Kuva: Veikko Somer­puro

Kuluva kevät räjäytti työnteon rakenteet pysyvästi. Kun etätyöhön alkukankeuksien jälkeen sopeuduttiin, on kotikonttorilla kalsareissa työskentely alkanut tuntua täysin luontevalta.

 

 

Talous­tut­ki­muk­sen kyse­lyn mukaan yli mil­joona suo­ma­laista on siir­ty­nyt etä­töi­hin koro­na­krii­sin aikana, ja var­sin monet ovat myös viih­ty­neet. Peräti puo­let haluaa ja myös pys­tyy teke­mään työnsä myös jat­kossa etänä, joko koko­naan tai lähes koko­naan.

Talen­tian jäse­nille huhti-tou­ko­kuussa teh­dyn sel­vi­tyk­sen mukaan lähes 40 % ker­toi, että ei voi tai ei saa tehdä etä­töitä. Loput 60 % teke­vät joko osit­tain tai pää­osin etä­töitä. Tosin työ­vä­li­neissä olisi kuu­lemma paran­ta­mi­sen varaa.

Sosi­aa­lia­lalla asia­kas­työtä täy­tyy tehdä myös kas­vok­kain, mutta digi­ta­li­saa­tion mah­dol­li­suuk­sia ei pidä unoh­taa. Sel­vi­tys osoitti, että korona syn­nytti sosi­aa­li­pal­ve­luissa digi­loi­kan, joka asiak­kai­den yhden­ver­tai­suu­den puo­lesta huo­let­taa, mutta on myös mah­dol­li­suus kehit­tää pal­ve­luita uudella tavalla.

Etä­työ on tul­lut jää­däk­seen. Kun vuonna 1990 vain 2 % pal­kan­saa­jista teki etä­töitä, oli etä­työ­läis­ten määrä vuonna 2018 jo 28 %, ylem­pien toi­mi­hen­ki­löi­den osalta peräti 60 %. Korona­kevään jäl­keen luvut ovat reip­paasti suu­rem­mat.

Etä­työ antaa mah­dol­li­suu­den häi­riöt­tö­mään työs­ken­te­lyyn ja hel­pot­taa työn ja vapaan yhteen­so­vit­ta­mista. Lisäksi se antaa kumi­nau­haa ajan ja pai­kan hal­lin­taan sekä sääs­tää ilmas­toa, kun toi­mis­to­jen ei tar­vitse olla niin suu­ria.

Digiloikka vaatii kunnolliset työvälineet ja yhteydet.

Osalle etä­työ ei kui­ten­kaan sovi ja sitä pitää kun­nioit­taa. Toi­set tar­vit­se­vat työ­hön­meno- ja ‑paluu­ri­tu­aa­linsa, ja monet halua­vat koh­data kol­le­gan päi­vit­täin live-moo­dissa. Etä­työ valuu myös hel­posti vapaalle, mikä voi lisätä kuor­mi­tusta.

Ohi ovat kui­ten­kin ne ajat, jol­loin etä­työstä puhut­tiin työ­suhde-­etuna. Jat­kossa vähin­tään osit­tai­nen etä­työ on perus­o­le­tus, jonka vas­tuul­li­nen työ­nan­taja mah­dol­lis­taa työn­te­ki­jöil­leen tar­jo­ten samalla myös nyky­ai­kai­set työs­ken­te­ly­vä­li­neet ja yhtey­det sekä tar­vit­ta­van tuen.

Itse silti jo odo­tan aikaa, jol­loin voimme koh­data tur­val­li­sesti myös kas­vok­kain. Alkaa nimit­täin olla jo ikävä.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen