Tikanmäen luomulammastilalla järjestetään kehitysvammaisten työ- ja päivätoimintaa sekä asumispalveluja Green Care ‑periaatteiden mukaisesti.

 

Lampo­las­ta raiku­va määkimi­nen ker­too aami­aisen alka­neen. Työ­toimin­nan asi­akkaat Janne Lau­ri­la, Riku Kip­po­la ja Tom­mi Pulkki­nen mät­tävät talikoil­la säilöre­hua sisälle vietäväk­si. Janne ker­too, että ensin lam­po­las­ta pitää kul­jet­taa van­hat rehut pois ja sit­ten vas­ta viedään uudet tilalle.

Lam­po­las­sa syn­tyi tänä keväänä 230 kar­it­saa 83 emolle. Kaikki­aan uuhia on kar­it­soiden lisäk­si 110.

Tuol­la toises­sa raken­nuk­ses­sa on lisäk­si muu­ta­ma siitospäs­si, jot­ka ruokimme myös, Janne Lau­ri­la selvit­tää.

Lam­paat asu­vat talvikau­den lam­po­las­sa, mut­ta ilmo­jen läm­met­tyä ne pää­sevät tilaa ympäröiville lai­tu­mille.

Me hoidamme laidun­maitakin, Janne ker­too.

Tikan­mäen tilal­la on työ- ja päivä­toimin­nas­sa kaikki­aan 13 asi­akas­ta. Hei­dät on jaet­tu pienem­pi­in työryh­mi­in. Yksi ryh­mä hoitaa lam­polan, toinen avus­taa keit­tiöl­lä tai kesäl­lä puu­tarhatöis­sä ja yksi on puutöis­sä. Jos on keskit­tymisen vaikeuk­sia tai halu­aa muuten työsken­nel­lä yksin, voi tehdä haket­ta tai klape­ja. Työpis­teeseen on ohjaa­jal­la aina näköy­hteys, joten työ on tur­val­lista.

Janne tykkää tehdä met­sätöitä, mut­ta trak­to­ria hän ei pääse aja­maan, kos­ka hänel­lä ei ole kort­tia.

Se on tur­val­lisu­us- ja vas­tuukysymys, Janne huo­maut­taa.

Janne rakas­taa työtään, joka vas­taa myös hänen koulu­tus­taan. Hänel­lä on nimit­täin Ahlmanin maat­alous- ja koti­talousop­pi­laitok­ses­ta maati­lat­alouden perus­tutk­in­to. Lisäk­si hän on opiskel­lut Hämeen­lin­nas­sa maa-met­sä-puu­tarhatutkin­non peruslin­jal­la.

Min­ul­la on ollut pitkään haave, että löytäisin täm­möisen paikan ja vih­doin se toteu­tui. Olen päässyt unelmieni työhön, ja olen siitä tosi, tosi kiitolli­nen, Janne hehkut­taa.

Työ- ja elämäntaitojen harjoittelua

Lem­päälässä sijait­se­van Tikan­mäen tilan toimin­nan­jo­hta­ja ja emän­tä Han­na San­namo on koulu­tuk­seltaan sosiono­mi (YAMK). Hän on myös ammatill­i­nen opet­ta­ja, jos­sa amma­tis­sa hän toi­mi aikaisem­min Valkeakosken ammat­ti- ja aikuisopis­ton val­men­tavas­sa koulu­tuk­ses­sa.

Työ- ja päivä­toimin­nan lisäk­si tilal­la on mah­dol­lisu­us ohjat­tuun asumiseen ryh­mäkoti Tikan­mäen Tor­pas­sa. Asi­akkaat ovat pääosin nuorehko­ja miehiä. Ryh­mäkodis­sa asuu viisi henkeä, jot­ka ovat tilal­la työ­toimin­nas­sa. Päivä­toimin­nas­sa käy lisäk­si kahdek­san henkeä lähikun­nista sekä Lem­päälän keskus­tas­ta.

Ohjaajien on hallittava substanssi eli eläintenhoito ja puutarhaviljely.

Työ- ja päivä­toimin­nas­sa käyvien asi­akkaiden tuen tarve ja toim­intakyky vai­htel­e­vat hyvin paljon, vaik­ka käytän­nön työte­htävät eivät juurikaan eroa toi­sis­taan, San­namo ker­too.

Työ­toimin­nas­sa olevil­la asi­akkail­la on enem­män työ­taito­ja kuin päivä­toim­inta-asi­akkail­la, mut­ta myös hie­man enem­män vas­tu­u­ta. Päivä­toim­inta-asi­akkail­la on mah­dol­lisu­us har­joitel­la elämän­taito­ja ja vuorovaiku­tus­taito­ja, mut­ta hekin osal­lis­tu­vat töi­hin yksilöl­lisin tavoit­tein.

Töitä tehdään pien­ryh­mis­sä, joi­ta ohjaa neljä ohjaa­jaa. Ohjaa­jista kak­si on kehi­tys­vam­matyöhön suun­tau­tunut­ta lähi­hoita­jaa. Yksi ohjaa­ja on eläin­ten­hoita­ja ja yksi puu­tarhuri, joka on opiskel­lut myös puu­tarhat­er­api­aa. San­namo toimii itse vas­taa­vana ohjaa­jana.

Ohjaa­jien on hal­lit­ta­va sub­stanssi eli eläin­ten­hoito ja puu­tarhav­il­je­ly, kos­ka teemme tääl­lä oikei­ta töitä oikeil­la työ­tavoil­la ja työvä­lineil­lä, San­namo täs­men­tää.

Janne Laurila ja Jukka Vitikka

− Min­ul­la on ollut pitkään haave, että löytäisin täm­möisen paikan ja vih­doin se toteu­tui. Olen päässyt unelmieni työhön, Janne Lau­ri­la ker­too.

Työnjako vaatii luovuutta

Kaikkien asi­akkaiden kanssa työote on vah­vasti kuntout­ta­va ja oppimisen taito­ja kehit­tävä. Haas­teena San­na­mon mukaan on se, että asi­akkaat ovat hyvin eri­ta­soisia. Monil­la asi­akkail­la on kym­meniä vuosia pitkä laitos- taus­ta, jon­ka jäl­keen he ovat siir­tyneet avo­huol­lon piiri­in.

Asi­akkaidemme palve­lu­tarpeet ovat hyvin mon­i­naisia, mikä on huomioita­va suun­nitel­lessa hei­dän työte­htäviään.

Maati­lan hajanaises­sa toim­intaym­päristössä töi­den jär­jeste­ly ja hoit­a­mi­nen vaa­ti­vat San­na­mon mukaan paljon luovu­ut­ta ja jous­tavu­ut­ta sekä nopeaa reagoin­tia ja puut­tumisia. Työt vai­htel­e­vat hyvin paljon jo vuo­de­naiko­jenkin mukaan. Sisäruok­in­takaudel­la lam­paat hoide­taan lam­po­las­sa, johon ne ruok­i­taan, hoide­taan karsi­nat ja kan­netaan vedet. Kun lam­paat ovat lai­tumel­la, vede­tään laidun­ten ympärille sähköaitaa aina sitä mukaa, kun van­ha laidun on syö­ty. Lai­tumet ovat tilakeskuk­sen ympäril­lä, ja ohjaa­ja kul­kee lai­tu­mil­la ryh­män mukana.

Kesäisin vil­jelemme puu­tarhaa, jos­sa kas­vatamme vihan­nek­sia ja juurek­sia. Pyrimme mah­dol­lisim­man pitkälle omavaraisu­u­teen.

Vesisade saat­taa yhtäkkiä muut­taa päivän työ­su­un­nitel­mat ja yksilöl­liset työte­htävät, ja jokaiselle on jär­jestet­tävä sik­si päiväk­si uudet työt sisälle.

Tämän kokon­aisu­u­den hallinta vaatii välil­lä jonkin­laista taiteilua, sil­lä tääl­lä on mon­ta tek­i­jää, jot­ka vaikut­ta­vat töi­den jär­jeste­lyyn toisin kuin jos­sain toim­intakeskuk­ses­sa neljän seinän sisäl­lä, San­namo sanoo.

Jos on huono päivä, saa lähteä kävelemään tai rapsuttamaan lampaita tai koiria.

Tilan isän­nän Juk­ka Vitikan mielestä on erit­täin tärkeää huomioi­da asi­akkaan yksilöl­liset tarpeet ja kyvyt tehtäviä räätälöidessä jo senkin vuok­si, että sopi­va työte­htävä motivoi tek­i­jään­sä. Kun asi­akas saa oman vas­tu­ualueen, hänen on saata­va kokea ole­vansa tärkeä juuri siinä työssä.

Myön­teinen tun­nekoke­mus työn­teosta tukee itselu­ot­ta­mus­ta ja myön­teistä asen­net­ta. Ja maati­laym­päristö tar­joaa rajat­tomasti mah­dol­lisuuk­sia uuden oppimiseen, Vitik­ka lisää.

Maati­latöi­den lisäk­si asi­akkai­ta ohjataan ryh­mäkodin puolel­la arjen askareis­sa, ruoan laitossa, siivouk­ses­sa ja vaat­tei­den pesus­sa. Jos ryh­mäkoti­in tulee uusi asukas, hänet ote­taan ensin asumiskokeilu­un, sil­lä on tärkeää, että ryh­mä­dy­nami­ik­ka toimii.

Eläimet lohduttavat

Yleis­es­ti ottaen työ- ja päivä­toimin­nas­sa on Vitikan mukaan haas­teena – kuten nor­maal­is­tikin työelämässä – työn­tek­i­jöi­den motivoin­ti. Oma haas­teen­sa tulee toki myös siitä, että 12–13 hen­gen porukas­sa aina jol­lain on huono päivä, ja asi­akkaat osoit­ta­vat sen avoimesti.

Pyrimme kaikissa tehtävis­sä opet­ta­maan työelämän taito­ja ja edel­lytämme, että työt tehdään ohjei­den mukaises­ti ja pide­tään kiin­ni työa­joista ja muista määräyk­sistä.

Juk­ka Vitik­ka on koulu­tuk­seltaan insinööri. Han­na San­na­mon mielestä insinöörin logi­ik­ka toimii eri­tyis­es­ti autismipi­irteis­ten asi­akkaiden kanssa erit­täin hyvin, kun on selkeät sään­nöt ja tietyt asi­at tehdään aina tietyl­lä taval­la. Esimerkik­si työkalu­jen tun­nistamisen helpot­tamisek­si Vitik­ka on merkin­nyt ne värikood­eil­la.

Lam­paiden lisäk­si tilal­la on koiria, kisso­ja ja kane­ja, joil­la on selkeästi posi­ti­ivi­nen ja rauhoit­ta­va vaiku­tus asi­akkaisi­in.

Jos on huono päivä, saa lähteä kävelemään tai rap­sut­ta­maan lam­pai­ta tai koiria, Vitik­ka sanoo.

Asi­akkaiden läheiset ovat kiitelleet Tikan­mäen tilaa siitä, että asi­akkaissa on nähty selkeästi myön­teinen muu­tos hei­dän alet­tuaan käy­dä tilal­la. Vitikan mukaan posi­ti­ivista palautet­ta on saatu myös siitä, että tääl­lä tar­jo­taan kehi­tys­vam­maiselle vai­h­toe­htoista elämän­ta­paa, jos­sa huomioidaan hänen yksilöl­liset tarpeen­sa, toiveen­sa ja kiin­nos­tuk­sen kohteen­sa.

Mei­dän tavoit­teemme on antaa asi­akkaillemme sel­l­aiset valmi­udet, että he voivat peri­aat­teessa siir­tyä muuallekin töi­hin, vaik­ka se ei olekaan aina kaikkien kohdal­la real­is­tista.

Han­na San­namo ker­too, että Green Care Fin­land ry yhdessä Ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin laitok­sen sekä Luon­non­va­rakeskuk­sen kanssa ovat julkaisseet laa­tumerkin. Se myön­netään palvelun­tuot­ta­jalle, joka tun­tee Green Caren toim­intata­vat ja tuot­taa palvelun­sa ammatil­lis­es­ti ja vas­tu­ullis­es­ti.

San­namo toivoo, että laa­tumerk­ki yht­enäistäisi vielä hajal­laan ole­vaa toim­intak­ent­tää ja vahvis­taisi sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen Green Care ‑ammatil­lisu­ut­ta.

Green Care ‑toim­inta on meil­lä vielä kohtu­ullisen uut­ta, joten on hyvä saa­da yht­enäi­nen toim­intaa selkeyt­tävä kood­is­to, Han­na San­namo sanoo.

 

Green Care on tavoit­teel­lista, vas­tu­ullista ja ammatil­lista luon­to- ja eläi­navusteista toim­intaa.

Hyvinvointia luonnosta

Luon­non­va­rakeskuk­sen toteut­ta­ma val­takun­nalli­nen Green Care ‑koor­di­naa­tio­hanke alkoi vuo­den 2015 syysku­us­sa. Tarkoituk­se­na on muun muas­sa vahvis­taa Green Care ‑brändiä lanseer­aa­mal­la toim­i­joiden käyt­töön laa­tumerk­ki, joka on kehitet­ty yhteistyössä Ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin laitok­sen ja Green Care Fin­land ry:n kanssa. Tutk­i­ja Eli­na Vehmas­to Luon­non­va­rakeskuk­ses­ta työsken­telee han­kkeen val­takun­nal­lise­na koor­di­naat­to­ri­na.

− Olemme kehit­täneet suo­ma­laista Green Care ‑toim­intaa noin kymme­nen vuot­ta. Suo­ma­lainen Green Care ‑toim­intat­a­pa on määritel­ty yhteistyössä moni­alaisen toim­i­ja­joukon kanssa, Vehmas­to ker­too.

Koor­di­naa­tio­hanke hoitaa alan tiedo­tus­ta sekä ulospäin että alan toim­i­joiden kesken ja tukee toim­i­joiden ja eri han­kkei­den välistä yhteistyötä. Han­kkeessa työsken­telee myös alueko­or­di­naat­tor­e­i­ta, joiden tehtävänä on muun muas­sa tukea alueel­lis­ten Green Care ‑han­kkei­den käyn­nistämistä.

Green Care ‑ter­miä ei ole rek­isteröi­ty, joten peri­aat­teessa kuka tahansa voi luon­nehtia sil­lä toim­intaansa.

Mut­ta jos halu­aa Green Care Fin­land ‑logon käyt­töön­sä, on olta­va Green Care Fin­land ry:n jäsen, Vehmas­to muis­tut­taa.

Täl­löin palvelun­tuot­ta­ja sitoutuu nou­dat­ta­maan yhdis­tyk­sen julkaisemia eet­tisiä ohjei­ta.

Nyt lanseer­at­tavaa laa­tumerkkiä sen sijaan ei voi kuka tahansa saa­da, vaan hak­i­jan on täytet­tävä tietyt edel­ly­tyk­set. Laa­tumerkke­jä on kak­si: Luon­to­Hoi­va-merk­ki ker­too, että merkin omis­ta­ja on sosi­aali- tai ter­veysalan ammat­ti­lainen. Luon­toVoimamerk­ki taas merk­it­see luon­toavusteista virk­istys­toim­intaa tai luon­toli­ikun­taa ja esimerkik­si koira-avusteisia vierailu­ja hoivalaitok­sis­sa. Täl­lainen toim­inta ei edel­lytä sote-alan koulu­tus­ta, mut­ta toimin­nan on olta­va vas­tu­ullista ja tavoit­teel­lista. Ensim­mäiset neljä laa­tumerkkiä myön­net­ti­in tämän vuo­den huhtiku­us­sa.

Green Care Fin­land ry:n koti­sivu­ja on Vehmas­ton mukaan pyrit­ty kehit­tämään val­takun­nal­lisek­si por­taa­lik­si, jonne kootaan laa­jasti ajanko­htaista alan tietoa, yhdis­tyk­sen jäsenet, ja käyn­nis­sä ole­vat han­kkeet. Parhail­laan on käyn­nis­sä parisen kym­men­tä Green Care ‑toimin­nan kehit­tämis­hanket­ta eri puo­lil­la Suomea.

Etelä-Suomen alueel­la toimii Työte­hoseu­ran vetämä Green­Car­e­Lab-han­ke, jos­sa aute­taan Green Care ‑yri­tys­toimin­nas­ta kiin­nos­tunei­ta henkilöitä tes­taa­maan yri­tys- tai tuotei­deaansa ja verkos­toi­tu­maan muiden toim­i­joiden kanssa.

Jatkos­sa tul­laan Vehmas­ton mukaan pain­ot­ta­maan luon­to- ja eläi­navusteisen toimin­nan ehkäi­sevää luon­net­ta ja aut­ta­maan pien­ten Green Care ‑toim­i­joiden kohtaamista julkisensek­torin sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­jen osta­jien kanssa.

 Iita Ket­tunen