Mököttääkö tiimi? Eikö tieto kulje? Puhutaanko asioista selän takana? Parempaa työilmapiiriä esimiehen kannattaa hakea tutkimalla sitä, miten työpaikalla kommunikoidaan. Sari Kuusela tietää, miten tiimin saa toimimaan.

 

Lähi­Ta­pi­olan henkilöstöjo­hta­ja, tietokir­jail­i­ja Sari Kuusela väit­teli vuon­na 2010 sosi­aalip­sykolo­gias­ta yhteiskun­tati­etei­den tohtorik­si. Väitök­sessään hän tut­ki, miten val­taa käytetään ja mil­laisek­si val­lankäyt­tö vuorovaiku­tuk­ses­sa koetaan.

Kuusela huo­masi nopeasti, että sinän­sä kelvolli­nenkin esimiestoim­inta saatet­ti­in kokea hyvänä tai huonona: kaik­ki riip­pui siitä, mil­laiset välit ihmisil­lä työ­paikalla oli­vat.

– Hyvää johtamista ei edes pide­tä val­lankäyt­tönä: asi­at tun­tu­vat vain kulke­van. Jos taas työ­paikalla on jän­nit­teinen ilmapi­iri, esimiehen hyvätkään teot eivät vält­tämät­tä auta vaan hänen toim­intansa koetaan kiel­teis­es­ti, Sari Kuusela sanoo.

Arkiset kuulumiset tärkeitä

Toimi­vat välit syn­tyvät perushyvistä käytös­tavoista. Niil­lä pääsee pitkälle.

– Ter­ve­hditään kaikkia, kat­so­taan silmi­in ja ollaan kiin­nos­tunei­ta tois­temme olosta ja asioista niin ammat­ti­laisi­na kuin ihmis­inäkin. Ark­isten kuu­lu­mis­ten kyse­ly inhimil­listää toisen ja lähen­tää väle­jä.

– Hiekkalaatikkometaforaa käyt­tääk­seni päästään jo pitkälle, kun suos­tu­taan leikkimään yhdessä, ei koko ajan viedä tois­t­en lelu­ja ja yhdessä kor­jataan jäl­jet. Tun­tei­ta täy­tyy sanal­lis­taa eli uskaltaa puhua läpi juuri ne vaikeat asi­at ja ris­tiri­idat.

Esimiestyö ja johtaminen ovat ammatti, eikä se hoidu vasemmalla kädellä.

Puhumi­nen vaatii aikaa. Esimi­estyö ja joht­a­mi­nen ovat ammat­ti, eikä se hoidu vasem­mal­la kädel­lä, Kuusela muis­tut­taa.

– Jos esimiehel­lä on liikaa työkuor­maa, on organ­isaa­tion johdon vas­tu­ul­la jär­jestää hyvälle johtamiselle aikaa. Jos yksi asiantun­ti­ja tiimistä nousee tois­t­en esimiehek­si, hänen on usein jätet­tävä van­hat tehtävän­sä ja keski­tyt­tävä aut­ta­maan mui­ta onnis­tu­maan töis­sään.

Ex-kol­le­goit­ten­sa esimiehek­si nou­se­van täy­tyy hyvässä mielessä uno­htaa van­ho­ja suhtei­ta ja kiin­nit­tää tietois­es­ti tas­a­puoliseen ajankäyt­töön huomio­ta.

– On hyvin tärkeää, että esimies käy muidenkin kuin entis­ten parhaiden työ­tovere­it­ten­sa kanssa lounaal­la ja kahvil­la.

– Henkilöko­htaisen ajan anta­mi­nen koetaan merkik­si arvos­tuk­ses­ta. Jos sitä ei tah­do löy­tyä, se koetaan usein arvos­tuk­sen puut­teek­si. Yksi parhaista tavoista osoit­taa arvos­tus­ta on kysyä toisen mielipi­det­tä johonkin asi­aan. Sil­loin toinen kokee, että hänen osaamisen­sa ja mielip­i­teen­sä ovat tärkeitä.

Luottaako vai eikö luottaa?

Uskotko, että alais­esi halu­a­vat tehdä parhaansa vai pitääkö heitä valvoa, komen­taa ja käskeä? Tämä on suures­sa määrin ihmisku­vakysymys, Kuusela miet­tii.

– Meil­lä on usein ali­ta­juisia kiel­teisiä ennakko­suh­tau­tu­misia tietyn­tyyp­pisi­in ihmisi­in, kun taas toisen­lais­ten per­soonien kanssa kaik­ki sujuu leikiten. On tärkeää pysähtyä miet­timään hyvin raadol­lis­es­ti ja rehellis­es­ti itsek­seen, mitä oikein lop­ul­ta ajat­teleekaan muista ihmi­sistä ja tarvit­taes­sa muut­taa käsi­tyk­siään.

– Eri­laisu­us kan­nat­taa nähdä rikkaut­e­na. Esimiehen haaste on ottaa huomioon ne alaiset, joiden kanssa muual­la ei vält­tämät­tä olisi tekemi­sis­sä.

Sään­nölli­nen palaute on aina tärkeää. Eril­lisiä palautekeskustelu­ja ei silti tarvitse lisätä kalen­teri­in.

Uskotko, että alaisesi haluavat tehdä parhaansa vai pitääkö heitä valvoa ja käskeä?

– Palautet­ta ovat kaik­ki arkiset ja nopeat huikkauk­set käytäväl­lä, kuten ”eri­no­mais­es­ti valmis­tel­tu se sun jut­tusi”. Ylipään­sä kan­nat­taa pitää mielu­um­min paljon lyhy­itä keskustelu­ja kuin pitk­iä palavere­ja kuukausit­tain. Sään­nöl­liset kohtaamiset tutus­tut­ta­vat puolin ja toisin.

Moniammatillisen tiimin kiemurat

”Tieto ei kul­je” on vuorovaiku­tu­songelmien klas­sikkoilmiö organ­isaa­tios­ta riip­pumat­ta. Sil­loin on mietit­tävä, eivätkö toiset ole huo­man­neet ker­toa tai eikö ole itse kysyt­ty.

– Usein ajat­telemme, että tieto pitää ker­toa min­ulle eikä niin, että min­un tehtäväni on ottaa asi­as­ta selvää. Jos yhteistyö tiimis­sä toimii ja jotain jää tiedot­ta­mat­ta, yleen­sä asi­as­ta kysytään eikä ker­tomat­ta jät­tämistä pide­tä tahal­lise­na.

Moni­ammatil­li­sis­sa tiimeis­sä vuorovaiku­tuk­sen lisähaas­teena ovat ihmis­ten eri­laiset ammatil­liset iden­ti­teetit. Kun tiedot ja taidot ovat eri­laisia, ymmär­ryk­sen varmis­tamisek­si kaikkein yksinker­taisim­mis­takin asioista pitää puhua. ”Kaikki­han tämän tietävät” ‑asioi­ta ei ole.

– Esimiehen on varmis­tet­ta­va, että kaik­ki on selvää. ”En kehtaa selit­tää juur­ta jak­saen, nehän ajat­telee että minä pidän niitä yksinker­taisi­na” ‑ajat­telu on virhe. Isois­sa yri­tys­fu­u­sios­sa olen huo­man­nut, miten tutuinkin käsite kuten ’asi­akas’ voidaan käsit­tää eri sisältöisek­si eri ammat­tiryh­mien välil­lä.

Pomokaan ei ole teflonia

Muu­tos­ti­lanteis­sa vuorovaiku­tus­ta pitää rutkasti lisätä. Muu­tok­sista pitää aina ker­toa etukä­teen. Työn­tek­i­jät kaipaa­vat tietoa pros­essin eten­e­mis­es­tä ja mikä siinä liit­tyy omaan työhön.

Moni toivoo mahdollisuutta osallistua valmisteluun ja vähintäänkin tulla kuulluksi.

– Lähies­imies pystyy sanomaan mis­sä men­nään, ja myös mis­sä ei men­nä: On tärkeää kuul­la sekin, että lisää asioi­ta selviää ”vas­ta kuun lopus­sa”. Tämä luo tur­val­lisu­u­den tun­net­ta ja lisää työrauhaa. Lop­ullis­ten päätösten perus­teet tulee selvit­tää huolel­la ja tuo­da esi­in myös, mik­si mui­hin ratkaisui­hin ei päädyt­ty. Täl­löin itselle epämieluisakin päätös on helpom­pi sulat­taa.

Lopuk­si on hyvä muis­taa, ettei esimieskään ole teflo­nia. Kaik­ki tykkäävät kuul­la onnis­tu­mi­sis­taan ja pomoakin voi kiit­tää.

– On hienoa, jos kaik­ki voisi­vat tavanomais­es­ti kysel­lä ja kom­men­toi­da asioi­ta ja kehaista toisi­aan. Siinä kelpo tavoite.

Tapio Ollikainen

Jutus­sa käytet­ty myös Sari Kuuse­lan kir­jaa Esimiehen vuorovaiku­tus­taidot (2013).