Laura Lindstedt Oneiron -kirja-arvioOneiron kertoo seitsemän eri-ikäisen ja eri puolilta maailmaa tulevan naisen tarinan elämän ja kuoleman rajati­lassa.

 

Päähen­ki­löksi nousee elämästään perfor­manssin tehnyt ameri­kan­juu­ta­lainen Sheila Ruth Berkowitz, taitei­li­ja­ni­meltään Shlomith-Shkhina. Hän painaa 28 kiloa, koska haluaa osoittaa, että juuta­laisuus kulttuurina ja uskontona yllyttää anorek­siaan.  Mosko­va­laisen teatterin pääkir­jan­pi­täjän Polina Kolja­kovan yksinäi­syyteen auttavat kissa Begemot, kirjat ja alkoholi. Hän saapuu romaaniin soope­li­tur­kissaan, vain toinen talvi­saapas jalassa.

Brasi­lia­lainen Rosa Imaculada on saanut uuden sydämen, mutta sen mukana vaivoikseen myös sydämen entisen omistajan isän. Hienos­to­rouva Ninalla on kohdussaan kaksoset ja aviomies vieraissa, kun häntä olisi tarvittu. Hollan­ti­lainen Wlbgis sairastaa syöpää jaon menet­tänyt hiuksensa, kulma­kar­vansa ja silmä­rip­sensä, mutta hänellä on uhkea oranssi peruukki.

Maimuna on malli­nu­rasta haaveileva malilais­tyttö, joka karkaa vaaral­li­selle matkalle. Ulrike saapuu paikkaan viimeisenä. Itäval­ta­lainen 17-vuotias tyttö ei tiedä, kuinka kuoli.

Naiset ovat hämmen­ty­neitä. He eivät ymmärrä, missä ovat ja miten ovat outoon aineet­tomaan tilaan joutuneet. He raken­tavat vaatteistaan ja esineistään paikan, jossa jakaa toisilleen tarinansa. Oranssi peruukki on lämpöä tuottava takka, soope­li­turkki sohva tai matto. Aina ei ole sopuista, mutta sisarel­linen yhteys löytyy lopulta. Tarinoissa päästään lähelle kuoleman hetkeä, mutta vasta Rosa Imaculada keksii sanan, jolla päästään jatkamaan kuolemaan.

Laura Linds­tedtin romaani koostuu monen­lai­sista teksti­tyy­peistä, luennoista, lehti­leik­keistä, runos­takin. Tarina koukuttaa, vaikka on niin outo. Paikoin tarinan­kul­jetus muistuttaa latina­lai­sa­me­rik­ka­laista maagista realismia.

Linds­tedtin kirjassa on myös monia eri teemoja: juuta­laisuus, kibbutsien sosia­lis­tis­juu­ta­lainen kasvatus, anoreksia ja Emanuel Sweden­borgin elämä. Swedenborg esitti ensim­mäisenä teorian kuole­man­jäl­kei­sistä tiloista, jotka ovat henkien tila, helvetti ja taivas. Romaanin naiset ovat tulleet henkien tilaan, jonne Sweden­borgin mukaan siirrytään jonkin asian yhdis­täminä ryhminä. Minun arvaukseni on, että naita naisia yhdis­tävät petty­myksiä tuottavat miehet.  Lindstedt on keksinyt sanan oneiron ja antanut sille merki­tyksen.

Kristiina Koski­luoma

Laura Lindstedt: Oneiron. Teos 2015.