Turvallisuutta yhdessä toimien ‑malli sai Hyvä käytäntö ‑palkinnon Sosiaalialan asiantuntijapäivillä Tampereella.

 

 

Perhe­kun­tou­tus­kes­kus Laus­teen pal­kittu toi­min­ta­malli on suun­nattu sijais­huol­lossa ole­ville päih­de­kun­tou­tet­ta­ville nuo­rille, joille ope­te­taan itse­sää­te­lyä ja tai­toja vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­siin. Tavoit­teena on vähen­tää konflik­teja ja lisätä tur­val­li­suutta sijais­huol­lossa.

– Toi­min­ta­malli on yksin­ker­tai­nen ja luotu ole­massa ole­villa resurs­seilla. Se on myös hel­posti siir­ret­tä­vissä muu­alle, kiit­tää pal­kin­to­raa­din jäsen, Talen­tian työ­elä­mä­asioi­den pääl­likkö Marjo Varsa.

Pal­kin­to­raati kiit­tää myös siitä, että toi­min­ta­mal­lin vai­kut­ta­vuutta arvioi­daan sään­nöl­li­sesti. Seu­ran­nan mukaan nuor­ten väki­val­tai­suus on vähen­ty­nyt sel­västi.

– Viime vuonna mei­dän yksi­kössä oli viisi kiin­ni­pi­toa, kun aikai­sem­min työn­te­ki­jät ovat jou­tu­neet fyy­si­sesti rajaa­maan aggres­sii­vi­sesti käyt­täy­ty­viä nuo­ria useam­min, ker­too Laus­teen päih­de­kun­tou­tusyk­si­kön esi­mies Kris­tiina Hele­nius.

Turussa sijait­se­vassa Per­he­kun­tou­tus­kes­kus Laus­teen päih­deyk­sikkö Rii­he­lässä on kuusi asia­kas­paik­kaa noin 14–17-vuotiaille, pal­jon päih­teitä käyt­tä­ville, vaa­ti­va­hoi­toi­sille nuo­rille. Nuo­ret ovat sijoi­tet­tuna yksi­kössä kes­ki­mää­rin kuusi kuu­kautta.

– Uskomme, että osal­lis­ta­malla nuo­ria väki­val­lat­to­muu­teen ja ole­malla aidosti läsnä, onnis­tumme luo­maan tur­val­li­suu­den tun­netta ja vält­tä­mään fyy­si­siä konflik­teja. Nuo­ret koke­vat, että me olemme oikeasti heitä var­ten ja heitä kuun­nel­laan, ker­too ohjaaja Katja Ran­ta­nen.

Jokai­sen nuo­ren kanssa teh­dään aluksi tur­val­li­suus­suun­ni­telma. Nuori osal­lis­tuu vii­koit­tain moniam­ma­til­li­sen työ­ryh­män tapaa­mi­siin yksi­kössä. Tapaa­mi­sissa nuori tulee kuul­luksi ja pää­see aktii­vi­sesti osal­lis­tu­maan oman hoi­tonsa suun­nit­te­luun.

Nuori suun­nit­te­lee yhdessä työn­te­ki­jöi­den kanssa oman kun­tou­tuk­sensa tavoit­teet ja tar­vit­taessa arvioi yhdessä aikuis­ten kanssa, mistä väki­val­tai­nen käy­tös joh­tuu ja miten voisi toi­mia toi­sin konflik­ti­ti­lan­teissa.

Suoraa puhetta ja yhdessä tekemistä

Kris­tiina Hele­nius pitää hei­dän toi­min­nas­saan kes­kei­senä avoi­muutta.

– Usein saat­taa olla vai­keaa puhua itselle han­ka­lista asioista. Jos nuo­rella ilme­nee aggres­sii­vista käy­töstä, niin puhumme hänen kans­saan siitä hyvin­kin suo­raan. Olemme saa­neet tästä posi­tii­vista palau­tetta niin nuo­rilta kuin hei­dän van­hem­mil­taan. Van­hem­mat ovat toden­neet, että te sanoitte sen, mitä kukaan ei ole aiem­min uskal­ta­nut ottaa puheeksi.

Per­he­kun­tou­tus­kes­kus Laus­teella panos­te­taan yhtei­söl­li­syy­teen ja yhdessä teke­mi­seen.

– Kai­killa näillä kei­noilla yri­tämme ehkäistä mah­dol­li­sia konflik­ti­ti­lan­teita, niin ettei väki­val­ta­ti­lan­tei­siin pää­dyt­täisi ja löy­det­täi­siin yhdessä vaih­toeh­toi­sia tapoja toi­mia, Ran­ta­nen sanoo.

Hänen mukaansa kaikki läh­tee siitä, että työn­te­ki­jöillä on aito, luot­ta­muk­sel­li­nen suhde nuo­reen.

Niin nuo­ret kuin työn­te­ki­jät pitävä toi­min­ta­mal­lia hyvänä. Nuorta kuun­nel­laan, ja hän pää­see aidosti vai­kut­ta­maan omiin asioi­hinsa.

Toimintamalli on ­yksinkertainen ja luotu ­olemassa olevilla ­resursseilla.

– Aina puhu­taan osal­li­suu­desta, mutta meillä on tul­lut kon­kreet­ti­sesti esiin, kuinka pal­jon sillä on oikeasti mer­ki­tystä, kun nuo­ret pää­se­vät itse suun­nit­te­le­maan ja ker­to­maan, mitä halua­vat. He sitou­tu­vat työs­ken­te­lyyn parem­min, toteaa Ran­ta­nen.

– On käy­nyt niin­kin, että uuden nuo­ren tul­lessa meille muut nuo­ret ovat ker­to­neet hänelle, että me ei haluta, että täällä rie­hu­taan. Täl­lai­nen pal­kit­see.

Hen­ki­lö­kunta on mah­dol­li­sim­man pal­jon läsnä nuor­ten arjessa.

– Esi­mer­kiksi soh­valla istu­mi­nen ja tele­vi­sion kat­so­mi­nen nuor­ten kanssa rau­hoit­ta­vat osal­taan ilma­pii­riä, vaikka tämä saat­taa vai­kut­taa tehot­to­malta työn teke­mi­seltä. Mah­dol­li­sim­man taval­li­nen arki nuor­ten kanssa rau­hoit­taa ja luo tur­val­li­suu­den tun­netta, poh­tii Hele­nius.

– Parasta on nuo­rilta saatu palaute, että he koke­vat olonsa meillä tur­val­li­seksi. Jopa niin tur­val­li­seksi, että jo täy­tet­ty­ään 18 vuotta osa heistä haluaisi tulla takai­sin, nau­raa Ran­ta­nen.

Minna Jerr­man