Sosiaalityö on rikki, sanoo Sari Savikko. Toimeentulotuen Kela-siirron mukanaan tuoma pompottelu turhauttaa sekä tuen hakijoita että sosiaalityöntekijöitä.

 

 

Toimeen­tu­lo­tuen Kela-siirto hei­kensi asiak­kai­den ihmi­sar­voi­sen elä­män edel­ly­tyk­siä olen­nai­sesti, sanoo Sosiaalitoimen sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ry:n puheen­joh­taja Sari Savikko.

– Ennen sosi­aa­li­työn­te­ki­jät, ‑ohjaa­jat ja etuus­kä­sit­te­li­jät tun­si­vat asiak­kaansa ja hei­dän elä­män­ti­lan­teensa. Nyt asiak­kaat ovat kas­vot­to­man byro­kra­tian armoilla.

Vuoden 2017 alusta alkaen perus­toi­meen­tu­lo­tu­kea on haettu kun­tien sosi­aa­li­toi­mis­to­jen sijaan Kelasta, joka suo­sii vah­vasti säh­köistä hakemista.

Sosiaalialalla säh­köi­set pal­ve­lut sovel­tu­vat Savikosta par­hai­ten ohjaa­mi­seen ja neu­von­taan. Sosiaalityössä sen sijaan asia­kas­suh­teen syn­ty­mi­nen on keskeistä.

Byrokratia jyräsi ihmisarvoisen elämän.

– Ei kukaan rupea vie­raan ihmi­sen kanssa työs­ken­te­le­mään epä­mu­ka­vuusa­lu­eella. Pitkäaikaiset asia­kas­suh­teet edel­lyt­tä­vät koh­taa­mista ja tutustumista.

Erityisen huo­lis­saan Savikko on kaik­kein haa­voit­tu­vim­massa ase­massa ole­vista, kuten päihde- ja mielenterveys­ongelmaisista, asunn­ot­to­mista ja maahanmuuttajista.

Savikon mukaan he eivät aina pysty itse hoi­ta­maan asioi­taan. Asunnottomilta puut­tuu usein hen­ki­löl­li­syys­to­dis­tus, puhe­lin ja pank­ki­kortti. Maahanmuuttajilla taas voi olla kie­lel­li­siä esteitä.

– Yksikin asiak­kaani, joka ei osan­nut lukea eikä kir­joit­taa mil­lään kie­lellä, tuli Kela-siir­ron jäl­keen luok­seni ja kysyi, mik­sei hän enää saa rahaa.

Yhteistyö ei toimi ja se turhauttaa

Puikot hei­lu­vat tasai­seen tah­tiin haas­tat­te­lun lomassa. Savikko poi­mii tot­tu­neesti sil­mu­kat suk­ka­pui­kolle ja alkaa neu­loa kantapäätä.

– Olen teh­nyt käsi­töitä pik­ku­ty­töstä asti. Neulominen on minulle joka­päi­väistä huvia. Sukkia teen ympäri vuo­den. Neulominen tar­joaa hyvää vas­ta­pai­noa työlle.

Savikko työs­ken­te­lee Tampereen kau­pun­gilla las­ten­suo­je­lussa. Sitä ennen hän teki lähes 20 vuotta aikuissosiaalityötä.

– Sosiaalityö on rikki. Ala odot­taa sote-uudis­tusta, eikä kukaan oikein halua tehdä mitään ennen sitä. Oikeastaan pitäisi puhua te-uudis­tuk­sesta, koska se so on unoh­dettu siitä kokonaan.

Savikosta on tur­haut­ta­vaa, kun Kelan ja kun­tien kes­kei­set tie­to­jär­jes­tel­mät ja yhteis­työ eivät toimi. Kela myös huk­kaa liit­teitä ja infor­maa­tiota, Savikko harmittelee.

– Siitä seu­raa asiak­kai­den kyy­kyt­tä­mistä ja nöy­ryyt­tä­mistä. Moni hyy­tyy kah­den luu­kun välille tai kär­sii työn­te­ki­jä­vä­sy­myk­sestä, kun asiat pitää sel­vit­tää moneen kertaan.

Kelan vir­kai­lija voi esi­mer­kiksi päät­tää toi­meen­tu­lo­tuen perus­osan alen­ta­mi­sesta. Hakijalla on oikeus saada suun­ni­telma toi­men­pi­teistä, joilla perus­osan alen­ta­mi­nen pois­te­taan. Suunnitelman teke­mi­nen kuu­luu kui­ten­kin kun­nan sosi­aa­li­toi­men teh­tä­viin, Savikko kertoo.

– Tällaiset puli­vei­vauk­set vaa­ran­ta­vat asia­kas­tur­val­li­suu­den. Asiakkaan pitää olla voi­ma­kas, aktii­vi­nen ja kyke­nevä, jotta hän sel­viää tässä jär­jes­tel­mässä, ja mei­dän asiak­kaamme eivät yleensä ole sellaisia.

Parhaiten nyky­jär­jes­telmä pal­ve­lee Savikon mukaan niitä, joilla on tie­to­tek­ni­set val­miu­det ja kykyä toi­mia tässä yhteis­kun­nassa. Kaikille digi­na­tii­veil­le­kaan se ei silti sovellu.

– He voi­vat olla täy­sin syr­jäy­ty­neitä omaan kotiinsa tie­to­ko­neensa kanssa ja elää siellä toi­meen­tu­lo­tuella vaikka kym­me­nen vuotta eikä hei­dän tar­vitse nähdä ketään.

Jotain hyvää­kin Savikko toi­meen­tu­lo­tuen Kela-siir­rosta sen­tään löytää.

– Sähköisissä pal­ve­luissa ihmi­set eivät lei­maannu toi­meen­tu­lo­tu­kia­siak­kaiksi, ja Kela koh­te­lee kaik­kia toi­meen­tu­lo­tuen haki­joita samalla tavalla.

Perusturvan tason nosto korjaisi monta ongelmaa

Sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö asetti tou­ko­kuussa työ­ryh­män sel­vit­tä­mään toi­meen­tu­lo­tu­ki­lain uudistamista.

– Se on erit­täin hyvä, että työ­ryhmä on ole­massa. Ongelma on kui­ten­kin raken­teel­li­nen. Toimeentulotuesta on tul­lut monelle pysyvä etuus, koska perus­työt­tö­myys­turva ja asu­mis­tuki eivät kata kuluja.

Toimeentulotukiasiakkaiden tilan­teen kor­jaa­mi­nen vie Savikon mukaan vuo­sia, jos sii­hen yli­pää­tään löy­tyy poliit­tista tahtoa.

– Se jo hel­pot­taisi todella pal­jon mei­dän urak­kaa, jos Kelan tie­to­jär­jes­tel­mät saa­tai­siin kun­toon ja sai­simme sieltä las­kel­mat nopeasti.

Ei kukaan rupea vieraan ihmisen kanssa työskentelemään epämukavuusalueella.

Yksi rat­kaisu voisi olla myös se, että Kela jal­kau­tuisi sosi­aa­li­kes­kuk­siin, Savikko sanoo.

– Silloin Kelan vir­kai­li­jat oli­si­vat fyy­si­sesti lähellä, eikä sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den tar­vit­sisi roik­kua puhe­li­messa 45 minuu­tista tun­tiin saa­dak­seen Kelasta jon­kun kiinni.

Kela-siirto kaven­taa Savikon mie­lestä myös sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den osaamista.

– Toimeentulotukityö oli todella hieno väline sosi­aa­li­työlle, koska se opetti meille, mistä köy­hyy­dessä on kysymys.

Savikko on huo­lis­saan siitä, että alalle tule­vat nuo­ret eivät enää hah­mota köy­hyyttä eivätkä tunne lain­sää­dän­töä, koska he eivät käsit­tele toimeentulotukihakemuksia.

– He eivät tiedä, mitä köy­hyys tekee ihmi­selle ja per­heelle eivätkä he ymmärrä niitä meka­nis­meja, jotka aiheut­ta­vat köy­hyy­den tai yli­su­ku­pol­vi­sen köyhyyden.

Köyhyyden alue­po­liit­ti­set ulot­tu­vuu­det ovat Savikon mukaan jää­neet viime vuo­sina sosiaali­alalla var­joon. Maaseutu- ja kau­pun­ki­köy­hyys ovat hänestä kaksi eri asiaa.

– Maaseudulla monen sel­viy­ty­mistä aut­ta­vat mar­jas­tus, met­säs­tys ja kalas­tus sekä edul­li­nen vuo­kra­taso. Nuorten taas on aika toi­vo­tonta työl­lis­tyä muuttotappioalueilla.

Sosiaalityöntekijät ratkovat sosiaalisia ongelmia

Laillistetut sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ovat Savikosta nyt kai­kin puo­lin ahtaalla, sillä Suomessa pro­fes­sio­naa­lista sosi­aa­li­työtä aje­taan hänen mie­les­tään alas.

– Sosiaalityön raken­teita mur­re­taan uusilla rat­kai­suilla ja ammat­ti­ni­mik­keillä, jotta työ­nan­ta­jien ei enää tar­vit­sisi pal­kata lail­lis­tet­tuja sosiaalityöntekijöitä.

– Me sosi­aa­li­työn­te­ki­jät olemme ammat­ti­lai­sia rat­ko­maan sosi­aa­li­sia ongel­mia. Se on mei­dän osaa­mi­sa­lu­eemme tässä yhteiskunnassa.

Savikko ei niele seli­tystä, jonka mukaan kaik­kien lail­lis­tet­tu­jen sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den olisi nyt syytä siir­tyä las­ten­suo­je­luun, koska siellä on hätä.

– Ei muita sosi­aa­li­työn osa-alueita voi ajaa alas las­ten­suo­je­lun var­jolla. Asiakkaat tar­vit­se­vat pro­fes­sio­naa­lista sosi­aa­li­työtä kautta koko yhteis­kun­nan, hän sanoo.

Voisiko Kela jalkautua sosiaalikeskuksiin?

Todellisuudessa työn­antajat halua­vat Savikon mukaan vain säästää.

– Sosiaalityö tuot­taa yhteis­kun­ta­rau­haa eikä talou­del­lista voit­toa ja sen tajuaa vasta sit­ten, jos yhteis­kun­ta­rauha menetetään.

Tamperelainen Sari Savikko tuli mukaan ay-toi­min­taan vajaa kym­me­nen vuotta sit­ten, kun kol­lega tie­dus­teli hänen kan­taansa toi­meen­tu­lo­tuen Kela-siirtoon.

– Olen aina kuu­lu­nut ammat­ti­liit­toon. Se tulee lap­suu­den­ko­dis­tani veren­pe­rin­tönä. Vanhempani oli­vat duu­na­reita, ja minulla oli yhteis­kun­nal­li­nen koti.

Ay-asioissa Savikko pitää itse­ään van­han lii­ton edustajana.

– Minun ajat­te­lus­sani ensim­mäi­senä tulee aina palkka ja toi­sena inhi­mil­li­set työ­olo­suh­teet. Vasta kun ne ovat kun­nossa, voimme miet­tiä, pitäi­sikö lii­ton tilai­suuk­sissa siir­tyä syö­mään kasvisruokaa.

Nykyajassa Savikkoa har­mit­taa, että ay-henki ja kol­le­gi­aa­li­suus murenevat.

– Kun työn­antajat teet­tä­vät sosio­no­meilla sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den töitä, syn­tyy eri ammat­ti­kun­tien välille kat­ke­ruutta ja luottamuspulaa.

Alan sisäi­sistä ongel­mista huo­li­matta Savikko arvos­taa sitä, että eri ammat­ti­ryh­mien edus­ta­jat toi­mi­vat yhdessä Talentiassa, koska monet int­res­sit ovat yhteneväisiä.

– Julkisuudessa puhu­taan aina hoi­ta­jien pie­nistä pal­koista. Myös sosio­no­mit ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ovat palkkakuopassa.

Sari Savikko

  • Tamperelainen las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­kijä, Sosiaalitoimen sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ry:n puheenjohtaja
  • Syntynyt vuonna 1964 Nurmijärvellä
  • Sosionomi ja yhteis­kun­ta­tie­tei­den mais­teri Tampereen yliopistosta
  • Lähes 20 vuo­den työ­ko­ke­mus aikuis­so­si­aa­li­työstä lähinnä Keski-Uudeltamaalta ja Päijät-Hämeestä
  • Perheeseen kuu­lu­vat avio­mies ja jo aikui­nen sijaislapsi
  • Harrastaa käsi­töitä ja luke­mista sekä kirpputoreja

Meeri Ylä-Tuuhonen