Teksti: Leena Häkkinen | Kuvat: Veikko Anttila

Kouvolan kaupungin kaupunkiviljelypilotti aloitti Upseerin päiväkodissa kestävän kehityksen prosessin, joka kasvaa ja kehittyy jo kolmatta vuotta.

Nella Lehtinen istutuslaatikon äärellä.

Nella Lehtinen ihmettelee.

On tou­ko­kuun loppu vuonna 2020, aurinko pais­taa hela­kasti Upseerin päi­vä­ko­din puu­tar­haan, jonka nimi on las­ten kek­simä: Piippolan vaa­rin puu­tarha. Kello käy yhdek­sää aamulla ja päi­vä­ko­din lap­si­ryh­mät eli Monnit, Masit ja Päälliköt ovat juuri pääs­seet kir­maa­maan ulos tämän enti­sen varus­kun­nan Upseerikerhon tiloissa toi­mi­van päi­vä­ko­din pihaan, jonka yhdessä kul­massa mul­taa täynnä ole­vat vil­je­ly­laa­ti­kot odot­ta­vat tai­mien istutusta.

– Me olemme hoi­ta­neet koko tal­ven sisä­kom­pos­ti­lie­roja, ja puhu­neet siitä kuinka ravin­to­ri­kasta se multa on. Olemme myös kas­vat­ta­neet las­ten kanssa tai­mia sisällä ja tänään me istu­te­taan ne ulos, ker­too Kati Laaksonen päi­vä­ko­din var­hais­kas­va­tuk­sen opet­taja ja yksi­kön eko­tu­ki­hen­kilö, joka on aktii­vi­sesti kehit­tä­nyt yhdessä lii­kun­nasta vas­taa­van var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­jan Anu Honkasen kanssa toi­min­taa ja hank­keita. Mutta eivät he toki kak­sin ole sitä teh­neet, vaan ympä­ris­tö­kas­va­tus­asian­tun­ti­jan, päi­vä­ko­din muun hen­ki­lö­kun­nan, las­ten ja las­ten van­hem­pien kanssa.

– Ensimmäinen hanke oli Piippolan vaa­rin puu­tarha, nyt on menossa Elämää Piippolan vaa­rin puu­tar­hassa ja kol­mas hanke tulee ole­maan Piippolan vaa­rin puu­tarha kylille. Ja nyt­hän te jo autatte siinä kylille menossa, nau­raa Kati, joka kul­jet­taa kuvaa­jan ja minut puu­tar­haan, jossa lap­set ovat innok­kaana suun­nit­te­le­massa, mitä tai­mia kuhun­kin laa­tik­koon istutetaan.

Kaupunkiviljely väylänä osallisuuteen ja vasun toteuttamiseen

Kati Laaksosen mai­nit­se­mat hank­keet ovat Upseerin päi­vä­ko­dissa suun­ni­tel­tuja hank­keita, mutta myös osa Kouvolan kau­pun­gin oppi­mis-ympä­ris­tö­jen kehit­tä­mistä. Varhaiskasvatuksen ympä­ris­tö­kas­va­tus­asian­tun­tija Marjo Pakkanen ker­too, että kau­pun­ki­vil­je­ly­pi­lotti on ollut hui­kea menes­tys muis­sa­kin päi­vä­ko­deissa Kouvolassa.

– Pilotin myötä las­ten osal­li­suus on vah­vis­tu­nut ja työn­te­ki­jöi­den ymmär­rys siitä, kuinka kau­pun­ki­vil­je­lyn avulla voi toteut­taa aika laa­jasti vasua eli var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maa, on syven­ty­nyt, ker­too Marjo Pakkanen, joka on ollut kes­kei­sessä roo­lissa tuo­massa kes­tä­vän kehi­tyk­sen pro­ses­seja Kouvolaan.

Yleiskuva Upseerin päiväkodin piha-alueesta.
Lapset ovat saa­neet puu­tar­haansa arvok­kaan vie­raan, kun Ilona Katajalan vaari Urpo Sihvo tuo hevo­sen lan­taa vauh­dit­ta­maan tai­mien kas­vua. Myös Ilonan äiti, Annina Sihvo on tänään auttamassa.

– Parhaimmillaan kau­pun­ki­vil­jely nivoo yhteen vasu-oppi­mi­sa­lu­eet, osal­li­suu­den, ja kes­tä­vän kehi­tyk­sen eri osa-alu­eet, johon kuu­lu­vat ekologinen‑, sosiaalinen‑, kult­tuu­ri­nen- sekä talou­del­li­nen osa-alue.
Marjo koros­taa, että toi­minta ei ole irral­lista vaan kiin­nit­tyy lähei­sesti kaik­keen sii­hen laki- ja sää­dö­sa­va­ruu­teen, mikä var­hais­kas­va­tusta kos­kee, mutta hän pai­not­taa myös las­ten tule­vai­suus­tai­to­jen kehit­tä­mi­sen tärkeyttä.

Ihanaa olla lasten kanssa puutarhuri.

– Kaupunkiviljely on erin­omai­nen keino vah­vis­taa lap­sen luon­to­suh­detta, sillä mikäli sitä ei synny pie­nenä, hänen on aika vai­kea myö­hem­min toi­mia ympä­ris­tön kan­nalta vas­tuul­li­sesti. Esimerkiksi luon­non ja ihmi­sen hyvin­voin­nin väli­nen yhteys voi jäädä lap­selle vie­raaksi. Kaupunkiviljely tuo perus­asioita käsi­tel­tä­väksi lap­sen­ta­soi­sesti, ymmär­ret­tä­vällä ja kon­kreet­ti­sella tavalla, Marjo tiivistää.

Lapset auringonkukkien ja hyötykasvien viljelijöinä

Marjo Pakkasen aja­tuk­set tule­vat todeksi Piippolan vaa­rin puu­tar­hassa, jossa kuusi­vuo­tias Liisa Valkonen kas­te­lee tar­mok­kaasti juuri istut­ta­maansa tainta. Kun kysyn, mitä hän tekee, Liisa ker­too avuliaasti:

– Kannan vettä.

Lapset suun­nit­te­le­massa istutusurakkaa.

Jatkossa sel­viää, että vesi on kur­pit­san tainta var­ten. Kurpitsa taas on Liisan mie­lestä tär­keä juttu, koska kur­pit­sasta voi tehdä ”kur­pit­sa­mös­söä”.

Liisalla on myös mie­li­pide kaupunkiviljelystä.

– Se on ihan jees. Eniten tyk­kään pei­tellä tai­mia, joita saa sit­ten kas­tella, hän sanoo.

Myös kesällä kaksi vuotta täyt­tävä Eino Klemettilä ja neli­vuo­tias Veikko Bäckman ovat innolla mukana puu­tar­han hyö­ri­nässä. Kati ker­too, että Veikko on innos­tu­nut puu­tar­hasta jopa niin, että pukeu­tuu usein Piippolan vaa­rin asuun, tänään sitä edus­taa hieno mies­ten hattu.

Katin ja Anun mukaan puu­tar­han sym­bo­liksi on tul­lut aurin­gon­kukka, jonka sie­me­niä on jaettu niin van­hem­mille, suku­lai­sille kuin kylilläkin.

– Meillä on tar­koi­tus mennä tällä vii­kolla las­ten kanssa pai­kal­li­seen van­hus­ten pal­ve­lu­ta­loon istut­ta­maan näitä aurin­gon­kuk­kia ja samet­ti­ruusuja. Sen jäl­keen lau­le­taan, ker­too Anu Honkanen ja lisää, että pal­jon on näinä vuo­sina tapah­tu­nut ja monia pro­jek­teja kehi­telty saman sateen­var­jon alle. Mutta tär­keintä Anun mie­lestä on ilon tuo­mi­nen, jaka­mi­nen ja yhteisöllisyys.

Vanhempien innostus ja apu

Myös van­hem­mat ovat innos­tu­neet päi­vä­ko­din kau­pun­ki­vil­je­lystä. Siskosten Iina ja Venla Yli-Kankahilan äiti Helena Koivisto on pyyn­nös­tämme tul­lut tänään puu­tar­halle ja ker­too avus­ta­vansa toi­min­taa hake­malla yhdessä päi­vä­ko­din työn­te­ki­jöi­den kanssa rahoitusta.

– Koska lap­set ovat täällä niin suu­ren osan par­haasta arkia­jas­taan, haluan olla siinä mukana ja yri­tän omalta osal­tani tukea tätä toi­min­taa. Olen ollut van­hem­pien edus­ta­jana hake­massa sää­tiöistä rahaa.

On mahtavaa, että lapset näkevät mistä ne tomaatit ja kurkut tulevat.

Rahaa onkin saatu. Muun muassa las­ten toi­voma kas­vi­huone on rahoi­tettu ulko­puo­li­sella tuella.

– On mah­ta­vaa, että lap­set näke­vät mistä ne tomaa­tit ja kur­kut tule­vat ja ehkä mais­ta­vat joi­tain uusia makuja, Helena poh­tii ja ker­too, että he ovat perus­ta­neet Venlalle kotiin­kin oman viljelylaatikon.

Aurinko on kivun­nut kor­keam­malle ja on lou­naan aika, jonka lap­set syö­vät ulkona. Sitä ennen vii­si­vuo­tias Miia Tikkanen haluaa var­mis­taa, että hän saa löy­tä­mänsä madon mukaan kotiin. Kati neu­voo Miiaa lait­ta­maan madon mul­taan odot­ta­maan. Tyttö miet­tii het­ken ja sit­ten väläh­tää. Hän lait­taa madon omaan ämpä­riinsä, jossa on mul­taa. Näin mato ei häviä mul­ta­kuor­maan, Miia tun­tuu tuu­maa­van. Mainiosti tuu­mattu. Me pois­tumme valo­ku­vaa­jan kanssa ja lupaamme tulla kat­so­maan elo­kuussa satoa.

Yhteiskuva auringonkukkien kanssa.
Piippolan vaa­rin puu­tar­han sym­boli on aurin­gon­kukka, jonka sie­me­niä pikku puu­tar­hu­rit kerää­vät tänä­kin syk­synä Anu Honkasen ja Kati Laaksosen avus­tuk­sella kylille vietäväksi.
Sadonkorjuun ja kukkasateen aikaan

Kun palaamme Piippolan vaa­rin puu­tar­haan, on elo­kuun alku ja Liisa Valkonen on kek­si­nyt tai­ka­tem­pun, jonka hän haluaa esi­tellä meille. Se on kuk­ka­sade, joka syn­tyy, kun kerä­tään samet­ti­ruusun terä­leh­tiä ja hei­te­tään niitä ilmaan. Osa lap­sista innos­tuu heit­te­le­mään kuk­kia samalla kun Kati Laaksonen ohjeis­taa osaa lap­sista tut­ki­maan kas­veja luu­peilla tai mit­ta­maan nii­den kor­keutta met­rin mit­tai­sella narulla. Eniten lap­sia näyt­tää innos­ta­van kopu­tus­työ, jossa samet­ti­ruusu ase­te­taan pape­rille, sen päälle lai­te­taan voi­pa­peri ja sit­ten haka­taan tar­mok­kaasti. Näin kukista saa­daan irti väriä maa­laa­mista varten.

– On ollut meil­le­kin yllä­tys, miten moni­puo­li­sesti puu­tar­haa voi käyt­tää. Ihanaa olla las­ten kanssa puu­tar­huri, kun kek­si­tään yhdessä kaik­kea, Kati tuu­maa pidel­len tiu­kasti pape­ria, jota Neela Simola hak­kaa rivakasti.

Kukat ja hyö­ty­kas­vit näyt­tä­vät saa­neen tar­peeksi vettä myös loma-aikana. Kati ker­too, että he kävi­vät las­ten kanssa vara­päi­vä­ko­dista kas­te­le­massa kas­veja. Toki myös aikui­set huo­leh­ti­vat kas­te­lusta. Nyt sato on hyvää vauh­tia kyp­sy­mässä. Kurkkuja on jo syöty ja pie­net puu­tar­hu­rit odot­ta­vat innolla tomaat­teja. Liisa löy­tää­kin kas­vi­huo­neesta punai­sen tomaa­tin ja saa luvan maistaa.

Liisa Valkonen ja ”sika­rai­kas tomaatti”.

– Sikaraikas tomaatti, hän sanoo ja kehuu puutarhakollegoitaan.

– Tämä mehu tekee sen, me olemme hyvin anta­neet olla tämän rau­hassa otta­massa raikkautta.

Päiväkodissa ele­tään muu­ten­kin odot­ta­vissa tun­nel­missa, sillä he ovat saa­neet kes­tä­vän kehi­tyk­sen toi­min­nas­taan Vihreän lipun, joka nos­te­taan sal­koon syys­kuun juhlassa.

Vihreän lipun päiväkoti

Marjo Pakkasen mukaan Vihreä lippu on osa oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen ja sitä kautta kes­tä­vän kehi­tyk­sen työtä Kouvolassa, mikä puo­les­taan nivou­tuu hyvin oppi­mi­sym­pä­ris­tö­jen kehit­tä­mis­työ­hön, yhtei­söl­li­syy­teen ja lap­sen osal­li­suu­teen. Tosin Marjo myön­tää, että aivan alussa kau­pun­ki­vil­je­ly­hanke herätti vastustusta.

– Monet työn­te­ki­jät pel­kä­si­vät muun muassa ilki­val­taa, hän sanoo.

Ilkivaltaa ei ole yhte­nä­kään vuonna Piippolan vaa­rin puu­tar­hassa ollut, mistä Kati ja Anu ovat mie­lis­sään. Mielissään he ovat myös siitä, että uskal­si­vat läh­teä tälle kes­tä­vän kehi­tyk­sen mat­kalle, niin pal­jon he ovat saa­neet uutta myös omaan työ­hönsä. Ja lap­sille iloa ja sie­me­niä tule­vai­suu­den rakentamiseen.

Jos olet kiin­nos­tu­nut kehit­tä­mään päi­vä­ko­tiasi, voit tilata vih­ko­sen Kivikeijut ja Käpykököt, koke­muk­sia kau­pun­ki­vil­je­lystä, osal­li­suu­desta ja vah­vasta vasu-yhtey­destä suo­raan teki­jältä ympä­ris­tö­kas­vat­taja Marjo Pakkaselta: marjo.pakkanen@kouvola.fi.