Tampereen yliopiston tutkijat päättivät selvittää, millainen on hyvä työntekijä. He kysyivät sitä sosiaalityöntekijöitä ja saivat pitkän listan erilaisia hyveitä. Niiden toteutumisen tiellä on kuitenkin kiire.

 

 

Ylio­pis­ton­leh­tori Mervi Ruo­ko­lai­nen ottaa esiin muis­ti­la­pun ja ryh­tyy luet­te­le­maan omi­nai­suuk­sia. Amma­til­li­sesti vii­sas, rat­kai­su­kes­kei­nen, oikeu­den­mu­kai­nen, rea­lis­ti­nen… Tältä muis­ti­la­pulta alkaa vähi­tel­len hah­mot­tua vas­taus kysy­myk­seen, joka ei ole ihan pieni. Ruo­ko­lai­nen on yhdessä tut­ki­mus­ryh­män kanssa aikeissa sel­vit­tää, mil­lai­nen on hyvä työntekijä.

Tam­pe­reen yli­opis­ton tut­ki­mus etsii omi­nai­suuk­sia, joita pide­tään työ­elä­mässä hyveinä ja joita työn­te­ki­jät ja esi­mie­het odot­ta­vat toi­sil­taan. Tar­kas­te­lu­kul­mana on vaa­tiva ihmis­suh­de­työ, ja tut­ki­muk­sen aineisto kerä­tään sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiltä, sosi­aa­lioh­jaa­jilta ja hei­dän lähiesimiehiltään.

Työ­suo­je­lu­ra­has­ton rahoit­tama tut­ki­mus on nyt puo­les­sa­vä­lissä, ja Ruo­ko­lai­sella ja tut­kija Tyyne Yli­sellä on jo ker­toa alus­ta­via tulok­sia. He ovat nyt saa­neet val­miiksi sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den, ‑ohjaa­jien ja esi­mies­ten haas­tat­te­lut kah­dessa kun­nassa ja pääs­seet kerää­mään hyvän työn­te­ki­jän omi­nai­suuk­sista listaa.

Kuuntelee ja kunnioittaa asiakasta

Amma­til­li­sen vii­sau­den, rea­lis­min, oikeu­den- mukai­suu­den ja rat­kai­su­kes­kei­syy­den lisäksi sosi­aa­li­työtä teke­vät nos­ta­vat hyveiksi esi­mer­kiksi itse­sää­te­lyyn liit­ty­viä ominaisuuksia.

– Hyveel­li­sellä työn­te­ki­jällä on pai­neen­sie­to­ky­kyä, hän on rau­hal­li­nen ja hän pys­tyy arvioi­maan omaa toi­min­taansa. Hän pys­tyy arvioi­maan myös ammat­ti­tai­to­aan ja omia ennak­ko­luu­lo­jaan, Ruo­ko­lai­nen kertoo.

Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus on nyt puolessavälissä.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jät itse koros­ta­vat inhi­mil­li­syyttä. Hyvä sosi­aa­li­työn­te­kijä pys­tyy aset­tu­maan asiak­kaansa ase­maan ja kuun­te­lee ja kun­nioit­taa tätä. Esi­mie­het puo­les­taan nos­ta­vat esiin yhteistyökyvyn.

Näitä kaik­kia omi­nai­suuk­sia löy­tyy kui­ten­kin sekä esi­mies­ten että alais­ten vas­tauk­sista, ja yli­pää­tään hei­dän näke­myk­sensä hyvästä työn­te­ki­jästä osu­vat Ruo­ko­lai­sen ja Yli­sen mukaan melko hyvin yksiin.

Suu­ria ris­ti­rii­toja ei tul­lut esiin sil­loin­kaan, kun haas­ta­tel­luilta kysyt­tiin, mitä he odot­ta­vat toi­silta työn­te­ki­jöiltä ja esi­mie­hiltä. Yksi ero kui­ten­kin näkyi.

– Esi­mie­het odot­ta­vat enem­män kuin työn­te­ki­jät, että työn­te­kijä pär­jäisi sen suu­ren asia­kas­mää­rän kanssa, joka sosi­aa­li­työssä on, Ruo­ko­lai­nen sanoo.

Jatkuva kiire painaa

Paitsi hyveitä ja odo­tuk­sia, tut­ki­mus tulee kuvan­neeksi myös sosi­aa­li­työn arkea.

– Kun kysyimme, mil­lai­set asiat vai­keut­ta­vat hyveel­listä työs­ken­te­lyä, ylei­nen vas­taus oli kiire. Kun asiak­kaita on lii­kaa, jokai­sen tilan­tee­seen ei ehdi paneu­tua niin hyvin kuin haluaisi, Yli­nen kertoo.

Yleensä vas­taa­jat sanoi­vat pys­ty­vänsä kii­reestä huo­li­matta toi­mi­maan asiak­kai­den kan­nalta oikein. Val­ta­van työ­mää­rän alla pai­ni­via sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä huo­letti kui­ten­kin esi­mer­kiksi se, kuinka tas­a­puo­li­sia hei­dän teke­mis­tään pää­tök­sistä tulee. Esi­mie­het tun­nis­ti­vat kii­reen yhtä lailla ja kan­toi­vat pal­jon huolta alaisistaan.

– Pit­kin tut­ki­musta esiin pul­pah­te­leva kiire sai myös tut­ki­jat miet­te­liäiksi. Me molem­mat olemme huo­lis­samme sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den jak­sa­mi­sesta, Ruo­ko­lai­nen sanoo.

Nime­no­maan sosi­aa­li­työstä ker­too ehkä sekin, mil­lai­sia hyveitä tut­ki­muk­sessa ei ole nous­sut esiin. Ruo­ko­lai­nen ja Yli­nen ker­to­vat, että kun saman­kal­taista tut­ki­musta on aiem­min tehty muilla aloilla, arvos­tet­ta­viksi omi­nai­suuk­siksi on mai­nittu esi­mer­kiksi luo­vuus, inno­va­tii­vi­suus ja muu­tos­val­mius. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den ja hei­dän esi­mies­tensä vas­tauk­sissa näitä ei näkynyt.

Paitsi hyveitä ja odotuksia, tutkimus kuvaa myös sosiaalityön arkea.

Tämä joh­tuu ehkä siitä, että kysy­mystä aja­tel­tiin niin pal­jon asiak­kaan näkö­kul­masta. Sosi­aa­li­työn­te­kijä näkee asiak­kaan työs­sään kes­kei­sim­mäksi, Yli­nen sanoo.

– Ehkä kii­reen takia ei lii­oin nähdä mah­dol­li­suutta käyt­tää luo­vuutta, Ruo­ko­lai­nen jatkaa.

Työkaverisi ei lue ajatuksia

Kun Mervi Ruo­ko­lai­nen ja Tyyne Yli­nen kyse­li­vät haas­ta­tel­ta­vil­taan, mil­lai­sia asioita he odot­ta­vat esi­mie­hiltä ja työn­te­ki­jöiltä, moni lausui odo­tuk­sensa ensim­mäistä ker­taa ääneen. Odo­tuk­sia oli, mutta niistä oli vain har­voin työ­pai­kalla puhuttu.

Ruo­ko­lai­nen ja Yli­nen toi­vo­vat, että hei­dän tut­ki­muk­sensa onnis­tuisi rik­ko­maan tätä hil­jai­suu­den kult­tuu­ria. Työ­ka­ve­rit eivät nimit­täin lue aja­tuk­sia, ja ääneen lausu­mat­to­mina odo­tuk­set voi­vat aiheut­taa tur­hia pet­ty­myk­siä ja väärinkäsityksiä.

– Toi­vomme, että tut­ki­muk­sen tulos­ten avulla odo­tuk­set olisi hel­pompi ottaa työ­pai­koilla puheeksi, Ruo­ko­lai­nen sanoo.

”Tehdään niin hyvin kuin voidaan”

Sosi­aa­li­työn­te­kijä Anneli Hali­seva Sas­ta­ma­lasta Pir­kan­maalta on yksi Tam­pe­reen yli- opis­ton hyve­tut­ki­muk­sen haas­ta­tel­luista. Hän alle­kir­joit­taa tut­ki­muk­sen tähä­nas­ti­set tulok­set – myös sen, miten pal­jon kiire vai­kut­taa mah­dol­li­suuk­siin toteut­taa hyveitä.

Hali­seva työs­ken­te­lee las­ten­suo­je­lussa. Hän ker­too, että työ on yhtä prio­ri­soin­tia: mitä ehdi­tään tehdä ja mitä ei. Asia­kas­määrä per työn­te­kijä on niin valtava.

– Tun­tuu, että pys­tymme hoi­ta­maan akuu­tit tapauk­set ja muu jää teh­tä­väksi vasem­malla kädellä siinä samalla. Koen eri­tyi­sesti huo­noa omaa­tun­toa, kun mie­tin lap­sen koh­taa­mista. Tun­tuu, että se jää koko ajan liian vähälle, Hali­seva huokaa.

– En tiedä, onko kenel­lä­kään meistä asia­kas­määrä koh­tuul­li­nen niin, että työn voisi tehdä hyvin. Nyt teh­dään vain niin hyvin kuin voidaan.

Jatkuva ihanteista tinkiminen on työntekijälle raskasta.

– Onhan se koko ajan taka­rai­vossa. Kai­killa on taus­talla myös tapaus Eerika. Kukaan ei toivo, että sel­laista sat­tuisi omalle koh­dalle, Hali­seva sanoo.

Hän toi­voo, että sosi­aa­li­työn liian pie­niin resurs­sei­hin havah­dut­tai­siin ihan toden teolla ja val­ta­kun­nal­li­sesti. Tähän asti koh­tuut­to­mista asia­kas­mää­ristä on kyllä puhuttu mutta mitään ei ole tapahtunut.

Hali­seva itse nos­taa sosi­aa­li­työn­te­ki­jän hyveistä tär­keim­mäksi asia­kas­läh­töi­syy­den. Asia­kasta pitää kuun­nella ja tukea mah­dol­li­sim­man pit­källe. Empa­tia on tär­keää. Toi­saalta hyvä sosi­aa­li­työn­te­kijä uskal­taa myös ottaa koko­nais­vas­tuun ja puut­tua tilan­tee­seen tiu­kasti, jos se on tar­peen, Hali­seva sanoo.

Tua Onnela