Asiakasturvallisuus on sosiaalihuollossa usein käytetty ilmaisu. Mutta siitä mitä se tarkoittaa ja mitä se edellyttää on puhuttu verrattain vähän.

 

 

Sosi­aa­li­huol­lon asia­kas­tur­val­li­suu­den edis­tä­mi­nen on kes­kei­nen maa­lis­kuussa 2016 voi­maan tul­leen sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­lain tar­koi­tus. Potilasturvallisuuden rin­nak­kais­kä­sit­teeksi tar­koi­tettu asia­kas­tur­val­li­suus jäi tuol­loin kui­ten­kin vaille tar­kem­paa sisäl­töä, vaikka mää­rit­te­lyn puut­tu­mi­nen laissa vajeeksi todettiin.

Sittemmin asia­kas­tur­val­li­suutta on mää­ri­telty, mutta var­si­naista tut­ki­musta käsit­teestä ei juuri ole kuten ei asia­kas­tur­val­li­suu­desta muu­toin­kaan. Potilas- ja asia­kas­tur­val­li­suu­den kan­sal­li­sessa tilan­ne­ku­vassa vuo­delta 2021 asia­kas­tur­val­li­suus kuva­taan moniu­lot­tei­seksi ja sen kes­kei­siksi osiksi nime­tään amma­til­li­nen osaa­mi­nen, vas­tuu ja ammat­ti­taito sekä jul­ki­sen val­lan käyttö.

Julkaisussa Muuttuvat rajat ja vas­tuut – glo­baali ja lokaali sosi­aa­li­työssä esi­te­tään puo­les­taan, että asia­kas­tur­val­li­suu­della voi­daan tar­koit­taa myös asiak­kaan oikeutta par­haa­seen mah­dol­li­seen tut­kit­tuun tie­toon ja osaa­mi­seen perus­tu­viin palveluihin.

Ammattihenkilölain sää­tä­mi­sen jäl­keen Valvirassa mää­ri­tel­tiin asia­kas­tur­val­li­suus toi­min­tana, jossa asiak­kaan fyy­si­nen, psyyk­ki­nen, sosi­aa­li­nen ja talou­del­li­nen tur­val­li­suus eivät vaa­rannu. Myös Talentia on tuota mää­ri­tel­mää käyt­tä­nyt. Nyt mää­ri­telmä on pää­ty­nyt osaksi sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön jul­kai­se­maa asia­kas- ja poti­las­tur­val­li­suus­stra­te­giaa ja sen toi­meen­pa­no­suun­ni­tel­maa vuo­sille 2022–2026.

Tutkimustietoa tarvitaan

Kansallisessa stra­te­giassa aktii­vi­nen joh­ta­mi­nen on nos­tettu yhdeksi tavoit­teeksi asia­kas­tur­val­li­suu­den edis­tä­mi­sessä myös hyvin­voi­vien ja osaa­vien ammat­ti­lais­ten pysy­vyy­den ja saa­ta­vuu­den näkö­kul­masta. Valinta on vii­sas, sillä sosiaali­alan ammat­ti­lai­set tar­vit­se­vat työ­hönsä joh­don vah­van tuen. Kehittyvässä tur­val­li­suus­kult­tuu­rissa työn­te­ki­jät ja hei­dän osaa­mi­sensa sekä ammat­tie­tiikka ovat kes­kei­sessä roolissa.

Asiakasturvallisuuden joh­ta­mi­sen ja var­mis­ta­mi­sen tulee ulot­tua raken­teista, pro­ses­seista ja ohje­sään­nöistä myös työ­hy­vin­voin­nin tukemiseen.

Lisäksi tar­vi­taan työn arkeen aset­tu­vaa yhtei­söl­listä oma­val­von­ta­kult­tuu­ria. Eikä asia­kas­tyy­ty­väi­syyttä ja asiak­kai­den osal­li­suutta pidä sivuut­taa. Kaikkiaan tie­toa asia­kas­tur­val­li­suu­desta ja tur­val­li­suus­poik­kea­mista tulisi kerätä, ana­ly­soida ja hyö­dyn­tää jat­ku­vasti kehit­ty­vänä pro­ses­sina. Ja luon­nol­li­sesti tar­vi­taan myös tutkimustietoa.

Asiakasturvallisuustyöhön meillä on kan­sain­vä­li­sen ver­tai­lun hyvin kes­tä­vät stra­te­gi­set tavoit­teet ja toi­men­pi­teet teke­mistä vailla valmiina.

Toteuttamisen haas­teet pai­kan­tu­vat pulaan niin rahasta, teki­jöistä kuin ajasta. Asiakasturvallisuuteen panos­ta­mi­sen osana joh­ta­mista tulee näkyä tekoina ja tule­vai­suusin­ves­toin­tina: panos­tuk­sena niin pal­ve­lu­jen laa­tuun kuin työ­hy­vin­voin­tiin ja työ­hön sitou­tu­mi­seen, jol­loin lop­pu­tu­lok­sena ovat niin laa­duk­kaam­mat pal­ve­lut kuin parempi työelämä.

Jaana Manssila