Aune Ahonen työskentelee ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisensa jälkeen. Hän kiittelee opintojensa aikaisia työharjoittelujaksoja valmiuksien tarjoamisesta nykyiseen työhönsä.

 

Aune Aho­nen val­mis­tui sosio­no­miksi (AMK) Lau­rea­-ammat­ti­kor­kea­kou­lusta viime vuo­den jou­lu­kuussa. Tik­ku­ri­lan kam­puk­sella opis­kel­lut Aune päte­vöi­tyi syven­tä­vien opin­to­jensa aikana las­ten­tar­han­opet­ta­jaksi. Hän ehti olla työt­tö­mänä vain lyhyen aikaa.

− Aloi­tin työn hake­mi­sen tam­mi­kuussa. Hyvät har­joit­te­lu­ko­ke­muk­seni kan­nus­ti­vat minua hake­maan johon­kin jär­jes­töön töi­hin, mutta nii­hin pal­ka­taan huo­nosti vas­ta­val­mis­tu­neita, Aho­nen sanoo.

Kun hän lähti etsi­mään avoi­mia lasten­tarhanopettajan paik­koja työ­voi­ma­toi­mis­ton kautta, tärp­päsi nopeasti. Hel­sin­gin Itä­-Paki­lassa sijait­se­van päi­vä­koti Hal­tian joh­taja bon­gasi Aho­sen hake­muk­sen verk­ko­si­vuilta ja soitti pyy­tääk­seen haas­tat­te­luun.

Tapaa­mi­nen osoit­tau­tui kol­men hen­gen ryh­mä­haas­tat­te­luksi. Kävi ilmi, että tar­jolla oli­kin kaksi vapaata paik­kaa yhden sijasta. Pari päi­vää haas­tat­te­lun jäl­keen Aho­nen kuuli tul­leensa vali­tuksi.

Aho­nen on viih­ty­nyt hyvin työ­pai­kas­saan. Hän ker­too oppi­neensa Lau­reassa musii­kin ja draa­man kurs­seilla run­saasti käy­tän­nön tek­nii­koita käy­tet­tä­väksi työssä. Ne ovat olleet las­ten kanssa har­joi­tel­lessa ja työs­ken­nel­lessä todella hyö­dyl­li­siä. Musiikki ja draama ovat hyvin luon­nol­li­sia ja lap­si­läh­töi­siä työ­me­ne­tel­miä.

Pari päivää haastattelun jälkeen sain tiedon, että minut valittiin lastentarhanopettajan tehtävään.

− Olen pitä­nyt musiik­ki­tuo­kioita ja käsi­tel­lyt las­ten kanssa asioita lau­lu­jen kautta. Olemme oppi­neet eläi­mistä lau­la­malla niistä ja liik­ku­malla nii­den tavalla musii­kin tah­tiin, ker­too nyt 3–5­-vuotiaiden ryh­mää päi­vä­ko­dissa ohjaava Aho­nen.

Ammatillinen ote opinnoissa

Aune Aho­nen piti kolme ja puoli vuotta kes­tä­neissä opin­nois­saan eni­ten työ­har­joit­te­lusta sekä työ­elä­män kanssa yhteis­työssä teh­dyistä pro­jek­teista ja hank­keista. Hänen mie­les­tään vuo­sit­tain toteu­te­tut kolme 10 vii­kon työ­har­joit­te­lu­jak­soa sitoi­vat opis­ke­li­jan ”tosi hyvin suo­raan työ­elä­mään”.

− Piti olla amma­til­li­nen ote niissä omissa opin­nois­sa­kin, kun toimi koko ajan ulko­puolisten kanssa, Aho­nen koros­taa.

Opin­toja aloit­taes­saan hän oli kuvi­tel­lut pää­ty­vänsä lopulta töi­hin päihde­ ja mielen­ ter­veys­puo­lelle. Ensim­mäi­nen har­joit­telu tapah­tui­kin päih­de­toi­pu­jien perus­ta­massa yhtei­sössä Van­taan A-­kil­lassa.

− Kyseessä oli kol­man­nen sek­to­rin jär­jes­tön yllä­pi­tämä mata­lan kyn­nyk­sen paikka kun­tou­tu­jille. Sain vapaat kädet olla mukana ihmis­ten arjessa ja kuun­nella hei­dän koke­muk­si­aan.

Aho­nen on kak­sois­kan­sa­lai­nen ja puo­liksi yhdys­val­ta­lai­nen. Toi­min­nan­joh­taja innos­tui hänen kie­li­tai­dos­taan ja ehdotti englan­nin­kie­len ope­tus­ryh­mää.

− Se sopi hyvin, koska har­joit­te­lu­teh­tä­viini kuu­lui­vat asia­kas­työn har­joit­telu ja asiak­kai­den ohjaa­mi­nen. Niinpä vedin enk­ku­ryh­mää van­hem­mille her­roille ja rou­ville. Se oli pit­källe sitä, että mah­dol­lis­tin hei­dän väli­sensä kes­kus­te­lun.

Opiskelijat toivovat keskustelua

Toi­sella vuo­si­kurs­silla Aho­nen valitsi lasten­ tar­han­opet­ta­jan opin­not ja syven­tä­viksi opin­noik­seen kol­mesta vaih­toeh­dosta ”luo­vuu­den osal­li­suu­den vah­vis­ta­jana”. Sii­hen kuu­lui­vat osal­lis­ta­van musii­kin ja draa­man kurs­sit. Rat­kaisu oli Aho­selle luon­teva. Hän oli soit­ta­nut viu­lua ja lau­la­nut pie­nestä pitäen. Kuo­rossa hän lau­laa vielä tänä­kin päi­vänä.

− Käy­tyäni toi­sen vuo­den aikana musii­kin ohjaa­mi­sen kurs­sin hakeu­duin sen innos­ta­mana työ­har­joit­te­luun Hel­sin­gin Kal­lion ala­-asteen eska­ri­ryh­mään.

− Siellä pidin musiik­ki­pii­rejä, joita itse suun­nit­te­lin, ohja­sin ja arvioin. Muu­ten olin eska­ri­ryh­män arjessa mukana yli­mää­räi­senä aikui­sena.

Kol­man­nen vuo­den har­joit­telu tapah­tui ammat­ti­jär­jestö Talen­tian toi­mis­tossa Pasi­lassa. Aho­nen työs­ken­teli opis­ke­lija-­asia­mies­ten alai­suu­dessa tutus­tuen samalla mui­den­kin työn­te­ki­jöi­den työ­hön ja toi­men­ku­vaan.

Aho­nen on tyy­ty­väi­nen har­joit­te­lu­ko­ke­muk­siinsa ja Lau­reassa saa­mansa kou­lu­tuk­seen. Hän mai­nit­see kui­ten­kin yhden puut­teen. Opis­ke­li­jat oli­si­vat toi­vo­neet opet­ta­jil­taan enem­män aikaa kes­kus­te­luun ja palaut­teen tar­joa­mi­seen.

Valmistuneen oli helppo tulla Haltialan päiväkotiin töihin.

− Pal­jon teh­tiin hank­keita ja kir­joi­tet­tiin raport­teja, mutta sii­hen se usein jäi. Eri­tyi­sesti ensim­mäi­sen vuo­den perus­o­pin­to­jen aikana oli­sin halun­nut kes­kus­tella työ­hön liit­ty­vistä nor­meista ja tule­vai­suu­den haas­teista.

Työyhteisön hyvä henki

Aho­nen kehuu nykyi­sen työyh­tei­sönsä hyvää hen­keä. Päi­vä­koti Hal­tiassa on vajaat 70 lasta ja päi­vä­ko­din joh­ta­jan lisäksi 11 työn­te­ki­jää. Samaan var­hais­kas­va­tusyk­sik­köön kuu­luu toi­nen­kin päi­vä­koti, missä taas on 130 lasta.

− Val­mis­tu­neen oli helppo tulla tänne. Toi­sena työ­päi­vänä minut jo lykät­tiin soit­ta­maan pia­noa. Täällä halu­taan vah­vis­taa jokai­sen työn­te­ki­jän osaa­mista.

− Kun alussa olin lap­sille uusi aikui­nen enkä tun­te­nut joi­den­kin las­ten kanssa sovel­let­ta­via työ­ta­poja, saat­toi olla han­ka­laa saada otetta lap­seen. Toi­set tuli­vat heti apuun ja yhdessä niistä tilan­teista sel­vit­tiin.

Työyh­tei­söön kuu­luu las­ten­tar­han­opet­ta­jia ja las­ten­hoi­ta­jia. Las­ten­tar­han­opet­ta­jista osa on Aho­sen lailla sosio­nomi (AMK) ­opin­to­jen kautta val­mis­tu­neita, mutta osalla on yli­opis­tossa suo­ri­tettu kan­di­daa­tin tai mais­te­rin tut­kinto. Useim­mat las­ten­hoi­ta­jat ovat opis­kel­leet lähi­hoi­ta­jiksi.

– En ole itse koke­nut niin, että las­ten­tar­han­opet­ta­jan tut­kin­toja arvos­tet­tai­siin työ­mark­ki­noilla eri tavalla. Molem­pia ammat­ti­lai­sia tar­vi­taan. Yli­opis­tossa teo­reet­ti­nen pohja on toki vah­vempi, mutta sosio­nomi (AMK) ­opin­noissa ymmär­re­tään laa­jasti per­heen ja lap­sen koko­nais­val­tai­sen hyvin­voin­nin mer­ki­tys.

Markku Tasala