Aleksanteri Virta ja Omer Isar ovat työparina ”superhyvä combo”, sillä kumpikin tuo kimppaan oman osaamisensa ja täydentää toisen kokemusta.

 

 

Mitä tarkoittaa ”rööki”? Tai ”juu ei”.

– Me tiedetään, että se tarkoittaa ei. Mutta meidän asiak­kai­tamme hämmentää, kun suoma­lainen sanoo noin. Onko se ei vai kyllä, kertoo projek­ti­koor­di­naattori Aleksanteri Virta.

Hänen työpa­rinsa, projek­ti­työn­tekijä Omer Isar komppaa. Puhekieli tuottaa päänvaivaa maahan­muut­ta­jalle.

He ovat kollegoja maahan­muut­ta­ja­mie­hille suunna­tussa Suomen Diako­niao­piston Kohti osalli­suutta -hankkeessa eli KohOssa.

Kun asiakkaat ovat tällä kertaa poistuneet, he jäävät vielä valmis­te­lemaan tulevaa työmatkaa. Unelma­työtä, kumpikin sanoo nykyi­sestä pestistään. Heidän urapol­kunsa ovat kulkeneet siihen eri teitä.

Työkokemuksen hankinta alkoi jo opiskeluaikana

Virta opiskeli aluksi media-assis­ten­tiksi. Hän työskenteli valoku­vaa­mossa, kun kerran hänen ystävänsä sanoi, että sinä sopisit ihmis­lä­heiseen työhön. Hän makusteli asiaa ja tuli samaan tulokseen. Hän haki opiske­lemaan sosio­no­miksi Diakonia-ammat­ti­kor­kea­kouluun. Sieltä hän valmistui 2017.

Opintoaikana hän keräsi laajan kokemuksen sosiaa­lialan töistä.

– En tiennyt opintojen alussa, mihin haluan suunnata. Siksi mietin tarkkaan, mihin menen harjoit­teluun ja kesätöihin. Halusin nähdä sosiaa­lialaa eri puolilta. Kävin läpi eri asiakas­ryhmiä.

Hän tutustui Helsingin kaupungin vanhus-, nuoriso- ja aikuis­työhön, päihde­työhön ja sosiaa­li­neu­vontaan. Tärkeää uralla oli harjoittelu sosiaa­li­toi­mis­tossa, hän sanoo. Siellä hän oppi alalla käytet­tävät tieto­ko­neoh­jelmat. Siellä tuli myös näkökulmaa päätök­sen­tekoon, etuuksiin ja alan proses­seihin. Ne on hyvä oppia opiske­luaikana, niin pääsee äkkiä kiinni töihin, hän sanoo.

– Halusin heti isoon koneistoon, hän viittaa sosiaa­li­toi­mistoon.

Yhden harjoit­telun hän teki Intian Kalku­tassa. Siellä hän opetti katulap­sille englantia ja matema­tiikkaa.

KoHO luo osallisuutta

Suomen Diako­niao­piston Kohti Osalli­suutta -kehit­tä­mis­hanke KoHO tarjoaa tukea yli 30-vuotiaille Suomeen muutta­neille miehille. Hankkeella on STEA-rahoitus.

Työmuo­dossa lisätään itsenäi­syyttä ja osalli­suutta ja opetellaan arjen asioita. Työnte­kijät tapaavat miehiä ryhmissä ja kahden kesken. Miesten kanssa myös jalkau­dutaan keskelle arkea.
Miehet haluavat oppia suomea ja ymmärtää, miten täällä toimitaan. Ryhmää autetaan myös esimer­kiksi Kelan lomak­keiden täyttä­mi­sessä.

Vieraat kielen hallinnassa

Isar muutti Suomeen Afganis­ta­nista 2001. Hän kävi täällä perus­koulun ja lukion. Vuonna 2005 hän sai kesätöitä nuori­soa­siain­kes­kuksen toimin­ta­ta­losta Helsingin Vartio­saa­resta. Kun kesätyö päättyi, hän tiesi löytä­neensä oman alan.

– Siellä tuli kiinnostus monikult­tuu­riseen nuori­so­työhön. Sen jälkeen olen työsken­nellyt koko ajan nuori­so­työssä.

Hänellä on nyt 12 vuotta kokemusta työstä alaikäisten turva­ko­dissa Espoossa, alaikäisten turva­pai­kan­ha­ki­joiden tukia­su­mi­syk­si­kössä ja maahan­muut­ta­ja­työssä. Työn lomassa hänkin opiskeli Diakonia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa sosio­no­miksi. Harjoit­telut hän teki lähiö­ase­malla, oppilas­ko­dissa ja ammat­ti­kou­lussa. Vuosi sitten hänet pyydettiin mukaan KohO-hankkeeseen. Viime syksynä hän päätti jatkaa opintoja ja puristaa tutkinnon lopulta valmiiksi.

Superhyvä combo, Aleksanteri Virta kuvaa itseään ja Isaria työparina. Isar nyökyttää. Toinen on konkari asioissa, joissa toinen on noviisi ja päin vastoin.

– Omer puhuu seitsemää kieltä, hän on käynyt läpi kotou­tu­mis­pro­sessin ja hän tuntee eri kulttuu­reita. Hänellä on paljon sellaista osaamista ja näkökulmaa, jota minulla ei ole. Hänellä on kokemus­asian­tun­ti­juutta.

Virta tuo työpariin laajan näkemyksen sosiaa­lityön eri puolilta. Synty­pe­räisenä suoma­laisena hän hallitsee kielen ja voi kertoa, millainen maa tämä on ja millainen työ- ja tapakult­tuuri Suomessa on. Hän on KohO:n miehille kontakti kanta­suo­ma­laiseen mieheen, mitä he arvos­tavat. Isar taas opettaa suoma­laista kulttuuria ja läntisiä arvoja.

Meidän osaamiset täyden­tävät toisiaan, miehet kuvaavat.

Eteenpäin sosiaalialalla

Heillä synkkaa yhteen muutenkin.

– Me teemme todella hyvää yhteis­työtä. Aleksanteri on avoin persoona, mitä arvostan. Voimme sanoa toisil­lemme suoraan ja kertoa, jos emme osaa jotakin. Meillä on sama visio hankkeessa. Kehitämme tätä työtä ja toimimme hyvin yhdessä, Isar kuvaa.

Kun työhuoneen ovi menee kiinni, työpari käy ”äärim­mäisen mielen­kiin­toisia keskus­teluja”, Virta kuvaa. Puhut­tavaa riittää kulttuu­rista ja sosiaa­lialan asioista.

– Keske­nämme voimme puhua vapaasti, mutta asiak­kaiden kanssa muistamme ammat­ti­laisen roolin, Isar sanoo.

Tulevai­suu­dessa kumpikin näkee itsensä sosiaa­lia­lalla. Ajatukset tulevasta urapo­lusta kuitenkin poikkeavat. Isar ei halua johtaviin tehtäviin. Sen sijaan hän aikoo jatkaa asiakas­työssä maahan­muut­tajien kanssa.

Omaa osaamista on hyvä kehittää jatkuvasti.

– Tahdon toimia kahden kulttuurin tulkkina. Olen aina halunnut tehdä asiakas­pal­ve­lu­työtä ihmisten kanssa. Pidän sitä arvok­kaana.

Häntä motivoi se, että alalla voi vaikuttaa niiden ihmisten elämään, joilla on vaikeinta. Joskus tulevai­suu­dessa hän aikoo opiskella sosiaa­li­työn­te­ki­jäksi. Kirjal­lisuus, kielet ja jatkuva itsensä sivis­tä­minen ja oppiminen ovat hänelle tärkeää. Hän opiskelee parhaillaan omin päin kahdek­satta kieltä, saksaa. Nyt hän puhuu jo pastua, daria, urdua, hindiä, englantia, venäjää ja suomea. Persi­aakin hän ymmärtää.

– Omaa osaamista on hyvä lisätä. Sosiaa­liala on kehitys­pro­sessi.

Projekteja ja perustyötä

Virtaa kiinnostaa tulevai­suu­dessa projek­tin­hal­linta, hankkeiden ja palve­lujen kehit­tä­minen ja psyko­logia. Myös hän haluaa jatku­vasti kehittää omia taitoja ja tietoja. Se motivoi eteenpäin.

– Koskaan ei pidä tulla valmiiksi. Aina voi parantaa omia kykyjä ja ammat­ti­taitoa. Tulossa on paljon muutoksia alalla, mutta en pidä sitä rasit­teena vaan rikkautena. Jämähtää ei pidä.

Sosiaa­lityö on itsensä ja työn kehit­tä­mi­sestä kiinnos­tu­neelle unelma-ala, Virta selittää. Koulu­tusta löytyy runsaasti, ja omaa luovuutta ja vahvuuksia voi käyttää hyväksi työssä. Hän itse ammentaa media-alan osaami­sesta. Yhtä hyvin harras­tuksia, sujuvaa kynää, rapor­toin­ti­taitoa ja kaikkea muuta osaamistaan kannattaa käyttää uralla hyväksi, hän vinkkaa.

Työelä­mästä on tullut pätkä­töiden ja projektien maailmaa. Virta sanoo, että häntä se ei stressaa. Vaihte­levat työt antavat mahdol­li­suuden hankkia näkemystä ja kokemusta. Niiden kautta voi myös rakentaa uraa ja nousta aina vaati­vampiin tehtäviin.

– Minulla on aina ollut hyvät pomot. Siksi ehkä tulevai­suu­dessa johta­minen kiinnostaa. Enemmän ehkä kuitenkin kiehtovat projek­tin­hal­linta ja kehit­tä­mistä sisäl­tävät hankkeet. Minulla ei ole kiire mihinkään. Nautin nykyi­sestä työstä suuresti.

– Voin olla rauhassa tässä ja katsoa, mitä tulevai­suu­dessa tapahtuu.

Näin ura lähtee lentoon

Aleksanteri Virta antaa vinkit.
1. Valitse harjoit­te­lu­paikat sen mukaan, mitä työtä haluat tehdä. Jos oma juttu ei ole vielä selkiin­tynyt, opiskele ja hanki työko­ke­musta laajasti.
2. Luota siihen, että sinul­lakin on annet­tavaa uudessa työyh­tei­sössä. Opi uusilta työka­ve­reilta, mutta tuo esiin myös omaa osaamista.
3. Kysee­na­laista toimin­ta­mallit ja mieti, miten tätä työmuotoa voisi parantaa. Tuo esiin paran­nuseh­do­tuksia.
4. Hae heti töihin vaativaan paikkaan, esimer­kiksi sosiaa­li­toi­mistoon. Opit siellä työn prosessit ja päätök­sen­tekoa. Sitä arvos­tetaan.
5. Verkos­toidu. Ole aktii­vinen, tutustu ihmisiin, käy tutus­tu­massa eri työmuo­toihin. Niissä kerrotaan mielellään omasta toimin­nasta.
6. Työko­kemus ulkomailta pompahtaa positii­vi­sesti esiin CV:stä.
7. Satsaa kieli­taitoon. On eduksi, jos hallitset akatee­misen englannin ja alan termistön englan­niksi.

Jaana Laitinen