Hallituksen normin­purku alkoho­li­po­li­tii­kassa uhkaa halli­tuksen keskeisten kärki­hank­keiden toteu­tu­mista. Halli­tushan tavoit­telee terveys- ja hyvin­voin­tie­rojen vähen­tä­mistä. Se haluaa kehittää lapsi- ja perhe­pal­ve­luita ehkäi­sevään suuntaan. Sote-ratkai­sulla se aikoo taittaa kustan­nusten kasvu­vauhdin. Mutta samaan aikaan hallitus aikoo lisätä alkoho­li­juomien saata­vuutta, mikä puolestaan lisää tervey­seroja, sote-palve­luiden tarvetta ja kustan­nuksia.

Hallitus ei ole tullut tunne­tuksi lakie­si­tys­tensä huolel­li­sesta valmis­te­lusta, eikä se ole välit­tänyt arvioida lainsää­dännön yhteis­kun­nal­lisia tai lapsi­vai­ku­tuksia.

Näkeehän sen jälki­käteen. Tässä lakihank­keessa hallitus on kuunnellut herkällä korvalla elinkei­noe­lämän ja etenkin panimo­teol­li­suuden vaati­muksia. Suoma­laisten enemmistö ei ole huomannut suurta ongelmaa alkoholin saami­sessa.

Kerro kansanedustajalle, miten alkoholi näkyy työssäsi.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen

Lakie­si­tyksen seurauk­sista ovat varoit­taneet kaikki sosiaali- ja tervey­den­huollon asian­tun­ti­ja­tahot ja kansa­lais­jär­jestöt. Myös ammat­ti­jär­jestö Talentia on omassa lausun­nossaan ilmoit­tanut vastus­ta­vansa vahvempien alkoho­li­juomien myynnin vapaut­ta­mista.

Lakie­si­tystä puolus­tavien argumentit jäävät heikolle pohjalle. Kukaan ei ole kyennyt laskemaan, miten suurta piris­tystä Suomen kansan­ta­lou­delle alkoholin vapaut­ta­mi­sesta syntyy. Alkoho­li­hait­tojen kasvusta on esitetty laskelmia, kuten 150 kuole­man­ta­pausta enemmän, sosiaali-, terveys- ja turval­li­suus­pal­ve­luiden tarve lisääntyy, sairaus- ja rokuli­päivät lisään­tyvät, lasten ja nuorten alkoholin saaminen helpottuu ja lasten­suojelun ongelmat kasvavat. Lain kannat­tajat haluavat uskoa, että kaikki se, mitä tiedetään tapah­tuneen ennen alkoholin saata­vuuden helpo­tuttua, ei varmuu­della tapahdu nyt.

En jaksa uskoa, että hallitus kuuntelisi lausun­no­nan­tajien varoi­tuksia. Jos hallitus onkin kuuro, kuulevat kenties halli­tus­puo­lueiden kansan­edus­tajat varoit­tavia ääniä. Ehkä tarvit­tavan suuruisen särön voisi saada aikaan voimak­kaalla kansa­lais­vai­kut­ta­mi­sella ja lobbauk­sella. Olisiko jokaisen sosiaa­lialan ammat­ti­laisen syytä kertoa valit­se­malleen kansan­edus­ta­jalle, miten alkoholi näkyy sosiaa­lialan työssä ja mitä seuraa, kun sitä saa helpommin ja väkevämpänä kuin ennen.

Kristiina Koski­luoma