Huostaanotettujen lapsien ja heidän vanhempiensa kanssa työskenteleminen ei usein vastaa oppikirjoissa kuvattua ideaalia asiakkaan kohtaamisesta. Tahdonvastaiset päätökset ja eettiset jännitteet hämmentävät harjoitteluun tulleita opiskelijoita.

 

Osa van­hem­mista käy koko ajan tais­te­lua viran­omai­sia vas­taan, vaikka lap­set oli­si­vat olleet jo vuo­si­kau­det huos­tassa. Lap­sen asema siinä välissä on han­kala. Näi­hin työ­ti­lan­tei­siin liit­tyy pal­jon ris­ti­rii­toja ja jän­nit­teitä, käy­tän­nön­opet­ta­jana toi­miva sosi­aa­li­työn­te­kijä Päivi Sinko kuvai­lee.

− Las­ten­suo­jelu ja eri­tyi­sesti työ sijais­huol­lossa poik­kea­vat muusta sosi­aa­li­työstä juuri näi­den vaa­ti­vien piir­tei­den vuoksi.

Sin­kon mie­lestä opis­ke­li­jat eivät saa riit­tä­västi val­miuk­sia täl­lai­seen asia­kas­työ­hön teo­reet­tis­ten opin­to­jensa aikana.

− Siellä läh­de­tään liik­keelle sel­lai­sesta sosi­aa­li­työn ihmis­ku­vasta, jonka mukaan ihmi­nen on ratio­naa­li­nen olento. Ole­te­taan, että työn­te­ki­jän koh­del­lessa asia­kas­taan arvos­ta­vasti hän saa vas­taa­vaa koh­te­lua myös asiak­kaalta.

− Meil­lä­hän se ei kui­ten­kaan aina niin mene. Metsä ei vas­taa niin kuin sinne huu­de­taan, Sinko toteaa.

Kuinka yliopiston opinnoissa valmennetaan lastensuojelun arkeen?

Sosi­aa­li­työn­te­kijä kuvit­te­lee neu­vot­te­lun onnis­tu­neen hie­nosti, mutta tun­nin päästä tapaa­mi­sesta asia­kas lähet­tää muis­tu­tuk­sen hänen esi­mie­hel­leen ja valit­taa työn­te­ki­jän toi­min­nasta. Nämä koke­muk­set ovat hyvin häm­men­tä­viä käy­tän­nön­ope­tuk­seen osal­lis­tu­ville opis­ke­li­joille.

− Molem­mat viime kevään har­joit­te­li­jois­tani sanoi­vat, ettei heitä val­men­neta täl­lai­seen yli­opis­tolla. Toki ymmär­rän pai­no­tuk­sen kou­lu­tuk­sessa, koska vain pieni osa val­mis­tu­vista tulee tämän­tyyp­pi­seen työ­hön.

Opiskelija näkee työrytmin

Espoon kau­pun­gin las­ten­suo­je­lun sijais­huol­lon sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä vuo­den työs­ken­nel­lyt Sinko on palan­nut nykyi­sen työnsä pää­tyt­tyä jäl­leen käy­tän­nön­opet­ta­jaksi. Hän toimi sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä edel­li­sen ker­ran Hel­sin­gin las­ten­suo­je­lun avo­huol­lossa 1990-­lu­vulla kym­me­nen vuo­den ajan.

− Opis­ke­lija oli har­joit­te­lussa kuu­kausien ajan, mutta vain parina päi­vänä vii­kossa.

Nyky­ään jakso on tii­vis. Opis­ke­li­jat ovat pai­kalla lähes koko ajan, mikä on hyvä asia, Sinko kehuu muu­tosta.

− Opis­ke­lija näkee nyt parem­min työn ryt­min. Hän pys­tyy myös seu­raa­maan tiet­tyjä asia­kas­ta­pauk­sia tar­kem­min.

Val­tio­tie­tei­den lisen­si­aa­tiksi val­mis­tu­nut Sinko toimi ennen nykyistä työ­tään parin­kym­me­nen vuo­den ajan las­ten­suo­je­lun täy­den­nys­kou­lut­ta­jana eri puo­lilla maata Hel­sin­gin yli­opis­ton pal­ve­luk­sessa. Hän osal­lis­tui lisäksi eri­lai­siin kehit­tä­mis­hank­kei­siin.

− Sitä kautta tun­nen las­ten­suo­je­lun ken­tän hyvin. Olen teh­nyt tut­ki­musta jon­kin ver­ran ja kir­joit­ta­nut niin amma­til­li­sia kuin tie­teel­li­siä­kin artik­ke­leita, Sinko mai­nit­see.

Sin­kon käy­tän­nön­ope­tuk­seen on kulu­van vuo­den aikana osal­lis­tu­nut jo kaksi opis­ke­li­jaa, toi­nen Hel­sin­gin yli­opis­ton ruot­sin­kie­li­seltä puo­lelta ja toi­nen Tam­pe­reen yli­opis­tosta. Kol­mas opis­ke­lija tulee Hel­sin­gin yli­opis­tosta syys­kuussa.

Oman ammattitaidon kannalta on hyödyllistä joutua arvioimaan ja selittämään omaa työtään. 

Sosi­aa­li­työn opis­ke­li­joi­den pitkä har­joit­te­lu­jakso sijoit­tuu kan­dio­pin­to­jen lop­pu­vai­hee­seen. Mais­te­rio­pin­noissa tulee vas­taan käy­tän­tö­tut­ki­mus­jakso. Sil­loin opis­ke­li­jat tule­vat opin­to­jensa lop­pu­vai­heessa työyh­tei­söön teke­mään tut­ki­musta.

− Nämä opis­ke­li­jat ovat halut­tuja, koska tut­ki­mus tuot­taa yhtei­sölle tär­keätä tie­toa. Meillä he voi­si­vat tut­kia vaik­kapa sitä, minkä takia meille on tul­lut viime vuo­sina niin pal­jon kii­reel­li­siä sijoi­tuk­sia.

Kyseenalaistaminen opettaa

Espoon las­ten­suo­je­lun sijais­huol­lon yksi­kössä toi­mi­vat erik­seen per­he­hoi­don ja lai­tos­hoi­don yksi­köt. Lai­tos­hoi­don puo­lella on kuusi sosi­aa­li­työn­te­ki­jää joh­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän lisäksi. Koko työyh­teisö osal­lis­tuu mah­dol­li­suuk­siensa mukaan käy­tän­nön­ope­tuk­seen ja ohjauk­seen.

Opet­ta­jana voi toi­mia vain pätevä sosi­aa­li­työn­te­kijä, joten lyhy­tai­kai­set sijai­set tai val­mis­tu­mat­to­mat eivät voi sii­hen ryh­tyä.

− Vaikka itse olen­kin pää­asial­li­nen opet­taja ja vas­tuussa ope­tus­jak­sosta, opis­ke­li­jat voi­vat olla kol­le­goi­den mukana asia­kas­ta­paa­mi­sissa ja työ­mat­koilla.

− Tämä on tär­keää, jotta he näke­vät mah­dol­li­sim­man monen­lai­sia tilan­teita ja eri­lai­sia työ­ot­teita. Näin he roh­kais­tu­vat toi­mi­maan ken­tällä itsensä näköi­sellä tavalla, Sinko selit­tää.

Opis­ke­li­jat osal­lis­tu­vat kah­den kuu­kau­den mit­tai­sen har­joit­te­lu­jak­son aikana kaik­kiin tii­mi­pa­la­ve­rei­hin, kehit­tä­mis­päi­viin, kou­lu­tuk­siin ja mui­hin toi­min­toi­hin, joita työ­ryh­mällä sat­tuu kul­loin­kin ole­maan.

− Har­joit­te­lu­jakso vaa­tii käy­tän­nön­opet­ta­jalta pal­jon ohjausta, minkä vuoksi monet kysei­sen täy­den­nys­kou­lu­tuk­sen hank­ki­neet työn­te­ki­jät eivät halua sii­hen oman ras­kaan työnsä vuoksi ryh­tyä. Voi olla myös vai­keaa sopeu­tua sii­hen, että koko ajan joku seu­raa sinun työs­ken­te­lyäsi.

− Itse pidän tästä juuri sen takia, että opis­ke­li­joilla on tuo­reita näkö­kul­mia. He kyke­ne­vät kysee­na­lais­ta­maan asioita. Oman ammat­ti­tai­don kan­nalta on hyö­dyl­listä jou­tua arvioi­maan ja selit­tä­mään omaa työ­tään.

Muistiinpanot ja kirjaukset

Päivi Sin­kon mukaan har­joit­te­lu­jak­sot ovat nykyi­sel­lään tar­kasti jäsen­net­tyjä, mikä on edis­ty­sas­kel enti­seen ver­rat­tuna. Hän on eri­tyi­sen innos­tu­nut Tam­pe­reen yli­opis­ton käy­tän­nön­ope­tus­mal­lista. Se on osoit­tau­tu­nut todella hio­tuksi ja toi­mi­vaksi.

− Har­joit­te­lu­jak­solle ase­te­taan tar­kat tavoit­teet ja nii­den toteu­tu­mista arvioi­daan sään­nöl­li­sesti. Teemme opis­ke­li­jan kanssa hen­ki­lö­koh­tai­sen ope­tus­suun­ni­tel­man, jonka ohjaava opet­taja yli­opis­tolla hyväk­syy.

Kaikki yli­opis­tot jär­jes­tä­vät jak­son kuluessa ohjaus­kes­kus­te­lun. Ohjaava opet­taja tulee työ­pai­kalle tapaa­maan opis­ke­li­jaa ja käy­tän­nön­opet­ta­jaa. Sen lisäksi käy­tän­nön­opet­taja käy opis­ke­li­jan kanssa lukui­sia mui­ta­kin ohjaus­kes­kus­te­luja, joista suu­rim­man osan vapaa­muo­toi­sesti työn ohessa.

Opiskelija pyysi minua keväällä suosittelijakseen ja ilman muuta suostuin.

Sinko antaa jak­son jäl­keen palaut­teen yli­opis­tolle ja opis­ke­li­jalle, opis­ke­lija puo­les­taan hänelle ja yli­opis­tolle.

− Päät­teeksi on yhtei­nen semi­naari, missä palau­tetta käy­dään vielä suul­li­sesti läpi.

Käy­tän­nön­opet­ta­jat voi­vat siellä ker­toa, min­kä­lai­sia kehit­tä­mis­koh­teita he ope­tuk­sessa näke­vät.

Tam­pe­reen yli­opisto jär­jesti Sin­kolle ennen käy­tän­nön­ope­tuk­sen aloit­ta­mista koko päi­vän kes­tä­neen semi­naa­rin. Siellä käy­tiin läpi opin­to­jak­son tavoit­teita ja ker­rot­tiin, mil­lai­siin asioi­hin opis­ke­li­jan toi­min­nassa tulee kiin­nit­tää huo­miota palaut­teen­an­toa var­ten.

− Miten itse­näi­sesti hän pys­tyy toi­mi­maan ja kuinka aloit­teel­li­nen hän on? Mitä hänen tulee jak­son aikana oppia? Miten hän sel­viy­tyy vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa? Kuinka hän hal­lit­see tun­teensa ja kyke­nee säi­lyt­tä­mään amma­til­li­sen roo­linsa?

Las­ten­suo­je­lun sijais­huol­lossa on itse­näi­sestä asia­kas­työstä luo­vut­tava. Huos­taa­no­te­tuilla lap­silla on usein trau­maat­ti­sia koke­muk­sia, mistä syystä monet heistä ovat lasten­ tai nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asiak­kaita.

− He ovat kär­si­neet monista mene­tyk­sistä ja koke­neet isoja muu­tok­sia. Hei­dän kans­saan ei ole help­poa työs­ken­nellä. Näin haas­ta­viin tilan­tei­siin ei opis­ke­li­jaa voi yksin lait­taa.

− Opis­ke­lija toi­mii mah­dol­li­suuk­sien mukaan työ­pa­rina. Toi­men­kuva muo­dos­tuu kun­kin opis­ke­li­jan val­miuk­sista, osaa­mi­sesta ja uskal­luk­sesta.

Tyy­pil­li­sesti opis­ke­lija kir­joit­taa tapaa­mi­sen tai neu­vot­te­lun aikana muis­tiin­pa­noja. Se on vaa­ti­vaa, koska neu­vot­te­lut voi­vat olla haas­ta­via ja edetä hyvin epä­joh­don­mu­kai­sesti. Opis­ke­lija tekee myös kir­jauk­set asia­kas­tie­to­jär­jes­tel­mään. Ne käy­tän­nön­opet­taja tie­ten­kin tar­kis­taa.

− Opis­ke­lija pyysi minua keväällä suo­sit­te­li­jak­seen ja ilman muuta suos­tuin. Käy­tän­nön­opet­taja oppii kuu­kausien aikana tun­te­maan tosi hyvin har­joit­te­li­jan toi­min­ta­ta­poja ja näke­mään hänen vah­vuuk­si­aan.

Markku Tasala