Kuva: Veikko Somerpuro
Kuluva kevät räjäytti työnteon rakenteet pysyvästi. Kun etätyöhön alkukankeuksien jälkeen sopeuduttiin, on kotikonttorilla kalsareissa työskentely alkanut tuntua täysin luontevalta.
Taloustutkimuksen kyselyn mukaan yli miljoona suomalaista on siirtynyt etätöihin koronakriisin aikana, ja varsin monet ovat myös viihtyneet. Peräti puolet haluaa ja myös pystyy tekemään työnsä myös jatkossa etänä, joko kokonaan tai lähes kokonaan.
Talentian jäsenille huhti-toukokuussa tehdyn selvityksen mukaan lähes 40 % kertoi, että ei voi tai ei saa tehdä etätöitä. Loput 60 % tekevät joko osittain tai pääosin etätöitä. Tosin työvälineissä olisi kuulemma parantamisen varaa.
Sosiaalialalla asiakastyötä täytyy tehdä myös kasvokkain, mutta digitalisaation mahdollisuuksia ei pidä unohtaa. Selvitys osoitti, että korona synnytti sosiaalipalveluissa digiloikan, joka asiakkaiden yhdenvertaisuuden puolesta huolettaa, mutta on myös mahdollisuus kehittää palveluita uudella tavalla.
Etätyö on tullut jäädäkseen. Kun vuonna 1990 vain 2 % palkansaajista teki etätöitä, oli etätyöläisten määrä vuonna 2018 jo 28 %, ylempien toimihenkilöiden osalta peräti 60 %. Koronakevään jälkeen luvut ovat reippaasti suuremmat.
Etätyö antaa mahdollisuuden häiriöttömään työskentelyyn ja helpottaa työn ja vapaan yhteensovittamista. Lisäksi se antaa kuminauhaa ajan ja paikan hallintaan sekä säästää ilmastoa, kun toimistojen ei tarvitse olla niin suuria.
Digiloikka vaatii kunnolliset työvälineet ja yhteydet.
Osalle etätyö ei kuitenkaan sovi ja sitä pitää kunnioittaa. Toiset tarvitsevat työhönmeno- ja ‑paluurituaalinsa, ja monet haluavat kohdata kollegan päivittäin live-moodissa. Etätyö valuu myös helposti vapaalle, mikä voi lisätä kuormitusta.
Ohi ovat kuitenkin ne ajat, jolloin etätyöstä puhuttiin työsuhde-etuna. Jatkossa vähintään osittainen etätyö on perusoletus, jonka vastuullinen työnantaja mahdollistaa työntekijöilleen tarjoten samalla myös nykyaikaiset työskentelyvälineet ja yhteydet sekä tarvittavan tuen.
Itse silti jo odotan aikaa, jolloin voimme kohdata turvallisesti myös kasvokkain. Alkaa nimittäin olla jo ikävä.
Kaisa Yliruokanen
