Vahvuusperustainen kasvatus auttaa lapsia ja nuoria löytämään omat luonteen vahvuutensa ja hyödyntämään niitä.

 

Kasvat­ta­jat ovat kaut­ta aiko­jen ymmärtäneet luon­teen vahvuuk­sien yhtey­den ihmisen hyv­in­voin­ti­in, oppimiseen ja onnel­lisu­u­teen. Jos­sain vai­heessa kuitenkin ajatelti­in, että kos­ka luonne on osa ihmisen per­soon­al­lisu­ut­ta, siihen ei saa kajo­ta.

− On moraalis­es­tikin oikein opet­taa lapselle myötä­tun­toa, sin­nikkyyt­tä tehtävien äärel­lä, näkökul­man ottokykyä ja taitoa aset­tua toisen ase­maan, huo­maut­taa eri­ty­isopet­ta­ja, tietokir­jail­i­ja Kaisa Vuori­nen.

Vuori­nen julka­isi viime vuon­na yhdessä kol­le­gansa Lot­ta Uusi­ta­lo-Malmi­vaaran kanssa ope­tus-­ ja kas­va­tusalan ammat­ti­laisille suun­natun, posi­ti­iviseen ped­a­gogi­ikkaan poh­jau­tu­van kir­jan ja toim­intako­r­tit nimeltään Huo­maa hyvä!

Kir­jan johdan­nos­sa pain­ote­taan, että luon­teen­vahvu­u­sope­tus on sovel­let­tavis­sa kaikil­la aloil­la, sil­lä luon­teen­vahvu­udet ovat läs­nä kaikessa, kuin­ka ihmi­nen puhuu toisille, kuin­ka käyt­täy­tyy tai hal­lit­see tun­teitaan.

− Aja­tus luon­teen­vahvu­u­den tukemis­es­ta on iki­van­ha, mut­ta mielestämme tietoinen työsken­te­ly sen kanssa vaati täl­laisen käytän­nön­läheisen oppaan, sanoo Vuori­nen.

Kasvattajan tärkein tehtävä on opettaa lapsille tunnetaitoja ja käyttäytymisen säätelyä arjen pienissä hetkissä.

Kir­jan keskeinen sanoma on se, että jokaisel­la lapsel­la on syn­tymässä saatu­ja luon­teen vahvuuk­sia, joi­ta on tärkeää tun­nistaa. Lapsen ja nuoren kasvuym­päristö pyritään rak­en­ta­maan sel­l­aisek­si, että hän voi tul­la vahvuuk­sis­taan tietoisek­si ja oppia huo­maa­maan itsessään myön­teisiä kykyjä, mikä aut­taa hän­tä luot­ta­maan itseen­sä.

Tämä ei Vuoris­es­ta tarkoi­ta sitä, että lap­sista halut­taisi­in muoka­ta tietyn­laisia, vaan että aikuis­ten toiv­otaan herk­istyvän näkemään jokaises­sa laps­es­sa ole­via mah­dol­lisuuk­sia ja taito­ja, jot­ka aut­ta­vat hän­tä pär­jäämään ja vahvis­tu­maan.

Tunnetaitoja ja käyttäytymisen säätelyä

Vuori­nen ja Uusi­ta­lo-­Malmi­vaara ovat molem­mat eri­ty­isopet­ta­jia ja työsken­nelleet las­ten kanssa, joil­la on käyt­täy­tymisen haastei­ta, mut­ta myös paljon lah­jakkuuk­sia. Vuori­nen muis­tut­taa, että tutkimustenkin mukaan hyvän huo­maami­nen motivoi, ja selkeät päämäärät aut­ta­vat näitä lap­sia pär­jäämään ja löytämään mah­dol­lisuuk­sia oppia.

− Usein mietitään, miten lapsen tulisi muut­tua onnis­tu­ak­seen, mut­ta me ajat­telemme, että aikuisen on yhtä tärkeää muut­taa toim­intat­a­paansa ja muoka­ta ympäristöä lapsen parhaak­si, että hänen olisi siinä helpom­pi selviy­tyä ja onnis­tua, sanoo Kaisa Vuori­nen.

Hän pain­ot­taa, että eri­tyis­es­ti varhaiskas­vatuk­ses­sa luon­teenkas­vatuk­sel­la ja vahvuuk­sien tukemisel­la on erit­täin suuri merk­i­tys koko lapsen lop­puelämän hyv­in­voin­nin kannal­ta. On luon­taista ja inhimil­listäkin huo­ma­ta niitä asioi­ta, jois­sa lapsen on tärkeää kehit­tyä. Kas­vat­ta­jan kan­nat­taa kuitenkin nähdä vaivaa suun­natak­seen huomion­sa lapsen onnis­tu­misi­in edis­tysaske­li­in, sil­lä se palk­it­see lapsen ja hänen per­heen­sä kohtaamises­sa.

Vuori­nen ja Uusi­talo­-Malmi­vaara ovat pitäneet posi­ti­ivis­es­ta ped­a­gogi­ikas­ta koulu­tuk­sia tuhan­sille opet­ta­jille ja varhaiskas­vat­ta­jille. Posi­ti­ivisen kas­vatuk­sen koulu­tuk­sis­sa pain­ote­taan läm­mintä vuorovaiku­tus­ta ja kas­vat­ta­jan taitoa olla sen­si­ti­ivi­nen lapsen aloit­teille.

Vahvu­us­pe­rusteisu­us ei Vuorisen mukaan tarkoi­ta sitä, että jatku­vasti kehutaan las­ta tai tehdään hänelle kaik­ki mah­dol­lisim­man helpok­si, vaan pikem­minkin sitä, että lapsen täy­tyy oppia odot­ta­maan, pon­nis­tele­maan ja otta­maan toiset huomioon.

On hienoa, että lapset oppivat kertomaan itsestään myönteisiä asioita.

− Kas­vat­ta­jan tärkein tehtävä on opet­taa lap­sille tun­netaito­ja ja käyt­täy­tymisen sääte­lyä arjen pienis­sä het­kissä.

Kun kas­vat­ta­ja näkee ja kuulee lapsen toimin­nas­sa myön­teisiä asioi­ta, hän sanal­lis­taa ne. Sanat aut­ta­vat las­ta ymmärtämään, mis­sä hän onnis­tui. Näin lap­si oppii itses­tään paljon. Vuori­nen sanoo, että palaut­teen on hyvä olla rak­en­tavaa, aidosti välit­tävää ja myön­teiseen keskit­tyvää, mut­ta ei jatku­vaa kehu­mista.

Mate­ri­aali­paket­ti­in sisäl­tyy kir­ja ja 26 toim­intako­rt­tia. Kus­sakin kor­tis­sa nimikkolin­tu varis esit­telee jonkin vahvu­u­den. Kortin toisel­la puolel­la vahvu­ut­ta kuvail­laan ja annetaan esimerkke­jä, miten se ilme­nee.

Vahvuuk­sia kuvaa­vat sanat ovat vaikei­ta lapselle. Hän ei voi ymmärtää mitä ovat itsesääte­ly tai sin­nikkyys, mut­ta kun kas­vat­ta­ja näkee niitä taito­ja käytet­tävän, hän konkreti­soi ne lapselle sanal­lis­ta­mal­la lapsen toimin­nan.

− Vaik­ka toim­intako­rt­tien sanat ja toim­intao­hjeet on tarkoitet­tu vähän isom­mille, olemme saa­neet hyvää keskustelua niistä aikaisek­si eskari­ikäistenkin kanssa, Vuori­nen ker­too.

Vahvuuskasvatus lisää työhyvinvointia

Eräässä eskaris­sa kor­tit levitet­ti­in las­ten eteen, ja heitä pyy­det­ti­in miet­timään, tun­nista­vatko he mis­sään kor­tis­sa jotain itses­tään. Eräs kuu­sivuo­tias poi­ka val­it­si sin­nikkyyt­tä kuvaa­van kortin ja ker­toi ole­vansa sin­nikäs siiman­selvit­täjä, sil­lä kesäisin hän jak­saa mum­mo­las­sa selvit­tää aina kaik­ki sotku­un men­neet siimat.

Poi­ka ker­toi myös pystyvän­sä pitämään sin­nikkäästi silmiään auki pitkään räpyt­tämät­tä rip­siään. Ryh­män tytöt taas tutki­vat reilu­usko­rt­tia ja sanoi­vat reilusti anta­vansa muiden las­ten leikkiä omil­la leluil­laan.

− On hienoa, että lapset oppi­vat ker­tomaan itses­tään myön­teisiä asioi­ta, sil­lä mitä varhaisem­min aloite­taan, sen parem­min voidaan hyv­in­voin­tia tukea, Kaisa Vuori­nen sanoo.

Peli­man­nin päiväkodis­sa Helsingis­sä käyti­in kor­tit yhdessä läpi teemoit­tain. Kun tee­m­ana oli rohkeus, valit­ti­in sitä edus­ta­maan pehmolelu­lammas. Kukin lap­si sai pitää vuorotellen siitä viikon huol­ta. Viikon­lop­puna lam­mas pääsi vierailulle lapsen koti­in, jos­sa per­he kir­joit­ti päiväkir­jaan, mil­laista rohkeut­ta lam­mas näki ja koki per­heessä sen viikon­lop­un ajan.

Ollilan päiväkodis­sa Joen­su­us­sa taas jokaisen lapsen van­hempi kir­joit­ti lapselleen pienen kir­jeen siitä, mik­si hän on kiitolli­nen laps­es­taan. Kir­jeet luet­ti­in päiväkodis­sa yksi päivässä, ja koko sen päivän kyseisen kir­jeen saanut lap­si sai olla keskip­is­teenä.

Kevääl­lä ilmestyneeseen Vahvu­us­varik­sen bon­gau­sop­paaseen on koot­tu varhaiskas­vat­ta­jien ja opet­ta­jien mui­ta ideoita käytän­nön arjes­sa toteutet­taviksi.

Vahvuusopetusta soveltaa kaikissa yhteisöissä ja tilanteissa, joissa ihmiset ovat kiinnostuneita vaikuttamaan hyvän avulla ja sen kautta.

Vuorisen mukaan vahvu­us­pe­rusteinen ped­a­gogi­ik­ka on otet­tu kouluis­sa ja päiväkodeis­sa hyvin vas­taan, sil­lä velvoite­taan­han uudessa varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­mas­sakin kas­vat­ta­jia tutus­tu­maan entistä parem­min lapsen vahvuuk­si­in ja hänen kiin­nos­tuk­sen­sa kohteisi­in sekä kir­jaa­maan niitä ylös.

− Kir­jamme vas­taa myös siihen tarpeeseen, että opet­ta­jat oppi­vat sanal­lis­ta­maan las­ten vahvuuk­sia ja näkemään niiden laa­jem­pia merk­i­tyk­siä.

Vahvu­us­pe­rus­tainen ped­a­gogi­ik­ka lisää työhyv­in­voin­tia, sil­lä työn ilo lisään­tyy, kun käytössä on uusia, toimivia ideoita. Koulu­tuk­sis­sa koroste­taan, kuin­ka tärkeää kas­vat­ta­jien on huole­htia omas­ta hyv­in­voin­nistaan ja työy­hteisön­sä tun­neil­mas­tos­ta, sil­lä kas­vat­ta­jien käyt­täy­tymis­malli välit­tyy lap­si­in.

− On tärkeää antaa työkavereille kiitos­ta, kun on onnis­tut­tu jos­sain, Vuori­nen kan­nus­taa.

Tek­i­jät korosta­vat, että vaik­ka kir­ja on suun­nat­tu pääasi­as­sa kouluille ja päiväkodeille, voidaan vahvu­u­sope­tus­ta soveltaa kaikissa yhteisöis­sä ja tilanteis­sa, jois­sa ihmiset ovat kiin­nos­tunei­ta vaikut­ta­maan hyvän avul­la ja sen kaut­ta.

Iita Ket­tunen