Etäopiskelun arjessa jousto ilman rajoja uhkaa siirtää suorituksia.

 

 

Jäänkö nuk­ku­maan, uppoanko Netflixiin vai lai­tanko luen­to­vi­deon päälle?

– Vapaus ja monet mah­dol­li­suu­det muo­dos­ta­vat para­dok­sin, ja laa­ja­kin tila tup­paa täyt­ty­mään jol­la­kin, usein tek­no­lo­gian vuoksi, sanoo väi­tös­kir­jaansa Oulun yli­opis­ton kas­va­tus­tie­teel­li­sessä tie­de­kun­nassa vii­meis­te­levä yli­opisto-opet­taja Maria Peltola.

Hän on ohjan­nut 17 vuotta työn ohella opis­ke­le­via etä­opis­ke­li­joita ja tun­tee etä­opis­ke­lun haas­teet. Hän tut­kii arjen haas­tei­den ja ympä­ris­tön vai­ku­tusta opiskeluun.

– Opiskelijoita ohja­taan sano­malla, että olo­suh­tei­siin ei voi vai­kut­taa, on vain hiot­tava omia tai­toja ja hal­lin­ta­stra­te­gioita. Tämä ei aivan pidä paik­kaansa, sillä käy­tän­nössä elä­män hal­linta on olo­suh­tei­den kon­kreet­tista muokkaamista.

– Etäopiskelijan opis­ke­lu­ym­pä­ristö ei ole vain se tek­ni­nen alusta, jolla opin­not suo­ri­te­taan, vaan myös fyy­si­nen tila, jossa opis­ke­lija on. Jos kyse on pie­nestä asun­nosta, voi olla vai­keaa rajata opis­kelu muusta elä­mästä, tai ympä­ris­tössä voi olla kes­ke­nään kil­pai­le­via asioita: pyy­kit odot­ta­vat viik­kaa­mista, kissa haluaa syliin, kaveri soit­taa ovikelloa.

Elämän hallinta on olosuhteiden konkreettista muokkaamista

– Opiskelija jou­tuu sovit­te­le­maan yhteen sekä ajan­koh­tai­sia vaa­ti­muk­sia että monia aiem­min sisäis­tet­tyjä odo­tuk­sia ja toi­min­ta­ta­poja. Opiskelijasta voi tun­tua, että koti olisi paikka ren­tou­tu­mi­selle, mutta opin­not ovat aina läsnä. Toinen taas voi kokea, että samalla kun ”vain istuu” koneen ääressä, pitäisi myös kyetä vas­taa­maan mui­hin vaa­ti­muk­siin, Peltola täsmentää.

Motivaatio ei synny itsestään

Maria Peltolan tut­ki­musai­neisto koos­tuu opis­ke­li­joi­den omista kotiar­jen ana­lyy­seista. Niiden perus­teella Peltola löysi neljä tapaa, jolla opis­ke­li­jat työs­tä­vät haas­teita: he tasa­pai­noi­le­vat, lamaan­tu­vat, aje­leh­ti­vat ja pyr­ki­vät rajaa­maan ja mää­rit­te­le­mään uudel­leen tilannetta.

– Nämä eivät ole ihmis­tyyp­pejä, eikä niitä voi suo­raan arvot­taa parem­muus­jär­jes­tyk­seen. Tietty toi­minta voi toi­mia tie­tyssä tilan­teessa. Toisinaan on vain aje­leh­dit­tava ryh­män mukana. Tasapainoilu taas on tyy­pil­listä sil­loin, kun pyr­kii vas­taa­maan moniin haas­tei­siin. Sitä voi seu­rata het­kel­li­nen lamaan­nus. Opiskelijaa voi hel­pot­taa, jos ymmär­tää, että eri­lai­set vai­heet vaih­te­le­vat, ja tie­tyssä tilan­teessa on apua tie­tyistä asioista, kuten ryh­män tuesta tai kon­kreet­ti­sista arjen jär­jes­te­lyistä, Peltola selventää.

Opiskelija joutuu sovittelemaan yhteen monia vaatimuksia.

Peltola on poh­ti­nut myös moti­vaa­tion herät­tä­mistä etä­opin­noissa. Mitä vink­kejä Peltolalla olisi antaa?

– Ei kan­nata jäädä odot­ta­maan, että moti­vaa­tio vain ilmaan­tuisi. Motivaatio läh­tee syn­ty­mään suh­teessa asioi­hin, joi­den parissa ja ympä­röi­mänä opis­ke­lija on. Usein voi huo­mata, että aloit­taessa uutta asiaa ei ole moti­vaa­tiota, mutta jotain tapah­tuu toi­min­nan ede­tessä tai vaik­kapa siir­tyessä pai­kasta toi­seen (kiin­nos­tuu asioista joista toi­set puhu­vat, orien­toi­tuu päi­vään siir­ryt­ty­ään fyy­si­sesti luok­ka­ti­laan tai kiin­nos­tuu ope­tuk­sen sisäl­löstä kuun­nel­les­saan luen­noit­si­jan esi­merk­kiä). Etäopiskelussa on poh­dit­tava, mitä oli­si­vat täl­lai­set kor­vaa­vat siir­ty­mät asiasta toi­seen, eli miten kiin­nit­ty­mi­nen käy­tän­nössä polu­te­taan sil­loin, kun ei fyy­si­sesti tulla jaet­tuun tilaan.

Kristiina Koskiluoma