Sosionomi (AMK) Tomi Tuominen tuntee voivansa auttaa nuoria lastenkodin ohjaajan työssään.

 

 

Tutus­tu­mis­käyn­nillä lapsi tai nuori näkee tule­van huo­neensa ja tapaa omaoh­jaa­jansa. Muuttopäivästäkin sovitaan.

– Tutustumiskäynti madal­taa kyn­nystä aloit­taa elämä las­ten­ko­dista käsin, seit­se­män vuotta osasto Leppälässä ohjaa­jana toi­mi­nut Tomi Tuominen kertoo.

Naulakallion las­ten­ko­dissa on kolme pit­kä­ai­kais­osas­toa ja kaksi intro-osas­toa vaka­vista päih­deon­gel­mista kär­si­ville nuo­rille. Naulakallion las­ten­ko­dilla on myös oma koulu, jonka kanssa yhteis­työ on sau­ma­tonta. Lastenkotia yllä­pi­tää Helsingin kaupunki.

Tuloneuvottelussa sijoit­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä, sijais­huol­lon sosi­aa­li­työn­te­kijä, vas­taava ohjaaja, omaoh­jaaja, huol­ta­jat ja nuori itse käsit­te­le­vät huos­taan­o­ton syitä, nuo­ren tavoit­teita ja kei­noja aut­taa nuorta käsit­te­le­mään haas­teita ja saa­vut­ta­maan tavoitteensa.

Nuorelle teh­dään asia­kas­suun­ni­telma, jota kon­kre­ti­soi­daan hoito- ja kas­va­tus­neu­vot­te­luissa. Niissä teh­dään hoi­to­lin­jauk­sia lap­sen kul­lois­ten­kin tar­pei­den mukaan. Nuoren kun­toi­suus vai­kut­taa sii­hen, mitä hänen kans­saan läh­de­tään tekemään.

Nuori on keskiössä, hänen vahvuutensa ja tavoitteensa ovat toiminnan perusta.

– Nuori on kes­kiössä, hänen vah­vuu­tensa ja tavoit­teensa ovat toi­min­nan perusta. Moniammatillinen tii­mimme tukee ja aut­taa. Mukana saat­taa olla psy­kiat­rista hoi­toa, nuor­ten päihde­psykiatrian pal­ve­luita, kol­man­nen sek­to­rin toi­mi­joita, mutta las­ten­ko­dilla on aina hoito- ja kasvatusvastuu.

Joka toi­nen viikko osas­tolla pide­tään työ­ko­kous, jossa työ­ryhmä käsit­te­lee nuor­ten edis­ty­mistä ja arvioi suun­ni­tel­mien toteutumista.

– Jotta työ voi olla aidosti suun­ni­tel­mal­lista, täy­tyy suun­nit­te­lulle varata aikaa, Tuominen painottaa.

Psykodynaamisella otteella

Naulakalliossa työn perus­tana käy­te­tään psdy­ko­dy­naa­mista ajat­te­lua, jossa nuo­ren tilan­netta kat­so­taan his­to­riasta käsin.

– Pohdimme, missä vai­heessa on tapah­tu­nut vau­rioi­tu­mista ja miten var­hai­sen vai­heen tapah­tu­mat ken­ties vai­kut­ta­vat mur­ro­siän irrot­tau­tu­mis­vai­hee­seen. Tarjoamme kor­vaa­via koke­muk­sia tule­vai­suu­den rakennuspuiksi.

Omaohjaaja tekee nuo­ren kanssa viikko-ohjel­man, jolla vie­dään eteen­päin asiakassuunnitelmaa.

– Omaohjaajana olen kiin­nos­tu­nut nuo­ren elä­mästä. Reagoin hyviin asioi­hin ja puu­tun ongel­miin. Ohjaus tapah­tuu arjen tilanteissa.

Varsinkin alussa nuori saattaa testata ohjaajaa ja yrittää työntää häntä pois.

Omaohjaaja viet­tää myös suun­ni­tel­tua yhteistä aikaa ohjat­ta­van kanssa: käy­dään ulkona syö­mässä, ostok­silla tai leffassa.

Työ nuo­ren kanssa perus­tuu ajan kanssa raken­tu­vaan vuo­ro­vai­ku­tuk­seen ja luottamukseen.

– Varsinkin alussa nuori saat­taa tes­tata ohjaa­jaa ja yrit­tää työn­tää häntä pois. Kun ohjaaja kes­tää nuo­ren sel­lai­sena kuin tämä on, voi nuori vähi­tel­len alkaa luot­taa, että ohjaaja on häntä varten.

Lastenkotityötä tehdään kolmessa vuorossa

Aamuvuoro on kello 8–16, ilta­vuoro 14–22.00 ja yövuoro 21–8.30.

Aamulla herä­tel­lään nuo­ria ja moti­voi­daan päi­vä­oh­jel­maan. Aamupalan jäl­keen joku läh­tee kou­luun, toi­nen val­mis­tau­tuu etäopiskeluun.

Tomi Tuominen pitää vuo­ron­vaih­to­ra­port­teja tär­keänä työn kannalta.

– Vuoronvaihtoraportilla kuul­laan yövuo­ro­lai­selta miten ilta ja yö ovat men­neet. Esihenkilön kanssa teh­dään päi­vän työnjakoa.

Kaikki eivät osal­listu raport­tiin, sillä joku on aina nuor­ten kanssa.

Kun nuo­ret ovat kou­lussa, on aikaa työ­hön yhteis­työ­ver­kos­to­jen kanssa. Soitellaan sijoit­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän, sijais­huol­lon sosi­aa­li­työn­te­ki­jän, nuor­ten päihde­psykiatrian ja van­hem­pien kanssa.

Iltapäivällä Tomi ottaa nuo­ret vas­taan koulusta.

Päivällinen syö­dään yhdessä. Oman keit­tiön ruoka mais­tuu, var­sin­kin kun  kokki ottaa nuor­ten ruo­ka­toi­veita huomioon.

– Ilta kuluu har­ras­tuk­sissa , yhdessä telk­ka­ria kat­sel­len tai bil­jar­dia pela­ten.  Jos nuori on ulkona, soi­tel­laan ja var­mis­te­taan, että hän ehtii sovit­tuun aikaan kotiin, Tomi kertoo.

Yövuorolaisen teh­tä­vänä on huo­leh­tia, että jokai­nen pysyy huo­nees­saan ja kaikki saa­vat nuk­kua. Jos joku on palan­nut kovin päih­ty­neenä kotiin, pitää hänen voin­ti­aan tark­kailla. Jos nuorta yöllä ahdis­taa, voi ohjaaja pyyn­nöstä mennä huo­nee­seen keskustelemaan.

Meillä on hälytysjärjestelmä, jonka käyttöön on matala kynnys.

Yövuorossa ohjaaja on yksin, mutta tukea on saa­ta­vissa mui­den osas­to­jen työntekijöiltä.

– Meillä on häly­tys­jär­jes­telmä, jonka käyt­töön on matala kyn­nys. Tärkeintä on kui­ten­kin tilan­tei­den enna­kointi ja estä­mi­nen puhumalla.

Ohjaajat ovat saa­neet kou­lu­tusta väki­valta- ja uhka­ti­lan­teita varalta.

Rauhallinen yö on hyvää aikaa kir­jal­li­sille töille kuten  kuu­kausiyh­teen­ve­don val­mis­te­lulle omaohjattavasta.

Aamuyöstä Tomi saat­taa pyö­räyt­tää aamiaissämpylät.

Joskus nuori täytyy pysäyttää

Nuorten tilan­teet tuo­vat oman maus­teen työpäiviin.

– Tunnelmaan vai­kut­taa juh­li­taanko hyvää kou­lu­me­nes­tystä vai käsi­tel­läänkö hat­kaa­mi­sen aikana tapah­tu­neita vaka­via­kin asioita.

Joskus nuori täy­tyy pysäyt­tää. Jos rajoit­ta­mis­toi­men­pi­teitä tar­vi­taan, niille ase­te­taan tavoite ja teh­dään suun­ni­telma: onko mah­dol­lista käydä kou­lua rajoi­tuk­sen aikana, miten tava­taan lähei­siä, mil­lai­nen päi­vä­oh­jelma laa­di­taan, miten asioi­hin pureu­du­taan. Suunnitelmaan kuu­luu myös vah­vis­taa nuo­ren omaa kont­rol­lia rajoi­tus­toi­men­pi­tei­den jälkeen.

Rajoituspäätöstä teh­dessä sijais­huol­lon sosi­aa­li­työn­te­ki­jää kon­sul­toi­daan, huol­ta­jia kuul­laan ja nuori saa ker­toa vas­tus­taako vai hyväk­syykö rajoi­tuk­set. Nuori alle­kir­joit­taa päätöksen.

Tomi Tuominen ei tunne kein­ot­to­muutta työs­sään, vaan kokee kyke­ne­vänsä auttamaan.

– Ohjaajan täy­tyy osata aset­tua nuo­ren ase­maan, jotta voi myö­täe­läen tukea ja kan­na­tella tämän elämää.

– Nuori saa huu­taa ja oireilla, mutta ohjaa­jat eivät huuda takai­sin, Tomi vakuut­taa. Joskus voi lip­sua, kun ihmi­siä ollaan.

Kristiina Koskiluoma