Tampereen yliopiston tutkijat päättivät selvittää, millainen on hyvä työntekijä. He kysyivät sitä sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä ja saivat pitkän listan erilaisia hyveitä. Niiden toteu­tu­misen tiellä on kuitenkin kiire.

 

Yliopis­ton­lehtori Mervi Ruoko­lainen ottaa esiin muisti­lapun ja ryhtyy luette­lemaan ominai­suuksia. Ammatil­li­sesti viisas, ratkai­su­kes­keinen, oikeu­den­mu­kainen, realis­tinen… Tältä muisti­la­pulta alkaa vähitellen hahmottua vastaus kysymykseen, joka ei ole ihan pieni. Ruoko­lainen on yhdessä tutki­mus­ryhmän kanssa aikeissa selvittää, millainen on hyvä työntekijä.

Tampereen yliopiston tutkimus etsii ominai­suuksia, joita pidetään työelä­mässä hyveinä ja joita työnte­kijät ja esimiehet odottavat toisiltaan. Tarkas­te­lu­kulmana on vaativa ihmis­suh­detyö, ja tutki­muksen aineisto kerätään sosiaa­li­työn­te­ki­jöiltä, sosiaa­lioh­jaa­jilta ja heidän lähiesimiehiltään.

Työsuo­je­lu­ra­haston rahoittama tutkimus on nyt puoles­sa­vä­lissä, ja Ruoko­lai­sella ja tutkija Tyyne Ylisellä on jo kertoa alustavia tuloksia. He ovat nyt saaneet valmiiksi sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden, -ohjaajien ja esimiesten haastat­telut kahdessa kunnassa ja päässeet keräämään hyvän työnte­kijän ominai­suuk­sista listaa.

Kuuntelee ja kunnioittaa asiakasta

Ammatil­lisen viisauden, realismin, oikeuden- mukai­suuden ja ratkai­su­kes­kei­syyden lisäksi sosiaa­li­työtä tekevät nostavat hyveiksi esimer­kiksi itsesää­telyyn liittyviä ominaisuuksia.

– Hyveel­li­sellä työnte­ki­jällä on paineen­sie­to­kykyä, hän on rauhal­linen ja hän pystyy arvioimaan omaa toimin­taansa. Hän pystyy arvioimaan myös ammat­ti­tai­toaan ja omia ennak­ko­luu­lojaan, Ruoko­lainen kertoo.

Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus on nyt puolessavälissä.

Sosiaa­li­työn­te­kijät itse koros­tavat inhimil­li­syyttä. Hyvä sosiaa­li­työn­tekijä pystyy asettumaan asiak­kaansa asemaan ja kuuntelee ja kunnioittaa tätä. Esimiehet puolestaan nostavat esiin yhteistyökyvyn.

Näitä kaikkia ominai­suuksia löytyy kuitenkin sekä esimiesten että alaisten vastauk­sista, ja ylipäätään heidän näkemyk­sensä hyvästä työnte­ki­jästä osuvat Ruoko­laisen ja Ylisen mukaan melko hyvin yksiin.

Suuria risti­riitoja ei tullut esiin silloinkaan, kun haasta­tel­luilta kysyttiin, mitä he odottavat toisilta työnte­ki­jöiltä ja esimie­hiltä. Yksi ero kuitenkin näkyi.

– Esimiehet odottavat enemmän kuin työnte­kijät, että työntekijä pärjäisi sen suuren asiakas­määrän kanssa, joka sosiaa­li­työssä on, Ruoko­lainen sanoo.

Jatkuva kiire painaa

Paitsi hyveitä ja odotuksia, tutkimus tulee kuvan­neeksi myös sosiaa­lityön arkea.

– Kun kysyimme, millaiset asiat vaikeut­tavat hyveel­listä työsken­telyä, yleinen vastaus oli kiire. Kun asiak­kaita on liikaa, jokaisen tilan­teeseen ei ehdi paneutua niin hyvin kuin haluaisi, Ylinen kertoo.

Yleensä vastaajat sanoivat pysty­vänsä kiireestä huoli­matta toimimaan asiak­kaiden kannalta oikein. Valtavan työmäärän alla painivia sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä huoletti kuitenkin esimer­kiksi se, kuinka tasapuo­lisia heidän tekemistään päätök­sistä tulee. Esimiehet tunnis­tivat kiireen yhtä lailla ja kantoivat paljon huolta alaisistaan.

– Pitkin tutki­musta esiin pulpah­televa kiire sai myös tutkijat miette­liäiksi. Me molemmat olemme huolis­samme sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden jaksa­mi­sesta, Ruoko­lainen sanoo.

Nimenomaan sosiaa­li­työstä kertoo ehkä sekin, millaisia hyveitä tutki­muk­sessa ei ole noussut esiin. Ruoko­lainen ja Ylinen kertovat, että kun saman­kal­taista tutki­musta on aiemmin tehty muilla aloilla, arvos­tet­ta­viksi ominai­suuk­siksi on mainittu esimer­kiksi luovuus, innova­tii­visuus ja muutos­valmius. Sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden ja heidän esimies­tensä vastauk­sissa näitä ei näkynyt.

Paitsi hyveitä ja odotuksia, tutkimus kuvaa myös sosiaalityön arkea.

Tämä johtuu ehkä siitä, että kysymystä ajateltiin niin paljon asiakkaan näkökul­masta. Sosiaa­li­työn­tekijä näkee asiakkaan työssään keskei­sim­mäksi, Ylinen sanoo.

– Ehkä kiireen takia ei liioin nähdä mahdol­li­suutta käyttää luovuutta, Ruoko­lainen jatkaa.

Työka­verisi ei lue ajatuksia

Kun Mervi Ruoko­lainen ja Tyyne Ylinen kyselivät haasta­tel­ta­viltaan, millaisia asioita he odottavat esimie­hiltä ja työnte­ki­jöiltä, moni lausui odotuk­sensa ensim­mäistä kertaa ääneen. Odotuksia oli, mutta niistä oli vain harvoin työpai­kalla puhuttu.

Ruoko­lainen ja Ylinen toivovat, että heidän tutki­muk­sensa onnis­tuisi rikkomaan tätä hiljai­suuden kulttuuria. Työka­verit eivät nimittäin lue ajatuksia, ja ääneen lausu­mat­tomina odotukset voivat aiheuttaa turhia petty­myksiä ja väärinkäsityksiä.

– Toivomme, että tutki­muksen tulosten avulla odotukset olisi helpompi ottaa työpai­koilla puheeksi, Ruoko­lainen sanoo.

”Tehdään niin hyvin kuin voidaan”

Sosiaa­li­työn­tekijä Anneli Haliseva Sasta­ma­lasta Pirkan­maalta on yksi Tampereen yli- opiston hyvetut­ki­muksen haasta­tel­luista. Hän allekir­joittaa tutki­muksen tähänas­tiset tulokset – myös sen, miten paljon kiire vaikuttaa mahdol­li­suuksiin toteuttaa hyveitä.

Haliseva työsken­telee lasten­suo­je­lussa. Hän kertoo, että työ on yhtä priori­sointia: mitä ehditään tehdä ja mitä ei. Asiakas­määrä per työntekijä on niin valtava.

– Tuntuu, että pystymme hoitamaan akuutit tapaukset ja muu jää tehtä­väksi vasem­malla kädellä siinä samalla. Koen erityi­sesti huonoa omaatuntoa, kun mietin lapsen kohtaa­mista. Tuntuu, että se jää koko ajan liian vähälle, Haliseva huokaa.

– En tiedä, onko kenel­läkään meistä asiakas­määrä kohtuul­linen niin, että työn voisi tehdä hyvin. Nyt tehdään vain niin hyvin kuin voidaan.

Jatkuva ihanteista tinkiminen on työntekijälle raskasta.

– Onhan se koko ajan takarai­vossa. Kaikilla on taustalla myös tapaus Eerika. Kukaan ei toivo, että sellaista sattuisi omalle kohdalle, Haliseva sanoo.

Hän toivoo, että sosiaa­lityön liian pieniin resurs­seihin havah­dut­taisiin ihan toden teolla ja valta­kun­nal­li­sesti. Tähän asti kohtuut­to­mista asiakas­mää­ristä on kyllä puhuttu mutta mitään ei ole tapahtunut.

Haliseva itse nostaa sosiaa­li­työn­te­kijän hyveistä tärkeim­mäksi asiakas­läh­töi­syyden. Asiakasta pitää kuunnella ja tukea mahdol­li­simman pitkälle. Empatia on tärkeää. Toisaalta hyvä sosiaa­li­työn­tekijä uskaltaa myös ottaa kokonais­vastuun ja puuttua tilan­teeseen tiukasti, jos se on tarpeen, Haliseva sanoo.

Tua Onnela