Norjan pääministeri Erna Solberg halusi uudenvuodenpuheessaan 2019 hyviä uutisia lastensuojelusta. Puheesta alkoi sosiaalityöntekijöiden kampanja lastensuojelun työolojen parantamiseksi.

 

 

Ensin nor­ja­lai­nen las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­kijä Ine Haver ilah­tui pää­mi­nis­teri Erna Sol­ber­gin uuden­vuo­den­pu­heesta. Vii­mein­kin puhu­taan las­ten­suo­je­lusta! Sit­ten häntä alkoi kiusata se, että minis­teri halusi vain kuulla hyviä uuti­sia, ikään kuin se olisi työn­te­ki­jöi­den tah­dosta kiinni.

Huo­noja uuti­sia oli toki kuultu ulko­maita myö­ten. Nor­ja­lai­nen las­ten­suo­jelu oli ollut median ham­paissa eri­tyi­sesti Puo­lassa, josta on tul­lut Nor­jaan pal­jon vie­ras­työ­läi­siä per­hei­neen. Väi­tet­tiin, että etni­set ja uskon­nol­li­set vähem­mis­töt jou­tu­vat las­ten­suo­je­lun eri­tyi­seksi koh­teeksi. Tilas­tot eivät tue väi­tettä, mutta yksi­löl­li­set tari­nat saa­vat pals­ta­ti­laa ja luo­vat mie­li­ku­vaa.

Ine Haver päätti haas­taa minis­te­rin, ja otti sosi­aa­li­sen median kautta yhteyttä kol­le­goi­hinsa. Moni las­ten­suo­je­lun työn­te­kijä oli val­mis ker­to­maan, mitä ken­tän työn­te­ki­jät tar­vit­se­vat teh­däk­seen työtä, josta voi­daan ker­toa hyviä uuti­sia.

Teh­tiin video ja alet­tiin jakaa sitä sosi­aa­li­sessa mediassa.

Kam­pan­ja­vi­deolla työn­te­ki­jät Kirk­ko­nie­mestä Osloon, Sta­van­ge­rista Troms­saan ter­veh­ti­vät ystä­väl­li­sesti pää­mi­nis­te­riä: ”Hei Erna, olen sosi­aa­li­työn­te­kijä ……, työs­ken­te­len …… Minä­kin haluan hyviä uuti­sia las­ten­suo­je­lusta, mutta me tar­vit­semme lisää työn­te­ki­jöitä.”

Kym­me­nessä päi­vässä #heierna-kam­panja oli lan­see­rattu.

– Pel­kä­sin, että joku muu ammat­ti­ryhmä kek­sisi saman idean ja siksi pidimme kovaa kii­rettä, Ine Haver ker­too.

Mediahuomio herätti myös poliitikot

Kam­pan­jasta tuli menes­tys. Videota on kat­sottu jo puoli mil­joo­naa ker­taa. Face­book-ryh­mässä on yli 6 300 jäsentä ja Face­book-sivulla liki 4 000 tyk­kää­jää.

Myös media kiin­nos­tui, ja työn­te­ki­jät pää­si­vät ker­to­maan työs­tään ja toi­veis­taan uuti­siin ja kes­kus­te­luoh­jel­miin.

Polii­ti­kot oli­vat val­miita tapaa­maan las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jöitä. Kam­panja-akti­vis­tit tapa­si­vat pää­mi­nis­teri Erna Sol­ber­gin ja lap­si­asioista vas­taa­van minis­teri Kjell Ingolf Rops­ta­din. Nor­jan par­la­men­tissa Stor­tin­ge­tissä kes­kus­tel­tiin las­ten­suo­je­lun tilan­teesta.

Olemme laskeneet, että tarvitsemme nykytilanteeseen verrattuna 1 250 vastuutyöntekijää lisää.

Ajoi­tus oli mitä par­hain, sillä 25 vuotta van­haa las­ten­suo­je­lu­la­kia uudis­te­taan par­hail­laan.

Minis­te­riöstä kam­pan­jaa kom­men­toi­daan totea­malla, että työn­te­ki­jöi­den tur­hau­tu­mi­nen ote­taan hyvin vaka­vasti ja tun­ne­taan sym­pa­tiaa pai­neesta kär­si­viä työn­te­ki­jöitä koh­taan.

– Kam­panja osoit­taa, että työn­te­ki­jät ovat sitou­tu­neita ja halua­vat paran­taa las­ten­suo­je­lu­työn laa­tua, tode­taan minis­te­riöstä.

Korvamerkittyä rahaa vai yleisrahoitusta?

Nor­jassa las­ten­suo­je­lun ongel­mat kuu­los­ta­vat saman­kal­tai­silta kuin Suo­messa.

Työn­te­ki­jöi­den suuri vaih­tu­vuus on kipu­piste, jonka polii­ti­kot­kin tun­nis­ta­vat. Ine Have­rin mie­lestä he eivät kui­ten­kaan osaa yhdis­tää vaih­tu­vuutta liian suu­reen työ­mää­rään ja huo­noi­hin työ­oloi­hin. Työn­te­ki­jällä voi olla jopa 30 asia­kas­ta­pausta ker­ral­laan.

– #heierna-kam­pan­jassa ei esi­tetty sel­keää asia­kas­mi­toi­tus­ta­voi­tetta, jotta ongel­mista voi­tiin kes­kus­tella laaja-alai­sesti, ker­too Ine Haver.

Hal­li­tus­puo­lu­eet tun­nus­ta­vat nyt ongel­man, mutta eivät ole val­miit anta­maan kun­nille kor­va­mer­kit­tyä rahoi­tusta, mikä taas on työn­te­ki­jöi­den mie­lestä ainoa tae lisä­työ­voi­man saa­mi­seksi.

Vas­tuuta pal­lo­tel­laan hal­li­tuk­sen ja kun­tien välillä.

– Ymmär­rämme, että työn­te­ki­jä­mää­rällä on mer­ki­tystä, mutta itse asiassa kun­nilla on parempi tieto siitä, miten suun­nata voi­ma­va­rat pal­ve­lui­den laa­dun kohot­ta­mi­seksi. Kor­va­mer­kitty rahoi­tus ei ole tehok­kain rat­kaisu, tode­taan minis­te­riöstä.

Vas­tuu­mi­nis­teri ei ole haas­tat­te­lu­het­kellä pai­kalla kom­men­toi­massa ja hänen avus­ta­jansa pyy­tää käyt­tä­mään sitaat­teja minis­te­riön lausu­mina.

– Kun­nat ovat prio­ri­soi­neet las­ten­suo­je­lua, sillä vii­den vii­mei­sen vuo­den aikana las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den määrä on nous­sut 1 300:lla. Osa rahoi­tuk­sesta on tul­lut kor­va­mer­kit­tynä, minis­te­riön tie­dot­taja myön­tää.

Vuonna 2019 hal­li­tus on lisän­nyt kun­tien koko­nais­ra­hoi­tusta 2,6 mil­jar­dilla, ja kun­nat voi­vat käyt­tää rahan halua­mal­laan tavalla.

Hal­li­tus lupaa tark­kaan seu­rata las­ten­suo­je­lun tilan­netta var­mis­taak­seen, että se saa riit­tä­västi rahoi­tusta kun­nissa.

Hal­li­tuk­sen ja las­ten­suo­je­lusta vas­taa­van viras­ton Buf­di­rin tavoit­teena on nos­taa las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kel­poi­suus­vaa­ti­mus mais­te­ri­ta­solle. Jos se aut­taisi.

Nor­jassa kou­lu­te­taan kol­men­lai­sia sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä: sosio­no­meja, las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä (bar­ne­verns­pe­da­go­ger) ja sosi­aa­li­kas­vat­ta­jia (ver­nepleier). Kaikki nämä ovat kol­mi­vuo­ti­sia kan­di­daat­ti­tut­kin­toja. Yli­opis­toissa voi opis­kella myös mais­te­ri­tut­kin­non sosi­aa­li­työssä.

Rakastan työtäni

Pala­taan Ine Have­riin, kam­pan­jan käyn­nis­tä­jään. Hän on työs­ken­nel­lyt Sta­van­ge­rissa las­ten­suo­je­lun teh­tä­vissä vuo­desta 2007.

Rakas­tan tätä työtä ja haluan van­heta tätä teh­den, mutta tar­vit­sen parem­mat työ­olot, Haver toteaa.

Tummahiuksinen Inge seisoo ulkonna ja hymyilee.

Ine Haver roh­kai­see suo­ma­lai­sia kol­le­goi­taan puhu­maan polii­tik­ko­jen ja toi­mit­ta­jien kanssa. Kuva: Eirik Dahl Vig­gen

Tie­dän, mistä kenkä puris­taa. Kun työtä on lii­kaa, sai­ras­tu­taan. Työn­te­ki­jät vaih­tu­vat tiu­haan. Jopa lähes joka kol­mas työn­te­kijä vaih­tui työ­pai­kalla vuo­den 2014 tilas­to­jen mukaan.

Työ­noh­jaus on työ­mää­rän ohella Have­rin mie­lestä avai­na­se­massa työn laa­dun ja työn­te­ki­jän jak­sa­mi­sen kan­nalta. Sta­van­ge­rissa se on jär­jes­tetty parem­min kuin monessa muussa kun­nassa.

Uusi työn­te­kijä saa ensim­mäi­sen kah­den vuo­den ajan yksi­löl­listä työ­noh­jausta vii­koit­tain, puo­li­toista tun­tia ker­ral­laan. Sen jäl­keen ses­siot har­ve­ne­vat joka toi­nen viikko tapah­tu­viksi.

Työ ei ole aina onnis­tu­nutta, mutta on tär­keää, että halu­taan tehdä laa­du­kasta työtä. Yksi­lö­työ­noh­jaus on tar­peen, mutta myös ryh­millä on tär­keä rooli. Työ­noh­jauk­sessa jae­taan koke­muk­sia ja opi­taan.

Ine Haver toi­voo myös, että työn­te­ki­jöillä olisi mah­dol­li­suus täy­den­tää osaa­mis­taan.

Sain hyvän kou­lu­tuk­sen, kun val­mis­tuin vuonna 2003. Sen jäl­keen on tapah­tu­nut pal­jon, ja siksi opin­toja on voi­tava täy­den­tää, Haver toteaa.

Mitoitustavoitteena 9–15 asiakasta

#heierna-kam­panja lähti ken­tän työn­te­ki­jöistä, mutta sai nopeasti ilah­tu­neen tuen Nor­jan sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­jär­jes­töltä Fel­le­sor­ga­ni­sa­tio­nilta (FO).

– Ken­tän työn­te­ki­jöi­den aktii­vi­suus ote­taan mediassa ja polii­tik­ko­jen kes­kuu­dessa vaka­vam­min kuin ammat­ti­jär­jes­tö­joh­ta­jien vaa­ti­muk­set, jär­jes­tön puheen­joh­taja Mimmi Kvis­vik ker­too.

FO on yhdessä muu­ta­mien mui­den jär­jes­tö­jen kanssa jo kauan vaa­ti­nut sito­vaa mitoi­tusta, jonka mukaan työn­te­ki­jällä saisi olla 9–15 käsi­tel­tä­vää asia­kas­ta­pausta ker­ral­laan.

Mimmi Kvis­vi­kin mie­lestä asia­kas­mi­toi­tuk­sesta pitää sää­tää laissa ja mitoi­tuk­seen on lii­tet­tävä myös kel­poi­suus­vaa­ti­mus. Vas­tuu­työn­te­ki­jän tulee olla las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­kijä tai sosio­nomi.

– Olemme las­ke­neet, että tar­vit­semme nyky­ti­lan­tee­seen ver­rat­tuna 1 250 vas­tuu­työn­te­ki­jää lisää, jotta pääs­tään vii­den­toista asia­kas­ta­pauk­sen nor­miin, täs­men­tää Mimmi Kvis­vik.

Työnohjaus on työmäärän ohella avainasemassa, jotta työ on laadukasta ja työntekijät jaksavat.

Nor­jan sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­jär­jestö FO vaa­tii val­tio­val­lalta useam­man vuo­den kes­tä­vää talou­del­lista tukea kun­nille, jotta nämä sel­viä­vät vas­tuus­taan.

– Hal­li­tus ei kan­nata nor­mia, eikä halua tukea las­ten­suo­je­lua val­tion kas­sasta. Vaikka vas­tuu­mi­nis­teri tun­nis­taa resurs­si­pu­lan, hän kat­soo, että on kun­tien vas­tuulla tur­vata las­ten­suo­jelu ja prio­ri­soida sen tar­peet bud­je­teis­saan. Minusta tämä joh­taa umpi­ku­jaan, pahoit­te­lee Kvis­vik.

Kesän aikana lausun­nolla ollut lakie­si­tys on kir­joi­tettu nyky­päi­vän kie­lelle, ja siinä koros­te­taan lap­sen ja per­heen oikeuk­sia ja kuu­le­mista, samoin ehkäi­se­vän työn ja var­hai­sen puut­tu­mi­sen osuutta. Työn­te­ki­jöi­den toi­vo­maa asia­kas­mi­toi­tusta siinä ei ole. Lain valo­pilkku on las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon iän nosto 25 vuo­teen.

Kamppailu jatkuu

Nor­jassa pide­tään kun­nal­lis­vaa­lit syys­kuun 9. päi­vänä. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ja FO pai­nos­ta­vat nyt kun­ta­päät­tä­jiksi halua­via. Elo­kuun vii­mei­senä päi­vänä on toi­min­ta­päivä, jol­loin #heierna-akti­vis­tit tapaa­vat pai­kal­li­sesti polii­tik­koja. Työn­te­ki­jät ovat kerän­neet tari­noita onnis­tu­mi­sista ja olo­suh­teista, joissa nii­hin on päästy.

– Aiem­min moni ei mie­lel­lään ker­to­nut ammat­ti­aan. Nyt sano­taan ylpeästi, että olen sosi­aa­li­työn­te­kijä las­ten­suo­je­lussa, Ina Haver heh­kut­taa vähän yli puoli vuotta jat­ku­nutta kam­pan­jaa.

Samalla hän poh­tii, ettei kam­panja voi jat­kua loput­to­miin.

– Kun­nal­lis­vaa­lit ovat tär­keä etappi, mutta var­maan­kin parin vuo­den päästä teh­dään jo jota­kin muuta. Tär­keintä on, että on ryh­dytty toi­meen ja lope­tettu sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den hil­jai­suus.

Kris­tiina Kos­ki­luoma

Norja

5,2 mil­joo­naa asu­kasta.
1,2 mil­joo­naa 0–18 vuo­tiasta lasta.
50 000 las­ten­suo­je­luil­moi­tusta vuo­dessa.
11.800 sijoi­tettu per­hei­siin.
1 000 sijoi­tettu lai­tok­seen.
6 000 las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jää.