Kaisa Yliruo­kanen. Kuva: Veikko Somerpuro

Kaikille tuttu lasten­suo­je­luil­moitus on vakiin­tunut toimin­tatapa, jolla on helppo uhkailla kiukut­te­levaa teiniä tai ihan todella ilmaista viran­omai­selle huoli lapsesta, jonka hyvin­vointi näyttää olevan vaarassa.

Lasten­suo­je­luil­moi­tuksen mahdol­li­suutta ei kysee­na­laisteta, ja vähitellen myös vanhusten huoli-ilmoitus on saanut jalan­sijaa ja myönteistä mainetta.

Aikuisen suoje­luil­moitus, eli viral­li­semmin sosiaa­li­huol­tolain mukainen ilmoitus sosiaa­li­huollon tarpeesta, sen sijaan on tunte­mat­to­mampi mahdol­lisuus. Kyllä aikuinen ukko itse itsestään huolehtii, ajattelee moni, kun näkee sen rähjäi­semmän naapu­rinsa rappu­käy­tä­vässä onnet­toman näköisenä.

Mahdollisuutta suojella aikuisia pitäisi mainostaa.

Mutta onko näin? Jos ihminen vuosi toisensa jälkeen näyttää siltä, että on heitteillä tai ei mahdol­li­sesti pysty liikkumaan kotoaan, on syytä herätä huoleen.

Yksi vaihtoehto on ottaa asia puheeksi henkilön itsensä kanssa, mutta jos hän ei näe tarvetta apuun, vaikka sitä ilmisel­västi tarvitsee, on meillä kaikilla mahdol­lisuus tehdä ilmoitus sosiaa­li­huollon tarpeesta. Nimet­tömänä tai omalla nimellä.

Meille ammat­ti­lai­sille se on itsestään selvää, onhan se meille työti­lan­teessa myös velvol­lisuus, mutta alaa tunte­mat­to­mille asia saattaa olla vallan uusi.

Mahdol­li­suutta suojella myös aikuisia pitäisi mainostaa. Ilmoi­tusta kaupan seinään, some-kampanjaa ja suora­postia luukusta sisään. Selvää puhetta kansa­lai­sille ja kannus­tusta: pidetään huolta yhdessä, myös aikui­sista!

Kaisa Yliruo­kanen