Sanna Laine on yksi uusista aluevaltuutetuista. Hän uskoo yhteistyöhön ja jaksaa pakertaa sen eteen, että sote-uudistus saadaan maaliin parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

 

Sanna Laineelle oli luon­te­vaa läh­teä ehdolle Pohjois-Pohjanmaan hyvin­voin­tia­lu­een alue­val­tuus­toon. Kyse on sosi­aali- ja ter­veys­toi­men his­to­rial­li­sesta uudistamisesta.

Tärkeää hänen mie­les­tään on, että val­tuus­toissa on mukana myös sosiaali­alan asiantuntijoita.

Laine on toi­mi­nut pit­kään sosiaali­alan kehit­tä­mis­teh­tä­vissä ja on työs­ken­nel­lyt vii­mei­set kuusi vuotta Nuorten Ystävät ry:n projektipäällikkönä.

– Teemme tii­vistä yhteis­työtä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kun­tien sekä kah­den sai­raan­hoi­to­pii­rin kanssa, joten olemme aika yti­messä aja­tel­len hyvin­voin­tia­luei­den työ­kent­tää, Laine kertoo.

Nuorten Ystävät on toteut­ta­nut vaa­ti­vaa mata­lan kyn­nyk­sen toi­min­taa kun­tien ja sai­raan­hoi­to­pii­rin kanssa. Nyt tekeillä on Kittilän kun­nan ja Lapin sai­raan­hoi­to­pii­rin kanssa perus­pal­ve­luista eri­kois­sai­raan­hoi­toon ulot­tuva Suomen ensim­mäi­nen digi­hoi­to­polku hai­tal­li­sesti päih­teitä käyt­tä­ville asiakkaille.

Uuden rakentamisessa on aina omat haasteensa.

Laine on perus­kou­lu­tuk­sel­taan sosio­nomi (YAMK), mutta on jat­ko­kou­lut­tau­tu­nut vii­mei­set 20 vuotta. Uusin hänen suo­rit­ta­mansa tut­kinto on Tuotekehitystyön eri­koi­sam­mat­ti­tut­kinto päih­de­hoi­to­työn kehittämisohjelmassa.

Aluevaltuutetun työssä hän näkee mah­dol­li­suu­den hyö­dyn­tää kai­ken vuo­sien var­rella ker­ty­neen koke­muk­sensa ja koulutuksensa.

Laine on ollut yhteis­kun­nal­li­sesti aktii­vi­nen pit­kään. Hän istuu toista kautta Kempeleen kun­nan­hal­li­tuk­sessa ja ‑val­tuus­tossa.

– Olen toi­mi­nut 20 vuotta myös Talentian luot­ta­mus­teh­tä­vissä. Tällä het­kellä olen jäse­nenä Talentian työ­elä­mä­toi­mi­kun­nassa ja Talentia Pohjois-Pohjanmaan hal­li­tuk­sessa, hän kertoo.

Pohjois-Pohjanmaalla valmistelu ei hiipunut

Ääniä vaa­leissa Laine sai 503 ja hänen työnsä alue­val­tuu­tet­tuna alkoi maaliskuussa.

Pohjois-Pohjanmaan hyvin­voin­tia­lu­eelle on siir­ty­mässä noin 18 000 työn­te­ki­jää. Alue on Suomen vii­den­neksi suu­rin, asuk­kaita on 413 000.

Tällä het­kellä Pohjois-Pohjanmaa on väes­töl­tään Suomen nuo­rin hyvin­voin­tia­lue, mutta samalla yksi alueista, jossa väes­tön ikä­ra­kenne muut­tuu nopeim­min. Etäisyyksien erot vaih­te­le­vat. Esimerkiksi Pudasjärvellä on pal­jon sivu­ky­liä ja väli­mat­kat pitkiä.

Laine haluaa nähdä sote-uudis­tuk­sen ennen kaik­kea mahdollisuutena.

– Ymmärrän kyllä rea­lis­min ja haas­teet esi­mer­kiksi rahoi­tuk­sen ja sen oikean koh­den­ta­mi­sen sekä työ­voi­man suh­teen. Uuden raken­ta­mi­sessa on aina omat haas­teensa mutta näen, että tämä on vält­tä­mä­töntä. Puhumme täällä siitä, että siir­rämme pain­opis­tettä ennal­taeh­käi­syyn ja perus­ta­son vah­vis­ta­mi­seen. Näin pys­tymme säi­lyt­tä­mään sen hyvän mikä meillä on ja saa­maan kus­tan­nuk­set keveäm­mäksi, kun toi­men­pi­teet keve­ne­vät ja ihmi­set pää­se­vät nopeasti oikea-aikai­seen ja oikea­ta­soi­seen hoi­toon, pal­ve­luun tai kuntoutukseen.

Pohjois-Pohjanmaalla hyvin­voin­tia­lu­een val­mis­telu on eden­nyt kes­key­tyk­settä pit­kään. Monilla hyvin­voin­tia­lueilla työ päät­tyi sil­loin kun Sipilän hal­li­tuk­sen uudis­tus­yri­tys jäi kes­ken, Laine kertoo.

– Pohjois-Pohjanmaalla val­mis­te­lun ei annettu hii­pua. Täällä on jak­settu uskoa ja on tehty eri­lai­sia pilot­teja välil­lä­kin. Työ alkoi, kun lain­sää­däntö hyväk­syt­tiin viime kesä­kuussa. Meillä oli aika pal­jon etu­mat­kaa moneen hyvin­voin­tia­lu­ee­seen nähden.

Uudistustyötä asiakkaiden hyväksi

Pohjois-Pohjanmaa on ensim­mäi­nen hyvin­voin­tia­lue, joka sai pal­kat­tua hyvin­voin­tia­lue­joh­ta­jan ja ensim­mäi­nen alue, joka sai tou­ko­kuun alussa hyväk­sy­tyksi hyvin­voin­ti­stra­te­gian vuo­sille 2023–2030. Se ohjaa hyvin­voin­tia­lu­een muuta työtä. Se syn­tyi yhteis­työn, osal­li­suu­den ja alu­eel­li­sen tie­don pohjalta.

– Kaiken toi­min­nan kes­kiössä on ihmi­nen. Teemme yhdessä uudis­tus­työtä asuk­kai­den hyväksi.

Strategiasta ollaan ylpeitä ja Laineen mukaan moni hyvin­voin­tia­lue on kysy­nyt, kenellä kon­sul­tilla se teetettiin.

– Se on aivan omaa tuo­tan­toa ja val­mis­tui mei­dän hyvän val­mis­te­lun ansiosta. Siinä on tosi vah­vasti mukana val­mis­te­li­joi­den, luot­ta­mus­hen­ki­löi­den, poh­jois-poh­jan­maa­lais­ten toi­mi­joi­den ja myös asuk­kai­den osallisuus.

Sanna Laine on paitsi alue­val­tuu­tettu myös yhdys­pin­ta­lau­ta­kun­nan puheen­joh­taja. Se on yksi kol­mesta valio­kun­ta­mai­sesti työs­ken­te­le­västä lau­ta­kun­nasta, joi­den työ on pit­källe ohjaavaa.

Tulevaisuuslautakunta val­mis­te­lee stra­te­gi­aan poh­jau­tu­van pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­suun­ni­tel­man. Se mää­rit­te­lee pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­sen Pohjois-Pohjanmaalla ja se käsi­tel­lään lau­ta­kun­nissa, alue­val­tuus­tossa ja aluehallituksessa.

– Päätöksenteossa jär­jes­tä­mis­suun­ni­telma on syk­syllä 2022. Järjestämissuunnitelman laa­ti­mi­nen vaa­tii arvo­va­lin­toja, sillä siinä ote­taan kan­taa muun muassa sii­hen, mitkä pal­ve­lut toteu­te­taan jat­kossa lähi­pal­ve­luina ja miten pal­ve­luita tuotetaan.

Turvallisuuslautakunnassa käsi­tel­lään pää­asial­li­sesti pelas­tus­toi­men asioita. Yhdyspintalautakunta edis­tää hyvin­voin­tia­lu­een, kun­tien, jär­jes­tö­jen ja mui­den sidos­ryh­mien yhteistyötä.

– Se päät­tää myön­net­tä­vien yleis­ten avus­tus­ten peri­aat­teista, menet­te­ly­ta­voista ja jaka­mi­sesta mää­rä­ra­ho­jen puit­teissa. Se seu­raa, arvioi ja rapor­toi vuo­sit­tain alu­een asuk­kai­den hyvin­voin­nista ja ter­vey­destä ja tekee muun muassa esi­tyk­sen Pohjois-Pohjanmaan hyvin­voin­ti­ker­to­muk­seksi ja ‑suun­ni­tel­maksi.

Minulla on hillitön jano elämälle.

Lautakunta laa­tii esi­tyk­siä osallisuus‑, vuo­ro­vai­ku­tus- ja hyvinvointiohjelmaksi.

Hyvinvointialueen näkö­kul­masta yhdys­pin­toja muo­dos­tuu esi­mer­kiksi kun­tien, yksi­tyis­ten toi­mi­joi­den ja jär­jes­tö­jen kanssa.

– Esimerkiksi työl­li­syy­den hoi­toon liit­ty­vät asiat ovat yksi suuri yhdys­pinta, joissa vas­tuu on siir­ty­mässä val­tiolta kun­nille. Kuntouttava työ­toi­minta ja sosi­aa­li­nen kun­tou­tus siir­ty­vät puo­les­taan hyvin­voin­tia­lu­eelle, Laine selvittää.

Aluevaltuusto kokoon­tuu noin ker­ran kuu­kau­dessa kuten yhdys­pin­ta­lau­ta­kun­ta­kin. Yhdyspintalautakunnan kautta Laine osal­lis­tuu kun­ta­joh­ta­ja­foo­ru­miin noin joka toi­nen viikko.

– Se on ajan­koh­tai­sen tie­don jaka­mi­sen foo­rumi, jossa myös kun­nan­joh­ta­jat ovat paikalla.

Konkreettisesti aikaa vie­vin ja näky­vin osa Sanna Laineen teh­tä­vissä on se, että yhdys­pin­ta­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­jana hän pää­see alue­hal­li­tuk­sen pöy­dän ääreen noin ker­ran viikossa.

Ahne uuden oppimiselle

Isot yhteis­kun­nal­li­set asiat hei­jas­tu­vat Laineen mukaan väis­tä­mättä uudistukseen.

– Työvoimapula ei ole pel­käs­tään hyvin­voin­tia­lu­een rat­kais­tava asia. Työntekijöiden lisäksi on saa­tava ter­veet ja hyvät työ­ti­lat, jotka hyvin­voin­tia­lue vuo­kraa kun­nilta. Meidän täy­tyy miet­tiä, millä raken­teilla asioita teh­dään. Tarvittaessa jou­dumme perus­ta­maan eri­lai­sia yhtiöitä. Viimeisimpänä on val­mis­teltu ate­ria- ja puh­dis­tus­pal­ve­lui­den in-house-yhtiöi­den perustamista.

Sanna Laineen työ­hön kuu­luu pal­jon eri­lais­ten jär­jes­tö­jen ja eri toi­mi­joi­den tapaa­mi­sia. Päivät täy­tyy orga­ni­soida tehok­kaasti. Kokopäivätyön yhdis­tä­mi­nen alue­val­tuu­te­tun työ­hön ja yhdys­pin­ta­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­juus ei ole helppoa.

– Luppoaikaa ei ole kovin pal­jon. Onneksi olen tot­tu­nut aina teke­mään pal­jon saman­ai­kai­sesti; olen opis­kel­lut, käy­nyt töissä ja teh­nyt luottamustehtäviä.

Laine ker­too ole­vansa ahne elä­mälle ja uuden oppimiselle.

– Minulla on hil­li­tön jano elä­mälle ja haluan elää käyt­tä­mällä aikaa hyö­dyksi minulle tär­kei­siin asioihin.

Kova työtahti

Pohjois-Pohjanmaan hyvin­voin­tia­lu­eelle ei valittu mon­taa sosiaali­alan ammat­ti­laista, mutta siitä huo­li­matta Laineen mukaan alue­hal­li­tuk­sessa ja ‑val­tuus­tossa kuu­luu vah­vasti sosiaali­alan ääni.

Strategian mukaan joh­ta­mis- ja toi­min­ta­mal­leja muu­te­taan. Laine on nos­ta­nut Talentiassakin pal­jon esille joh­ta­mi­sen eri­tyis­ky­sy­myk­siä ja nii­den mer­ki­tystä työn­te­ki­jöi­den arkeen.

– Tekemämme stra­te­gian mukaan orga­ni­saa­tion joh­toa keven­ne­tään, mutta vas­taa­vasti lähi­joh­toa on tar­koi­tus vah­vis­taa. Se on suun­tana minusta aivan oikea. Resurssi käy­te­tään sinne, mihin se kuu­luu­kin. Lähijohtaminen on ontu­nut pit­kään monessa kun­nassa. Sitä on syytä vah­vis­taa nyt kun tulee isompi alue, missä toimitaan.

Työelämää ei voi tehdä yksin.

Laine on ker­to­nut halua­vansa edis­tää sosi­aa­li­huol­lon työn­te­ki­jöi­den työs­sä­jak­sa­mista. Tässä vai­heessa hänen huo­lensa on val­mis­te­li­joi­den jaksamisessa.

– Valmistelijajoukon työ­tahti on ollut kova, vaikka hyvin­voin­tia­lu­eelle teh­dään koko ajan rek­ry­toin­teja. Omassa työs­säni Nuorten Ystävissä käy­tän työn tuki­ra­ken­teena per­jan­tai­pu­he­luita. Teemme etänä vaa­ti­vaa mata­lan kyn­nyk­sen toi­min­taa ja työ­hy­vin­vointi on siksi eri­tyi­sen tär­keä asia. Soitan kai­kille työn­te­ki­jöille ja kyse­len kuu­lu­mi­set, että mikään ei jäisi kal­va­maan viikonlopuksi.

Yhteinen työ kantaa

Laineen mie­lestä poli­tiik­kaa eikä työ­elä­mää voi kos­kaan tehdä yksin. Molemmat vaa­ti­vat yhteistä työtä.

– Liputan yhteis­työn nimeen, koska sen avulla myös resurs­sien käyttö jär­ke­vöi­tyy. Politiikassa parasta on se, että vaikka on eri­lai­sia näkö­kul­mia, silti useim­milla tavoit­teena on paras. Meillä on val­tava määrä hyö­dyn­net­tä­vää tie­toa ja koke­musta ja se on innostavaa.

Laine ei usko, että hyvin­voin­tia­lue­ko­ko­nai­suus on val­mis ensi vuo­den alussa.

– Joudumme sie­tä­mään sitä, että kaikki ei sil­loin vielä ole maa­lissa. Tärkeintä on nyt saada teh­tyä patja, mille voi­daan las­keu­tua ja siitä ale­taan yhdessä kat­so­maan jat­koa. Tavoite on, että työn­te­ki­jät pys­ty­vät jat­ka­maan työ­tään ja asuk­kaat saa­vat pal­ve­lunsa kuten ennen­kin. Keskitymme sii­hen, että siir­tymä on niin kivu­ton kuin se voi olla.

Riitta Ahonen