mi­nen ote­taan hyvin vakavasti ja tun­netaan sym­pa­ti­aa paineesta kär­siviä työn­tek­i­jöitä kohtaan.

– Kam­pan­ja osoit­taa, että työn­tek­i­jät ovat sitoutunei­ta ja halu­a­vat paran­taa las­ten­suo­je­lu­työn laat­ua, tode­taan min­is­ter­iöstä.

Korvamerkittyä rahaa vai yleisrahoitusta?

Nor­jas­sa las­ten­suo­jelun ongel­mat kuu­losta­vat samankaltaisil­ta kuin Suomes­sa.

Työn­tek­i­jöi­den suuri vai­h­tu­vu­us on kipupiste, jon­ka poli­itikotkin tun­nista­vat. Ine Haverin mielestä he eivät kuitenkaan osaa yhdis­tää vai­h­tu­vu­ut­ta liian suureen työmäärään ja huonoi­hin työoloi­hin. Työn­tek­i­jäl­lä voi olla jopa 30 asi­akastapaus­ta ker­ral­laan.

– #heier­na-kam­pan­jas­sa ei esitet­ty selkeää asi­akas­mi­toi­tus­tavoitet­ta, jot­ta ongelmista voiti­in keskustel­la laa­ja-alais­es­ti, ker­too Ine Haver.

Hal­li­tus­puolueet tun­nus­ta­vat nyt ongel­man, mut­ta eivät ole valmi­it anta­maan kun­nille kor­vamerkit­tyä rahoi­tus­ta, mikä taas on työn­tek­i­jöi­den mielestä ain­oa tae lisä­työvoiman saamisek­si.

Vas­tu­u­ta pal­lotel­laan hal­li­tuk­sen ja kun­tien välil­lä.

– Ymmär­rämme, että työn­tek­i­jämääräl­lä on merk­i­tys­tä, mut­ta itse asi­as­sa kun­nil­la on parem­pi tieto siitä, miten suun­na­ta voimavarat palvelu­iden laadun kohot­tamisek­si. Kor­vamerkit­ty rahoi­tus ei ole tehokkain ratkaisu, tode­taan min­is­ter­iöstä.

Vas­tu­umin­is­teri ei ole haas­tat­teluhetkel­lä paikalla kom­men­toimas­sa ja hänen avus­ta­jansa pyytää käyt­tämään sitaat­te­ja min­is­ter­iön lausum­i­na.

– Kun­nat ovat pri­or­isoi­neet las­ten­suo­jelua, sil­lä viiden viimeisen vuo­den aikana las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den määrä on nous­sut 1 300:lla. Osa rahoituk­ses­ta on tul­lut kor­vamerkit­tynä, min­is­ter­iön tiedot­ta­ja myön­tää.

Vuon­na 2019 hal­li­tus on lisän­nyt kun­tien kokon­ais­ra­hoi­tus­ta 2,6 mil­jardil­la, ja kun­nat voivat käyt­tää rahan halu­a­mal­laan taval­la.

Hal­li­tus lupaa tarkkaan seu­ra­ta las­ten­suo­jelun tilan­net­ta varmis­taak­seen, että se saa riit­tävästi rahoi­tus­ta kun­nis­sa.

Hal­li­tuk­sen ja las­ten­suo­jelus­ta vas­taa­van viras­ton Bufdirin tavoit­teena on nos­taa las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jän kelpoisu­us­vaa­timus mais­ter­i­ta­solle. Jos se aut­taisi.

Nor­jas­sa koulute­taan kol­men­laisia sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä: sosionome­ja, las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä (barn­ev­ern­sped­a­goger) ja sosi­aa­likas­vat­ta­jia (verne­pleier). Kaik­ki nämä ovat kolmivuo­tisia kan­di­daat­ti­tutk­in­to­ja. Yliopis­tois­sa voi opiskel­la myös mais­ter­itutkin­non sosi­aal­i­työssä.

Rakastan työtäni

Palataan Ine Haveri­in, kam­pan­jan käyn­nistäjään. Hän on työsken­nel­lyt Sta­van­geris­sa las­ten­suo­jelun tehtävis­sä vuodes­ta 2007.

Rakas­tan tätä työtä ja halu­an van­heta tätä tehden, mut­ta tarvit­sen parem­mat työolot, Haver toteaa.

Tummahiuksinen Inge seisoo ulkonna ja hymyilee.

Ine Haver rohkaisee suo­ma­laisia kol­le­goitaan puhu­maan poli­itikko­jen ja toimit­ta­jien kanssa. Kuva: Eirik Dahl Viggen

Tiedän, mis­tä kenkä puris­taa. Kun työtä on liikaa, sairas­tu­taan. Työn­tek­i­jät vai­h­tu­vat tiuhaan. Jopa läh­es joka kol­mas työn­tek­i­jä vai­h­tui työ­paikalla vuo­den 2014 tilas­to­jen mukaan.

Työno­h­jaus on työmäärän ohel­la Haverin mielestä avainase­mas­sa työn laadun ja työn­tek­i­jän jak­samisen kannal­ta. Sta­van­geris­sa se on jär­jestet­ty parem­min kuin mon­es­sa muus­sa kun­nas­sa.

Uusi työn­tek­i­jä saa ensim­mäisen kah­den vuo­den ajan yksilöl­listä työno­h­jaus­ta viikoit­tain, puoli­toista tun­tia ker­ral­laan. Sen jäl­keen ses­siot har­venevat joka toinen viikko tapah­tu­viksi.

Työ ei ole aina onnis­tunut­ta, mut­ta on tärkeää, että halu­taan tehdä laadukas­ta työtä. Yksilö­työno­h­jaus on tarpeen, mut­ta myös ryh­mil­lä on tärkeä rooli. Työno­h­jauk­ses­sa jae­taan koke­muk­sia ja opi­taan.

Ine Haver toivoo myös, että työn­tek­i­jöil­lä olisi mah­dol­lisu­us täy­den­tää osaamis­taan.

Sain hyvän koulu­tuk­sen, kun valmis­tu­in vuon­na 2003. Sen jäl­keen on tapah­tunut paljon, ja sik­si opin­to­ja on voita­va täy­den­tää, Haver toteaa.

Mitoitustavoitteena 9–15 asiakasta

#heier­na-kam­pan­ja lähti ken­tän työn­tek­i­jöistä, mut­ta sai nopeasti ilah­tuneen tuen Nor­jan sosi­aal­i­työn­tek­i­jäjär­jestöltä Felle­sor­gan­i­sa­tion­il­ta (FO).

– Ken­tän työn­tek­i­jöi­den akti­ivi­su­us ote­taan medi­as­sa ja poli­itikko­jen kesku­udessa vakavam­min kuin ammat­ti­jär­jestöjo­hta­jien vaa­timuk­set, jär­jestön puheen­jo­hta­ja Mim­mi Kvisvik ker­too.

FO on yhdessä muu­tamien muiden jär­jestö­jen kanssa jo kauan vaat­in­ut sito­vaa mitoi­tus­ta, jon­ka mukaan työn­tek­i­jäl­lä saisi olla 9–15 käsiteltävää asi­akastapaus­ta ker­ral­laan.

Mim­mi Kvisvikin mielestä asi­akas­mi­toituk­ses­ta pitää säätää lais­sa ja mitoituk­seen on liitet­tävä myös kelpoisu­us­vaa­timus. Vas­tu­u­työn­tek­i­jän tulee olla las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jä tai sosiono­mi.

– Olemme laske­neet, että tarvit­semme nykyti­lanteeseen ver­rat­tuna 1 250 vas­tu­u­työn­tek­i­jää lisää, jot­ta päästään viiden­toista asi­akastapauk­sen normi­in, täs­men­tää Mim­mi Kvisvik.

Työnohjaus on työmäärän ohella avainasemassa, jotta työ on laadukasta ja työntekijät jaksavat.

Nor­jan sosi­aal­i­työn­tek­i­jäjär­jestö FO vaatii val­tio­val­lal­ta use­am­man vuo­den kestävää taloudel­lista tukea kun­nille, jot­ta nämä selviävät vas­tu­us­taan.

– Hal­li­tus ei kan­na­ta normia, eikä halua tukea las­ten­suo­jelua val­tion kas­sas­ta. Vaik­ka vas­tu­umin­is­teri tun­nistaa resurssip­u­lan, hän kat­soo, että on kun­tien vas­tu­ul­la tur­va­ta las­ten­suo­jelu ja pri­or­isoi­da sen tarpeet bud­jeteis­saan. Minus­ta tämä johtaa umpiku­jaan, pahoit­telee Kvisvik.

Kesän aikana lausun­nol­la ollut lakiesi­tys on kir­joitet­tu nykypäivän kielelle, ja siinä koroste­taan lapsen ja per­heen oikeuk­sia ja kuulemista, samoin ehkäi­sevän työn ja varhaisen puut­tumisen osu­ut­ta. Työn­tek­i­jöi­den toivo­maa asi­akas­mi­toi­tus­ta siinä ei ole. Lain val­op­ilkku on las­ten­suo­jelun jälk­i­huol­lon iän nos­to 25 vuo­teen.

Kamppailu jatkuu

Nor­jas­sa pide­tään kun­nal­lis­vaalit syysku­un 9. päivänä. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jät ja FO pain­os­ta­vat nyt kun­tapäät­täjik­si halu­avia. Eloku­un viimeisenä päivänä on toim­intapäivä, jol­loin #heier­na-aktivis­tit tapaa­vat paikallis­es­ti poli­itikko­ja. Työn­tek­i­jät ovat kerän­neet tari­noi­ta onnis­tu­mi­sista ja olo­suhteista, jois­sa niihin on päästy.

– Aiem­min moni ei mielel­lään ker­tonut ammat­ti­aan. Nyt san­o­taan ylpeästi, että olen sosi­aal­i­työn­tek­i­jä las­ten­suo­jelus­sa, Ina Haver hehkut­taa vähän yli puoli vuot­ta jatkunut­ta kam­pan­jaa.

Samal­la hän pohtii, ettei kam­pan­ja voi jatkua lop­ut­tomi­in.

– Kun­nal­lis­vaalit ovat tärkeä etap­pi, mut­ta var­maankin parin vuo­den päästä tehdään jo jotakin muu­ta. Tärkein­tä on, että on ryhdyt­ty toimeen ja lopetet­tu sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den hil­jaisu­us.

Kris­ti­ina Koskilu­o­ma

Norja

5,2 miljoon­aa asukas­ta.
1,2 miljoon­aa 0–18 vuo­ti­as­ta las­ta.
50 000 las­ten­suo­jeluil­moi­tus­ta vuodessa.
11.800 sijoitet­tu per­heisi­in.
1 000 sijoitet­tu laitok­seen.
6 000 las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jää.