Huostaanotettujen lapsien ja heidän vanhempiensa kanssa työskenteleminen ei usein vastaa oppikirjoissa kuvattua ideaalia asiakkaan kohtaamisesta. Tahdonvastaiset päätökset ja eettiset jännitteet hämmentävät harjoitteluun tulleita opiskelijoita.

 

Osa van­hem­mista käy koko ajan tais­telua vira­nomaisia vas­taan, vaik­ka lapset oli­si­vat olleet jo vuosikaudet huostas­sa. Lapsen ase­ma siinä välis­sä on han­kala. Näi­hin työti­lanteisi­in liit­tyy paljon ris­tiri­ito­ja ja jän­nit­teitä, käytän­nönopet­ta­jana toimi­va sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Päivi Sinko kuvailee.

− Las­ten­suo­jelu ja eri­tyis­es­ti työ sijaishuol­los­sa poikkea­vat muus­ta sosi­aal­i­työstä juuri näi­den vaa­tivien piirtei­den vuok­si.

Sinkon mielestä opiske­li­jat eivät saa riit­tävästi valmiuk­sia täl­laiseen asi­akastyöhön teo­reet­tis­ten opin­to­jen­sa aikana.

− Siel­lä lähde­tään liik­keelle sel­l­ais­es­ta sosi­aal­i­työn ihmisku­vas­ta, jon­ka mukaan ihmi­nen on ratio­naa­li­nen olen­to. Olete­taan, että työn­tek­i­jän kohdel­lessa asi­akas­taan arvostavasti hän saa vas­taavaa kohtelua myös asi­akkaal­ta.

− Meil­lähän se ei kuitenkaan aina niin mene. Met­sä ei vas­taa niin kuin sinne huude­taan, Sinko toteaa.

Kuinka yliopiston opinnoissa valmennetaan lastensuojelun arkeen?

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jä kuvit­telee neu­vot­telun onnis­tuneen hienos­ti, mut­ta tun­nin päästä tapaamis­es­ta asi­akas lähet­tää muis­tu­tuk­sen hänen esimiehelleen ja valit­taa työn­tek­i­jän toimin­nas­ta. Nämä koke­muk­set ovat hyvin häm­men­täviä käytän­nönopetuk­seen osal­lis­tuville opiske­li­joille.

− Molem­mat viime kevään har­joit­telijois­tani sanoi­vat, ettei heitä val­men­neta täl­laiseen yliopis­tol­la. Toki ymmär­rän pain­o­tuk­sen koulu­tuk­ses­sa, kos­ka vain pieni osa valmis­tu­vista tulee tämän­tyyp­piseen työhön.

Opiskelija näkee työrytmin

Espoon kaupun­gin las­ten­suo­jelun sijaishuol­lon sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä vuo­den työsken­nel­lyt Sinko on palan­nut nykyisen työn­sä pää­tyt­tyä jälleen käytän­nönopet­ta­jak­si. Hän toi­mi sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä edel­lisen ker­ran Helsin­gin las­ten­suo­jelun avo­huol­los­sa 1990-­lu­vul­la kymme­nen vuo­den ajan.

− Opiske­li­ja oli har­joit­telus­sa kuukausien ajan, mut­ta vain pari­na päivänä viikos­sa.

Nykyään jak­so on tiivis. Opiske­li­jat ovat paikalla läh­es koko ajan, mikä on hyvä asia, Sinko kehuu muu­tos­ta.

− Opiske­li­ja näkee nyt parem­min työn ryt­min. Hän pystyy myös seu­raa­maan tiet­tyjä asi­akastapauk­sia tarkem­min.

Val­ti­oti­etei­den lisen­si­aatik­si valmis­tunut Sinko toi­mi ennen nyky­istä työtään parinkymme­nen vuo­den ajan las­ten­suo­jelun täy­den­nysk­oulut­ta­jana eri puo­lil­la maa­ta Helsin­gin yliopis­ton palveluk­ses­sa. Hän osal­lis­tui lisäk­si eri­laisi­in kehit­tämis­hankkeisi­in.

− Sitä kaut­ta tun­nen las­ten­suo­jelun ken­tän hyvin. Olen tehnyt tutkimus­ta jonkin ver­ran ja kir­joit­tanut niin ammatil­lisia kuin tieteel­lisiäkin artikkelei­ta, Sinko mainit­see.

Sinkon käytän­nönopetuk­seen on kulu­van vuo­den aikana osal­lis­tunut jo kak­si opiske­li­jaa, toinen Helsin­gin yliopis­ton ruotsinkieliseltä puolelta ja toinen Tam­pereen yliopis­tos­ta. Kol­mas opiske­li­ja tulee Helsin­gin yliopis­tos­ta syysku­us­sa.

Oman ammattitaidon kannalta on hyödyllistä joutua arvioimaan ja selittämään omaa työtään. 

Sosi­aal­i­työn opiske­li­joiden pitkä har­joit­telu­jak­so sijoit­tuu kan­diopin­to­jen lop­pu­vai­heeseen. Mais­te­ri­opin­nois­sa tulee vas­taan käytän­tö­tutkimus­jak­so. Sil­loin opiske­li­jat tule­vat opin­to­jen­sa lop­pu­vai­heessa työy­hteisöön tekemään tutkimus­ta.

− Nämä opiske­li­jat ovat halut­tu­ja, kos­ka tutkimus tuot­taa yhteisölle tärkeätä tietoa. Meil­lä he voisi­vat tutkia vaikka­pa sitä, minkä takia meille on tul­lut viime vuosi­na niin paljon kiireel­lisiä sijoituk­sia.

Kyseenalaistaminen opettaa

Espoon las­ten­suo­jelun sijaishuol­lon yksikössä toimi­vat erik­seen per­he­hoidon ja laitoshoidon yksiköt. Laitoshoidon puolel­la on kuusi sosi­aal­i­työn­tek­i­jää johta­van sosi­aal­i­työn­tek­i­jän lisäk­si. Koko työy­hteisö osal­lis­tuu mah­dol­lisuuk­sien­sa mukaan käytän­nönopetuk­seen ja ohjauk­seen.

Opet­ta­jana voi toimia vain pätevä sosi­aal­i­työn­tek­i­jä, joten lyhy­taikaiset sijaiset tai valmis­tu­mat­tomat eivät voi siihen ryhtyä.

− Vaik­ka itse olenkin pääasialli­nen opet­ta­ja ja vas­tu­us­sa ope­tus­jak­sos­ta, opiske­li­jat voivat olla kol­le­goiden mukana asi­akastapaami­sis­sa ja työ­matkoil­la.

− Tämä on tärkeää, jot­ta he näkevät mah­dol­lisim­man mon­en­laisia tilantei­ta ja eri­laisia työot­tei­ta. Näin he rohkaistu­vat toim­i­maan ken­täl­lä itsen­sä näköisel­lä taval­la, Sinko selit­tää.

Opiske­li­jat osal­lis­tu­vat kah­den kuukau­den mit­taisen har­joit­telu­jak­son aikana kaikki­in tiimi­palaverei­hin, kehit­tämis­päivi­in, koulu­tuk­si­in ja mui­hin toim­intoi­hin, joi­ta työryh­mäl­lä sat­tuu kul­loinkin ole­maan.

− Har­joit­telu­jak­so vaatii käytän­nönopet­ta­jal­ta paljon ohjaus­ta, minkä vuok­si mon­et kyseisen täy­den­nysk­oulu­tuk­sen han­kki­neet työn­tek­i­jät eivät halua siihen oman raskaan työn­sä vuok­si ryhtyä. Voi olla myös vaikeaa sopeu­tua siihen, että koko ajan joku seu­raa sin­un työsken­te­lyäsi.

− Itse pidän tästä juuri sen takia, että opiske­li­joil­la on tuor­e­i­ta näkökul­mia. He kykenevät kyseenalais­ta­maan asioi­ta. Oman ammat­ti­taidon kannal­ta on hyödyl­listä joutua arvioimaan ja selit­tämään omaa työtään.

Muistiinpanot ja kirjaukset

Päivi Sinkon mukaan har­joit­telu­jak­sot ovat nykyisel­lään tarkasti jäsen­net­tyjä, mikä on edis­tysaskel entiseen ver­rat­tuna. Hän on eri­tyisen innos­tunut Tam­pereen yliopis­ton käytän­nönope­tus­mall­ista. Se on osoit­tau­tunut todel­la hio­tuk­si ja toimi­vak­si.

− Har­joit­telu­jak­solle asete­taan tarkat tavoit­teet ja niiden toteu­tu­mista arvioidaan sään­nöl­lis­es­ti. Teemme opiske­li­jan kanssa henkilöko­htaisen ope­tus­su­un­nitel­man, jon­ka ohjaa­va opet­ta­ja yliopis­tol­la hyväksyy.

Kaik­ki yliopis­tot jär­jestävät jak­son kulues­sa ohjauskeskustelun. Ohjaa­va opet­ta­ja tulee työ­paikalle tapaa­maan opiske­li­jaa ja käytän­nönopet­ta­jaa. Sen lisäk­si käytän­nönopet­ta­ja käy opiske­li­jan kanssa lukuisia muitakin ohjauskeskustelu­ja, joista suurim­man osan vapaa­muo­tois­es­ti työn ohes­sa.

Opiskelija pyysi minua keväällä suosittelijakseen ja ilman muuta suostuin.

Sinko antaa jak­son jäl­keen palaut­teen yliopis­tolle ja opiske­li­jalle, opiske­li­ja puolestaan hänelle ja yliopis­tolle.

− Päät­teek­si on yhteinen sem­i­naari, mis­sä palautet­ta käy­dään vielä suullis­es­ti läpi.

Käytän­nönopet­ta­jat voivat siel­lä ker­toa, minkälaisia kehit­tämisko­htei­ta he opetuk­ses­sa näkevät.

Tam­pereen yliopis­to jär­jesti Sinkolle ennen käytän­nönopetuk­sen aloit­tamista koko päivän kestäneen sem­i­naarin. Siel­lä käyti­in läpi opin­to­jak­son tavoit­tei­ta ja ker­rot­ti­in, mil­laisi­in asioi­hin opiske­li­jan toimin­nas­sa tulee kiin­nit­tää huomio­ta palaut­teenan­toa varten.

− Miten itsenäis­es­ti hän pystyy toim­i­maan ja kuin­ka aloit­teelli­nen hän on? Mitä hänen tulee jak­son aikana oppia? Miten hän selviy­tyy vuorovaiku­tusti­lanteis­sa? Kuin­ka hän hal­lit­see tun­teen­sa ja kyke­nee säi­lyt­tämään ammatil­lisen roolin­sa?

Las­ten­suo­jelun sijaishuol­los­sa on itsenäis­es­tä asi­akastyöstä luovut­ta­va. Huostaan­ote­tu­il­la lap­sil­la on usein trau­maat­tisia koke­muk­sia, mis­tä syys­tä mon­et heistä ovat lasten­ tai nuorisop­syki­a­tri­an asi­akkai­ta.

− He ovat kärsi­neet monista mene­tyk­sistä ja koke­neet iso­ja muu­tok­sia. Hei­dän kanssaan ei ole help­poa työsken­nel­lä. Näin haas­tavi­in tilanteisi­in ei opiske­li­jaa voi yksin lait­taa.

− Opiske­li­ja toimii mah­dol­lisuuk­sien mukaan työ­pa­ri­na. Toimenku­va muo­dos­tuu kunkin opiske­li­jan valmiuk­sista, osaamis­es­ta ja uskalluk­ses­ta.

Tyyp­il­lis­es­ti opiske­li­ja kir­joit­taa tapaamisen tai neu­vot­telun aikana muis­ti­in­pano­ja. Se on vaa­ti­vaa, kos­ka neu­vot­te­lut voivat olla haas­tavia ja ede­tä hyvin epäjo­hdon­mukaises­ti. Opiske­li­ja tekee myös kir­jauk­set asi­akasti­eto­jär­jestelmään. Ne käytän­nönopet­ta­ja tietenkin tark­istaa.

− Opiske­li­ja pyysi min­ua kevääl­lä suosit­teli­jak­seen ja ilman muu­ta suos­tu­in. Käytän­nönopet­ta­ja oppii kuukausien aikana tun­temaan tosi hyvin har­joit­teli­jan toim­intat­apo­ja ja näkemään hänen vahvuuk­si­aan.

Markku Tasala