Sosiaa­lialan epäkoh­ta­tut­ki­muksen mukaan enemmistö työn epäkoh­dista juontuu henki­lö­kunnan vajeesta ja vaihtu­vuu­desta. Epäkohtia havaitaan yleisesti, mutta niistä rapor­tointi ei johda muutoksiin. Moni on havainnut työyh­tei­sössä rangais­tuksia, kun epäkohtiin on puututtu, sanoo Lapin yliopiston tutkija Laura Tiitinen.

 

Tutkimus kohdistui sosiaa­lialan työnte­ki­jöiden havait­semiin työn epäkohtiin ja niiden rapor­tointiin. Epäkohdat ovat laittomia, epäeet­tisiä tai toiminnan tavoit­teiden vastaisia käytäntöjä. Vuoden 2016 alusta sosiaa­li­huol­tolaki on velvoit­tanut, että alan työnte­kijät ilmoit­tavat havait­se­mistaan asiak­kaisiin liitty­vistä epäkoh­dista. Kuitenkin valtaosa vastaa­jista (57 prosenttia) ilmoitti, ettei työyh­tei­sössä ole keskus­teltu siitä, kuinka epäkoh­dista raportoidaan.

Sosiaa­li­huol­tolaki edellyttää, että työnan­tajat tiedot­tavat henki­lös­tölleen ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta ja epäkohtien rapor­toin­tioh­jeista. Rapor­toinnin ohjeis­ta­misen sijasta lähes puolet vastaa­jista on havainnut työyh­tei­söissään varoit­telua siitä, ettei joistain epäkoh­dista kannata puhua.

Suoranainen epäkohdista kertomisen kieltäminen on harvinaisempaa.

Vastaa­jista 20 prosenttia on havainnut, että työyh­tei­sössä kielletään puhumasta epäkoh­dista. Useim­miten epäkoh­dista kiellettiin kerto­masta organi­saation johdolle ja paikal­lis­po­liit­ti­sille päättä­jille sekä mediaan.

Valta­kun­nal­liseen kysely­tut­ki­mukseen vastasi 183 sosiaa­lialan työnte­kijää, jotka ovat koulu­tuk­seltaan pääasiassa s sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä tai sosio­nomeja (AMK). Enemmis­töllä vastaa­jista on yli 10 vuoden työko­kemus sosiaa­lia­lalta.  Kyselyyn vasta­sivat pääasiassa sellaiset henkilöt, joilla on kokemuksia epäkohtien havait­se­mi­sesta ja niiden rapor­toin­nista. Rajal­lisen vastaa­ja­pro­fiilin vuoksi tulokset eivät ole yleis­tet­tä­vissä koko sosiaa­lialan työskentelykenttään.

Epäkohdat resurs­seissa ja asiak­kaiden huomioinnissa

”Epäkoh­dissa on ollut useasti kyse joko lainvas­tai­sista ohjeis­tuk­sista asiak­kaiden tuissa ja palve­luissa tai asiak­kaiden oikeuksien ja hyvin­voinnin vastai­sista ohjeis­tuk­sista. Lisäksi on ollut kyse tiettyjen työnte­ki­jöiden epäam­ma­til­li­sesta käytök­sestä asiak­kaita kohtaan. Kun asiakkaat ovat tehneet valituksia, on yksit­täisten asiak­kaiden tilan­teita ja päätöksiä korjattu, mutta lainvas­taisia ohjeis­tuksia ei ole muutettu.”

Kuntien talous­ti­lanteen vuoksi kiris­tyneet sosiaa­li­huollon resurssit ja työn kuormit­tavuus näkyvät sosiaa­li­pal­ve­luiden laadussa. Työnte­ki­jä­määrän alimi­toitus ja työnte­ki­jöiden vaihtuvuus ovat taval­li­semmat syyt, jotka vaaran­tavat asiak­kaiden oikeuksien toteutumisen.Tutkija Laura Tiitinen

Vastaa­jista 45 prosenttia on sitä mieltä, ettei organi­saation palve­lu­tar­jonta vastaa asiak­kaiden tarpeisiin. Hyvin taval­lista on myös se, ettei asiakas­pa­lau­tetta kerätä − tai jos se kerätään, sitä ei käsitellä. Lähes 20 prosenttia vastaa­jista on havainnut asiak­kaiden kohtelun olevan risti­rii­dassa lainsää­dännön tai työyh­teisön ohjeiden kanssa. 12 prosenttia vastaa­jista kertoi, että asiak­kaita kohdellaan epäkunnioittavasti.

Pieni osa vastaajien kuvai­le­mista epäkoh­dista on selkeästi asiak­kaiden kaltoin­koh­telua, kuten nimit­telyä, simput­ta­mista tai fyysistä kaltoinkohtelua.

Tulok­seton epäkoh­ta­ra­por­tointi turhauttaa

”Esille tuomani epäkohdat käännetään minun ongel­makseni: henki­lö­koh­tai­seksi heikkou­dekseni,  jaksa­mat­to­muu­dekseni, nuoruuden idealis­miksi tai jopa vedotaan mielen­ter­vey­teeni. … usein vedotaan ammat­ti­laisten osaamat­to­muuteen, eikä koskaan päästä tarttumaan esimer­kiksi todel­lisiin organi­sa­to­risiin epäkohtiin, jotka kuitenkin saattavat monissa tapauk­sissa vaikuttaa taustalla.”

Useim­miten epäkoh­dista ilmoi­tetaan lähie­si­mie­helle, työto­ve­rille tai johta­jalle. Työyk­sikön ulkopuo­lelle eniten rapor­toidaan työter­vey­den­huoltoon ja kunnassa toimin­nasta vastaa­valle viran­hal­ti­jalle tai lauta­kun­nalle. Vastaajat rapor­toivat vain harvoin toimintaa valvo­valle viran­omai­selle, polii­sille, asiamie­helle tai medialle.

Sen jälkeen, kun epäkoh­dasta on rapor­toitu, tulisi sosiaa­li­huol­tolain mukaan organi­saa­tiossa ryhtyä käsit­te­lemään ja poistamaan epäkohtaa. Tämä kuitenkin on yksi merkit­tä­vim­mistä rapor­toin­ti­pro­sessin pullon­kau­loista. Valtaosa vastaa­jista (56 prosenttia) ilmoitti, ettei epäkohta poistunut siitä rapor­toinnin jälkeen. Näiden lisäksi 28 prosenttia vastaa­jista kuvaili epäkohdan poistuneen vain osittain rapor­toinnin jälkeen.

Rangais­tusten pelot estävät raportointia

Työyh­tei­söissä suhtau­dutaan hyvin vaihte­le­vasti henki­löihin, jotka rapor­toivat epäkoh­dista. 41 prosenttia vastaa­jista on havainnut työyh­tei­sössä rangais­tuksia epäkohtaan puuttu­mi­sesta ja 25 prosen­tilla oli sellainen käsitys, että jonkun työsuhde on päättynyt epäkohtaan puuttu­misen vuoksi.

Enemmistö vastaajista (88 %) on joskus jättänyt ilmoittamatta havaitsemastaan epäkohdasta.

Epäkohtien rapor­toin­nista rankai­se­mi­sella on yksilö­tasoa laajemmat vaiku­tukset. Yhdenkin työnte­kijän rankai­se­minen vaikuttaa muun työyh­teisön haluk­kuuteen rapor­toida havait­se­mistaan epäkoh­dista. Enemmistö vastaa­jista ei ole itse kokenut epäkohdan rapor­toin­nista johtuvaa rankai­se­mista tai sillä uhkailua esimie­heltä tai johta­jalta, silti 37 prosen­tilla vastaa­jista on näistä kokemusta.

Vastaajien kokemat rangais­tukset ovat enimmäkseen kiusaa­mi­seksi luoki­tel­tavia reaktioita, kuten syrji­mistä, ulossul­ke­mista ja sanal­lista häirintää tai muuta kielteistä suhtau­tu­mista. Hyvin harva on saanut viral­lisen varoi­tuksen tai huomau­tuksen rapor­toinnin vuoksi. Myös rapor­toin­nista johtuva irtisa­no­minen sekä määrä­ai­kaisen työsuhteen päättä­minen ovat harvi­naisia seurauksia.

Enemmistö vastaa­jista (88 prosenttia) on joskus jättänyt ilmoit­ta­matta havait­se­mastaan epäkohdasta.
Ilmoit­ta­matta jättä­misen syyt liittyvät enimmäkseen siihen, että työnte­kijät pelkäävät sen aiheut­tavan kielteistä suhtau­tu­mista, hankalan työnte­kijän mainetta ja vaiku­tuksia työsuhteen jatkumiselle.

Asiakkaan oikeuksien kannalta täydel­listä järjes­telmää tai toimin­tayk­sikköä tuskin on olemassa, mutta parem­maksi tullaan, kun epäkoh­dista voi keskus­tella ja niitä saa ratkoa. Epäkohtien käsittely kannattaa ottaa vakavasti, sillä se vaikuttaa työssä jaksa­miseen. Epäkohtien vakavuu­desta kertoo sekin, että 52 prosenttia vastaa­jista on pohtinut alan vaihtoa työn epäkohtien vuoksi.

 

Laura Tiitinen
yliopisto-opettaja
Lapin yliopisto

Kirjoitus liittyy Sosio­polis-hankkeessa tehtyyn epäkoh­ta­ky­selyyn. Kyselyn on rahoit­tanut ammat­ti­jär­jestö Talentia.