Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla halutaan edistää työntekijöiden mahdollisuuksia kehittää omaa ammatillista osaamistaan ja edetä urallaan.

 

Viime vuo­den keväällä Helsingin kau­punki aloitti pal­ve­luk­ses­saan ole­ville sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille, sai­raan­hoi­ta­jille, ter­vey­den­hoi­ta­jille, suu­hy­gie­nis­teille, toi­min­ta­te­ra­peu­teille ja fysio­te­ra­peu­teille vuo­den mit­tai­sen ura­mal­li­ko­kei­lun. Uramallikokeilun tavoit­teena oli tuot­taa laa­duk­kaita pal­ve­luja kun­ta­lai­sille lisää­mällä hen­ki­lös­tön moti­vaa­tiota ja viih­ty­mistä työs­sään. Mallin toi­vo­taan myös tuke­van rek­ry­toin­tia, kun työn­te­ki­jöille on tar­jolla mah­dol­li­suus kehit­tyä työs­sään ja edetä urallaan.

Sosiaalityön alalta on puut­tu­nut ammat­ti­lai­sille sovel­tuva eri­kois­tu­mis­jär­jes­telmä, joka kyke­nisi tar­joa­maan vaih­toeh­toja osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen. Työkierron hyö­dyn­tä­mi­nen­kin on sosi­aali- ja ter­veys­toi­mia­lan sisällä ollut vähäistä.

Myönteisten kokemusten vuoksi uramalliohjelma on päätetty vakinaistaa.

– Kaupungilla ei ole sel­keää mal­lia sii­hen, miten sosi­aa­li­työn­te­ki­jät voi­si­vat kokeilla eri teh­tä­viä ja kar­tut­taa osaa­mis­taan, toteaa joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Silja Remes.

– Sosiaalityöntekijät eivät pal­joa­kaan osal­listu työ­kier­toon. He voi­vat toki hakeu­tua sijai­suu­teen toi­sessa teh­tä­vässä. Virkavapaan saa­mi­nen täl­lai­sessa tilan­teessa on ajoit­tain ollut vai­keaa, koska sijai­sia on han­kala löytää.

Uramallikokeilu ei ole var­si­nai­nen työ­kier­ron väline, mutta sen kautta voi tutus­tua eri sek­to­reilla toi­mi­viin kollegoihin.

– Vertaistapaamisten lisäksi saimme tavata kokei­luun osal­lis­tu­neita ter­vey­den­huol­lon työn­te­ki­jöitä. Heidän kans­saan mie­timme alan tilan­netta ja kehit­tä­mis­tar­peita. Itse koin tapaa­mi­set todella antoisiksi.

Remes osal­lis­tui kol­men muun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kanssa kokei­luun. Hän kui­ten­kin siir­tyi jo kol­men kuu­kau­den kokei­lu­jak­son jäl­keen joh­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän vir­kaan. Tällä het­kellä hän kuu­luu ura­mal­li­ko­kei­lun seurantaryhmään.

Kokeiluun osal­lis­tui neljä sosi­aa­li­työn­te­ki­jää ja kym­me­nen työn­te­ki­jää ter­vey­den­huol­lon puo­lelta. Uramallit ovat aikai­sem­min olleet onnis­tu­neesti käy­tössä van­hus­ten pal­ve­lu­jen vas­tuu­alu­eella, Helsingin ter­veys­kes­kuk­sessa sekä Helsingin ja Uudenmaan sai­raan­hoi­to­pii­rissä osana hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan ammattiuramallia.

Helsingin sosi­aali- ja ter­veys­toi­men ura­mal­li­ko­kei­lusta saa­tu­jen myön­teis­ten koke­mus­ten ja palaut­teen vuoksi ura­mal­lioh­jelma on pää­tetty vaki­nais­taa. Toukokuussa oli uusi haku, jonka aikana ohjel­maan sai­vat hakea sekä sosi­aa­li­työn­te­ki­jät että ter­vey­den­hoi­toa­lan ammat­ti­lai­set. Sosiaalityön puo­lella haussa oli­vat mukana tällä ker­taa myös sosio­no­mit ja geronomit.

Keskijohtoon yleneminen vaikeaa

Sorella Karme haas­tat­teli keväällä val­mis­tu­neessa käy­tän­tö­tut­ki­muk­ses­saan kaik­kia nel­jää ura­mal­li­ko­kei­luun osal­lis­tu­nutta kehit­tä­vää sosi­aa­li­työn­te­ki­jää. Hän toteaa sosi­aa­li­työn elä­vän jat­ku­vassa muu­tok­sen tilassa. Osaamisvaatimusten muut­tuessa tulisi työn­te­ki­jöille taata hyvin orga­ni­soi­dun kehit­tä­mis­toi­min­nan kei­noin mah­dol­li­suus yllä­pi­tää ja uudis­taa osaa­mis­taan työ­uransa aikana.

Helsingin kau­punki haluaa pitää kiinni osaa­vasta työ­voi­masta. Alan veto­voi­mai­suutta on pyrit­tävä lisää­mään, jotta ”sosi­aa­lia­lalla jo työs­ken­te­le­vät sosi­aa­li­työn­te­ki­jät saa­daan pysy­mään alalla ja tule­vai­suu­den työ­voima- ja osaa­mis­tar­peet tur­vat­tua tilan­teessa, jossa kou­lu­te­tun hen­ki­lö­kun­nan saa­ta­vuus vaihtelee”.

Kehittävät sosi­aa­li­työn­te­ki­jät oli­vat uransa alussa hakeu­tu­neet sosi­aa­li­työ­hön työn kon­kreet­ti­suu­den ja asia­kas­työn mie­lek­kyy­den vuoksi. Asiantuntija- ja kehit­tä­mis­teh­tä­vät toki kiin­nos­ti­vat heitä, mutta asia­kas­työstä ei haluttu etään­tyä liiaksi.

Silja Remeksen mukaan alalla puhu­taan ura­ke­hi­tyk­sestä vähän. Työntekijät sano­vat har­voin ääneen sitä, onko heillä kiin­nos­tusta esi­mies­teh­tä­viä kohtaan.

– Puhumattomuuteen on vai­kut­ta­nut myös se, että kiin­nos­ta­via teh­tä­viä tulee tar­jolle har­voin. Tuleva maa­kun­ta­uu­dis­tus­kin häm­men­tää. Kukaan ei voi olla varma, pysy­täänkö näissä samoissa teh­tä­vissä elä­kei­kään asti.

Sosiaalityöntekijöillä on ver­ti­kaa­li­sia ura­ke­hi­tyk­sen mah­dol­li­suuk­sia. Eteneminen joh­ta­vaksi sosi­aa­li­työn­te­ki­jäksi onnis­tuu. Keskijohtoon nouse­mi­nen on vai­keam­paa, sillä paik­koja on suh­teel­li­sen vähän.

Halusin yhdistää käytännön työn, kehittämisen ja tutkimuksen.

Uramallin seu­ran­ta­ryh­män edus­ta­jat eivät anna kon­kreet­ti­sia lupauk­sia parem­masta ura­ke­hi­tyk­sestä. Realistisempaa on aja­tella hori­son­taa­li­sen ura­ke­hi­tyk­sen suun­tai­sesti. Uramallikokeilussa työn­te­kijä kehit­tyy omassa työs­sään hank­kien lisää osaa­mista. Hän hyö­dyn­tää ja jakaa uutta osaa­mis­taan orga­ni­saa­tion sisällä.

Määrätietoista ajautumista

Valmistuttuaan sosio­no­miksi (AMK) Sara Nuotio työs­ken­teli useita vuo­sia per­he­kas­vat­ta­jana las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sessa. Hän aloitti sosi­aa­li­po­li­tii­kan opin­not töi­den ohella ja vaih­toi sosi­aa­li­työn pää­ai­neeksi myö­hem­min. Nuotio oli välillä per­he­va­pailla ja val­mis­tui kaksi vuotta sit­ten sosiaalityöntekijäksi.

Opintojensa aikana Nuotio irti­sa­nou­tui työs­tään ryh­tyen teke­mään sosi­aa­li­työn sijai­suuk­sia. Hän työs­ken­teli kun­nan aikuis­so­si­aa­li­työssä pää­kau­pun­ki­seu­dulla ja sai­raa­lan sosi­aa­li­työssä Hus:lla. Valmistumisensa jäl­keen hän jat­koi töitä Helsingin kau­pun­gilla nuor­ten sosi­aa­li­työssä. Nuotio aloitti virassa samassa pai­kassa toissasyksynä.

– Halusin yhdis­tää käy­tän­nön työn, kehit­tä­mis­työn ja tut­ki­mus­läh­töi­syy­den. Sitä kohti olen työs­säni eden­nyt. Osittain olen ajau­tu­nut työ­paik­koi­hin, mutta myös mää­rä­tie­toi­sesti kokeil­lut uutta, kokei­luun osal­lis­tu­nut Nuotio pohdiskelee.

Sosiaalityöntekijän ammatti sal­lii mah­dol­li­suu­den suun­nata työs­ken­te­lyä omien kiin­nos­tuk­sen koh­tei­den mukaan. Nuotio on näh­nyt ura­mal­li­ko­kei­lun mah­dol­li­suu­tena kehit­tyä amma­til­li­sesti ja oppia uusia työnsisältöjä.

– Sote-uudis­tus­kin edel­lyt­tää aikuis­so­si­aa­li­työn sys­te­maat­tista kehit­tä­mistä sekä pro­ses­sien mal­lin­ta­mista ja kuvaa­mista. Ylipäätään työs­ken­te­lyn saat­ta­mi­nen näky­väm­mäksi ja parem­min mitat­ta­vaksi on tarpeen.

”Sain oppia uusia taitoja”

Sosiaalityöntekijöiden tuli viime keväänä kokei­luun hakies­saan etsiä oman kiin­nos­tuk­sensa poh­jalta kehit­tä­mis­kohde työs­tään. He laa­ti­vat koh­tees­taan kehit­tä­mis­suun­ni­tel­man, jonka haas­tat­te­luun kut­su­tut sit­ten esit­ti­vät valin­ta­raa­dille. Kokeiluun haet­tiin hank­keita, joissa tuo­tettu infor­maa­tio hyö­dyt­täisi mah­dol­li­sim­man laa­jaa jouk­koa ammattilaisia.

Nuotio lähti kehit­tä­mään työs­ken­te­lyä enna­kol­li­sissa las­ten­suo­je­luil­moi­tus­ta­pauk­sissa. Hän oli havain­nut työs­ken­te­lyyn kai­vat­ta­van muun muassa sel­keäm­pää raken­netta. Siihen sisäl­tyy pal­jon haas­teel­lista ver­kos­to­työtä ja käy­tet­tä­vissä on vain rajal­li­sesti aikaa.

– Olin huo­man­nut ras­kausa­jan ole­van otol­lista aikaa työs­ken­nellä tule­vien äitien ja isien kanssa. Yleensä he oli­vat hyvin moti­voi­tu­neita otta­maan vas­taan pal­ve­luita ja teke­mään elä­män­muu­tok­sen, Nuotio selittää.

Kokeilun aikana Nuotio on hoi­ta­nut tii­min enna­kol­li­set las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­set ja toi­mi­nut kon­sul­taa­tio­apuna tar­vit­taessa. Uramalliohjelmassa ei tar­vitse tuot­taa tie­toa tie­teel­li­seltä poh­jalta, mutta Nuotio valitsi lähes­ty­mis­ta­vak­seen käy­tän­tö­tut­ki­muk­sen. Hän keräsi tie­toa tapauk­sista, taus­ta­te­ki­jöistä, ver­kos­toista, työs­ken­te­ly­pro­ses­sista ja ‑käy­tän­nöistä.

– Olen hyö­dyn­tä­nyt tie­toa päi­vit­täes­säni Helsingin kau­pun­gin sisäistä ohjetta liit­tyen työs­ken­te­lyyn näi­den ilmoi­tus­ten parissa ja teh­nyt pro­ses­si­ku­vauk­sen. Toivon kuvauk­sen sel­keyt­tä­vän työtä ja ohjeen vas­taa­van ylei­sim­piin kysymyksiin.

Nuotio on pääs­syt oppi­maan ja kokei­le­maan uusia tai­toja, kuten kou­lut­ta­mista ja työs­ken­te­lyä työ­ryh­missä. Hän on pitä­nyt oman kou­lu­tuk­sen aikuis­so­si­aa­li­työlle enna­kol­li­sista las­ten­suo­je­luil­moi­tuk­sista ja ollut mukana myös Vauvojen osal­li­suus ‑kou­lu­tuk­sessa.

Markku Tasala

 

Lähde:
Sorella Karme (2018). Kehittävien sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den koke­muk­sia Helsingin kau­pun­gin sosi­aali- ja ter­veys­toi­men ura­mal­li­ko­kei­lusta. Käytäntötutkimus. Helsingin yli­opisto (sosi­aa­li­tie­tei­den laitos).