Tampereen yliopiston tutkijat päättivät selvittää, millainen on hyvä työntekijä. He kysyivät sitä sosiaalityöntekijöitä ja saivat pitkän listan erilaisia hyveitä. Niiden toteutumisen tiellä on kuitenkin kiire.

 

 

Ylio­pis­ton­leh­tori Mervi Ruokolainen ottaa esiin muis­ti­la­pun ja ryh­tyy luet­te­le­maan omi­nai­suuk­sia. Ammatillisesti vii­sas, rat­kai­su­kes­kei­nen, oikeu­den­mu­kai­nen, rea­lis­ti­nen… Tältä muis­ti­la­pulta alkaa vähi­tel­len hah­mot­tua vas­taus kysy­myk­seen, joka ei ole ihan pieni. Ruokolainen on yhdessä tut­ki­mus­ryh­män kanssa aikeissa sel­vit­tää, mil­lai­nen on hyvä työntekijä.

Tampereen yli­opis­ton tut­ki­mus etsii omi­nai­suuk­sia, joita pide­tään työ­elä­mässä hyveinä ja joita työn­te­ki­jät ja esi­mie­het odot­ta­vat toi­sil­taan. Tarkastelukulmana on vaa­tiva ihmis­suh­de­työ, ja tut­ki­muk­sen aineisto kerä­tään sosi­aa­li­työn­te­ki­jöiltä, sosi­aa­lioh­jaa­jilta ja hei­dän lähiesimiehiltään.

Työsuojelurahaston rahoit­tama tut­ki­mus on nyt puo­les­sa­vä­lissä, ja Ruokolaisella ja tut­kija Tyyne Ylisellä on jo ker­toa alus­ta­via tulok­sia. He ovat nyt saa­neet val­miiksi sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den, ‑ohjaa­jien ja esi­mies­ten haas­tat­te­lut kah­dessa kun­nassa ja pääs­seet kerää­mään hyvän työn­te­ki­jän omi­nai­suuk­sista listaa.

Kuuntelee ja kunnioittaa asiakasta

Ammatillisen vii­sau­den, rea­lis­min, oikeu­den- mukai­suu­den ja rat­kai­su­kes­kei­syy­den lisäksi sosi­aa­li­työtä teke­vät nos­ta­vat hyveiksi esi­mer­kiksi itse­sää­te­lyyn liit­ty­viä ominaisuuksia.

– Hyveellisellä työn­te­ki­jällä on pai­neen­sie­to­ky­kyä, hän on rau­hal­li­nen ja hän pys­tyy arvioi­maan omaa toi­min­taansa. Hän pys­tyy arvioi­maan myös ammat­ti­tai­to­aan ja omia ennak­ko­luu­lo­jaan, Ruokolainen kertoo.

Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus on nyt puolessavälissä.

Sosiaalityöntekijät itse koros­ta­vat inhi­mil­li­syyttä. Hyvä sosi­aa­li­työn­te­kijä pys­tyy aset­tu­maan asiak­kaansa ase­maan ja kuun­te­lee ja kun­nioit­taa tätä. Esimiehet puo­les­taan nos­ta­vat esiin yhteistyökyvyn.

Näitä kaik­kia omi­nai­suuk­sia löy­tyy kui­ten­kin sekä esi­mies­ten että alais­ten vas­tauk­sista, ja yli­pää­tään hei­dän näke­myk­sensä hyvästä työn­te­ki­jästä osu­vat Ruokolaisen ja Ylisen mukaan melko hyvin yksiin.

Suuria ris­ti­rii­toja ei tul­lut esiin sil­loin­kaan, kun haas­ta­tel­luilta kysyt­tiin, mitä he odot­ta­vat toi­silta työn­te­ki­jöiltä ja esi­mie­hiltä. Yksi ero kui­ten­kin näkyi.

– Esimiehet odot­ta­vat enem­män kuin työn­te­ki­jät, että työn­te­kijä pär­jäisi sen suu­ren asia­kas­mää­rän kanssa, joka sosi­aa­li­työssä on, Ruokolainen sanoo.

Jatkuva kiire painaa

Paitsi hyveitä ja odo­tuk­sia, tut­ki­mus tulee kuvan­neeksi myös sosi­aa­li­työn arkea.

– Kun kysyimme, mil­lai­set asiat vai­keut­ta­vat hyveel­listä työs­ken­te­lyä, ylei­nen vas­taus oli kiire. Kun asiak­kaita on lii­kaa, jokai­sen tilan­tee­seen ei ehdi paneu­tua niin hyvin kuin haluaisi, Ylinen kertoo.

Yleensä vas­taa­jat sanoi­vat pys­ty­vänsä kii­reestä huo­li­matta toi­mi­maan asiak­kai­den kan­nalta oikein. Valtavan työ­mää­rän alla pai­ni­via sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä huo­letti kui­ten­kin esi­mer­kiksi se, kuinka tas­a­puo­li­sia hei­dän teke­mis­tään pää­tök­sistä tulee. Esimiehet tun­nis­ti­vat kii­reen yhtä lailla ja kan­toi­vat pal­jon huolta alaisistaan.

– Pitkin tut­ki­musta esiin pul­pah­te­leva kiire sai myös tut­ki­jat miet­te­liäiksi. Me molem­mat olemme huo­lis­samme sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den jak­sa­mi­sesta, Ruokolainen sanoo.

Nimenomaan sosi­aa­li­työstä ker­too ehkä sekin, mil­lai­sia hyveitä tut­ki­muk­sessa ei ole nous­sut esiin. Ruokolainen ja Ylinen ker­to­vat, että kun saman­kal­taista tut­ki­musta on aiem­min tehty muilla aloilla, arvos­tet­ta­viksi omi­nai­suuk­siksi on mai­nittu esi­mer­kiksi luo­vuus, inno­va­tii­vi­suus ja muu­tos­val­mius. Sosiaalityöntekijöiden ja hei­dän esi­mies­tensä vas­tauk­sissa näitä ei näkynyt.

Paitsi hyveitä ja odotuksia, tutkimus kuvaa myös sosiaalityön arkea.

Tämä joh­tuu ehkä siitä, että kysy­mystä aja­tel­tiin niin pal­jon asiak­kaan näkö­kul­masta. Sosiaalityöntekijä näkee asiak­kaan työs­sään kes­kei­sim­mäksi, Ylinen sanoo.

– Ehkä kii­reen takia ei lii­oin nähdä mah­dol­li­suutta käyt­tää luo­vuutta, Ruokolainen jatkaa.

Työkaverisi ei lue ajatuksia

Kun Mervi Ruokolainen ja Tyyne Ylinen kyse­li­vät haas­ta­tel­ta­vil­taan, mil­lai­sia asioita he odot­ta­vat esi­mie­hiltä ja työn­te­ki­jöiltä, moni lausui odo­tuk­sensa ensim­mäistä ker­taa ääneen. Odotuksia oli, mutta niistä oli vain har­voin työ­pai­kalla puhuttu.

Ruokolainen ja Ylinen toi­vo­vat, että hei­dän tut­ki­muk­sensa onnis­tuisi rik­ko­maan tätä hil­jai­suu­den kult­tuu­ria. Työkaverit eivät nimit­täin lue aja­tuk­sia, ja ääneen lausu­mat­to­mina odo­tuk­set voi­vat aiheut­taa tur­hia pet­ty­myk­siä ja väärinkäsityksiä.

– Toivomme, että tut­ki­muk­sen tulos­ten avulla odo­tuk­set olisi hel­pompi ottaa työ­pai­koilla puheeksi, Ruokolainen sanoo.

”Tehdään niin hyvin kuin voidaan”

Sosiaalityöntekijä Anneli Haliseva Sastamalasta Pirkanmaalta on yksi Tampereen yli- opis­ton hyve­tut­ki­muk­sen haas­ta­tel­luista. Hän alle­kir­joit­taa tut­ki­muk­sen tähä­nas­ti­set tulok­set – myös sen, miten pal­jon kiire vai­kut­taa mah­dol­li­suuk­siin toteut­taa hyveitä.

Haliseva työs­ken­te­lee las­ten­suo­je­lussa. Hän ker­too, että työ on yhtä prio­ri­soin­tia: mitä ehdi­tään tehdä ja mitä ei. Asiakasmäärä per työn­te­kijä on niin valtava.

– Tuntuu, että pys­tymme hoi­ta­maan akuu­tit tapauk­set ja muu jää teh­tä­väksi vasem­malla kädellä siinä samalla. Koen eri­tyi­sesti huo­noa omaa­tun­toa, kun mie­tin lap­sen koh­taa­mista. Tuntuu, että se jää koko ajan liian vähälle, Haliseva huokaa.

– En tiedä, onko kenel­lä­kään meistä asia­kas­määrä koh­tuul­li­nen niin, että työn voisi tehdä hyvin. Nyt teh­dään vain niin hyvin kuin voidaan.

Jatkuva ihanteista tinkiminen on työntekijälle raskasta.

– Onhan se koko ajan taka­rai­vossa. Kaikilla on taus­talla myös tapaus Eerika. Kukaan ei toivo, että sel­laista sat­tuisi omalle koh­dalle, Haliseva sanoo.

Hän toi­voo, että sosi­aa­li­työn liian pie­niin resurs­sei­hin havah­dut­tai­siin ihan toden teolla ja val­ta­kun­nal­li­sesti. Tähän asti koh­tuut­to­mista asia­kas­mää­ristä on kyllä puhuttu mutta mitään ei ole tapahtunut.

Haliseva itse nos­taa sosi­aa­li­työn­te­ki­jän hyveistä tär­keim­mäksi asia­kas­läh­töi­syy­den. Asiakasta pitää kuun­nella ja tukea mah­dol­li­sim­man pit­källe. Empatia on tär­keää. Toisaalta hyvä sosi­aa­li­työn­te­kijä uskal­taa myös ottaa koko­nais­vas­tuun ja puut­tua tilan­tee­seen tiu­kasti, jos se on tar­peen, Haliseva sanoo.

Tua Onnela