Avoin päiväkoti on nuorten perheiden kohtaamispaikka, jonka sisällöllisestä toiminnasta vastaavat ammattikasvattajat. Keskeinen tavoite on luoda yhteisöllisyyttä.

 

On taval­li­nen kes­ki­viikko ja kello yksi ilta­päi­vällä. Espoo­lai­sessa Onnen­pe­sän avoi­messa päi­vä­ko­dissa on odot­tava tun­nelma. Aamu­päi­vän suo­sittu, parin tun­nin mit­tai­nen kol­mi­vuo­tiai­den luon­to­retki lähi­met­sässä on takana. Nyt las­ten­hoi­taja Liisa Boström ja lastentarhanopet­tajana toi­miva sosi­aa­li­kas­vat­taja Marja Rei­man-Stolt val­mis­te­le­vat vau­vo­jen jump­pa­ra­taa seu­raa­vaa ryh­mää var­ten.

Kohta äitejä ja vau­voja alkaa saa­pua. Jump­pa­sali täyt­tyy kah­des­ta­toista van­hem­masta ja hei­dän pik­ku­väes­tään.

Kilon­puis­ton las­ten­ta­lossa sijait­seva Onnen­pesä on yksi Espoon vilk­kaim­pia avoi­mia päi­vä­ko­teja. Eri ryh­missä ja muu­ten vain pai­kalla kään­ty­mässä käy par­haim­mil­laan tois­ta­sa­taa ihmistä päi­vit­täin.

− On todella hie­noa, että meillä riit­tää kävi­jöitä ja olemme saa­neet tehdä tätä jo 14 vuotta, päi­vä­ko­din joh­ta­jana alusta alkaen toi­mi­nut Marita Nousiai­nen iloit­see.

− Kävi­jä­mää­rät ovat ilo­naihe jo sik­si­kin, että avoin päi­vä­ko­ti­toi­minta ei ole lakisää­teistä. Suo­rit­teet mää­rit­tä­vät sitä, missä osoit­teissa avointa pal­ve­lua jär­jes­te­tään.

Uusia kavereita löytämässä

Avoi­messa päi­vä­ko­dissa lap­sia ei jätetä hoi­toon, vaan van­hem­mat ovat koko ajan menossa mukana. Toi­minta on mak­su­tonta ja se on suun­nattu kai­kille koto­naan alle kou­lui­käistä las­taan hoi­ta­ville.

− Täällä van­hem­mat ja lap­set pää­se­vät tapaa­maan muita lap­si­per­heitä. Avoin päi­vä­koti tukee van­hem­muutta ja toi­mii per­hei­den ver­tais­tuki- ja ver­kos­toi­tu­mis­paik­kana. Toi­min­tamme tukee var­haista vuo­ro­vai­ku­tusta, Marja Rei­man-Stolt luon­neh­tii.

Kes­kei­nen tavoite on luoda kävi­jöille uusia yhtei­söjä.

− Espoo­seen­kin muu­te­taan eri puo­lilta Suo­mea ja maa­il­maa, ja monilla suku­ver­kos­tot ovat kau­kana. Me tar­joamme pien­ten las­ten per­heille mah­dol­li­suu­den löy­tää uusia ystä­viä, luoda uutta sosi­aa­lista ver­kos­toa ympä­ril­leen, Rei­man-Stolt sanoo.

Nykyään etenkin muista maista tulevat ihmiset saattavat avoimen päiväkodin kautta löytää itselleen ensimmäisiä ystävyyssuhteita.

Läm­min­hen­ki­nen koh­taa­mi­nen alkaa jo ennen yhteistä kiel­tä­kin, mutta Onnen­pe­sässä toi­mii lisäksi maa­han­muut­ta­neille kotiäi­deille tar­koi­tettu työ­väen­opis­ton kie­li­kurssi.

− Avoin päi­vä­koti ja kie­li­kurssi ovat mo­nelle ensi­kos­ke­tus suo­ma­lai­seen päi­vä­ko­ti­toi­min­taan ja yhteis­kun­taan, Rei­man-Stolt sanoo.

Yhteinen olohuone

Rei­man-Stolt start­taa vau­va­jum­pan. Pik­kui­set seu­raa­vat sil­min­näh­den kiin­nos­tu­neina vetä­jää, maassa pyö­ri­viä pal­loja ja muita vau­voja. Esit­te­ly­kier­rok­sella kieli vaih­tuu sil­loin täl­löin englan­tiin per­hei­den esi­tel­lessä itsensä.

Esit­te­lyn jäl­keen siir­ry­tään ”Pomp­pu­fii­lik­sen” sii­vit­tä­mänä vapaa­seen seu­rus­te­luun ja jump­paan. Yksi pik­ku­mies tans­sii innok­kaasti, ja eräs neiti läh­tee tut­ki­maan tun­ne­lia. Kol­mas kaveri on löy­tä­nyt äärim­mäi­sen kiin­nos­ta­vaa tut­ki­mista pal­loista. Yhdet pik­ku­vie­rus­to­ve­rit kek­si­vät alkaa pus­sailla toi­si­aan.

Tun­nelma on hyvin ener­gi­nen ja ulos­päin suun­tau­tu­nut.

− Nämä ammat­ti­lai­set ovat pai­kan ilma­pii­rin sielu, Nousiai­nen kehuu Boströ­miä ja Rei­man-Stol­tia.

− Tavoite on, että kävi­jät koki­si­vat Onnen­pe­sän mata­lan kyn­nyk­sen pai­kaksi, jonne on rento ja kiva tulla. Että tämä olisi kuin yhtei­nen olo­huone kai­kille, Liisa Boström sanoo.

Kävi­jät saa­vat ilo­mie­lin vai­kut­taa ja tehdä ehdo­tuk­sia Onnen­pe­sän kuu­kausit­tain laa­dit­ta­vaan toi­min­taoh­jel­maan. Täällä on jär­jes­tetty muun muassa van­hem­pien vetä­miä kok­ki­ker­hoja.

Vastuu lapsista on vanhemmilla

Työn­te­ki­jöi­den lisäksi kävi­jät pää­se­vät halu­tes­saan kes­kus­te­le­maan mui­den ammat­ti­lais­ten kanssa. Onnen­pe­sässä vie­railee per­heoh­jaaja sään­nöl­li­sesti luen­noi­massa ja kes­kus­te­le­massa.

Espoossa asu­kas­puis­to­toi­minta ja sen myötä eri tavoin toteu­tettu avoin päi­vä­ko­ti­toi­minta juh­li­vat tänä vuonna jo 40-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vi­ään. Kilon­puis­tossa sijait­seva Onnen­pe­sä­kin on jo 14-vuo­tias. Kai­pai­siko Nousiai­nen lisä­re­surs­seja?

− Näin­kin suu­rilla asia­kas­mää­rillä kaksi työn­te­ki­jää on riit­tä­nyt meillä hyvin, Nousiai­nen miet­tii.

− Nor­maa­liin päi­vä­ko­ti­toi­min­taan ver­rat­tuna työn­te­ki­jöitä toki hel­pot­taa suu­resti se, että vas­tuu lap­sista on koko ajan van­hem­milla.

”Upeaa toimintaa!”

Puo­len tun­nin vau­va­jumppa on lopussa. Per­heet alka­vat siir­tyä oles­ke­lu­ti­lo­jen puo­lelle las­tensa ruo­kai­lua ja omaa kah­vi­het­ke­ään jär­jes­tä­mään.

Anna Ter­vo­nen on tul­lut vau­va­jump­paan poi­kansa Ant­hony Boa­le­rin kanssa. Perhe on vas­ti­kään muut­ta­nut Espoo­seen.

− Poi­kani pää­see täällä näke­mään muita lap­sia ja tutus­tuu jo vähän päi­vä­ko­ti­mai­seen menoon. Päi­vä­ko­tiin aiomme ensi vuo­den alusta, Anna Ter­vo­nen ker­too.

Ter­vo­nen kuuli Onnen­pe­sän toi­min­nasta neu­vo­la­reis­sul­laan. Onnen­pe­sän toi­min­nasta kuul­laan yleensä joko neu­vo­lassa tai vii­dak­ko­rum­mun kautta ystä­viltä.

− Neu­vola sijait­see käte­västi tässä samassa talossa ja teemme hei­dän kans­saan pal­jon hedel­mäl­listä yhteis­työtä, Nousiai­nen sanoo.

Viet­na­mi­lais­taus­tai­nen Laya Ngu­yen sai hän­kin tie­don Onnen­pe­sästä neu­vo­la­käyn­nil­lään ja tutus­tui sit­ten pai­kan ohjel­maan netissä.

− Tämä on aivan upeaa toi­min­taa niin vau­van kuin äidin­kin hyväksi! Saamme kum­pai­nen­kin sosi­aa­lista elä­mää ympä­ril­lemme ja vielä näin lois­ta­vissa puit­teissa, Ngu­yen kehuu.

Rei­man-Stolt on työs­ken­nel­lyt Onnen­pe­sässä nyt yhdek­sän vuotta. Liisa Boström on ollut mukana alusta alkaen, 14 vuotta. Hänen ensim­mäi­set lap­si­kä­vi­jänsä alka­vat siis olla jo aikui­suu­den kyn­nyk­sellä.

Tänään vau­va­jump­paan saa­pui yksi Onnen­pe­sän enti­nen asia­kas: Alexan­der Pou­tiai­nen, 4 vuotta. Hän toi muka­naan seit­se­män kuu­kau­ti­sen pik­ku­vel­jensä Nico­lak­sen ja äitinsä Liza Pou­tiai­sen.

− Oi, miten sinusta on tul­lut iso poika, mei­dän enti­nen pik­ku­vauva, Boström huo­kaa.

Rei­man-Stolt alle­kir­joit­taa Boströ­min kanssa saman, minkä var­masti suu­rin osa var­hais­kas­vat­ta­jista: las­ten kanssa työs­kenteleminen on pal­jon anta­vaa kut­su­mus­työtä. Avoi­messa päi­vä­ko­dissa työs­ken­te­le­mi­sen lisäi­lona on tuot­taa nuo­rille van­hem­mille mah­dol­li­suus uusiin koh­taa­mi­siin.

 Tapio Olli­kai­nen