Tikanmäen luomulammastilalla järjestetään kehitysvammaisten työ- ja päivätoimintaa sekä asumispalveluja Green Care ‑periaatteiden mukaisesti.

 

Lampo­lasta rai­kuva mää­ki­mi­nen ker­too aamiai­sen alka­neen. Työtoiminnan asiak­kaat Janne Laurila, Riku Kippola ja Tommi Pulkkinen mät­tä­vät tali­koilla säi­lö­re­hua sisälle vie­tä­väksi. Janne ker­too, että ensin lam­po­lasta pitää kul­jet­taa van­hat rehut pois ja sit­ten vasta vie­dään uudet tilalle.

Lampolassa syn­tyi tänä keväänä 230 karit­saa 83 emolle. Kaikkiaan uuhia on karit­soi­den lisäksi 110.

Tuolla toi­sessa raken­nuk­sessa on lisäksi muu­tama sii­tos­pässi, jotka ruo­kimme myös, Janne Laurila selvittää.

Lampaat asu­vat tal­vi­kau­den lam­po­lassa, mutta ilmo­jen läm­met­tyä ne pää­se­vät tilaa ympä­röi­ville laitumille.

Me hoi­damme lai­dun­mai­ta­kin, Janne kertoo.

Tikanmäen tilalla on työ- ja päi­vä­toi­min­nassa kaik­ki­aan 13 asia­kasta. Heidät on jaettu pie­nem­piin työ­ryh­miin. Yksi ryhmä hoi­taa lam­po­lan, toi­nen avus­taa keit­tiöllä tai kesällä puu­tar­ha­töissä ja yksi on puu­töissä. Jos on kes­kit­ty­mi­sen vai­keuk­sia tai haluaa muu­ten työs­ken­nellä yksin, voi tehdä haketta tai kla­peja. Työpisteeseen on ohjaa­jalla aina näköyh­teys, joten työ on turvallista.

Janne tyk­kää tehdä met­sä­töitä, mutta trak­to­ria hän ei pääse aja­maan, koska hänellä ei ole korttia.

Se on tur­val­li­suus- ja vas­tuu­ky­sy­mys, Janne huomauttaa.

Janne rakas­taa työ­tään, joka vas­taa myös hänen kou­lu­tus­taan. Hänellä on nimit­täin Ahlmanin maa­ta­lous- ja koti­ta­lous­op­pi­lai­tok­sesta maa­ti­la­ta­lou­den perus­tut­kinto. Lisäksi hän on opis­kel­lut Hämeenlinnassa maa-metsä-puu­tar­ha­tut­kin­non peruslinjalla.

Minulla on ollut pit­kään haave, että löy­täi­sin täm­möi­sen pai­kan ja vih­doin se toteu­tui. Olen pääs­syt unel­mieni työ­hön, ja olen siitä tosi, tosi kii­tol­li­nen, Janne hehkuttaa.

Työ- ja elämäntaitojen harjoittelua

Lempäälässä sijait­se­van Tikanmäen tilan toi­min­nan­joh­taja ja emäntä Hanna Sannamo on kou­lu­tuk­sel­taan sosio­nomi (YAMK). Hän on myös amma­til­li­nen opet­taja, jossa amma­tissa hän toimi aikai­sem­min Valkeakosken ammatti- ja aikuis­opis­ton val­men­ta­vassa koulutuksessa.

Työ- ja päi­vä­toi­min­nan lisäksi tilalla on mah­dol­li­suus ohjat­tuun asu­mi­seen ryh­mä­koti Tikanmäen Torpassa. Asiakkaat ovat pää­osin nuo­reh­koja mie­hiä. Ryhmäkodissa asuu viisi hen­keä, jotka ovat tilalla työ­toi­min­nassa. Päivätoiminnassa käy lisäksi kah­dek­san hen­keä lähi­kun­nista sekä Lempäälän keskustasta.

Ohjaajien on hallittava substanssi eli eläintenhoito ja puutarhaviljely.

Työ- ja päi­vä­toi­min­nassa käy­vien asiak­kai­den tuen tarve ja toi­min­ta­kyky vaih­te­le­vat hyvin pal­jon, vaikka käy­tän­nön työ­teh­tä­vät eivät juu­ri­kaan eroa toi­sis­taan, Sannamo kertoo.

Työtoiminnassa ole­villa asiak­kailla on enem­män työ­tai­toja kuin päi­vä­toi­minta-asiak­kailla, mutta myös hie­man enem­män vas­tuuta. Päivätoiminta-asiak­kailla on mah­dol­li­suus har­joi­tella elä­män­tai­toja ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toja, mutta hekin osal­lis­tu­vat töi­hin yksi­löl­li­sin tavoittein.

Töitä teh­dään pien­ryh­missä, joita ohjaa neljä ohjaa­jaa. Ohjaajista kaksi on kehi­tys­vam­ma­työ­hön suun­tau­tu­nutta lähi­hoi­ta­jaa. Yksi ohjaaja on eläin­ten­hoi­taja ja yksi puu­tar­huri, joka on opis­kel­lut myös puu­tar­ha­te­ra­piaa. Sannamo toi­mii itse vas­taa­vana ohjaajana.

Ohjaajien on hal­lit­tava subs­tanssi eli eläin­ten­hoito ja puu­tar­ha­vil­jely, koska teemme täällä oikeita töitä oikeilla työ­ta­voilla ja työ­vä­li­neillä, Sannamo täsmentää.

Janne Laurila ja Jukka Vitikka

− Minulla on ollut pit­kään haave, että löy­täi­sin täm­möi­sen pai­kan ja vih­doin se toteu­tui. Olen pääs­syt unel­mieni työ­hön, Janne Laurila kertoo.

Työnjako vaatii luovuutta

Kaikkien asiak­kai­den kanssa työ­ote on vah­vasti kun­tout­tava ja oppi­mi­sen tai­toja kehit­tävä. Haasteena Sannamon mukaan on se, että asiak­kaat ovat hyvin eri­ta­soi­sia. Monilla asiak­kailla on kym­me­niä vuo­sia pitkä lai­tos- tausta, jonka jäl­keen he ovat siir­ty­neet avo­huol­lon piiriin.

Asiakkaidemme pal­ve­lu­tar­peet ovat hyvin moni­nai­sia, mikä on huo­mioi­tava suun­ni­tel­lessa hei­dän työtehtäviään.

Maatilan haja­nai­sessa toi­min­taym­pä­ris­tössä töi­den jär­jes­tely ja hoi­ta­mi­nen vaa­ti­vat Sannamon mukaan pal­jon luo­vuutta ja jous­ta­vuutta sekä nopeaa rea­goin­tia ja puut­tu­mi­sia. Työt vaih­te­le­vat hyvin pal­jon jo vuo­de­nai­ko­jen­kin mukaan. Sisäruokintakaudella lam­paat hoi­de­taan lam­po­lassa, johon ne ruo­ki­taan, hoi­de­taan kar­si­nat ja kan­ne­taan vedet. Kun lam­paat ovat lai­tu­mella, vede­tään lai­dun­ten ympä­rille säh­kö­ai­taa aina sitä mukaa, kun vanha lai­dun on syöty. Laitumet ovat tila­kes­kuk­sen ympä­rillä, ja ohjaaja kul­kee lai­tu­milla ryh­män mukana.

Kesäisin vil­je­lemme puu­tar­haa, jossa kas­va­tamme vihan­nek­sia ja juu­rek­sia. Pyrimme mah­dol­li­sim­man pit­källe omavaraisuuteen.

Vesisade saat­taa yhtäk­kiä muut­taa päi­vän työ­suun­ni­tel­mat ja yksi­löl­li­set työ­teh­tä­vät, ja jokai­selle on jär­jes­tet­tävä siksi päi­väksi uudet työt sisälle.

Tämän koko­nai­suu­den hal­linta vaa­tii välillä jon­kin­laista tai­tei­lua, sillä täällä on monta teki­jää, jotka vai­kut­ta­vat töi­den jär­jes­te­lyyn toi­sin kuin jos­sain toi­min­ta­kes­kuk­sessa nel­jän sei­nän sisällä, Sannamo sanoo.

Jos on huono päivä, saa lähteä kävelemään tai rapsuttamaan lampaita tai koiria.

Tilan isän­nän Jukka Vitikan mie­lestä on erit­täin tär­keää huo­mioida asiak­kaan yksi­löl­li­set tar­peet ja kyvyt teh­tä­viä rää­tä­löi­dessä jo sen­kin vuoksi, että sopiva työ­teh­tävä moti­voi teki­jäänsä. Kun asia­kas saa oman vas­tuu­alu­een, hänen on saa­tava kokea ole­vansa tär­keä juuri siinä työssä.

Myönteinen tun­ne­ko­ke­mus työn­teosta tukee itse­luot­ta­musta ja myön­teistä asen­netta. Ja maa­ti­laym­pä­ristö tar­joaa rajat­to­masti mah­dol­li­suuk­sia uuden oppi­mi­seen, Vitikka lisää.

Maatilatöiden lisäksi asiak­kaita ohja­taan ryh­mä­ko­din puo­lella arjen aska­reissa, ruoan lai­tossa, sii­vouk­sessa ja vaat­tei­den pesussa. Jos ryh­mä­ko­tiin tulee uusi asu­kas, hänet ote­taan ensin asu­mis­ko­kei­luun, sillä on tär­keää, että ryh­mä­dy­na­miikka toimii.

Eläimet lohduttavat

Yleisesti ottaen työ- ja päi­vä­toi­min­nassa on Vitikan mukaan haas­teena – kuten nor­maa­lis­ti­kin työ­elä­mässä – työn­te­ki­jöi­den moti­vointi. Oma haas­teensa tulee toki myös siitä, että 12–13 hen­gen poru­kassa aina jol­lain on huono päivä, ja asiak­kaat osoit­ta­vat sen avoimesti.

Pyrimme kai­kissa teh­tä­vissä opet­ta­maan työ­elä­män tai­toja ja edel­ly­tämme, että työt teh­dään ohjei­den mukai­sesti ja pide­tään kiinni työ­ajoista ja muista määräyksistä.

Jukka Vitikka on kou­lu­tuk­sel­taan insi­nööri. Hanna Sannamon mie­lestä insi­nöö­rin logiikka toi­mii eri­tyi­sesti autis­mi­piir­teis­ten asiak­kai­den kanssa erit­täin hyvin, kun on sel­keät sään­nöt ja tie­tyt asiat teh­dään aina tie­tyllä tavalla. Esimerkiksi työ­ka­lu­jen tun­nis­ta­mi­sen hel­pot­ta­mi­seksi Vitikka on mer­kin­nyt ne värikoodeilla.

Lampaiden lisäksi tilalla on koi­ria, kis­soja ja kaneja, joilla on sel­keästi posi­tii­vi­nen ja rau­hoit­tava vai­ku­tus asiakkaisiin.

Jos on huono päivä, saa läh­teä käve­le­mään tai rap­sut­ta­maan lam­paita tai koi­ria, Vitikka sanoo.

Asiakkaiden lähei­set ovat kii­tel­leet Tikanmäen tilaa siitä, että asiak­kaissa on nähty sel­keästi myön­tei­nen muu­tos hei­dän alet­tu­aan käydä tilalla. Vitikan mukaan posi­tii­vista palau­tetta on saatu myös siitä, että täällä tar­jo­taan kehi­tys­vam­mai­selle vaih­toeh­toista elä­män­ta­paa, jossa huo­mioi­daan hänen yksi­löl­li­set tar­peensa, toi­veensa ja kiin­nos­tuk­sen kohteensa.

Meidän tavoit­teemme on antaa asiak­kail­lemme sel­lai­set val­miu­det, että he voi­vat peri­aat­teessa siir­tyä muu­al­le­kin töi­hin, vaikka se ei ole­kaan aina kaik­kien koh­dalla realistista.

Hanna Sannamo ker­too, että Green Care Finland ry yhdessä Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tok­sen sekä Luonnonvarakeskuksen kanssa ovat jul­kais­seet laa­tu­mer­kin. Se myön­ne­tään pal­ve­lun­tuot­ta­jalle, joka tun­tee Green Caren toi­min­ta­ta­vat ja tuot­taa pal­ve­lunsa amma­til­li­sesti ja vastuullisesti.

Sannamo toi­voo, että laa­tu­merkki yhte­näis­täisi vielä hajal­laan ole­vaa toi­min­ta­kent­tää ja vah­vis­taisi sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen Green Care ‑amma­til­li­suutta.

Green Care ‑toi­minta on meillä vielä koh­tuul­li­sen uutta, joten on hyvä saada yhte­näi­nen toi­min­taa sel­keyt­tävä koo­disto, Hanna Sannamo sanoo.

 

Green Care on tavoit­teel­lista, vas­tuul­lista ja amma­til­lista luonto- ja eläi­na­vus­teista toimintaa.

Hyvinvointia luonnosta

Luonnonvarakeskuksen toteut­tama val­ta­kun­nal­li­nen Green Care ‑koor­di­naa­tio­hanke alkoi vuo­den 2015 syys­kuussa. Tarkoituksena on muun muassa vah­vis­taa Green Care ‑brän­diä lan­see­raa­malla toi­mi­joi­den käyt­töön laa­tu­merkki, joka on kehi­tetty yhteis­työssä Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tok­sen ja Green Care Finland ry:n kanssa. Tutkija Elina Vehmasto Luonnonvarakeskuksesta työs­ken­te­lee hank­keen val­ta­kun­nal­li­sena koordinaattorina.

− Olemme kehit­tä­neet suo­ma­laista Green Care ‑toi­min­taa noin kym­me­nen vuotta. Suomalainen Green Care ‑toi­min­ta­tapa on mää­ri­telty yhteis­työssä monia­lai­sen toi­mi­ja­jou­kon kanssa, Vehmasto kertoo.

Koordinaatiohanke hoi­taa alan tie­do­tusta sekä ulos­päin että alan toi­mi­joi­den kes­ken ja tukee toi­mi­joi­den ja eri hank­kei­den välistä yhteis­työtä. Hankkeessa työs­ken­te­lee myös alue­koor­di­naat­to­reita, joi­den teh­tä­vänä on muun muassa tukea alu­eel­lis­ten Green Care ‑hank­kei­den käynnistämistä.

Green Care ‑ter­miä ei ole rekis­te­röity, joten peri­aat­teessa kuka tahansa voi luon­neh­tia sillä toimintaansa.

Mutta jos haluaa Green Care Finland ‑logon käyt­töönsä, on oltava Green Care Finland ry:n jäsen, Vehmasto muistuttaa.

Tällöin pal­ve­lun­tuot­taja sitou­tuu nou­dat­ta­maan yhdis­tyk­sen jul­kai­se­mia eet­ti­siä ohjeita.

Nyt lan­see­rat­ta­vaa laa­tu­merk­kiä sen sijaan ei voi kuka tahansa saada, vaan haki­jan on täy­tet­tävä tie­tyt edel­ly­tyk­set. Laatumerkkejä on kaksi: LuontoHoiva-merkki ker­too, että mer­kin omis­taja on sosi­aali- tai ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­nen. LuontoVoimamerkki taas mer­kit­see luon­toa­vus­teista vir­kis­tys­toi­min­taa tai luon­to­lii­kun­taa ja esi­mer­kiksi koira-avus­tei­sia vie­rai­luja hoi­va­lai­tok­sissa. Tällainen toi­minta ei edel­lytä sote-alan kou­lu­tusta, mutta toi­min­nan on oltava vas­tuul­lista ja tavoit­teel­lista. Ensimmäiset neljä laa­tu­merk­kiä myön­net­tiin tämän vuo­den huhtikuussa.

Green Care Finland ry:n koti­si­vuja on Vehmaston mukaan pyritty kehit­tä­mään val­ta­kun­nal­li­seksi por­taa­liksi, jonne koo­taan laa­jasti ajan­koh­taista alan tie­toa, yhdis­tyk­sen jäse­net, ja käyn­nissä ole­vat hank­keet. Parhaillaan on käyn­nissä pari­sen kym­mentä Green Care ‑toi­min­nan kehit­tä­mis­han­ketta eri puo­lilla Suomea.

Etelä-Suomen alu­eella toi­mii Työtehoseuran vetämä GreenCareLab-hanke, jossa aute­taan Green Care ‑yri­tys­toi­min­nasta kiin­nos­tu­neita hen­ki­löitä tes­taa­maan yri­tys- tai tuo­tei­de­aansa ja ver­kos­toi­tu­maan mui­den toi­mi­joi­den kanssa.

Jatkossa tul­laan Vehmaston mukaan pai­not­ta­maan luonto- ja eläi­na­vus­tei­sen toi­min­nan ehkäi­se­vää luon­netta ja aut­ta­maan pien­ten Green Care ‑toi­mi­joi­den koh­taa­mista jul­ki­sen­sek­to­rin sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen osta­jien kanssa.

 Iita Kettunen