Tampereen yliopiston tutkijat päättivät selvittää, millainen on hyvä työntekijä. He kysyivät sitä sosiaalityöntekijöitä ja saivat pitkän listan erilaisia hyveitä. Niiden toteutumisen tiellä on kuitenkin kiire.

 

 

Yliopis­ton­le­htori Mervi Ruoko­lainen ottaa esi­in muis­ti­la­pun ja ryhtyy luet­tele­maan omi­naisuuk­sia. Ammatil­lis­es­ti viisas, ratkaisukeskeinen, oikeu­den­mukainen, real­isti­nen… Tältä muis­ti­la­pul­ta alkaa vähitellen hah­mot­tua vas­taus kysymyk­seen, joka ei ole ihan pieni. Ruoko­lainen on yhdessä tutkimus­ryh­män kanssa aikeis­sa selvit­tää, mil­lainen on hyvä työn­tek­i­jä.

Tam­pereen yliopis­ton tutkimus etsii omi­naisuuk­sia, joi­ta pide­tään työelämässä hyveinä ja joi­ta työn­tek­i­jät ja esimiehet odot­ta­vat toisil­taan. Tarkastelukul­mana on vaa­ti­va ihmis­suhde­työ, ja tutkimuk­sen aineis­to kerätään sosi­aal­i­työn­tek­i­jöiltä, sosi­aalio­h­jaa­jil­ta ja hei­dän lähies­imiehiltään.

Työ­suo­jelu­ra­has­ton rahoit­ta­ma tutkimus on nyt puo­lessavälis­sä, ja Ruoko­laisel­la ja tutk­i­ja Tyyne Ylisel­lä on jo ker­toa alus­tavia tulok­sia. He ovat nyt saa­neet valmi­ik­si sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den, ‑ohjaa­jien ja esimi­esten haas­tat­te­lut kahdessa kun­nas­sa ja päässeet keräämään hyvän työn­tek­i­jän omi­naisuuk­sista lis­taa.

Kuuntelee ja kunnioittaa asiakasta

Ammatil­lisen viisauden, real­is­min, oikeu­den- mukaisu­u­den ja ratkaisukeskeisyy­den lisäk­si sosi­aal­i­työtä tekevät nos­ta­vat hyveik­si esimerkik­si itsesääte­lyyn liit­tyviä omi­naisuuk­sia.

– Hyveel­lisel­lä työn­tek­i­jäl­lä on paineen­si­etokykyä, hän on rauhalli­nen ja hän pystyy arvioimaan omaa toim­intaansa. Hän pystyy arvioimaan myös ammat­ti­taitoaan ja omia ennakkolu­u­lo­jaan, Ruoko­lainen ker­too.

Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus on nyt puolessavälissä.

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jät itse korosta­vat inhimil­lisyyt­tä. Hyvä sosi­aal­i­työn­tek­i­jä pystyy aset­tumaan asi­akkaansa ase­maan ja kuun­telee ja kun­nioit­taa tätä. Esimiehet puolestaan nos­ta­vat esi­in yhteistyökyvyn.

Näitä kaikkia omi­naisuuk­sia löy­tyy kuitenkin sekä esimi­esten että alais­ten vas­tauk­sista, ja ylipäätään hei­dän näke­myk­sen­sä hyvästä työn­tek­i­jästä osu­vat Ruoko­laisen ja Ylisen mukaan melko hyvin yksi­in.

Suuria ris­tiri­ito­ja ei tul­lut esi­in sil­loinkaan, kun haas­tatel­luil­ta kysyt­ti­in, mitä he odot­ta­vat toisil­ta työn­tek­i­jöiltä ja esimiehiltä. Yksi ero kuitenkin näkyi.

– Esimiehet odot­ta­vat enem­män kuin työn­tek­i­jät, että työn­tek­i­jä pär­jäisi sen suuren asi­akas­määrän kanssa, joka sosi­aal­i­työssä on, Ruoko­lainen sanoo.

Jatkuva kiire painaa

Pait­si hyveitä ja odotuk­sia, tutkimus tulee kuvan­neek­si myös sosi­aal­i­työn arkea.

– Kun kysy­imme, mil­laiset asi­at vaikeut­ta­vat hyveel­listä työsken­te­lyä, yleinen vas­taus oli kiire. Kun asi­akkai­ta on liikaa, jokaisen tilanteeseen ei ehdi paneu­tua niin hyvin kuin halu­aisi, Yli­nen ker­too.

Yleen­sä vas­taa­jat sanoi­vat pystyvän­sä kiireestä huoli­mat­ta toim­i­maan asi­akkaiden kannal­ta oikein. Val­ta­van työmäärän alla painivia sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä huo­let­ti kuitenkin esimerkik­si se, kuin­ka tas­a­puolisia hei­dän tekemistään päätök­sistä tulee. Esimiehet tun­nis­ti­vat kiireen yhtä lail­la ja kan­toi­vat paljon huol­ta alai­sis­taan.

– Pitkin tutkimus­ta esi­in pul­pahtel­e­va kiire sai myös tutk­i­jat miet­teliäik­si. Me molem­mat olemme huolis­samme sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den jak­samis­es­ta, Ruoko­lainen sanoo.

Nimeno­maan sosi­aal­i­työstä ker­too ehkä sekin, mil­laisia hyveitä tutkimuk­ses­sa ei ole nous­sut esi­in. Ruoko­lainen ja Yli­nen ker­to­vat, että kun samankaltaista tutkimus­ta on aiem­min tehty muil­la aloil­la, arvostet­taviksi omi­naisuuk­sik­si on mainit­tu esimerkik­si luovu­us, inno­vati­ivi­su­us ja muu­tosvalmius. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den ja hei­dän esimi­esten­sä vas­tauk­sis­sa näitä ei näkynyt.

Paitsi hyveitä ja odotuksia, tutkimus kuvaa myös sosiaalityön arkea.

Tämä johtuu ehkä siitä, että kysymys­tä ajatelti­in niin paljon asi­akkaan näkökul­mas­ta. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä näkee asi­akkaan työssään keskeisim­mäk­si, Yli­nen sanoo.

– Ehkä kiireen takia ei liioin nähdä mah­dol­lisu­ut­ta käyt­tää luovu­ut­ta, Ruoko­lainen jatkaa.

Työkaverisi ei lue ajatuksia

Kun Mervi Ruoko­lainen ja Tyyne Yli­nen kyse­liv­ät haas­tateltavil­taan, mil­laisia asioi­ta he odot­ta­vat esimiehiltä ja työn­tek­i­jöiltä, moni lausui odotuk­sen­sa ensim­mäistä ker­taa ääneen. Odotuk­sia oli, mut­ta niistä oli vain har­voin työ­paikalla puhut­tu.

Ruoko­lainen ja Yli­nen toivo­vat, että hei­dän tutkimuk­sen­sa onnis­tu­isi rikko­maan tätä hil­jaisu­u­den kult­tuuria. Työkaver­it eivät nimit­täin lue ajatuk­sia, ja ääneen lausumat­tom­i­na odotuk­set voivat aiheut­taa turhia pet­tymyk­siä ja väärinkäsi­tyk­siä.

– Toivomme, että tutkimuk­sen tulosten avul­la odotuk­set olisi helpom­pi ottaa työ­paikoil­la puheek­si, Ruoko­lainen sanoo.

”Tehdään niin hyvin kuin voidaan”

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Anneli Hali­se­va Sas­ta­malas­ta Pirkan­maal­ta on yksi Tam­pereen yli- opis­ton hyve­tutkimuk­sen haas­tatel­luista. Hän allekir­joit­taa tutkimuk­sen tähä­nas­tiset tulok­set – myös sen, miten paljon kiire vaikut­taa mah­dol­lisuuk­si­in toteut­taa hyveitä.

Hali­se­va työsken­telee las­ten­suo­jelus­sa. Hän ker­too, että työ on yhtä pri­or­isoin­tia: mitä ehditään tehdä ja mitä ei. Asi­akas­määrä per työn­tek­i­jä on niin val­ta­va.

– Tun­tuu, että pystymme hoita­maan akuu­tit tapauk­set ja muu jää tehtäväk­si vasem­mal­la kädel­lä siinä samal­la. Koen eri­tyis­es­ti huonoa omaatun­toa, kun mietin lapsen kohtaamista. Tun­tuu, että se jää koko ajan liian vähälle, Hali­se­va huokaa.

– En tiedä, onko kenel­läkään meistä asi­akas­määrä kohtu­ulli­nen niin, että työn voisi tehdä hyvin. Nyt tehdään vain niin hyvin kuin voidaan.

Jatkuva ihanteista tinkiminen on työntekijälle raskasta.

– Onhan se koko ajan takaraivos­sa. Kaikil­la on taustal­la myös tapaus Eeri­ka. Kukaan ei toi­vo, että sel­l­aista sat­tuisi oma­lle kohdalle, Hali­se­va sanoo.

Hän toivoo, että sosi­aal­i­työn liian pieni­in resurs­sei­hin havah­dut­taisi­in ihan toden teol­la ja val­takun­nal­lis­es­ti. Tähän asti kohtu­ut­tomista asi­akas­määristä on kyl­lä puhut­tu mut­ta mitään ei ole tapah­tunut.

Hali­se­va itse nos­taa sosi­aal­i­työn­tek­i­jän hyveistä tärkeim­mäk­si asi­akaslähtöisyy­den. Asi­akas­ta pitää kuun­nel­la ja tukea mah­dol­lisim­man pitkälle. Empa­tia on tärkeää. Toisaal­ta hyvä sosi­aal­i­työn­tek­i­jä uskaltaa myös ottaa kokon­ais­vas­tu­un ja puut­tua tilanteeseen tiukasti, jos se on tarpeen, Hali­se­va sanoo.

Tua Onnela