Helsingin yliopiston tutkija­tohtori Jenni Vartiaisesta piti tulla matematiikan ja kemian opettaja. Vedettyään opiskeluaikanaan Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskuksen lasten tiedekerhoja, hän kuitenkin löysi todellisen kutsumuksensa: lasten tiedekasva­tuksen ja alan tutkimisen.

 

Lasten­tie­de­kas­vatus kiinnosti Jenni Vartiaista väitös­kirjaa myöten. Vuonna 2013 hän kehitti osana LUMA-toimintaa yliopis­tolle tiede­kerhoja 3 – 6-vuotiaille tutki­mus­tar­koi­tuksiin. Väitös valmistui vuonna 2016.

– Halusin selvittää, millainen oppimi­sym­pä­ristö alle koului­käi­sille pitäisi luoda, jotta lasten tutki­misen taidot voisivat kehittyä, Jenni Vartiainen sanoo.

Tutki­misen taidot ovat niitä perus­taitoja, joilla asioista otetaan huolel­li­sesti selvää: miten teen havainnon, miten kuvailen havain­tojani muille, miten tulkitsen ja luokit­telen havain­tojani, miten mitata ja tehdä ennus­teita.

– Yksi väitökseni keskeinen tulos oli ylipäänsä huomata, että juuri varhais­kas­va­tusikä on erittäin hedel­mäl­listä aikaa perus­tason tutki­misen taitojen harjoit­te­le­miseen. Aikai­sem­mista tutki­muk­sista tiedetään, että oppiminen on helpompaa ja motivoi­vampaa, jos lapsella on näitä taitoja jo kouluun tullessaan.

Keskeinen seikka on ”minäpys­ty­vyyden” vahvis­tu­minen herkässä iässä.

– Oppimisen asenteet ja käsitykset itsestä oppijana syntyvät jo varhais­kas­va­tusiässä – ja nämä käsitykset juurtuvat meissä syvään, Vartiainen kertoo.

– Käsitys siitä, millainen juuri minä olen oppijana ja mitä ylipäänsä voin oppia, lähtee raken­tumaan hyvin pienenä.

– Tiedetään, että oma tunne siitä, uskonko pystyväni oppimaan jonkun uuden asian on huomat­ta­vassa roolissa hyvien oppimis­tu­losten takana.

Onko tiede vaikeaa?

Aikuinen saattaa lapsen tiede­ky­sy­mykseen tokaista, että puhutaan siitä sitten kun olet isompi. Tämä saattaa lannistaa tieteel­listä uteliai­suutta?

– Pieni lapsihan on kysymisen mestari. Minusta on valitet­tavan hukkaan heitetty tilaisuus, jos emme hyödynnä lapsen valtavaa kysymisen intoa tietyn ikäisenä ja tue ajatusta, että hei, kysymi­nenhän on mahtavan hyvä juttu!

– Kyky kysyä ja ihmetellä on edellytys sille, että voimme olla elini­käisiä oppijoita.

Keskeistä on ”minäpystyvyyden” vahvistuminen herkässä iässä.

On todella hienoa, jos jaksamme läpi elämämme kysyä, ihmetellä ja oppia uusia asioita.

Aikuisen ajatus tieteestä vaikeana asiana on Vartiai­selle tuttu.

– Moni arvelee, että tiedettä tekevät vain jotkut itseäni huomat­ta­vasti älykkäämmät poikkeus­yk­silöt.

– Uskallan väittää, että moni meistä tutki­joista on älyltään ihan normaalin kirjoissa. Asian­tun­ti­juuden takana on ahkeruus, joka kumpuaa intohi­mosta tutki­mus­koh­teeseen.

Aikuisen ei missään tapauk­sessa tarvitse olla kävelevä wikipedia tiedein­toi­selle lapselle, Vartiainen huomauttaa.

– Kun lapsi kysyy, miksi puiden lehdet vaihtavat väriä syksyisin, hyvin harvoin hän haluaa tietää tarkan tieteel­lisen selityksen ilmiölle.

– Kysymys on enemmänkin kutsusta aikui­selle: tämä aihe kiinnostaa minua, ja tehdäänkö jotain tähän liittyvää yhdessä, että voin oppia jotakin tästä lisää. Tärkein askel oikeaan suuntaan on siis se, että aikuinen viestii pitävänsä lapsen kysymystä niin arvok­kaana, että hän on valmis ottamaan sen yhteisen toiminnan keskiöön.

Lentävien kalojen kyytiin

Miten varhais­kas­vat­tajana tukea pientä tutki­jan­sielua? Vartiainen haluaa heti alkuun muistuttaa, että Suomessa pienten lasten tiedeo­petus ei ole koskaan ollut retupe­rällä.

– Meillä on aina ollut varhais­kas­vat­tajia, joille luonnon­tieteet ovat sydäntä lähellä. Päivä­ko­deissa tehdään upean paljon varsinkin ympäris­tö­kas­va­tusta! Lähdetään luontoon ja opitaan etenkin elollisen luonnon ilmiöistä: kasveista ja eläimistä.

Haasteita ammat­ti­lai­sille syntyy yleensä siinä vaiheessa, kun siirrytään fysiikan ja kemian maailmaan.

– Kun lapset kysyvät, mistä sade syntyy tai minkä takia tuo lätäkkö oli eilen vettä ja tänään se on jäätä, moni kokee, ettei osaa riittä­västi selittää näitä aiheita.

Vartiainen on pyrkinyt luomaan materi­aaleja ja käytän­teitä, joiden avulla osaamat­to­mak­sikin itsensä kokeva kasvattaja pystyisi yhdessä lasten kanssa ihmet­te­lemään luonno­nil­miöitä ja tehdä pieniä kokeita.

– Kuten sanottu pienelle lapselle ei tarvitse selittää, että sateen­kaari syntyy siitä, kun vesipi­sarat toimivat prisman lailla ja hajot­tavat valkoisen valon spekt­rik­sensä. Ihan alkuun riittää, että kysymys rekis­te­röidään eli osoitetaan asian kiinnos­tavuus ja havain­noidaan yhdessä sitä sateen­kaarta, pohditaan, millaiset olosuhteet tarvitaan sen synty­mi­selle ja nimetään värejä.

– Myöhemmin ilmiöön voidaan palata tarkemmin lasten tiede­kir­jojen tai verkko­ma­te­ri­aalien kautta.

Tärkeintä on tietenkin lähestyä tiedettä lasten kulttuu­rista käsin.

– Tarinat ja sadut ovat lapsille ominainen maailman jäsen­tä­misen muoto. Se on siksi erittäin hyvä lähtö­kohta luonnon­tie­tei­denkin oppimi­selle.

Vartiainen on kolle­go­jensa kanssa kehit­tänyt myös tiede­loruja ja -tarinoita. ”Lentävät kalat” -lorussa kalat suunnit­te­levat lentä­vänsä puuhun ja aikovat rakentaa sinne kotinsa.

Tärkeintä on tietenkin lähestyä tiedettä lasten kulttuurista käsin.

– Tässä lapset pääsevät leikit­te­lemään sillä, mitä tapah­tuisi, jos kalat pystyi­sivät lentämään.

Siitä päästään miettimään sitä, mitä kalat tarvit­si­sivat, jos ne haluai­sivat lentää.

Sen jälkeen jo jäsen­nel­läänkin, mitä erilaisia lentäviä asioita maail­masta löytyy: mitä eläimiä ja ihmisen raken­tamia vempe­leitä, ja miksi nämä pystyvät lentämään.

– Tämä voi laajentua hyvinkin isoksi projek­tiksi. Olemme joskus päässeet tutkimaan leijuvia asioita ja ilman­vas­tuksen olemusta. Raken­simme tämän lorun vieminä lopulta kalafi­guu­reil­lemme jopa lasku­varjoja.

Kysyntä on kovaa

Varhaisen tiede­kas­va­tuksen kentällä on joitakin asian­tun­ti­joita Suomessa, mutta tilaa suurem­mal­lekin määrälle olisi. Yliopis­tol­lisen tutki­mus­työnsä oheen Vartiainen perusti kolle­goi­densa kanssa Kide Science -tiede­kas­va­tus­yri­tyksen 2017. Se on tähän mennessä koulut­tanut tiede­ker­hojen vetäjiä jo 50 paikka­kun­nalle Suomessa ja se avasi elokuussa 2018 Kide-tiede­kes­kuksen Malesiaan.

– Hienoa, että kysyntää on! Unelmissani tiede­ker­hossa käyminen on meillä yhtä yleistä kuin urhei­lu­har­ras­ta­minen.

Vartiai­sesta on hienoa, että Suomesta löytyy paljon tiedos­tavia vanhempia, jotka osaavat etsiä verkosta tiede­ma­te­ri­aalia ja harras­tavat tieteitä lastensa kanssa.

– Olisi kuitenkin upeaa, että mahdol­li­simman moni luonnon­tie­teistä, matema­tii­kasta, robotii­kasta tai koodauk­sesta kiinnos­tunut lapsi saisi kerho­toi­minnan kautta ympärilleen myös saman­mie­lisiä muita lapsia ja siten tärkeää yhteen­kuu­lu­vuuden ja me-hengen tunnetta.

Vaikka yksityistä koulu­tusta onkin tarjolla kovaan tiede­ker­ho­ky­syntään, tärkeim­mäksi askeleeksi saada kovaa kysyntää tyydy­tettyä Vartiainen näkee tiede­kas­va­tuksen vahvis­ta­misen jo opetta­jan­kou­lu­tuk­sessa.

– Täyden­nys­kou­lu­tuk­sella pystymme tekemään jotain, mutta iso muutos saadaan aikai­seksi, jos jo opiske­li­joille pystyt­täisiin osana perus­o­pintoja tarjoamaan kokonaisuus varhai­sesta tiede­kas­va­tuk­sesta ja sen tekemi­sestä.

Tapio Ollikainen

Tiedevinkkejä

Jenni Vartiaisen Mistä syntyy tuulen voima -kirjassa (PS-kustannus 2018) kerrotaan tiede­kas­va­tuksen taustasta, pedago­gii­kasta ja tutki­muk­sesta. Sisältää paljon lasten kanssa tehtäviä kokeita.

MOI – monilu­ku­taitoa opitaan ilolla –kehit­tä­mis­oh­jel­massa tuotetut Lentävät kalat ja muut tiede­lo­ru­kortit voi ladata maksutta osoit­teesta monilukutaito.com/blog/39/lorutiedetta.

YLE Areenassa on Pikku Kakkosen kymmen­osainen Tiedon­jyvät-sarja, jossa tutkitaan luonno­nil­miöitä kokei­le­malla.

Vanhempia voi vinkata tutus­tumaan paikka­kun­tanne Kide Sciencen tai Tiede­koulun järjes­tämiin kerhoihin. Kide Science tarjoaa myös mahdol­li­suuden koulut­tautua alan yrittä­jäksi.

Tutustu LUMA-keskusten tiede­kas­va­tukseen ja sähköiseen materi­aaliin osoit­teessa luma.fi/.

Kirsi Rehusen Tiede­leikkejä pikku­tut­ki­joille -kirjassa (PS-kustannus 2017) on paljon hauskoja tiede­ko­keita pienille tutki­joille.