Etsivä nuorisotyö ja taidepajatoiminta tukevat pienin resurssein nuorten suomalaisten elämää Espanjan Aurinkorannikolla.

 

 

Espan­jan Aurinkorannikko on raken­tu­nut vuo­si­kym­men­ten aikana suo­ma­lais­ten suo­si­maksi pai­kaksi viet­tää lomia, elä­ke­päi­viä tai vuo­rot­te­lu­va­paata. 2000-luvulla alu­eelle on muut­ta­nut yhä enem­män nuo­rem­pia hen­ki­löitä suo­men­kie­lis­ten työ­paik­ko­jen yleis­tyessä. Aurinkorannikon suo­ma­lai­nen koulu on hel­pot­ta­nut vuo­desta 1991 läh­tien lap­si­per­hei­den aset­tu­mista ran­ni­kolle. Tällä het­kellä Fuengirolassa on suo­ma­lai­sen kou­lun lisäksi kaksi pien­ryh­missä perus­o­pe­tusta anta­vaa kou­lua ja kolme ammat­tiin val­men­ta­vaa kou­lua suo­men kie­lellä. Aurinkorannikko hou­kut­te­lee myös etä­opis­ke­li­joita ja ‑työn­te­ki­jöitä.

Aurinkorannikolla asuu jopa 30 000 suo­ma­laista vuo­sit­tain. Määrää on vai­kea arvioida, sillä suu­rin osa asuu Espanjassa vain tila­päi­sesti tai tal­vi­kau­det, eikä sen takia rekis­te­röidy asuk­kaaksi. Vakituisten eli kir­jau­tu­nei­den suo­ma­lai­sa­suk­kai­den määrä Malagan pro­vins­sissa on noin 6 500.

Vääriä käsityksiä suomalaisnuorten huono-osaisuudesta

Lehtien otsi­koissa Aurinkorannikkoa kuva­taan joko huo­let­to­mien ihmis­ten aurin­koi­sena para­tii­sina tai päih­de­hel­vet­tinä, jossa ryy­pä­tään, käy­te­tään huu­meita ja asu­taan kadulla. Suomalaisten nuor­ten elämä Aurinkorannikolla näyt­tää kui­ten­kin ole­van nor­maa­lia arkea.  Sitä ovat seu­ran­neet etsi­vän työn val­men­taja Karita Snellman ja nuor­ten Taidetyöpajan pro­jek­ti­työn­te­kijä Katri Aho, jotka työs­ken­te­le­vät Silta-Valmennusyhdistyksen ja Jyväskylän kau­pun­gin pro­jek­teissa, joita rahoit­ta­vat ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.

Karita Snellman ja Katri Aho

Karita Snellman ja Katri Aho teke­vät etsi­vää nuo­ri­so­työtä Fuengirolassa.

– Sosiaalialan työn­te­ki­jöinä pidämme toki tär­keänä, että mar­gi­naa­lit ja hei­koim­mat äänet, kuten kadulla asu­vien tari­nat, tule­vat kuu­lu­viin. Pidämme yhtä tär­keänä, että nii­den rin­nalla tuo­daan ajan­koh­taista ja sel­vi­tet­tyä tie­toa ylei­sesti nuor­ten elä­män­ti­lan­teista, etsi­vän työn val­men­taja Karita Snellman toteaa.

Nuorten tai­de­työ­paja ‑pro­jekti ja Etsivän nuo­ri­so­työn pilotti kerä­si­vät ano­nyy­millä kyse­lyllä tie­toja Aurinkorannikolla asu­vista 18–30-vuotiaista nuo­rista aikui­sista. Kyselyyn vas­tasi 62 koh­dei­käistä hen­ki­löä. Reilun vuo­den aikana tavoi­tet­tiin toi­min­nan kautta noin 200 nuorta ja nuorta aikuista. Tietoa saa­tiin myös etsi­vän työn val­men­ta­jan Karita Snellmanin opin­näy­te­työ­tään var­ten teke­mistä haas­tat­te­luista ja kuu­kau­den kent­tä­ko­ke­muk­sesta kadulla asu­vien suo­ma­lais­nuor­ten parissa.

– Aineistomme perus­teella käsi­tyk­set suo­ma­lais­nuor­ten huono-osai­suu­desta ja elä­mästä Espanjassa sosi­aa­li­tur­van varassa ovat vää­ris­ty­neitä tai aina­kin yli­ko­ros­tu­neita. Suurin osa Aurinkorannikolla asu­vista nuo­rista suo­ma­lai­sista aikui­sista saa palk­ka­tu­loa ja osa opin­toi­hin liit­ty­viä etuuk­sia kuten Erasmus-apu­ra­haa, Karita ja Katri painottavat.

Aurinkorannikko on kiis­tatta yksi kes­kei­nen huu­mei­den läpi­vien­ti­paikka, saa­ta­vuus on hyvä ja hin­ta­taso on Pohjolaa hal­vem­paa. Alkoholi on huo­mat­ta­van edul­lista. Viinipullon saa kau­pasta eurolla ja oluen kah­del­la­kym­me­nellä sentillä.

Huolettomien ­ihmisten aurinko­paratiisi vai päihde­helvetti?

– Emme ole kui­ten­kaan saa­neet viit­teitä siitä, että suo­ma­lais­nuo­ret alkai­si­vat Espanjassa asues­saan käyt­tää päih­teitä huo­mat­ta­vasti enem­män kuin Suomessa. Sen sijaan, jos on jo Suomessa vie­hät­ty­nyt päih­tei­siin, har­voin käyttö vähen­tyy Aurinkorannikolla. Päihteidenkäyttö näyt­tää tila­päi­sesti koros­tu­van eri­tyi­sesti loma­lais­ten ja tänne vasta tul­lei­den nuor­ten kes­kuu­dessa, esi­mer­kiksi työ­paik­ko­jen yhtei­söl­lis­ten after work­sien mer­keissä. Alkuhuuman jäl­keen nuor­ten arki tasaan­tuu ja pik­ku­hil­jaa raken­tu­vat omat sosi­aa­li­set ver­kos­tot ja rutii­nit uudessa maassa, Karita Snellman vakuuttaa.

Uuden elämän rakentaminen vaatii rohkeutta

Vaikka muutto toi­seen EU-maa­han on tek­ni­sesti help­poa, vaati se silti roh­keutta ja val­miuk­sia. Näyttää siltä, että nuo­ret ovat yleensä val­mis­tau­tu­neet hyvin muut­toon. Osa on käy­nyt etu­kä­teen tutus­tu­massa paik­koi­hin ja työ­nan­ta­jiin, toi­set ovat puo­les­taan hoi­ta­neet etänä val­miiksi asun­not ja opin­toi­hin tai työ­hön liit­ty­vät asiat.

Nuorten on täy­ty­nyt sääs­tää val­miiksi rahaa, sillä asun­to­jen hin­nat ovat ydin­a­lueilla kor­keat suh­teessa palk­kaan tai opin­toe­tuuk­siin ja päälle tulee usein väli­tys­palk­kio vuo­kra­va­kuu­den lisäksi.

Kaksi nuorta syöttää koiria, jotka ovat häkeissä.

Nuoret teki­vät radio-ohjel­man vie­rai­lusta rescue-koi­ra­tar­halle, ja vei­vät samalla koi­rille ruokaa.

Vaikka val­mis­tau­tu­mi­nen on ollut hyvää, voi elä­mässä tulla yllät­tä­viä asioita ihan kenelle vain. Yksin ei tar­vitse jäädä, vaan esi­mer­kiksi mei­dän pro­jek­tien työn­te­ki­jät ovat jokaista nuorta var­ten ole­massa. Yhdessä on hel­pompi poh­tia ja sel­vi­tellä asioita.

Nuorten ilot ja surut ovat saman­lai­sia Espanjassa kuin Suomessa, mutta ero­ja­kin löy­tyy. Ensinnäkin lähei­set jää­vät usein Suomeen ja nuor­ten täy­tyy raken­taa uusi sosi­aa­li­nen ver­kosto. Toiseksi kult­tuu­ri­set erot ja byro­kra­tia han­ka­loit­ta­vat tiet­ty­jen pakol­lis­ten asioi­den hoi­toa. Ilman espan­jan kie­li­tai­toa pär­jää, mutta mitä enem­män kieltä osaa, sitä hel­pom­min asiat hoituvat.

Suppeammat hen­ki­lö­koh­tai­set ja viran­omais­ver­kos­tot joh­ta­vat uuden­lai­seen yhtei­söl­li­syy­teen. Ihmiset tutus­tu­vat hel­pom­min toi­siinsa ja pitä­vät toi­sis­taan huo­len. Parhaimmillaan se joh­taa uusien sosi­aa­lis­ten tai­to­jen oppi­mi­seen ja vas­tuun­o­ton lisään­ty­mi­seen niin itsestä kuin muista. Kääntöpuolena se voi vähen­tää mah­dol­li­suuk­sia tutus­tua eri­lai­siin ihmi­siin ja elä­män­ta­poi­hin. Esimerkiksi, jos omassa lähiyh­tei­sössä ei har­ras­teta lii­kun­taa, on vai­keampi tutus­tua uusiin paik­koi­hin ja aloit­taa har­ras­tuk­sia yksin.

Yhteisöllisyyttä ja yksilöllistä tukea

Etsivän nuo­ri­so­työn ja Nuorten tai­de­työ­pa­jan toi­minta tar­joaa suo­ma­lais­nuo­rille yhtei­söl­listä teke­mistä ja mah­dol­li­suuk­sia tutus­tua mui­hin nuoriin.

Suomen mal­leista poi­ke­ten etsivä työ ei ole laki­sää­teistä nuo­ri­so­työtä. Työntekijälle ei luo­vu­teta nuor­ten tie­toja, vaan nuo­ret kon­tak­toi­daan perin­tei­sen mal­lin mukaan mene­mällä nuor­ten pariin. Nuorten hen­ki­lö­tie­toja ei rekis­te­röidä ja työn­te­ki­jöillä on vai­tio­lo­vel­vol­li­suus nuo­ren sekä hänen per­heensä asioista.

– Espanjan kie­li­kurssi ja ren­non espan­jan tree­ni­ryhmä kokoon­tui pai­kal­li­sessa kah­vi­lassa. Viikoittain pidet­tiin myös nuor­ten ilta, jossa piir­ret­tiin sar­ja­ku­via, musi­soi­tiin, pelail­tiin lau­ta­pe­lejä ja vie­tet­tiin vapaa­muo­toi­sesti aikaa yhdessä, ker­too Katri Aho.

Taidetyöpaja on toi­mi­nut kevät­tal­vesta 2018 alkaen. Taidetyöpajaan osal­lis­tu­mi­sesta ei ole aina­kaan vielä mah­dol­lista saada työt­tö­myys­tur­vaa, joten toi­min­nal­li­set ryh­mät jär­jes­te­tään moni­puo­li­sesti hyvin­voin­tia tuke­vin tee­moin siten, että myös työssä ja kou­lu­tuk­sessa ole­vat voi­vat nii­hin osallistua.

Uuden ­elämän ­rakentaminen Espanjaan vaatii työtä.

Taidetyöpaja jär­jes­tää myös ret­kiä lähi­seu­dulle. Nuorten ja Finnradion kanssa yhteis­työssä toteu­te­tussa radio­ryh­mässä ”Nuorten ääni Aurinkorannikolla” alu­een nuo­ret aikui­set teke­vät radio-ohjel­mia nuor­ten elämästä.

– Radioryhmä on yksi hyvä esi­merkki toi­min­nasta, jossa hyö­dyn­ne­tään ja kehi­te­tään nuor­ten omia tai­toja ja samalla anne­taan mah­dol­li­suus vai­kut­taa ja käyt­tää val­taa. Näin tuo­te­taan monella tapaa yhtei­söl­listä hyvää, Katri ja Karita kertovat.

– Annamme myös yksi­löl­listä tukea hyvän elä­män raken­ta­mi­seen. Yksilötapaamisilla on mah­dol­lista kes­kus­tella rau­hassa omista asioista. Mikään aihe ei ole liian pieni tai suuri yhtey­de­no­tolle, Karita Snellman toteaa.

Työntekijät kuun­te­le­vat, kar­toit­ta­vat koko­nais­ti­lan­teen, neu­vo­vat omien tai­to­jensa rajoissa ja etsi­vät yhdessä nuo­ren kanssa tie­toa ja sopi­via palveluita.

– Yksilötapaamisilla voi­daan kes­kus­tella esi­mer­kiksi Fuengirolan alu­een työ‑, kou­lu­tus- ja har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sista, nuo­ren omasta jak­sa­mi­sesta ja hyvin­voin­nista, talou­den hal­lin­nasta. Voimme myös suun­ni­tella yksi­löl­li­sen hyvin­vointi- ja kun­toi­luoh­jel­man. Nuori itse mää­rit­te­lee käsi­tel­tä­vät asiat ja tekee omat rat­kai­sut, Snellman summaa.

Karita Snellman
Etsivän työn val­men­taja (YTM, sosio­nomi yamk, AmO)

Katri Aho
Nuorten tai­de­työ­pa­jan projektityöntekijä
(YTM, sosiaalityöntekijä)

www.aurinkorannikonnuoret.com