Lastensuojelu kokonaisuutena ei ole Suomessa ollut poliittisena mielenkiinnon kohteena, ja se on virhe, sanoo Hanna Heinonen.

 

 

Lasten¬≠suo¬≠je¬≠lun Keskusliiton toi¬≠min¬≠nan¬≠joh¬≠taja Hanna Heinonen on ollut vai¬≠kut¬≠ta¬≠massa niin nykyi¬≠sen las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lu¬≠lain kuin sosiaali¬≠alan osaa¬≠mis¬≠kes¬≠kus¬≠ten¬≠kin syn¬≠tyyn. H√§n on ty√∂s¬≠ken¬≠nel¬≠lyt suo¬≠ma¬≠lai¬≠sen las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lun yti¬≠mess√§ 1980-luvun puo¬≠li¬≠v√§¬≠list√§ t√§h√§n p√§i¬≠v√§√§n, eik√§ ty√∂ lopu.

‚Äď Pienet kos¬≠meet¬≠ti¬≠set paran¬≠nuk¬≠set eiv√§t riit√§, vaan tar¬≠vi¬≠taan isoja toi¬≠mia, joilla v√§hen¬≠ne¬≠t√§√§n esi¬≠mer¬≠kiksi lap¬≠si¬≠per¬≠he¬≠k√∂y¬≠hyytt√§. Perheill√§ tulisi olla talou¬≠del¬≠li¬≠set mah¬≠dol¬≠li¬≠suu¬≠det sel¬≠viy¬≠ty√§ ilman yli¬≠m√§√§¬≠r√§ist√§ stres¬≠si√§, sanoo Hanna Heinonen.

Meill√§ on hyvin tie¬≠dossa ris¬≠ki¬≠te¬≠ki¬≠j√§t, kuten yksin¬≠huol¬≠ta¬≠juus, van¬≠hem¬≠pien mie¬≠len¬≠ter¬≠veys- ja p√§ih¬≠deon¬≠gel¬≠mat ja erot, jotka altis¬≠ta¬≠vat las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lun asiak¬≠kuu¬≠delle. Silti per¬≠heille ei kyet√§ j√§r¬≠jes¬≠t√§¬≠m√§√§n n√§i¬≠hin vaa¬≠ti¬≠viin el√§¬≠m√§n¬≠ti¬≠lan¬≠tei¬≠siin riit¬≠t√§¬≠v√§√§ tukea.

‚Äď On sel¬≠v√§sti ole¬≠massa monia juu¬≠ri¬≠syit√§, joi¬≠hin tulisi l√∂y¬≠t√§√§ per¬≠heit√§ tuke¬≠vat toi¬≠min¬≠ta¬≠ta¬≠vat. Lastensuojelua pit√§isi tar¬≠jota niille per¬≠heille, jotka tar¬≠vit¬≠se¬≠vat vaa¬≠ti¬≠vam¬≠paa tukea ja sil¬≠loin¬≠kin sen tulisi olla yhdess√§ hyvin suun¬≠ni¬≠tel¬≠tua, enna¬≠koi¬≠ta¬≠vaa, avointa ja las¬≠ten oikeuk¬≠sia kunnioittavaa.

Uuden sosi­aa­li­huol­to­lain yhtenä tavoit­teena oli siir­tää pain­opiste ehkäi­se­vään työ­hön. Selvitykset kui­ten­kin osoit­ta­vat, että laki toi­kin las­ten­suo­je­luun pai­koi­tel­len lisää hämä­ryyttä. Epäselvyys on lisään­ty­nyt siitä, ketkä asiak­kaat hoi­de­taan las­ten­suo­je­lun ja ketkä sosi­aa­li­huol­lon piirissä.

‚Äď Sosiaalihuoltolain toi¬≠meen¬≠pa¬≠non tuki ei ole ihan par¬≠haalla mah¬≠dol¬≠li¬≠sella tavalla onnis¬≠tu¬≠nut. Nyt pit√§isi k√§yd√§ kes¬≠kus¬≠telu siit√§, mil¬≠laista las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lua Suomeen halu¬≠taan, Heinonen toteaa.

Pitkä ura antaa näkymystä

Hanna Heinonen val¬≠mis¬≠tui sosi¬≠aa¬≠li¬≠huol¬≠ta¬≠jaksi Tampereen yli¬≠opis¬≠tosta. Tullessaan alalle h√§n oli 21-vuo¬≠tias, ja Suomessa elet¬≠tiin 1980-luvun lopun nousu¬≠kautta. Hanna teki uransa ensim¬≠m√§i¬≠set seit¬≠se¬≠m√§n vuotta sosi¬≠aa¬≠li¬≠ty√∂t√§ Nurmij√§rven kun¬≠nassa kah¬≠den hen¬≠gen tii¬≠miss√§ ja aut¬≠toi kun¬≠ta¬≠lai¬≠sia vau¬≠vasta vaa¬≠riin. Muistiinpanot teh¬≠tiin lyhyesti kir¬≠joi¬≠tus¬≠ko¬≠neella, ja toi¬≠meen¬≠tu¬≠lo¬≠tuet siir¬≠tyi¬≠v√§t mak¬≠suun pank¬≠ki¬≠siir¬≠to¬≠lo¬≠mak¬≠keilla. Ei puhuttu doku¬≠men¬≠toin¬≠nin t√§r¬≠key¬≠dest√§, eik√§ lap¬≠sen oikeuk¬≠sista kuten nyt.

Tarvitaan keskustelua, millainen on Suomen lastensuojelun visio.

‚Äď Yhteiskunnallisesti iso muu¬≠tos oli 1990-luvun alun lama. Monet per¬≠heet puto¬≠si¬≠vat tur¬≠val¬≠li¬≠sesta ja enna¬≠koi¬≠ta¬≠vasta arjesta pois, ja t√§m√§ vai¬≠kutti monen lap¬≠sen tilan¬≠tei¬≠siin. Tuli avio¬≠eroja, ty√∂t¬≠t√∂¬≠myytt√§ ja yli¬≠p√§√§¬≠t√§√§n uuden¬≠laista niuk¬≠kuutta, muis¬≠te¬≠lee Heinonen.

Lamaan asti kas­va­viin tar­pei­siin vas­tat­tiin lisää­mällä resurs­seja, mutta 2000-luvun alussa suunta vaih­tui. Alkoivat kes­kus­te­lut resurs­sien koh­den­ta­mi­sesta, arvioin­nista, vai­ku­tuk­sista ja vai­kut­ta­vuu­desta, eikä tälle kes­kus­te­lulle näy lop­pua. Tässä vai­heessa Hanna työs­ken­teli Helsingin yli­opis­ton täy­den­nys­kes­kus Palmeniassa ja rakensi sosiaali­alan osaa­mis­kes­kuk­sia kol­le­goi­densa kanssa.

‚Äď Asiakasty√∂ss√§ ymm√§r¬≠sin, ett√§ tie¬≠d√§n las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠luista pal¬≠jon. Ty√∂ss√§ ei vain ollut aikaa ty√∂s¬≠t√§√§ tie¬≠toa laa¬≠jem¬≠min hy√∂¬≠dyn¬≠net¬≠t√§¬≠v√§√§n muo¬≠toon. Siksi osaa¬≠mis¬≠kes¬≠kuk¬≠set innos¬≠ti¬≠vat minua. Olimme p√§√§¬≠se¬≠m√§ss√§ tilan¬≠tee¬≠seen, jossa k√§y¬≠t√§nt√∂ ja tut¬≠ki¬≠mus, kou¬≠lu¬≠tus sek√§ kehit¬≠t√§¬≠mi¬≠nen voi¬≠tai¬≠siin yhdist√§√§.

Se oli vaihe, jol­loin Heinosen työ lähti muo­tou­tu­maan pai­kal­li­sesta val­ta­kun­nal­li­seksi. Kenttäkokemusta oli takana noin 15 vuotta, josta Nurmijärvellä teh­dyn työn lisäksi Heinonen oli pääs­syt teke­mään perhe- ja sijais­huol­lon sekä sai­raa­lan sosi­aa­li­työtä. Koulutuskin oli päi­vit­ty­nyt sosi­aa­li­työn mais­te­rin- ja lisensiaatintutkinnoilla.

Ikuisuuskysymyksiä

Jo Heinosen osaa­mis­kes­kusai­koina puhut­tiin sosiaali­alan ammat­ti­lais­ten vaih­tu­vuu­desta, saa­ta­vuu­desta, työn stres­sistä ja kii­reestä. Resurssikysymyksiin etsit­tiin rat­kai­suja myös silloin.

‚Äď T√§m√§ asia olisi pit√§¬≠nyt pys¬≠ty√§ rat¬≠kai¬≠se¬≠maan. Asiakasmitoituksella tur¬≠vat¬≠tai¬≠siin toi¬≠min¬≠tae¬≠del¬≠ly¬≠tyk¬≠set aina¬≠kin eet¬≠ti¬≠sesti kes¬≠t√§¬≠v√§√§n las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lu¬≠ty√∂¬≠h√∂n. Nyt yksit¬≠t√§i¬≠sen ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§n har¬≠teille valuu sel¬≠lai¬≠sia pai¬≠neita, jotka kuu¬≠lu¬≠vat muille, Heinonen sanoo.

Nykyinen las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lu¬≠laki on kui¬≠ten¬≠kin Heinosen mie¬≠lest√§ ihan hyv√§.

‚Äď Osaamiskeskusaikoinani vedin p√§√§¬≠kau¬≠pun¬≠ki¬≠seu¬≠dun las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lun kehit¬≠t√§¬≠mi¬≠syk¬≠sik¬≠k√∂√§ ja olin mukana las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lu¬≠lain uudis¬≠ta¬≠mis¬≠pro¬≠ses¬≠sissa eri ty√∂¬≠ryh¬≠miss√§. Kun sosi¬≠aali- ja ter¬≠veys¬≠mi¬≠nis¬≠te¬≠ri√∂ toi¬≠meen¬≠pani lakia, kul¬≠jin kaksi vuotta eri puo¬≠lilla Suomea kou¬≠lut¬≠ta¬≠massa las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lu¬≠laista. Tuolloin tieto las¬≠ten oikeuk¬≠sista l√§hti lis√§√§n¬≠ty¬≠m√§√§n. T√§h√§n vai¬≠kutti sekin, ett√§ lap¬≠sen edun k√§site otet¬≠tiin uuteen lakiin niin vah¬≠vasti mukaan.

Lastensuojelulain val­mis­te­lussa oli Heinosen lisäksi mukana myös monia muita sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä, mikä aut­toi, että lei­maa­vien ter­mien sijaan huol­to­suun­ni­tel­masta tuli asia­kas­suun­ni­telma ja kii­reel­li­sestä huos­taa­no­tosta kii­reel­li­nen sijoi­tus. Se oli aja­tuk­sel­li­sesti iso muutos.

‚Äď On silti surul¬≠lista, ettei ole kovasta ty√∂st√§ ja kehit¬≠t√§¬≠mis¬≠koh¬≠tei¬≠den osoit¬≠ta¬≠mi¬≠sesta huo¬≠li¬≠matta l√∂y¬≠detty kei¬≠noa k√§√§n¬≠t√§√§ las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lun kurs¬≠sia. Valitettavasti tun¬≠tuu, ett√§ las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lua raken¬≠ne¬≠taan van¬≠han p√§√§lle. Lastensuojelua on kehi¬≠tetty paloina, mik√§ muu¬≠ten¬≠kin on lapsi- ja per¬≠he¬≠po¬≠li¬≠tii¬≠kassa tapana. Nyt ei n√§hd√§ sit√§, ett√§ meill√§ on esi¬≠mer¬≠kiksi sijais¬≠huol¬≠lossa ole¬≠vissa lap¬≠sissa iso poten¬≠ti¬≠aali, jos hei¬≠d√§t saa¬≠daan las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lun avulla tuet¬≠tua aikuisuuteen.

Lasten­suojelua on kehitetty paloina, mikä ­muutenkin on lapsi- ja perhe­politiikassa tapana.

Siirryttäessä 2010-luvulle las­ten­suo­je­luun on tul­lut uusia vaa­teita sosi­aa­li­sen median ja tie­don­saan­nin help­pou­den myötä. Työtä on perus­tel­tava toi­sella tavalla ja sen on oltava hyvin avointa ja ennakoitua.

‚Äď On hyv√§ asia, ett√§ las¬≠ten ja per¬≠hei¬≠den oikeus¬≠tur¬≠va¬≠ky¬≠sy¬≠myk¬≠set ovat tul¬≠leet kes¬≠kus¬≠te¬≠luun, sill√§ niiss√§ on edel¬≠leen puutteita.

Sosiaalinen media tar­joaa mah­dol­li­suuk­sia myös työntekijöille.

‚Äď Toivon, ett√§ las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lu¬≠ty√∂n vaa¬≠ti¬≠vuus ja hen¬≠ki¬≠nen kuor¬≠mit¬≠ta¬≠vuus pys¬≠tyt¬≠t√§i¬≠siin n√§yt¬≠t√§¬≠m√§√§n. On hir¬≠ve√§n help¬≠poa arvioida asioita ulkoa¬≠p√§in, jos ei ole ymm√§r¬≠ryst√§ siit√§, mit√§ oikeasti tar¬≠koit¬≠taa, ett√§ ty√∂n¬≠te¬≠ki¬≠j√§ll√§ on 40 asiakasta.

‚Äď Olen iloi¬≠nen siit√§, ett√§ meill√§ on innos¬≠tu¬≠neita ja oma-aloit¬≠tei¬≠sia asian¬≠tun¬≠ti¬≠joita, jotka l√∂y¬≠t√§¬≠v√§t las¬≠ten¬≠suo¬≠je¬≠lu¬≠ty√∂¬≠h√∂n uusia mah¬≠dol¬≠li¬≠suuk¬≠sia. Uudistuminen vaa¬≠tii aina my√∂s uutta suku¬≠pol¬≠vea, ja vii¬≠saus on yhdess√§ tekemisess√§.

Verkostojen kutoja

Nykyisessä työs­sään Lastensuojelun Keskusliiton toi­min­nan­joh­ta­jana Heinonen kokee roo­linsa ennen kaik­kea mah­dol­li­suuk­sien rakentajana.

‚Äď Olen aina aja¬≠tel¬≠lut, ett√§ kaik¬≠kia tar¬≠vi¬≠taan. Keskusliiton teh¬≠t√§v√§ on koota toi¬≠mi¬≠ja¬≠ta¬≠hoja yhteen ja tehd√§ ver¬≠kos¬≠toi¬≠vaa vai¬≠kut¬≠ta¬≠mis¬≠ty√∂t√§. Roolini on pit√§√§ huoli, ett√§ asian¬≠tun¬≠ti¬≠joil¬≠lamme on edel¬≠ly¬≠tyk¬≠set toi¬≠mia ja tuoda esiin las¬≠ten oikeuk¬≠sien n√§k√∂kulmaa.

Merkittävästä työs­tään huo­li­matta Heinosella jää myös aikaa olla kah­den lap­sen­lap­sensa mum­mona ja käydä aamui­sin jum­passa, mikä on enti­selle kil­pa­ta­son voi­mis­te­li­jalle tärkeää.

‚Äď Lastenlasten kanssa on kiva viet¬≠t√§√§ aikaa. Silloin en pid√§ k√§n¬≠nyk¬≠k√§√§ tai tie¬≠to¬≠ko¬≠netta esill√§ enk√§ ole tavoi¬≠tet¬≠ta¬≠vissa, h√§n nauraa.

Kaisa Yliruokanen