Helsingin yliopiston tutkija­tohtori Jenni Vartiaisesta piti tulla matematiikan ja kemian opettaja. Vedettyään opiskeluaikanaan Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskuksen lasten tiedekerhoja, hän kuitenkin löysi todellisen kutsumuksensa: lasten tiedekasva­tuksen ja alan tutkimisen.

 

Lasten­tie­de­kas­va­tus kiin­nosti Jenni Var­tiaista väi­tös­kir­jaa myö­ten. Vuonna 2013 hän kehitti osana LUMA-toi­min­taa yli­opis­tolle tie­de­ker­hoja 3–6‑vuotiaille tut­ki­mus­tar­koi­tuk­siin. Väi­tös val­mis­tui vuonna 2016.

– Halusin sel­vit­tää, mil­lai­nen oppi­mi­sym­pä­ristö alle kou­lui­käi­sille pitäisi luoda, jotta las­ten tut­ki­mi­sen tai­dot voi­si­vat kehit­tyä, Jenni Var­tiai­nen sanoo.

Tut­ki­mi­sen tai­dot ovat niitä perus­tai­toja, joilla asioista ote­taan huo­lel­li­sesti sel­vää: miten teen havain­non, miten kuvai­len havain­to­jani muille, miten tul­kit­sen ja luo­kit­te­len havain­to­jani, miten mitata ja tehdä ennus­teita.

– Yksi väi­tök­seni kes­kei­nen tulos oli yli­päänsä huo­mata, että juuri var­hais­kas­va­tusikä on erit­täin hedel­mäl­listä aikaa perus­ta­son tut­ki­mi­sen tai­to­jen har­joit­te­le­mi­seen. Aikai­sem­mista tut­ki­muk­sista tie­de­tään, että oppi­mi­nen on hel­pom­paa ja moti­voi­vam­paa, jos lap­sella on näitä tai­toja jo kou­luun tul­les­saan.

Kes­kei­nen seikka on ”minä­pys­ty­vyy­den” vah­vis­tu­mi­nen her­kässä iässä.

– Oppi­mi­sen asen­teet ja käsi­tyk­set itsestä oppi­jana syn­ty­vät jo var­hais­kas­va­tusiässä – ja nämä käsi­tyk­set juur­tu­vat meissä syvään, Var­tiai­nen ker­too.

– Käsi­tys siitä, mil­lai­nen juuri minä olen oppi­jana ja mitä yli­päänsä voin oppia, läh­tee raken­tu­maan hyvin pie­nenä.

– Tie­de­tään, että oma tunne siitä, uskonko pys­ty­väni oppi­maan jon­kun uuden asian on huo­mat­ta­vassa roo­lissa hyvien oppi­mis­tu­los­ten takana.

Onko tiede vaikeaa?

Aikui­nen saat­taa lap­sen tie­de­ky­sy­myk­seen tokaista, että puhu­taan siitä sit­ten kun olet isompi. Tämä saat­taa lan­nis­taa tie­teel­listä ute­liai­suutta?

– Pieni lap­si­han on kysy­mi­sen mes­tari. Minusta on vali­tet­ta­van huk­kaan hei­tetty tilai­suus, jos emme hyö­dynnä lap­sen val­ta­vaa kysy­mi­sen intoa tie­tyn ikäi­senä ja tue aja­tusta, että hei, kysy­mi­nen­hän on mah­ta­van hyvä juttu!

– Kyky kysyä ja ihme­tellä on edel­ly­tys sille, että voimme olla eli­ni­käi­siä oppi­joita.

Keskeistä on ”minäpystyvyyden” vahvistuminen herkässä iässä.

On todella hie­noa, jos jak­samme läpi elä­mämme kysyä, ihme­tellä ja oppia uusia asioita.

Aikui­sen aja­tus tie­teestä vai­keana asiana on Var­tiai­selle tuttu.

– Moni arve­lee, että tie­dettä teke­vät vain jot­kut itseäni huo­mat­ta­vasti älyk­kääm­mät poik­keus­yk­si­löt.

– Uskal­lan väit­tää, että moni meistä tut­ki­joista on älyl­tään ihan nor­maa­lin kir­joissa. Asian­tun­ti­juu­den takana on ahke­ruus, joka kum­puaa into­hi­mosta tut­ki­mus­koh­tee­seen.

Aikui­sen ei mis­sään tapauk­sessa tar­vitse olla käve­levä wiki­pe­dia tie­dein­toi­selle lap­selle, Var­tiai­nen huo­maut­taa.

– Kun lapsi kysyy, miksi pui­den leh­det vaih­ta­vat väriä syk­syi­sin, hyvin har­voin hän haluaa tie­tää tar­kan tie­teel­li­sen seli­tyk­sen ilmiölle.

– Kysy­mys on enem­män­kin kut­susta aikui­selle: tämä aihe kiin­nos­taa minua, ja teh­däänkö jotain tähän liit­ty­vää yhdessä, että voin oppia jota­kin tästä lisää. Tär­kein askel oike­aan suun­taan on siis se, että aikui­nen vies­tii pitä­vänsä lap­sen kysy­mystä niin arvok­kaana, että hän on val­mis otta­maan sen yhtei­sen toi­min­nan kes­ki­öön.

Lentävien kalojen kyytiin

Miten var­hais­kas­vat­ta­jana tukea pientä tut­ki­jan­sie­lua? Var­tiai­nen haluaa heti alkuun muis­tut­taa, että Suo­messa pien­ten las­ten tie­deo­pe­tus ei ole kos­kaan ollut retu­pe­rällä.

– Meillä on aina ollut var­hais­kas­vat­ta­jia, joille luon­non­tie­teet ovat sydäntä lähellä. Päi­vä­ko­deissa teh­dään upean pal­jon var­sin­kin ympä­ris­tö­kas­va­tusta! Läh­de­tään luon­toon ja opi­taan eten­kin elol­li­sen luon­non ilmiöistä: kas­veista ja eläi­mistä.

Haas­teita ammat­ti­lai­sille syn­tyy yleensä siinä vai­heessa, kun siir­ry­tään fysii­kan ja kemian maa­il­maan.

– Kun lap­set kysy­vät, mistä sade syn­tyy tai minkä takia tuo lätäkkö oli eilen vettä ja tänään se on jäätä, moni kokee, ettei osaa riit­tä­västi selit­tää näitä aiheita.

Var­tiai­nen on pyr­ki­nyt luo­maan mate­ri­aa­leja ja käy­tän­teitä, joi­den avulla osaa­mat­to­mak­si­kin itsensä kokeva kas­vat­taja pys­tyisi yhdessä las­ten kanssa ihmet­te­le­mään luon­no­nil­miöitä ja tehdä pie­niä kokeita.

– Kuten sanottu pie­nelle lap­selle ei tar­vitse selit­tää, että sateen­kaari syn­tyy siitä, kun vesi­pi­sa­rat toi­mi­vat pris­man lailla ja hajot­ta­vat val­koi­sen valon spekt­rik­sensä. Ihan alkuun riit­tää, että kysy­mys rekis­te­röi­dään eli osoi­te­taan asian kiin­nos­ta­vuus ja havain­noi­daan yhdessä sitä sateen­kaarta, poh­di­taan, mil­lai­set olo­suh­teet tar­vi­taan sen syn­ty­mi­selle ja nime­tään värejä.

– Myö­hem­min ilmi­öön voi­daan palata tar­kem­min las­ten tie­de­kir­jo­jen tai verk­ko­ma­te­ri­aa­lien kautta.

Tär­keintä on tie­ten­kin lähes­tyä tie­dettä las­ten kult­tuu­rista käsin.

– Tari­nat ja sadut ovat lap­sille omi­nai­nen maa­il­man jäsen­tä­mi­sen muoto. Se on siksi erit­täin hyvä läh­tö­kohta luon­non­tie­tei­den­kin oppi­mi­selle.

Var­tiai­nen on kol­le­go­jensa kanssa kehit­tä­nyt myös tie­de­lo­ruja ja ‑tari­noita. ”Len­tä­vät kalat” ‑lorussa kalat suun­nit­te­le­vat len­tä­vänsä puu­hun ja aiko­vat raken­taa sinne kotinsa.

Tärkeintä on tietenkin lähestyä tiedettä lasten kulttuurista käsin.

– Tässä lap­set pää­se­vät lei­kit­te­le­mään sillä, mitä tapah­tuisi, jos kalat pys­tyi­si­vät len­tä­mään.

Siitä pääs­tään miet­ti­mään sitä, mitä kalat tar­vit­si­si­vat, jos ne haluai­si­vat len­tää.

Sen jäl­keen jo jäsen­nel­lään­kin, mitä eri­lai­sia len­tä­viä asioita maa­il­masta löy­tyy: mitä eläi­miä ja ihmi­sen raken­ta­mia vem­pe­leitä, ja miksi nämä pys­ty­vät len­tä­mään.

– Tämä voi laa­jen­tua hyvin­kin isoksi pro­jek­tiksi. Olemme jos­kus pääs­seet tut­ki­maan lei­ju­via asioita ja ilman­vas­tuk­sen ole­musta. Raken­simme tämän lorun vie­minä lopulta kala­fi­guu­reil­lemme jopa las­ku­var­joja.

Kysyntä on kovaa

Var­hai­sen tie­de­kas­va­tuk­sen ken­tällä on joi­ta­kin asian­tun­ti­joita Suo­messa, mutta tilaa suu­rem­mal­le­kin mää­rälle olisi. Yli­opis­tol­li­sen tut­ki­mus­työnsä oheen Var­tiai­nen perusti kol­le­goi­densa kanssa Kide Science ‑tie­de­kas­va­tus­yri­tyk­sen 2017. Se on tähän men­nessä kou­lut­ta­nut tie­de­ker­ho­jen vetä­jiä jo 50 paik­ka­kun­nalle Suo­messa ja se avasi elo­kuussa 2018 Kide-tie­de­kes­kuk­sen Male­si­aan.

– Hie­noa, että kysyn­tää on! Unel­mis­sani tie­de­ker­hossa käy­mi­nen on meillä yhtä yleistä kuin urhei­lu­har­ras­ta­mi­nen.

Var­tiai­sesta on hie­noa, että Suo­mesta löy­tyy pal­jon tie­dos­ta­via van­hem­pia, jotka osaa­vat etsiä ver­kosta tie­de­ma­te­ri­aa­lia ja har­ras­ta­vat tie­teitä las­tensa kanssa.

– Olisi kui­ten­kin upeaa, että mah­dol­li­sim­man moni luon­non­tie­teistä, mate­ma­tii­kasta, robo­tii­kasta tai koo­dauk­sesta kiin­nos­tu­nut lapsi saisi ker­ho­toi­min­nan kautta ympä­ril­leen myös saman­mie­li­siä muita lap­sia ja siten tär­keää yhteen­kuu­lu­vuu­den ja me-hen­gen tun­netta.

Vaikka yksi­tyistä kou­lu­tusta onkin tar­jolla kovaan tie­de­ker­ho­ky­syn­tään, tär­keim­mäksi aske­leeksi saada kovaa kysyn­tää tyy­dy­tet­tyä Var­tiai­nen näkee tie­de­kas­va­tuk­sen vah­vis­ta­mi­sen jo opet­ta­jan­kou­lu­tuk­sessa.

– Täy­den­nys­kou­lu­tuk­sella pys­tymme teke­mään jotain, mutta iso muu­tos saa­daan aikai­seksi, jos jo opis­ke­li­joille pys­tyt­täi­siin osana perus­o­pin­toja tar­joa­maan koko­nai­suus var­hai­sesta tie­de­kas­va­tuk­sesta ja sen teke­mi­sestä.

Tapio Olli­kai­nen

Tiedevinkkejä

Jenni Var­tiai­sen Mistä syn­tyy tuu­len voima ‑kir­jassa (PS-kus­tan­nus 2018) ker­ro­taan tie­de­kas­va­tuk­sen taus­tasta, peda­go­gii­kasta ja tut­ki­muk­sesta. Sisäl­tää pal­jon las­ten kanssa teh­tä­viä kokeita.

MOI – moni­lu­ku­tai­toa opi­taan ilolla –kehit­tä­mis­oh­jel­massa tuo­te­tut Len­tä­vät kalat ja muut tie­de­lo­ru­kor­tit voi ladata mak­sutta osoit­teesta monilukutaito.com/blog/39/lorutiedetta.

YLE Aree­nassa on Pikku Kak­ko­sen kym­men­osai­nen Tie­don­jy­vät-sarja, jossa tut­ki­taan luon­no­nil­miöitä kokei­le­malla.

Van­hem­pia voi vin­kata tutus­tu­maan paik­ka­kun­tanne Kide Sciencen tai Tie­de­kou­lun jär­jes­tä­miin ker­hoi­hin. Kide Science tar­joaa myös mah­dol­li­suu­den kou­lut­tau­tua alan yrit­tä­jäksi.

Tutustu LUMA-kes­kus­ten tie­de­kas­va­tuk­seen ja säh­köi­seen mate­ri­aa­liin osoit­teessa luma.fi/.

Kirsi Rehusen Tie­de­leik­kejä pik­ku­tut­ki­joille ‑kir­jassa (PS-kus­tan­nus 2017) on pal­jon haus­koja tie­de­ko­keita pie­nille tut­ki­joille.