Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla halutaan edistää työntekijöiden mahdollisuuksia kehittää omaa ammatillista osaamistaan ja edetä urallaan.

 

Viime vuoden keväällä Helsingin kaupunki aloitti palve­luk­sessaan oleville sosiaa­li­työn­te­ki­jöille, sairaan­hoi­ta­jille, tervey­den­hoi­ta­jille, suuhy­gie­nis­teille, toimin­ta­te­ra­peu­teille ja fysio­te­ra­peu­teille vuoden mittaisen uramal­li­ko­keilun. Uramal­li­ko­keilun tavoit­teena oli tuottaa laaduk­kaita palveluja kunta­lai­sille lisää­mällä henki­löstön motivaa­tiota ja viihty­mistä työssään. Mallin toivotaan myös tukevan rekry­tointia, kun työnte­ki­jöille on tarjolla mahdol­lisuus kehittyä työssään ja edetä urallaan.

Sosiaa­lityön alalta on puuttunut ammat­ti­lai­sille soveltuva erikois­tu­mis­jär­jes­telmä, joka kykenisi tarjoamaan vaihtoehtoja osaamisen kehit­tä­miseen. Työkierron hyödyn­tä­mi­nenkin on sosiaali- ja terveys­toi­mialan sisällä ollut vähäistä.

Myönteisten kokemusten vuoksi uramalliohjelma on päätetty vakinaistaa.

– Kaupun­gilla ei ole selkeää mallia siihen, miten sosiaa­li­työn­te­kijät voisivat kokeilla eri tehtäviä ja kartuttaa osaamistaan, toteaa johtava sosiaa­li­työn­tekijä Silja Remes.

– Sosiaa­li­työn­te­kijät eivät paljoakaan osallistu työkiertoon. He voivat toki hakeutua sijai­suuteen toisessa tehtä­vässä. Virka­vapaan saaminen tällai­sessa tilan­teessa on ajoittain ollut vaikeaa, koska sijaisia on hankala löytää.

Uramal­li­ko­keilu ei ole varsi­nainen työkierron väline, mutta sen kautta voi tutustua eri sekto­reilla toimiviin kolle­goihin.

– Vertais­ta­paa­misten lisäksi saimme tavata kokeiluun osallis­tu­neita tervey­den­huollon työnte­ki­jöitä. Heidän kanssaan mietimme alan tilan­netta ja kehit­tä­mis­tar­peita. Itse koin tapaa­miset todella antoi­siksi.

Remes osallistui kolmen muun sosiaa­li­työn­te­kijän kanssa kokeiluun. Hän kuitenkin siirtyi jo kolmen kuukauden kokei­lu­jakson jälkeen johtavan sosiaa­li­työn­te­kijän virkaan. Tällä hetkellä hän kuuluu uramal­li­ko­keilun seuran­ta­ryhmään.

Kokeiluun osallistui neljä sosiaa­li­työn­te­kijää ja kymmenen työnte­kijää tervey­den­huollon puolelta. Uramallit ovat aikai­semmin olleet onnis­tu­neesti käytössä vanhusten palve­lujen vastuu­alu­eella, Helsingin terveys­kes­kuk­sessa sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaan­hoi­to­pii­rissä osana hoito­hen­ki­lö­kunnan ammat­tiu­ra­mallia.

Helsingin sosiaali- ja terveys­toimen uramal­li­ko­kei­lusta saatujen myönteisten kokemusten ja palautteen vuoksi uramal­lioh­jelma on päätetty vakinaistaa. Touko­kuussa oli uusi haku, jonka aikana ohjelmaan saivat hakea sekä sosiaa­li­työn­te­kijät että tervey­den­hoi­toalan ammat­ti­laiset. Sosiaa­lityön puolella haussa olivat mukana tällä kertaa myös sosio­nomit ja geronomit.

Keskijohtoon yleneminen vaikeaa

Sorella Karme haastatteli keväällä valmis­tu­neessa käytän­tö­tut­ki­muk­sessaan kaikkia neljää uramal­li­ko­keiluun osallis­tu­nutta kehit­tävää sosiaa­li­työn­te­kijää. Hän toteaa sosiaa­lityön elävän jatku­vassa muutoksen tilassa. Osaamis­vaa­ti­musten muuttuessa tulisi työnte­ki­jöille taata hyvin organi­soidun kehit­tä­mis­toi­minnan keinoin mahdol­lisuus ylläpitää ja uudistaa osaamistaan työuransa aikana.

Helsingin kaupunki haluaa pitää kiinni osaavasta työvoi­masta. Alan vetovoi­mai­suutta on pyrittävä lisäämään, jotta ”sosiaa­lia­lalla jo työsken­te­levät sosiaa­li­työn­te­kijät saadaan pysymään alalla ja tulevai­suuden työvoima- ja osaamis­tarpeet turvattua tilan­teessa, jossa koulu­tetun henki­lö­kunnan saatavuus vaihtelee”.

Kehit­tävät sosiaa­li­työn­te­kijät olivat uransa alussa hakeu­tuneet sosiaa­li­työhön työn konkreet­ti­suuden ja asiakastyön mielek­kyyden vuoksi. Asian­tuntija- ja kehit­tä­mis­teh­tävät toki kiinnos­tivat heitä, mutta asiakas­työstä ei haluttu etääntyä liiaksi.

Silja Remeksen mukaan alalla puhutaan urake­hi­tyk­sestä vähän. Työnte­kijät sanovat harvoin ääneen sitä, onko heillä kiinnos­tusta esimies­teh­täviä kohtaan.

– Puhumat­to­muuteen on vaikut­tanut myös se, että kiinnos­tavia tehtäviä tulee tarjolle harvoin. Tuleva maakun­ta­uu­dis­tuskin hämmentää. Kukaan ei voi olla varma, pysytäänkö näissä samoissa tehtä­vissä eläkeikään asti.

Sosiaa­li­työn­te­ki­jöillä on verti­kaa­lisia urake­hi­tyksen mahdol­li­suuksia. Etene­minen johta­vaksi sosiaa­li­työn­te­ki­jäksi onnistuu. Keski­johtoon nouse­minen on vaikeampaa, sillä paikkoja on suhteel­lisen vähän.

Halusin yhdistää käytännön työn, kehittämisen ja tutkimuksen.

Uramallin seuran­ta­ryhmän edustajat eivät anna konkreet­tisia lupauksia parem­masta urake­hi­tyk­sestä. Realis­ti­sempaa on ajatella horison­taa­lisen urake­hi­tyksen suuntai­sesti. Uramal­li­ko­kei­lussa työntekijä kehittyy omassa työssään hankkien lisää osaamista. Hän hyödyntää ja jakaa uutta osaamistaan organi­saation sisällä.

Määrätietoista ajautumista

Valmis­tut­tuaan sosio­no­miksi (AMK) Sara Nuotio työskenteli useita vuosia perhe­kas­vat­tajana lasten­suo­je­lu­lai­tok­sessa. Hän aloitti sosiaa­li­po­li­tiikan opinnot töiden ohella ja vaihtoi sosiaa­lityön pääai­neeksi myöhemmin. Nuotio oli välillä perhe­va­pailla ja valmistui kaksi vuotta sitten sosiaa­li­työn­te­ki­jäksi.

Opinto­jensa aikana Nuotio irtisa­noutui työstään ryhtyen tekemään sosiaa­lityön sijai­suuksia. Hän työskenteli kunnan aikuis­so­si­aa­li­työssä pääkau­pun­ki­seu­dulla ja sairaalan sosiaa­li­työssä Hus:lla. Valmis­tu­mi­sensa jälkeen hän jatkoi töitä Helsingin kaupun­gilla nuorten sosiaa­li­työssä. Nuotio aloitti virassa samassa paikassa toissa­syksynä.

– Halusin yhdistää käytännön työn, kehit­tä­mistyön ja tutki­mus­läh­töi­syyden. Sitä kohti olen työssäni edennyt. Osittain olen ajautunut työpaik­koihin, mutta myös määrä­tie­toi­sesti kokeillut uutta, kokeiluun osallis­tunut Nuotio pohdis­kelee.

Sosiaa­li­työn­te­kijän ammatti sallii mahdol­li­suuden suunnata työsken­telyä omien kiinnos­tuksen kohteiden mukaan. Nuotio on nähnyt uramal­li­ko­keilun mahdol­li­suutena kehittyä ammatil­li­sesti ja oppia uusia työnsi­sältöjä.

– Sote-uudis­tuskin edellyttää aikuis­so­si­aa­lityön syste­maat­tista kehit­tä­mistä sekä prosessien mallin­ta­mista ja kuvaa­mista. Ylipäätään työsken­telyn saatta­minen näkyväm­mäksi ja paremmin mitat­ta­vaksi on tarpeen.

”Sain oppia uusia taitoja”

Sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden tuli viime keväänä kokeiluun hakiessaan etsiä oman kiinnos­tuk­sensa pohjalta kehit­tä­mis­kohde työstään. He laativat kohteestaan kehit­tä­mis­suun­ni­telman, jonka haastat­teluun kutsutut sitten esittivät valin­ta­raa­dille. Kokeiluun haettiin hankkeita, joissa tuotettu infor­maatio hyödyt­täisi mahdol­li­simman laajaa joukkoa ammat­ti­laisia.

Nuotio lähti kehit­tämään työsken­telyä ennakol­li­sissa lasten­suo­je­luil­moi­tus­ta­pauk­sissa. Hän oli havainnut työsken­telyyn kaivat­tavan muun muassa selkeämpää raken­netta. Siihen sisältyy paljon haasteel­lista verkos­to­työtä ja käytet­tä­vissä on vain rajal­li­sesti aikaa.

– Olin huomannut raskausajan olevan otollista aikaa työsken­nellä tulevien äitien ja isien kanssa. Yleensä he olivat hyvin motivoi­tu­neita ottamaan vastaan palve­luita ja tekemään elämän­muu­toksen, Nuotio selittää.

Kokeilun aikana Nuotio on hoitanut tiimin ennakol­liset lasten­suo­je­luil­moi­tukset ja toiminut konsul­taa­tio­apuna tarvit­taessa. Uramal­lioh­jel­massa ei tarvitse tuottaa tietoa tieteel­li­seltä pohjalta, mutta Nuotio valitsi lähes­ty­mis­ta­vakseen käytän­tö­tut­ki­muksen. Hän keräsi tietoa tapauk­sista, tausta­te­ki­jöistä, verkos­toista, työsken­te­ly­pro­ses­sista ja -käytän­nöistä.

– Olen hyödyn­tänyt tietoa päivit­täessäni Helsingin kaupungin sisäistä ohjetta liittyen työsken­telyyn näiden ilmoi­tusten parissa ja tehnyt proses­si­ku­vauksen. Toivon kuvauksen selkeyt­tävän työtä ja ohjeen vastaavan yleisimpiin kysymyksiin.

Nuotio on päässyt oppimaan ja kokei­lemaan uusia taitoja, kuten koulut­ta­mista ja työsken­telyä työryh­missä. Hän on pitänyt oman koulu­tuksen aikuis­so­si­aa­li­työlle ennakol­li­sista lasten­suo­je­luil­moi­tuk­sista ja ollut mukana myös Vauvojen osallisuus -koulu­tuk­sessa.

Markku Tasala

 

Lähde:
Sorella Karme (2018). Kehit­tävien sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden kokemuksia Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveys­toimen uramal­li­ko­kei­lusta. Käytän­tö­tut­kimus. Helsingin yliopisto (sosiaa­li­tie­teiden laitos).