Talentian jäsen kysyy, onko oikein, että sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän työnkuvat eroavat vain siten, että sosiaalityöntekijän vastuulla ovat erityisen tuen tarpeessa olevat lapset.

 

 

Jäsen työsken­telee sosi­aalio­h­jaa­jana sosi­aal­i­huolto­lain mukaise­na palvelu­na tuote­tus­sa lap­siper­hei­den sosi­aal­i­työssä. Yksikössä työsken­telee sosi­aalio­h­jaa­jia ja sosi­aal­i­työn­tek­i­jöitä, joiden työnku­vien ain­oa ero on se, että sosi­aal­i­työn­tek­i­jän vas­tu­ul­la ovat eri­tyisen tuen tarpeessa ole­vat lapset. Kysyjälle ei ole sel­ven­net­ty, miten ja kuka määrit­telee eri­tyisen tuen tarpeen. Hän tun­tee tilanteen vuok­si epä­var­muut­ta ja myös epäoikeu­den­mukaisu­ut­ta, kos­ka sosi­aal­i­työn­tek­i­jän palk­ka on noin 800 euroa suurem­pi.

Jäsen­tä askar­rut­taa myös, onko lain mukaista, että hän käsit­telee omia asi­akkaitaan koske­via las­ten­suo­jeluil­moituk­sia. Esimies perustelee käytän­töä asi­akaslähtöisyy­del­lä.

Tal­ent­ian ammat­tieet­ti­nen lau­takun­ta toteaa, että palve­lu­tarpeen arvioin­nin eri­ty­istä tukea tarvit­se­valle henkilölle tekee virka­suhteinen sosi­aal­i­työn­tek­i­jä. Eri­tyisen tuen tarpeen ollessa kyseessä, myös yhden asi­akastyötä tekevän työn­tek­i­jän (omatyön­tek­i­jä) on olta­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä. Laki jät­tää eri­tyisen tuen tarpeen tun­nistamisen ja kri­teerei­den arvioin­nin ammat­ti­henkilöille. Lapsen ja nuoren sekä hänen per­heen­sä on mah­dol­lista saa­da ehkäi­se­viä ja tuke­via palvelu­ja eri­tyiseen tuen tarpeeseen ilman las­ten­suo­jelun asi­akku­ut­ta.

Eri­tyisen tuen tarpeen yleisiä määritelmiä ovat 1) kyseessä on henkilö, jon­ka hyv­in­voin­ti vakavasti tai pitkäaikaises­ti vaaran­tunut, 2) sopi­vaa palvelua henkilölle ei löy­dy tai tarpeeseen vas­taami­nen edel­lyt­tää use­an eri palvelun yhteenso­vit­tamista, 3) lapsen tai nuoren kohdal­la kasvuolo­suh­teet eivät tur­vaa lapsen kasvua tai kehi­tys­tä tai lap­si käyt­täy­tymisel­lään vaaran­taa ter­veyt­tään tai kehi­tys­tään.

Määritelkää yhdessä erityisen tuen kriteerit

Ammat­tieet­ti­nen lau­takun­ta toteaa, että kun­nis­sa on ollut käytän­tönä, että eri­tyisen tuen tarpeen arvioin­nis­sa ja eri­tyisen tuen tarpeeseen liit­tyvässä asi­akastyössä on vähin­tään työpros­es­sis­sa mukana lail­lis­tet­tu sosi­aal­i­työn­tek­i­jä. Esite­tyssä kysymyk­sessä sosi­aalio­h­jaa­ja voi arvioi­da alku­vai­heessa onko eri­tyisen tuen tarve ilmeinen tai mah­dol­lis­es­ti ole­mas­sa. Asi­akas­tarpei­den laadukkaan arvioin­nin näkökul­mas­ta työ­paikalla on ammatil­lise­na käytän­tönä ollut, että yhdessä määritel­lään kunkin sosi­aalialan toim­intalohkon eri­tyisen tuen tarpeen kri­teer­it. Ammat­tieet­tis­es­ti kestävä käytän­tö edel­lyt­tää, että asi­akkaan oikeudet ja heille myön­netyt palve­lut ovat tasalaa­tuiset ja yhden­ver­taiset.

Las­ten­suo­jeluil­moi­tusten käsit­te­lyyn liit­tyen lau­takun­ta toteaa, ettei las­ten­suo­jeluil­moituk­sen sisältöä ja jatko­toimien tarvet­ta voi­da käsitel­lä SHL-palvelu­jen puolel­la. Kun­nas­sa voi olla SHL:n ja las­ten­suo­jelu­lain mukaisten palvelu­iden yhteinen arvioin­tiyk­sikkö, mikäli se sisältää arvioin­ti­työhön osal­lis­tu­vana ”las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jän” eri­ty­is­lain­säädän­töön liit­tyvän tehtävän ja roolin.

Alpo Heikki­nen
eri­ty­isas­iantun­ti­ja
ammat­ti­jär­jestö Tal­en­tia
ammat­tieet­tisen lau­takun­nan sih­teeri