Sosiaalialan epäkohtatutkimuksen mukaan enemmistö työn epäkohdista juontuu henkilökunnan vajeesta ja vaihtuvuudesta. Epäkohtia havaitaan yleisesti, mutta niistä raportointi ei johda muutoksiin. Moni on havainnut työyhteisössä rangaistuksia, kun epäkohtiin on puututtu, sanoo Lapin yliopiston tutkija Laura Tiitinen.

 

Tutkimus kohdistui sosiaa­lialan työnte­ki­jöiden havait­semiin työn epäkohtiin ja niiden rapor­tointiin. Epäkohdat ovat laittomia, epäeet­tisiä tai toiminnan tavoit­teiden vastaisia käytäntöjä. Vuoden 2016 alusta sosiaa­li­huol­tolaki on velvoit­tanut, että alan työnte­kijät ilmoit­tavat havait­se­mistaan asiak­kaisiin liitty­vistä epäkoh­dista. Kuitenkin valtaosa vastaa­jista (57 prosenttia) ilmoitti, ettei työyh­tei­sössä ole keskus­teltu siitä, kuinka epäkoh­dista rapor­toidaan.

Sosiaa­li­huol­tolaki edellyttää, että työnan­tajat tiedot­tavat henki­lös­tölleen ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta ja epäkohtien rapor­toin­tioh­jeista. Rapor­toinnin ohjeis­ta­misen sijasta lähes puolet vastaa­jista on havainnut työyh­tei­söissään varoit­telua siitä, ettei joistain epäkoh­dista kannata puhua.

Suoranainen epäkohdista kertomisen kieltäminen on harvinaisempaa.

Vastaa­jista 20 prosenttia on havainnut, että työyh­tei­sössä kielletään puhumasta epäkoh­dista. Useim­miten epäkoh­dista kiellettiin kerto­masta organi­saation johdolle ja paikal­lis­po­liit­ti­sille päättä­jille sekä mediaan.

Valta­kun­nal­liseen kysely­tut­ki­mukseen vastasi 183 sosiaa­lialan työnte­kijää, jotka ovat koulu­tuk­seltaan pääasiassa s sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä tai sosio­nomeja (AMK). Enemmis­töllä vastaa­jista on yli 10 vuoden työko­kemus sosiaa­lia­lalta.  Kyselyyn vasta­sivat pääasiassa sellaiset henkilöt, joilla on kokemuksia epäkohtien havait­se­mi­sesta ja niiden rapor­toin­nista. Rajal­lisen vastaa­ja­pro­fiilin vuoksi tulokset eivät ole yleis­tet­tä­vissä koko sosiaa­lialan työsken­te­ly­kenttään.

Epäkohdat resursseissa ja asiakkaiden huomioinnissa

”Epäkoh­dissa on ollut useasti kyse joko lainvas­tai­sista ohjeis­tuk­sista asiak­kaiden tuissa ja palve­luissa tai asiak­kaiden oikeuksien ja hyvin­voinnin vastai­sista ohjeis­tuk­sista. Lisäksi on ollut kyse tiettyjen työnte­ki­jöiden epäam­ma­til­li­sesta käytök­sestä asiak­kaita kohtaan. Kun asiakkaat ovat tehneet valituksia, on yksit­täisten asiak­kaiden tilan­teita ja päätöksiä korjattu, mutta lainvas­taisia ohjeis­tuksia ei ole muutettu.”

Kuntien talous­ti­lanteen vuoksi kiris­tyneet sosiaa­li­huollon resurssit ja työn kuormit­tavuus näkyvät sosiaa­li­pal­ve­luiden laadussa. Työnte­ki­jä­määrän alimi­toitus ja työnte­ki­jöiden vaihtuvuus ovat taval­li­semmat syyt, jotka vaaran­tavat asiak­kaiden oikeuksien toteu­tu­misen.Tutkija Laura Tiitinen

Vastaa­jista 45 prosenttia on sitä mieltä, ettei organi­saation palve­lu­tar­jonta vastaa asiak­kaiden tarpeisiin. Hyvin taval­lista on myös se, ettei asiakas­pa­lau­tetta kerätä − tai jos se kerätään, sitä ei käsitellä. Lähes 20 prosenttia vastaa­jista on havainnut asiak­kaiden kohtelun olevan risti­rii­dassa lainsää­dännön tai työyh­teisön ohjeiden kanssa. 12 prosenttia vastaa­jista kertoi, että asiak­kaita kohdellaan epäkun­nioit­ta­vasti.

Pieni osa vastaajien kuvai­le­mista epäkoh­dista on selkeästi asiak­kaiden kaltoin­koh­telua, kuten nimit­telyä, simput­ta­mista tai fyysistä kaltoin­koh­telua.

Tulokseton epäkohtaraportointi turhauttaa

”Esille tuomani epäkohdat käännetään minun ongel­makseni: henki­lö­koh­tai­seksi heikkou­dekseni,  jaksa­mat­to­muu­dekseni, nuoruuden idealis­miksi tai jopa vedotaan mielen­ter­vey­teeni. … usein vedotaan ammat­ti­laisten osaamat­to­muuteen, eikä koskaan päästä tarttumaan esimer­kiksi todel­lisiin organi­sa­to­risiin epäkohtiin, jotka kuitenkin saattavat monissa tapauk­sissa vaikuttaa taustalla.”

Useim­miten epäkoh­dista ilmoi­tetaan lähie­si­mie­helle, työto­ve­rille tai johta­jalle. Työyk­sikön ulkopuo­lelle eniten rapor­toidaan työter­vey­den­huoltoon ja kunnassa toimin­nasta vastaa­valle viran­hal­ti­jalle tai lauta­kun­nalle. Vastaajat rapor­toivat vain harvoin toimintaa valvo­valle viran­omai­selle, polii­sille, asiamie­helle tai medialle.

Sen jälkeen, kun epäkoh­dasta on rapor­toitu, tulisi sosiaa­li­huol­tolain mukaan organi­saa­tiossa ryhtyä käsit­te­lemään ja poistamaan epäkohtaa. Tämä kuitenkin on yksi merkit­tä­vim­mistä rapor­toin­ti­pro­sessin pullon­kau­loista. Valtaosa vastaa­jista (56 prosenttia) ilmoitti, ettei epäkohta poistunut siitä rapor­toinnin jälkeen. Näiden lisäksi 28 prosenttia vastaa­jista kuvaili epäkohdan poistuneen vain osittain rapor­toinnin jälkeen.

Rangaistusten pelot estävät raportointia

Työyh­tei­söissä suhtau­dutaan hyvin vaihte­le­vasti henki­löihin, jotka rapor­toivat epäkoh­dista. 41 prosenttia vastaa­jista on havainnut työyh­tei­sössä rangais­tuksia epäkohtaan puuttu­mi­sesta ja 25 prosen­tilla oli sellainen käsitys, että jonkun työsuhde on päättynyt epäkohtaan puuttu­misen vuoksi.

Enemmistö vastaajista (88 %) on joskus jättänyt ilmoittamatta havaitsemastaan epäkohdasta.

Epäkohtien rapor­toin­nista rankai­se­mi­sella on yksilö­tasoa laajemmat vaiku­tukset. Yhdenkin työnte­kijän rankai­se­minen vaikuttaa muun työyh­teisön haluk­kuuteen rapor­toida havait­se­mistaan epäkoh­dista. Enemmistö vastaa­jista ei ole itse kokenut epäkohdan rapor­toin­nista johtuvaa rankai­se­mista tai sillä uhkailua esimie­heltä tai johta­jalta, silti 37 prosen­tilla vastaa­jista on näistä kokemusta.

Vastaajien kokemat rangais­tukset ovat enimmäkseen kiusaa­mi­seksi luoki­tel­tavia reaktioita, kuten syrji­mistä, ulossul­ke­mista ja sanal­lista häirintää tai muuta kielteistä suhtau­tu­mista. Hyvin harva on saanut viral­lisen varoi­tuksen tai huomau­tuksen rapor­toinnin vuoksi. Myös rapor­toin­nista johtuva irtisa­no­minen sekä määrä­ai­kaisen työsuhteen päättä­minen ovat harvi­naisia seurauksia.

Enemmistö vastaa­jista (88 prosenttia) on joskus jättänyt ilmoit­ta­matta havait­se­mastaan epäkoh­dasta.
Ilmoit­ta­matta jättä­misen syyt liittyvät enimmäkseen siihen, että työnte­kijät pelkäävät sen aiheut­tavan kielteistä suhtau­tu­mista, hankalan työnte­kijän mainetta ja vaiku­tuksia työsuhteen jatku­mi­selle.

Asiakkaan oikeuksien kannalta täydel­listä järjes­telmää tai toimin­tayk­sikköä tuskin on olemassa, mutta parem­maksi tullaan, kun epäkoh­dista voi keskus­tella ja niitä saa ratkoa. Epäkohtien käsittely kannattaa ottaa vakavasti, sillä se vaikuttaa työssä jaksa­miseen. Epäkohtien vakavuu­desta kertoo sekin, että 52 prosenttia vastaa­jista on pohtinut alan vaihtoa työn epäkohtien vuoksi.

 

Laura Tiitinen
yliopisto-opettaja
Lapin yliopisto

Kirjoitus liittyy Sosio­polis-hankkeessa tehtyyn epäkoh­ta­ky­selyyn. Kyselyn on rahoit­tanut ammat­ti­jär­jestö Talentia.