Laura Lindstedt Oneiron -kirja-arvioOneiron kertoo seitsemän eri-ikäisen ja eri puolilta maailmaa tulevan naisen tarinan elämän ja kuoleman rajatilassa.

 

Päähen­ki­löksi nousee elä­mäs­tään per­for­mans­sin teh­nyt ame­ri­kan­juu­ta­lai­nen Sheila Ruth Ber­kowitz, tai­tei­li­ja­ni­mel­tään Shlo­mith-Shk­hina. Hän pai­naa 28 kiloa, koska haluaa osoit­taa, että juu­ta­lai­suus kult­tuu­rina ja uskon­tona yllyt­tää ano­rek­si­aan.  Mos­ko­va­lai­sen teat­te­rin pää­kir­jan­pi­tä­jän Polina Kol­ja­ko­van yksi­näi­syy­teen aut­ta­vat kissa Bege­mot, kir­jat ja alko­holi. Hän saa­puu romaa­niin soo­pe­li­tur­kis­saan, vain toi­nen tal­vi­saa­pas jalassa.

Bra­si­lia­lai­nen Rosa Imacu­lada on saa­nut uuden sydä­men, mutta sen mukana vai­voik­seen myös sydä­men enti­sen omis­ta­jan isän. Hie­nos­to­rouva Ninalla on koh­dus­saan kak­so­set ja avio­mies vie­raissa, kun häntä olisi tar­vittu. Hol­lan­ti­lai­nen Wlb­gis sai­ras­taa syö­pää jaon menet­tä­nyt hiuk­sensa, kul­ma­kar­vansa ja sil­mä­rip­sensä, mutta hänellä on uhkea oranssi peruukki.

Mai­muna on mal­li­nu­rasta haa­vei­leva mali­lais­tyttö, joka kar­kaa vaa­ral­li­selle mat­kalle. Ulrike saa­puu paik­kaan vii­mei­senä. Itä­val­ta­lai­nen 17-vuo­tias tyttö ei tiedä, kuinka kuoli.

Nai­set ovat häm­men­ty­neitä. He eivät ymmärrä, missä ovat ja miten ovat outoon aineet­to­maan tilaan jou­tu­neet. He raken­ta­vat vaat­teis­taan ja esi­neis­tään pai­kan, jossa jakaa toi­sil­leen tari­nansa. Oranssi peruukki on läm­pöä tuot­tava takka, soo­pe­li­turkki sohva tai matto. Aina ei ole sopuista, mutta sisa­rel­li­nen yhteys löy­tyy lopulta. Tari­noissa pääs­tään lähelle kuo­le­man het­keä, mutta vasta Rosa Imacu­lada kek­sii sanan, jolla pääs­tään jat­ka­maan kuo­le­maan.

Laura Linds­ted­tin romaani koos­tuu monen­lai­sista teks­ti­tyy­peistä, luen­noista, leh­ti­leik­keistä, runos­ta­kin. Tarina kou­kut­taa, vaikka on niin outo. Pai­koin tari­nan­kul­je­tus muis­tut­taa lati­na­lai­sa­me­rik­ka­laista maa­gista rea­lis­mia.

Linds­ted­tin kir­jassa on myös monia eri tee­moja: juu­ta­lai­suus, kib­but­sien sosia­lis­tis­juu­ta­lai­nen kas­va­tus, ano­rek­sia ja Ema­nuel Swe­den­bor­gin elämä. Swe­den­borg esitti ensim­mäi­senä teo­rian kuo­le­man­jäl­kei­sistä tiloista, jotka ovat hen­kien tila, hel­vetti ja tai­vas. Romaa­nin nai­set ovat tul­leet hen­kien tilaan, jonne Swe­den­bor­gin mukaan siir­ry­tään jon­kin asian yhdis­tä­minä ryh­minä. Minun arvauk­seni on, että naita nai­sia yhdis­tä­vät pet­ty­myk­siä tuot­ta­vat mie­het.  Linds­tedt on kek­si­nyt sanan onei­ron ja anta­nut sille mer­ki­tyk­sen.

Kris­tiina Kos­ki­luoma

Laura Linds­tedt: Onei­ron. Teos 2015.