Kuka tahansa voi tulla hyväksi esimieheksi, kunhan aitoa halua taitojen treenaamiseen löytyy. Johtamiselle täytyy järjestää aikaa. Vasemmalla kädellä esimiestyö ei onnistu, Pomon Enkelit sanovat.

 

Pomon Enke­lit on kol­men rat­kai­su­kes­kei­sen val­men­ta­jan, Pia Aal­lon, Minna Kurt­ti­lan ja Mari Ran­ta­lan yri­tys. Val­men­nus­osaa­mi­sen lisäksi kol­mi­kolta löy­tyy joh­ta­mis­ko­ke­musta eri aloilta ja monen­lai­sista orga­ni­saa­tioista kuten Nokiasta, MTV3:sta ja Eläketurvakeskuksesta.

Pomon Enke­leistä kaksi, Pia Aalto ja Mia Kurt­tila, jul­kai­si­vat juuri kir­jan Pomon par­haat rat­kai­sut – Val­men­tava käsi­kirja tiuk­koi­hin tilan­tei­siin. Kirja lupaa esi­mie­hille kon­kreet­ti­sia työ­ka­luja, joilla joh­ta­mi­sessa kehit­tyy. Miten kirja eroaa muista esi­mie­sop­paista? Rat­kai­su­kes­kei­sen ja myön­tei­sen joh­ta­mi­sot­teen meto­deil­laan ja käy­tän­nön­lä­hei­syy­del­lään, teki­jät sanovat.

– Kir­jamme ei ole teo­ria­tii­lis­kivi. Käsit­te­lemme siinä käy­tän­nön tilan­tei­den kautta ylei­sim­piä työ­ar­jen joh­ta­mi­sen haas­teita, Minna Kurt­tila summaa.

Työkaverista esimieheksi

Kir­jasta voi akuut­tiin tar­pee­seensa poi­mia vink­kejä vaik­kapa prio­ri­soin­nin tai moti­voin­nin haas­tei­siin. Vaikka kyse on tee­moit­tain selail­ta­vasta täs­mä­op­paasta, kir­joit­ta­jat koros­ta­vat hyväksi esi­mie­heksi kehit­ty­mi­sen vaa­ti­van ennen kaik­kea kahta asiaa: aitoa halua tree­nata joh­ta­mis­tai­to­jaan ja ajan jär­jes­tä­mistä johtamiselle.

– Har­mit­ta­van usein esi­mies­työlle ei bud­je­toida aikaa. Sosi­aa­lia­lalla, jossa esi­mie­het usein ovat itse­kin asian­tun­ti­joita, vaa­rana on että he ajau­tu­vat teke­mään joh­ta­mis­työnsä lisäksi sata­pro­sent­ti­sesti myös asian­tun­ti­ja­työ­tään. Täl­löin jom­pi­kumpi osa työstä var­masti kär­sii, Pia Aalto sanoo.

Sosi­aa­lia­lalla on tosi­aan melko yleistä edetä asian­tun­ti­jasta kol­le­goi­densa esi­mie­heksi. Mitä tässä roo­lin­vaih­dossa täy­tyy – ajan­käy­tön lisäksi – ottaa huo­mioon, jotta siinä onnis­tu­taan? Uusi rooli täy­tyy omak­sua hen­ki­sesti, val­men­ta­jat sanovat.

Tutkimuksissa on osoitettu, että optimistinen
esimies luo tiimiinsä tulevaisuuden
uskoa.

– Asian­tun­ti­jaor­ga­ni­saa­tiossa koe­taan hel­posti, että ”enhän minä nyt voi päte­viä kave­rei­tani ohjata”. Sil­loin joh­ta­mi­sen tuoma lisä­arvo jää vähäi­seksi, Kurt­tila näkee.

Entis­ten kol­le­goi­densa kanssa voi val­lan hyvin pysyä ystä­vinä pomou­tu­mi­sen jäl­keen­kin, kun­han roo­li­ra­jat ovat selkeät.

– Esi­mie­hen roo­lis­sani olen työ­nan­ta­jan edus­taja. Kon­kreet­ti­sim­mil­laan tämä tar­koit­taa sitä, etten voi enää ex­kollegani kanssa sau­va­kä­ve­lyllä puhua vaik­kapa tie­tyistä hen­ki­lös­tö­asioista tai tule­vista pää­tök­sistä, Minna Kurt­tila jatkaa.

Myönteisyys on arvokasta

Myön­tei­sessä joh­ta­mi­sot­teessa on yksin­ker­tai­sim­mil­laan kyse huo­mion kiin­nit­tä­mi­sestä onnis­tu­mi­siin epä­on­nis­tu­mis­ten ja uhkien sijaan. Hyvä esi­mies tähyää mah­dol­li­suuk­sia ja myön­tei­siä tule­vai­suu­den tavoit­teita ja jak­saa levit­tää tätä tun­nel­maa koko työpaikalleen.

– Tut­ki­muk­sissa on osoi­tettu, että opti­mis­ti­nen esi­mies luo tii­miinsä tule­vai­suu­de­nus­koa ja sitä kautta tulok­set­kin ovat parempia.

Aivomme toi­mi­vat niin, että se mihin kiin­ni­tämme huo­miomme, alkaa viedä tilaa. Siksi uhkiin ja pel­koi­hin taker­tu­mi­nen ei vie eteen­päin vaan jar­rut­taa toi­min­taa, Kurt­tila sanoo. Näinä aikoina myön­tei­syys voi vaa­tia hie­man yrit­tä­mistä. Hel­pom­paa olisi päi­vi­tellä asioi­den sur­keaa tilaa nyky-Suomessa.

– Myön­tei­syyttä voi tuoda esiin pala­ve­reissa. Mokien sijaan kat­so­taan, missä asioissa viime vii­kolla onnis­tuimme ja tilan­teet ana­ly­soi­daan: mikä aut­toi onnis­tu­maan, mitä me teimme oikein ja voi­sim­meko tehdä niin uudes­taan, Aalto havainnollistaa.

– Jos kaikki työ­pai­kalla tie­tä­vät, että viik­ko­pa­la­ve­rin alussa jokai­selta kysy­tään, missä hän viime vii­kolla onnis­tui, kaikki ryh­ty­vät auto­maat­ti­sesti kiin­nit­tä­mään huo­miota onnis­tu­mi­siinsa. Pikku hil­jaa näin­kin pieni toi­minta alkaa vai­kut­taa tun­nel­maan, Aalto vinkkaa.

Valmentava johtaminen tarkoittaa pohjimmiltaan hyvien kysymysten esittämistä.

Val­men­ta­jat halua­vat eri­tyi­sesti koros­taa, että myön­tei­sessä joh­ta­mi­sessa ei ole kyse mis­tään teen­näi­sestä, jenk­ki­tyy­li­sestä hymystä ja bumtsibumista.

– Joka työ­pai­kalla on rea­lis­tista löy­tää asioita, mitkä ovat aidosti hyvin ja toi­mi­via, Kurt­tila sanoo.

Hyvät kysymykset vievät eteenpäin

Pomon par­haat rat­kai­sut ­kirja perus­tuu val­men­ta­vaan joh­ta­mi­seen. Kak­si­kon mukaan val­men­tava joh­ta­mi­nen tar­koit­taa poh­jim­mil­taan hyvien kysy­mys­ten esit­tä­mistä. Hyvää esi­mies­tai­toa on, että osaa tehdä eteen­päin, kohti rat­kai­sua vie­viä kysy­myk­siä sekä itsel­leen että alai­sil­leen. Avar­ta­vien, ins­pi­roi­vien ja myön­teis­ten kysy­mys­ten teko ei suin­kaan ole helppo tehtävä.

– Hyvien kysy­mys­ten kek­si­mi­nen vaa­tii pit­kää har­jaan­tu­mista. Olen har­joi­tel­lut kysy­mys­ten tekoa esi­mer­kiksi psy­ko­te­ra­peu­tin kou­lu­tuk­ses­sani vuo­si­kausia. Ensim­mäi­nen askel esi­mie­helle on avar­taa ajat­te­lu­aan ja näke­mys­tään hänen omaan ajat­te­luunsa koh­dis­tu­villa kysy­myk­sillä, ja näitä kir­jas­samme on pal­jon, Minna Kurt­tila sanoo.

– Kysy­mi­sen tai­to­kin on tek­niik­ka­laji, jossa kuka tahansa voi har­jaan­tua parem­maksi, Pia Aalto vakuuttaa.

Ei aivan myön­tei­sen joh­ta­mi­sen oppi­kir­jan mukaista, mutta ote­taanpa yksi esi­merkki huo­nosta kysy­myk­sestä, jonka palaut­teen annos­saan voi lip­saut­taa: ”Miten sä nyt noin menit teke­mään?”. Miksi tämä on huono kysymys?

– Tuo kysy­mys on suo­ran syyt­tävä. Aivo­tut­ki­muk­sista tie­dämme, että jos ihmi­nen kokee tilan­teen uhkaksi itsel­leen, hän val­mis­tau­tuu joko tais­te­le­maan tai pake­ne­maan. Sen jäl­keen on aivan sama, miten esi­mie­henä pyrit perus­te­le­maan jota­kin asiaa, sillä toi­nen osa­puoli ei het­keen ota mitään perus­te­luja vas­taan. Luo­via rat­kai­suja tuossa pala­ve­rissa tus­kin enää syn­tyy, Pia Aalto havainnollistaa.

Sosi­aa­lia­lan ihmi­sillä on yksi etu hyvän ryh­mä­hen­gen ja myön­tei­sen, rat­kai­su­kes­kei­sen ilma­pii­rin luo­mi­sessa: se kes­kus­te­lun ammat­ti­taito, jota he käyt­tä­vät asiak­kai­densa kanssa hyvin­kin vai­keissa tilanteissa.

– Näitä tai­toja ei mis­sään nimessä kan­nata käyt­tää vain ken­tällä, vaan ehdot­to­masti myös työ­to­ve­rei­den kanssa pala­ve­reissa, val­men­ta­jat vinkkaavat.

Osallistaminen kannattaa

Yksi mer­kit­tävä seikka hyvin­voi­vassa työyh­tei­sössä ja sen tulok­sel­li­suu­dessa on esi­mie­hen pyr­ki­mys osal­lis­taa ryh­män jäse­niä. Tähän teh­tä­vään tar­vi­taan läs­nä­oloa ja aidon kuun­te­lun taitoa.

– Ryh­män jäsen­ten kuun­telu on hyvässä joh­ta­mi­sessa ehdot­to­man tär­keää, Pia Aalto sanoo.

Esi­mie­hen ei siis kan­nata luulla, että on päät­tä­mä­tön jos roh­kais­tuu kysy­mään mui­den­kin mie­li­pi­dettä? Ei, kes­kus­telu ei suin­kaan ole huo­noa joh­ta­juutta, päin­vas­toin, val­men­ta­jat vakuuttavat.

Sosiaalialan ammattilaisilla on yksi etu hyvän ryhmähengen ja ratkaisukeskeisen ilmapiirin luomisessa.

– Asian­tun­ti­ja­ryh­mässä esi­mie­hellä iskee hel­posti arkuus, tyy­liin ”enhän minä voi kysyä noilta, nehän luu­le­vat etten tiedä näistä mitään”, Pia Aalto sanoo.

– Mikä onkaan sen parem­paa kuin saada neljä tasa­vah­vaa ehdo­tusta siitä, miten tii­mimme tulisi jos­sa­kin teh­tä­vässä edetä ja mitkä oli­si­vat par­haat toi­min­ta­ta­vat juuri meille?

Sen lisäksi, että alai­sille syn­tyy tunne, että he voi­vat vai­kut­taa työ­hönsä, samalla saa­daan par­haat ideat hyö­ty­käyt­töön, Aalto sanoo. Aalto ja Kurt­tila soi­si­vat­kin Suo­meen kes­kus­te­le­vaa perin­nettä rop­pa­kau­palla lisää.

– Hyvistä kes­kus­te­luista ei mis­sään nimessä pitäisi kii­reen kes­kellä nipis­tää. Kes­kus­te­le­malla me luomme yhteistä totuutta ja arkeamme, Minna Kurt­tila sanoo.

– Usein kuu­lee, miten ”tur­hia kokouk­sia ja pala­ve­reita” ei tar­vita ja niistä luo­vu­taan hek­ti­sessä arjessa. Tur­hia ja huo­noja kokouk­sia ei toden totta tar­vita, mutta hyviä sitä­kin enemmän!

– Kes­kus­te­lun avulla jak­samme parem­min ja innos­tumme teke­mään yhdessä asioita, Kurt­tila summaa.

Tapio Olli­kai­nen