Suleika avaa silmänsäSuleika avaa silmänsä on romaani Stalinin työlei­reistä, pelosta ja elämän raken­ta­mi­sesta epäin­hi­mil­li­sissä oloissa.

 

Romaanin päähenkilö on Suleika, pieni vihreäsilmäi­nen tataa­ri­nainen, joka kasvaa aliste­tusta tytöstä vahvaksi naiseksi. Suleikan ilon lähteenä on leirillä syntynyt Jusuf.

Kirjan toinen päähenkilö on intomie­linen kommu­nisti Ivan Ignatov, joka vastoin tahtoaan joutuu saattamaan ihmis­lastin Siperiaan ja päätyy leirin komen­dan­tiksi. Vallan­kumous syö lastaan, Ignatov huomaa olevansa pelinappula, alkoho­li­soituu ja lopulta turtuu osaansa. Kolmas päähenkilö on synny­ty­sopin professori Volf Karlovitš Leibe, joka päätyy leiri­mat­kalle siksi, että hänen kotia­pu­lai­sensa haluaa haltuunsa isäntänsä asunnon kokonaan. Ilmianto riittää, ja Leibeä viedään.

Neljäs hahmo on Stalinin rinta­pystejä aiemmassa elämässään tehtaillut kuvatai­teilija Ilja Petrovits Ikonnikov, joka koris­telee klubi­talon, ja saa perustaa taideart­telin tuot­tamaan myyntiin agitaa­tio­tauluja punapos­kisine maata­lous­nai­sineen ja lihak­sik­kaine iskuri­työ­läi­sineen. Hän sytyttää myös Jusufiin taiteen tekemisen palon.

Guzel Jahina (s. 1977) ei mässäile kauhu­ku­villa, vaan kertoo kazani­laisen isoäi­tinsä kohta­loista innoi­tuksen saanutta tarinaa vetävästi. Matka työlei­rille ja leirin raken­ta­minen umpimetsään ovat sanka­ril­lisia selviy­ty­mis­ta­ri­noita. Leirillä ihmiset hakevat itselleen kohtuul­lisen elämän, etsivät onnea, kauneutta ja iloa. Vaikka taustalla ovat nälkä, sairaudet, pakotettu toistensa ilmian­ta­minen, pelko, järkyttävä koneisto.

Avain kirjan sanomaan on tarina Semrug-linnusta, jota Jusuf haluaa äitinsä kertovan ilta toisensa jälkeen. Keskenään sotivat linnut päättävät lähteä tapaamaan kaikkein viisainta lintua Semrugia, jolla oli vastaus kaikkeen.

Löytääkseen Semrugin lintujen täytyy vaeltaa halki Pyrki­myksen laakson, jossa henkensä menet­tivät kaikki, joiden pyrkimys päämää­rään ei ollut riittävän vahva. Sitten tultiin Rakkauden laaksoon, jonne jäivät onnet­to­masta rakkau­desta kärsivät. Tiedon laaksossa kuolivat ne, joiden äly ei ollut etsivä eikä avoin uudelle. Välin­pi­tä­mät­tö­myyden laaksossa menetti valtaosa henkensä, sillä he eivät kyenneet antamaan samaa arvoa surulle ja ilolle, rakkau­delle ja vihalle, vihol­li­sille ja ystäville, eläville ja kuolleille.

Jäljelle jääneet tulivat Yhdis­ty­misen laaksoon, jossa jokainen tunsi itsensä kaikiksi ja kaikki jokai­seksi. He olivat iloisia, mutta matka ei päättynyt tähän. Tuli vielä Järky­tyksen laakso ja Luopu­misen laakso, jossa odotti rannaton vesi ja sen takana Ikuisuuden maa, jonne elävillä ei ole pääsyä. Luopu­misen laaksossa linnut tajusivat, että jokainen heistä oli Semrug, erikseen ja yhdessä.

Kristiina Koski­luoma

Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä. Into 2016.