Norjan pääministeri Erna Solberg halusi uudenvuodenpuheessaan 2019 hyviä uutisia lastensuojelusta. Puheesta alkoi sosiaalityöntekijöiden kampanja lastensuojelun työolojen parantamiseksi.

 

 

Ensin norja­lainen lasten­suojelun sosiaa­li­työn­tekijä Ine Haver ilahtui päämi­nisteri Erna Solbergin uuden­vuo­den­pu­heesta. Viimeinkin puhutaan lasten­suo­je­lusta! Sitten häntä alkoi kiusata se, että ministeri halusi vain kuulla hyviä uutisia, ikään kuin se olisi työnte­ki­jöiden tahdosta kiinni.

Huonoja uutisia oli toki kuultu ulkomaita myöten. Norja­lainen lasten­suojelu oli ollut median hampaissa erityi­sesti Puolassa, josta on tullut Norjaan paljon vieras­työ­läisiä perheineen. Väitettiin, että etniset ja uskon­nol­liset vähem­mistöt joutuvat lasten­suojelun erityi­seksi kohteeksi. Tilastot eivät tue väitettä, mutta yksilöl­liset tarinat saavat palsta­tilaa ja luovat mieli­kuvaa.

Ine Haver päätti haastaa minis­terin, ja otti sosiaa­lisen median kautta yhteyttä kolle­goi­hinsa. Moni lasten­suojelun työntekijä oli valmis kertomaan, mitä kentän työnte­kijät tarvit­sevat tehdäkseen työtä, josta voidaan kertoa hyviä uutisia.

Tehtiin video ja alettiin jakaa sitä sosiaa­li­sessa mediassa.

Kampan­ja­vi­deolla työnte­kijät Kirkko­nie­mestä Osloon, Stavan­ge­rista Tromssaan terveh­tivät ystäväl­li­sesti päämi­nis­teriä: ”Hei Erna, olen sosiaa­li­työn­tekijä ……, työsken­telen …… Minäkin haluan hyviä uutisia lasten­suo­je­lusta, mutta me tarvit­semme lisää työnte­ki­jöitä.”

Kymme­nessä päivässä #heierna-kampanja oli lansee­rattu.

– Pelkäsin, että joku muu ammat­ti­ryhmä keksisi saman idean ja siksi pidimme kovaa kiirettä, Ine Haver kertoo.

Mediahuomio herätti myös poliitikot

Kampan­jasta tuli menestys. Videota on katsottu jo puoli miljoonaa kertaa. Facebook-ryhmässä on yli 6 300 jäsentä ja Facebook-sivulla liki 4 000 tykkääjää.

Myös media kiinnostui, ja työnte­kijät pääsivät kertomaan työstään ja toiveistaan uutisiin ja keskus­te­luoh­jelmiin.

Polii­tikot olivat valmiita tapaamaan lasten­suojelun työnte­ki­jöitä. Kampanja-aktivistit tapasivat päämi­nisteri Erna Solbergin ja lapsi­asioista vastaavan ministeri Kjell Ingolf Ropstadin. Norjan parla­men­tissa Stortin­ge­tissä keskus­teltiin lasten­suojelun tilan­teesta.

Olemme laskeneet, että tarvitsemme nykytilanteeseen verrattuna 1 250 vastuutyöntekijää lisää.

Ajoitus oli mitä parhain, sillä 25 vuotta vanhaa lasten­suo­je­lu­lakia uudis­tetaan parhaillaan.

Minis­te­riöstä kampanjaa kommen­toidaan totea­malla, että työnte­ki­jöiden turhau­tu­minen otetaan hyvin vakavasti ja tunnetaan sympatiaa paineesta kärsiviä työnte­ki­jöitä kohtaan.

– Kampanja osoittaa, että työnte­kijät ovat sitou­tu­neita ja haluavat parantaa lasten­suo­je­lutyön laatua, todetaan minis­te­riöstä.

Korvamerkittyä rahaa vai yleisrahoitusta?

Norjassa lasten­suojelun ongelmat kuulos­tavat saman­kal­tai­silta kuin Suomessa.

Työnte­ki­jöiden suuri vaihtuvuus on kipupiste, jonka polii­ti­kotkin tunnis­tavat. Ine Haverin mielestä he eivät kuitenkaan osaa yhdistää vaihtu­vuutta liian suureen työmäärään ja huonoihin työoloihin. Työnte­ki­jällä voi olla jopa 30 asiakas­ta­pausta kerrallaan.

– #heierna-kampan­jassa ei esitetty selkeää asiakas­mi­toi­tus­ta­voi­tetta, jotta ongel­mista voitiin keskus­tella laaja-alaisesti, kertoo Ine Haver.

Halli­tus­puo­lueet tunnus­tavat nyt ongelman, mutta eivät ole valmiit antamaan kunnille korva­mer­kittyä rahoi­tusta, mikä taas on työnte­ki­jöiden mielestä ainoa tae lisätyö­voiman saami­seksi.

Vastuuta pallo­tellaan halli­tuksen ja kuntien välillä.

– Ymmär­rämme, että työnte­ki­jä­mää­rällä on merki­tystä, mutta itse asiassa kunnilla on parempi tieto siitä, miten suunnata voima­varat palve­luiden laadun kohot­ta­mi­seksi. Korva­mer­kitty rahoitus ei ole tehokkain ratkaisu, todetaan minis­te­riöstä.

Vastuu­mi­nisteri ei ole haastat­te­lu­het­kellä paikalla kommen­toi­massa ja hänen avusta­jansa pyytää käyttämään sitaatteja minis­teriön lausumina.

– Kunnat ovat priori­soineet lasten­suo­jelua, sillä viiden viimeisen vuoden aikana lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden määrä on noussut 1 300:lla. Osa rahoi­tuk­sesta on tullut korva­mer­kittynä, minis­teriön tiedottaja myöntää.

Vuonna 2019 hallitus on lisännyt kuntien kokonais­ra­hoi­tusta 2,6 miljar­dilla, ja kunnat voivat käyttää rahan halua­mallaan tavalla.

Hallitus lupaa tarkkaan seurata lasten­suojelun tilan­netta varmis­taakseen, että se saa riittä­västi rahoi­tusta kunnissa.

Halli­tuksen ja lasten­suo­je­lusta vastaavan viraston Bufdirin tavoit­teena on nostaa lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­kijän kelpoi­suus­vaa­timus maiste­ri­ta­solle. Jos se auttaisi.

Norjassa koulu­tetaan kolmen­laisia sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä: sosio­nomeja, lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä (barne­verns­pe­da­goger) ja sosiaa­li­kas­vat­tajia (vernepleier). Kaikki nämä ovat kolmi­vuo­tisia kandi­daat­ti­tut­kintoja. Yliopis­toissa voi opiskella myös maiste­ri­tut­kinnon sosiaa­li­työssä.

Rakastan työtäni

Palataan Ine Haveriin, kampanjan käynnis­täjään. Hän on työsken­nellyt Stavan­ge­rissa lasten­suojelun tehtä­vissä vuodesta 2007.

Rakastan tätä työtä ja haluan vanheta tätä tehden, mutta tarvitsen paremmat työolot, Haver toteaa.

Tummahiuksinen Inge seisoo ulkonna ja hymyilee.

Ine Haver rohkaisee suoma­laisia kolle­goitaan puhumaan polii­tik­kojen ja toimit­tajien kanssa. Kuva: Eirik Dahl Viggen

Tiedän, mistä kenkä puristaa. Kun työtä on liikaa, sairas­tutaan. Työnte­kijät vaihtuvat tiuhaan. Jopa lähes joka kolmas työntekijä vaihtui työpai­kalla vuoden 2014 tilas­tojen mukaan.

Työnohjaus on työmäärän ohella Haverin mielestä avaina­se­massa työn laadun ja työnte­kijän jaksa­misen kannalta. Stavan­ge­rissa se on järjes­tetty paremmin kuin monessa muussa kunnassa.

Uusi työntekijä saa ensim­mäisen kahden vuoden ajan yksilöl­listä työnoh­jausta viikoittain, puoli­toista tuntia kerrallaan. Sen jälkeen sessiot harve­nevat joka toinen viikko tapah­tu­viksi.

Työ ei ole aina onnis­tu­nutta, mutta on tärkeää, että halutaan tehdä laadu­kasta työtä. Yksilö­työ­nohjaus on tarpeen, mutta myös ryhmillä on tärkeä rooli. Työnoh­jauk­sessa jaetaan kokemuksia ja opitaan.

Ine Haver toivoo myös, että työnte­ki­jöillä olisi mahdol­lisuus täydentää osaamistaan.

Sain hyvän koulu­tuksen, kun valmistuin vuonna 2003. Sen jälkeen on tapah­tunut paljon, ja siksi opintoja on voitava täydentää, Haver toteaa.

Mitoitustavoitteena 9 – 15 asiakasta

#heierna-kampanja lähti kentän työnte­ki­jöistä, mutta sai nopeasti ilahtuneen tuen Norjan sosiaa­li­työn­te­ki­jä­jär­jes­töltä Felle­sor­ga­ni­sa­tio­nilta (FO).

– Kentän työnte­ki­jöiden aktii­visuus otetaan mediassa ja polii­tik­kojen keskuu­dessa vakavammin kuin ammat­ti­jär­jes­tö­joh­tajien vaati­mukset, järjestön puheen­johtaja Mimmi Kvisvik kertoo.

FO on yhdessä muutamien muiden järjes­töjen kanssa jo kauan vaatinut sitovaa mitoi­tusta, jonka mukaan työnte­ki­jällä saisi olla 9 – 15 käsitel­tävää asiakas­ta­pausta kerrallaan.

Mimmi Kvisvikin mielestä asiakas­mi­toi­tuk­sesta pitää säätää laissa ja mitoi­tukseen on liitettävä myös kelpoi­suus­vaa­timus. Vastuu­työn­te­kijän tulee olla lasten­suojelun sosiaa­li­työn­tekijä tai sosionomi.

– Olemme laskeneet, että tarvit­semme nykyti­lan­teeseen verrattuna 1 250 vastuu­työn­te­kijää lisää, jotta päästään viiden­toista asiakas­ta­pauksen normiin, täsmentää Mimmi Kvisvik.

Työnohjaus on työmäärän ohella avainasemassa, jotta työ on laadukasta ja työntekijät jaksavat.

Norjan sosiaa­li­työn­te­ki­jä­jär­jestö FO vaatii valtio­val­lalta useamman vuoden kestävää talou­del­lista tukea kunnille, jotta nämä selviävät vastuustaan.

– Hallitus ei kannata normia, eikä halua tukea lasten­suo­jelua valtion kassasta. Vaikka vastuu­mi­nisteri tunnistaa resurs­si­pulan, hän katsoo, että on kuntien vastuulla turvata lasten­suojelu ja priori­soida sen tarpeet budje­teissaan. Minusta tämä johtaa umpikujaan, pahoit­telee Kvisvik.

Kesän aikana lausun­nolla ollut lakie­sitys on kirjoi­tettu nykypäivän kielelle, ja siinä koros­tetaan lapsen ja perheen oikeuksia ja kuule­mista, samoin ehkäi­sevän työn ja varhaisen puuttu­misen osuutta. Työnte­ki­jöiden toivomaa asiakas­mi­toi­tusta siinä ei ole. Lain valopilkku on lasten­suojelun jälki­huollon iän nosto 25 vuoteen.

Kamppailu jatkuu

Norjassa pidetään kunnal­lis­vaalit syyskuun 9. päivänä. Sosiaa­li­työn­te­kijät ja FO painos­tavat nyt kunta­päät­tä­jiksi haluavia. Elokuun viimeisenä päivänä on toimin­ta­päivä, jolloin #heierna-aktivistit tapaavat paikal­li­sesti polii­tikkoja. Työnte­kijät ovat keränneet tarinoita onnis­tu­mi­sista ja olosuh­teista, joissa niihin on päästy.

– Aiemmin moni ei mielellään kertonut ammat­tiaan. Nyt sanotaan ylpeästi, että olen sosiaa­li­työn­tekijä lasten­suo­je­lussa, Ina Haver hehkuttaa vähän yli puoli vuotta jatku­nutta kampanjaa.

Samalla hän pohtii, ettei kampanja voi jatkua loput­tomiin.

– Kunnal­lis­vaalit ovat tärkeä etappi, mutta varmaankin parin vuoden päästä tehdään jo jotakin muuta. Tärkeintä on, että on ryhdytty toimeen ja lopetettu sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden hiljaisuus.

Kristiina Koski­luoma

Norja

5,2 miljoonaa asukasta.
1,2 miljoonaa 0 – 18 vuotiasta lasta.
50 000 lasten­suo­je­luil­moi­tusta vuodessa.
11.800 sijoi­tettu perheisiin.
1 000 sijoi­tettu laitokseen.
6 000 lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­kijää.