Erityisherkkä lapsi kokee kaiken syvästi ja kokonaisvaltaisesti. Varhaiskasvattajana voit auttaa lasta kääntämään herkkyytensä voimavaraksi.

 

 

Lapsi ei tah­toisi vali­ta nallen ja tiik­erin väliltä, kos­ka laatikkoon jäävälle lelulle voi tul­la paha mieli.

Aikuisen kanssa jutel­lessaan sama tena­va pohtii maail­man menoa kuin iso ihmi­nen. Seu­raavas­sa het­kessä hän parkuu lohdut­tomasti, kos­ka aja­tus pihalle siir­tymis­es­tä tun­tuu hänestä kestämät­tömältä.

Onko sin­unkin ryh­mässäsi lap­si, joka kokee kaiken syvem­min ja kokon­ais­val­taisem­min kuin muut? Tämä on toden­näköistä, sil­lä 15–20 pros­ent­tia ihmi­sistä on eri­ty­ish­erkkiä.

Eri­ty­ish­erkkyys on syn­nyn­näistä her­mo­jär­jestelmän herkkyyt­tä, joka ilme­nee kehos­sa ja mielessä.

– Kyse ei ole sairaud­es­ta tai diag­noosista vaan täysin nor­maal­ista omi­naisu­ud­es­ta, pain­ot­taa herkkyy­teen pere­htynyt psykolo­gi ja koulut­ta­ja Heli Heiska­nen.

Suo­ma­laises­sa kult­tuuris­sa herkkyyt­tä on per­in­teis­es­ti pidet­ty heikkoute­na ja turhana arkailu­na. Psykolo­gin mielestä täl­lainen ajat­te­lu­ta­pa joutaisi jo romukop­paan, sil­lä herkkyy­dessä on paljon hyvää.

– Eri­ty­ish­erkän tunne- ja ais­tikoke­muk­set ovat usein voimakkaampia kuin muil­la. Herkkyys voi ilmetä esimerkik­si syväl­lisyytenä, tarkkoina havain­toina, empaat­tisuute­na, tun­nol­lisuute­na ja luovuute­na, Heiska­nen kuvaa.

Ehkäise ylivirittyminen

Varhaiskas­vat­ta­jien on tärkeää ymmärtää eri­ty­ish­erkkyyt­tä, sil­lä ilmiö vaikut­taa ryh­mäkas­vatuk­ses­sa moni­in asioi­hin.

Herkkä lap­si kuor­mit­tuu mui­ta nopeam­min melus­ta, jatku­vas­ta sosi­aal­isu­ud­es­ta ja uusista tilanteista. Myös kiireessä mykkyrään jäänyt suk­ka tai suus­sa oudol­ta tun­tu­va ruo­ka voi aidosti koetel­la las­ta, jon­ka her­mosto ei jätä pieniäkään asioi­ta huomiotta.

Jos lap­si ei pysty säätelemään kohtaa­maansa ärsykemäärää, hänen her­moston­sa ajau­tuu lop­ul­ta ylivirit­tyneeseen tilaan. Ulospäin tämä näkyy esimerkik­si lukki­u­tu­mise­na tai rai­voko­htauksi­na.

Heiska­nen neu­voo varhaiskas­vat­ta­jia ehkäisemään ylivirit­tymistä jo ennal­ta. Fik­suin­ta on suun­nitel­la päivän struk­tu­uri niin, että kaiken­laiset lapset jak­sa­vat porukan tahdis­sa.

– Lapsel­la pitää olla välil­lä mah­dol­lisu­us vetäy­tyä lep­äämään tai johonkin rauhal­liseen tilaan, eikä tämä koske vain eri­ty­ish­erkkiä. Se, mikä on hyvä eri­ty­ish­erkille, on hyvä kaikille.

Tiedolle on tarvetta

Pori­lainen las­ten­tarhanopet­ta­ja Anna-Matil­da Tähti­nen kiin­nos­tui eri­ty­ish­erkkyy­destä, kun sai herkän lapsen ja alkoi tun­nistaa samo­ja piirteitä myös itsessään. Opin­näyte­työssään hän pää­tyi tutki­maan, miten lapsen eri­tysh­erkkyys näkyy päiväkodis­sa ja kuin­ka työn­tek­i­jät otta­vat sen huomioon.

Opin­näyte­työn kyse­lyyn vas­tan­neet päiväko­tien työn­tek­i­jät ker­toi­vat kaipaa­vansa eri­ty­ish­erkkyy­destä lisää koulu­tus­ta. Täh­tisen mielestä varhaiskas­vat­ta­jat hyö­ty­i­sivät eniten konkreet­ti­sista neu­voista.

– Ensin on tärkeää ymmärtää, mil­laisia henkilöko­htaisia ja ryh­mässä toim­imisen haastei­ta eri­ty­ish­erkkyys voi tuo­da mukanaan. Sen jäl­keen olisi hyvä saa­da käytän­nön työkalu­ja arjen helpot­tamiseen.

Alle 3‑vuotiaita opet­ta­va Tähti­nen on huo­man­nut, että kaikkein pien­impi­en las­ten eri­ty­istä herkkyyt­tä on vielä vaikea tun­nistaa. Vaik­ka syyt lapsen käytök­seen oli­si­vat hämärän peitossa, Tähti­nen suosit­telee aina kun­nioit­ta­maan lapsen yksilöl­lisiä tarpei­ta.

Sanoita ja sylittele

Omas­ta herkkyy­destä voi olla varhaiskas­vat­ta­jan työssä paljon etua. Tähti­nen ker­too tavoit­ta­vansa hel­posti tun­tei­ta ja koke­muk­sia, joi­ta lap­si päiväkodin ärsyke­tul­vas­sa kokee.

– Pystyn kohtaa­maan lapsen herkkänä olen­tona, jolle on luon­teeno­maista toimia tietyl­lä taval­la.

Aikuista voi turhaut­taa, jos lap­si suh­tau­tuu aina uusi­in asioi­hin varautuneesti. Tähti­nen toivoo varhaiskas­vat­ta­jien muis­ta­van, että lapsen pelko tai jän­ni­tys on todel­lista.

Aikuinen voi tukea lasta ennakoimalla ja lukemalla hänen tunnetilojaan.

Pelokkaalle lapselle ei hänen mielestään kan­na­ta paukaut­taa suo­raan, että nyt lähde­tään liikun­tasali­in. Voi olla parem­pi suun­na­ta ensin vaat­tei­den vai­h­toon ja sen jäl­keen kehot­taa las­ta kävelemään kohti salia.

Jos lap­si hätään­tyy, Tähti­nen sanoit­taa tilanteen: ”Ei hait­taa, että sua jän­nit­tää.” Sit­ten hän tar­joaa lapselle syliään tai kät­tään: ”Men­näänkö yhdessä?”

Tarvit­taes­sa Tähti­nen ottaa hoidet­ta­vansa kanssa etäisyyt­tä huolestut­tavaan asi­aan. Esimerkik­si vierail­i­joiden musi­ikkiesi­tys­tä voi ihan hyvin seu­ra­ta oven­su­us­ta.

Onnistumiset esiin

Heli Heiskasen mukaan on tärkeää, ettei aikuinen syyl­listä las­ta turhaan. Lapselle ei pidä sanoa, että tämä on liian herkkä tai ettei johonkin asi­aan voi reagoi­da tietyl­lä taval­la.

– Se saa lapsen tun­temaan, että hän on väärän­lainen. Ylimääräiset häpeän koke­muk­set eivät ole hyväk­si kenellekään, mut­ta herkimpi­in ne voivat vaikut­taa mah­dol­lis­es­ti koko lop­puelämän.

Ryh­mässä on tärkeää kiin­nit­tää huomio­ta suvait­se­vaisu­uskas­vatuk­seen ja tun­netaito­jen opet­tamiseen. Jos kaveri yrit­tää nälviä hel­posti kyynele­htivää las­ta, hänelle kan­nat­taa Anna-Matil­da Täh­tisen mielestä sanoa, että olemme eri­laisia ja meitä har­mit­ta­vat eri asi­at.

Herkkä lap­si tarvit­see eri­tyisen paljon onnis­tu­misen koke­muk­sia, huo­maut­taa Heiska­nen.

– Mitä enem­män onnis­tu­misia tapah­tuu, sitä parem­min lap­si oppii luot­ta­maan itseen­sä ja löytämään omat keinon­sa selviy­tyä ryh­mässä.

Aikuinen voi tukea las­ta ennakoimal­la ja luke­mal­la hänen tun­netilo­jaan. Myös sään­nöl­lis­inä tois­tu­vista ruti­ineista on apua.

Aina ei tarvitse suoriutua

Kun herkkä lap­si aloit­taa varhaiskas­vatuk­ses­sa, hänen tulee Täh­tisen mielestä saa­da mah­dol­lisim­man paljon syliä. Heiska­nen vahvis­taa, että tur­val­lisu­u­den tunne heti alus­sa luo poh­jan luot­ta­muk­selle ja hoi­dos­sa viihtymiselle.

– Osa lap­sista oppii kovet­ta­maan itsen­sä ja peit­tämään tun­teen­sa. Se on selviy­tymiskeino, mut­ta ei paras mah­dolli­nen. Itse näen työssäni, kuin­ka näitä suo­jakuo­ria kuori­taan sit­ten aikuise­na.

Tähti­nen tietää omas­ta koke­muk­ses­taan, että eri­ty­ish­erkkyys merk­it­see lop­u­ton­ta itsen­sä hyväksymistä. Hän toivoo, ettei yhdenkään lapsen tarvit­sisi piilot­taa todel­lista minään­sä.

– Vaik­ka lap­si selviäisi asioista itse, aina ei tarvitse. Isom­pikin lap­si voi tarvi­ta pienen halit­teluhetken vaik­ka pukemisen ohes­sa.

Min­na Hotok­ka

Lue lisää eri­ty­ish­erkkyy­destä Heli Heiskasen teok­ses­ta Herkkyy­den voima – Opas oman­näköiseen elämään.