Aune Ahonen työsken­telee ensim­mäi­sessä työpai­kassaan valmis­tu­mi­sensa jälkeen. Hän kiittelee opinto­jensa aikaisia työhar­joit­te­lu­jaksoja valmiuksien tarjoa­mi­sesta nykyiseen työhönsä.

 

Aune Ahonen valmistui sosio­no­miksi (AMK) Laurea­-ammat­ti­kor­kea­kou­lusta viime vuoden joulu­kuussa. Tikku­rilan kampuk­sella opiskellut Aune pätevöityi syven­tävien opinto­jensa aikana lasten­tar­han­opet­ta­jaksi. Hän ehti olla työttömänä vain lyhyen aikaa.

− Aloitin työn hakemisen tammi­kuussa. Hyvät harjoit­te­lu­ko­ke­mukseni kannus­tivat minua hakemaan johonkin järjestöön töihin, mutta niihin palkataan huonosti vasta­val­mis­tu­neita, Ahonen sanoo.

Kun hän lähti etsimään avoimia lasten­tarhanopettajan paikkoja työvoi­ma­toi­miston kautta, tärppäsi nopeasti. Helsingin Itä­-Pakilassa sijait­sevan päiväkoti Haltian johtaja bongasi Ahosen hakemuksen verkko­si­vuilta ja soitti pyytääkseen haastatteluun.

Tapaa­minen osoit­tautui kolmen hengen ryhmä­haas­tat­te­luksi. Kävi ilmi, että tarjolla olikin kaksi vapaata paikkaa yhden sijasta. Pari päivää haastat­telun jälkeen Ahonen kuuli tulleensa valituksi.

Ahonen on viihtynyt hyvin työpai­kassaan. Hän kertoo oppineensa Laureassa musiikin ja draaman kursseilla runsaasti käytännön teknii­koita käytet­tä­väksi työssä. Ne ovat olleet lasten kanssa harjoi­tel­lessa ja työsken­nel­lessä todella hyödyl­lisiä. Musiikki ja draama ovat hyvin luonnol­lisia ja lapsi­läh­töisiä työmenetelmiä.

Pari päivää haastattelun jälkeen sain tiedon, että minut valittiin lastentarhanopettajan tehtävään.

− Olen pitänyt musiik­ki­tuo­kioita ja käsitellyt lasten kanssa asioita laulujen kautta. Olemme oppineet eläimistä laula­malla niistä ja liikku­malla niiden tavalla musiikin tahtiin, kertoo nyt 3 – 5­-vuotiaiden ryhmää päivä­ko­dissa ohjaava Ahonen.

Ammatil­linen ote opinnoissa

Aune Ahonen piti kolme ja puoli vuotta kestä­neissä opinnoissaan eniten työhar­joit­te­lusta sekä työelämän kanssa yhteis­työssä tehdyistä projek­teista ja hankkeista. Hänen mielestään vuosittain toteu­tetut kolme 10 viikon työhar­joit­te­lu­jaksoa sitoivat opiske­lijan ”tosi hyvin suoraan työelämään”.

− Piti olla ammatil­linen ote niissä omissa opinnois­sakin, kun toimi koko ajan ulko­puolisten kanssa, Ahonen korostaa.

Opintoja aloit­taessaan hän oli kuvitellut pääty­vänsä lopulta töihin päihde­ ja mielen­ terveys­puo­lelle. Ensim­mäinen harjoittelu tapah­tuikin päihde­toi­pujien perus­ta­massa yhtei­sössä Vantaan A-killassa.

− Kyseessä oli kolmannen sektorin järjestön ylläpitämä matalan kynnyksen paikka kuntou­tu­jille. Sain vapaat kädet olla mukana ihmisten arjessa ja kuunnella heidän kokemuksiaan.

Ahonen on kaksois­kan­sa­lainen ja puoliksi yhdys­val­ta­lainen. Toimin­nan­johtaja innostui hänen kieli­tai­dostaan ja ehdotti englan­nin­kielen opetusryhmää.

− Se sopi hyvin, koska harjoit­te­lu­teh­tä­viini kuuluivat asiakastyön harjoittelu ja asiak­kaiden ohjaa­minen. Niinpä vedin enkku­ryhmää vanhem­mille herroille ja rouville. Se oli pitkälle sitä, että mahdol­listin heidän välisensä keskustelun.

Opiske­lijat toivovat keskustelua

Toisella vuosi­kurs­silla Ahonen valitsi lasten­ tarhan­opet­tajan opinnot ja syven­tä­viksi opinnoikseen kolmesta vaihtoeh­dosta ”luovuuden osalli­suuden vahvis­tajana”. Siihen kuuluivat osallis­tavan musiikin ja draaman kurssit. Ratkaisu oli Ahoselle luonteva. Hän oli soittanut viulua ja laulanut pienestä pitäen. Kuorossa hän laulaa vielä tänäkin päivänä.

− Käytyäni toisen vuoden aikana musiikin ohjaa­misen kurssin hakeuduin sen innos­tamana työhar­joit­teluun Helsingin Kallion ala­-asteen eskariryhmään.

− Siellä pidin musiik­ki­piirejä, joita itse suunnit­telin, ohjasin ja arvioin. Muuten olin eskari­ryhmän arjessa mukana ylimää­räisenä aikuisena.

Kolmannen vuoden harjoittelu tapahtui ammat­ti­jär­jestö Talentian toimis­tossa Pasilassa. Ahonen työskenteli opiskelija-­asia­miesten alaisuu­dessa tutustuen samalla muidenkin työnte­ki­jöiden työhön ja toimenkuvaan.

Ahonen on tyyty­väinen harjoit­te­lu­ko­ke­muk­siinsa ja Laureassa saamansa koulu­tukseen. Hän mainitsee kuitenkin yhden puutteen. Opiske­lijat olisivat toivoneet opetta­jiltaan enemmän aikaa keskus­teluun ja palautteen tarjoamiseen.

Valmistuneen oli helppo tulla Haltialan päiväkotiin töihin.

− Paljon tehtiin hankkeita ja kirjoi­tettiin raportteja, mutta siihen se usein jäi. Erityi­sesti ensim­mäisen vuoden perus­o­pin­tojen aikana olisin halunnut keskus­tella työhön liitty­vistä normeista ja tulevai­suuden haasteista.

Työyh­teisön hyvä henki

Ahonen kehuu nykyisen työyh­tei­sönsä hyvää henkeä. Päiväkoti Haltiassa on vajaat 70 lasta ja päivä­kodin johtajan lisäksi 11 työnte­kijää. Samaan varhais­kas­va­tusyk­sikköön kuuluu toinenkin päiväkoti, missä taas on 130 lasta.

− Valmis­tuneen oli helppo tulla tänne. Toisena työpäivänä minut jo lykättiin soittamaan pianoa. Täällä halutaan vahvistaa jokaisen työnte­kijän osaamista.

− Kun alussa olin lapsille uusi aikuinen enkä tuntenut joidenkin lasten kanssa sovel­let­tavia työtapoja, saattoi olla hankalaa saada otetta lapseen. Toiset tulivat heti apuun ja yhdessä niistä tilan­teista selvittiin.

Työyh­teisöön kuuluu lasten­tar­han­opet­tajia ja lasten­hoi­tajia. Lasten­tar­han­opet­ta­jista osa on Ahosen lailla sosionomi (AMK) ­opintojen kautta valmis­tu­neita, mutta osalla on yliopis­tossa suori­tettu kandi­daatin tai maisterin tutkinto. Useimmat lasten­hoi­tajat ovat opiskelleet lähihoitajiksi.

– En ole itse kokenut niin, että lasten­tar­han­opet­tajan tutkintoja arvos­tet­taisiin työmark­ki­noilla eri tavalla. Molempia ammat­ti­laisia tarvitaan. Yliopis­tossa teoreet­tinen pohja on toki vahvempi, mutta sosionomi (AMK) ­opinnoissa ymmär­retään laajasti perheen ja lapsen kokonais­val­taisen hyvin­voinnin merkitys.

Markku Tasala