Sosi­aa­li­huol­lon ja sosi­aa­li­pal­ve­lui­den asema vai­kut­taa Antti Rinteen hal­li­tuk­sen ohjel­massa vah­vem­pana kuin edel­li­sen hal­li­tuk­sen sote-kir­jauk­sissa. Ministeri Krista Kiuru lupasi kolum­nis­saan (29.8.2019), että sote-uudis­tus teh­dään nyt ihmis­ten pal­ve­lut edellä. Tämä on hänen mie­les­tään mer­kit­tävä muu­tos, koska aiempi työ oli pai­not­tu­nut vah­vasti hal­lin­non rakenteisiin.

 

 

Ministeriö aloit­taa Tulevaisuuden sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus ‑ohjel­man, jonka tar­koi­tuk­sena on kehit­tää nykyi­sestä ter­veys­kes­kuk­sesta laaja-alai­nen sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus, josta ihmi­nen saisi pal­ve­lunsa suju­vasti ja yksilöllisesti.

Palveluiden pai­no­tusta siir­re­tään ras­kaista pal­ve­luista ehkäi­se­vään työ­hön. Samalla vah­vis­te­taan sote-ammat­ti­lais­ten yhteistyötä.

Joko nyt on hetki, että sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­löi­den asema, mer­ki­tys ja osaa­mi­nen tunnistetaan?

Ei nimit­täin riitä, että hal­li­tus­oh­jel­massa on tah­toa. Tällä het­kellä työ­nan­ta­jia vai­vaa joko tie­don puute ammat­ti­hen­ki­lö­lain ja sosi­aa­lia­laa ohjaa­vien lakien sisäl­löstä, tarve medi­ka­li­soida pal­ve­luita tai joku muu mer­kil­li­nen syy sii­hen, että rek­ry­tointi-ilmoi­tuk­sissa tois­tu­vasti hae­taan teh­tä­vään rin­nak­kain kah­den eri ammat­ti­hen­ki­lö­lain mukaista ammat­ti­laista. On esi­mer­kiksi hakuil­moi­tuk­sia, joissa samaa teh­tä­vää voi tehdä joko sai­raan­hoi­ta­jan (AMK) tai sosio­no­min (AMK) tutkinnolla.

Sosiaalityöntekijän osalta tilanne on ehkä sel­keämpi, tosin työ­mark­ki­noille on ilmaan­tu­nut niin sanot­tuja avus­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän tehtäviä.

Sosiaaliala odottaa paljon hallituksen tasa-arvo-aikeilta.

Sote-uudis­tuk­sen rin­nalle tar­vi­taan vah­vaa minis­te­riön ja val­von­ta­vi­ran­omais­ten ohjausta. Sosiaalihuollon lail­lis­tet­tu­jen ammat­ti­hen­ki­löi­den osaa­mi­nen ja val­vonta takaa­vat sen, että sosi­aa­li­huol­lon asiak­kai­den pal­ve­luissa huo­mioi­daan yksi­löl­li­set tar­peet, etu ja asiakasturvallisuus.

Suomen hal­li­tus asetti ohjel­mas­saan tavoit­teek­seen nos­taa Suomi tasa-arvon kär­ki­maaksi. Erityinen huo­mio on työ­elä­män ja per­hei­den tasa-arvon paran­ta­mi­sessa. Naisvaltaiselle sosi­aa­lia­lalle tämä on myön­tei­nen viesti.

Palkkatasoa on hal­li­tus­oh­jel­man mukaan tar­koi­tus edis­tää sama­palk­kai­suus­oh­jel­malla entistä kun­nia­hi­moi­sem­min ja vai­kut­ta­vim­min. Esimerkiksi Uusi-Seelanti nos­taa nais­val­tais­ten sote-alo­jen palk­koja tun­tu­vasti vii­den vuo­den aikana. Samoin Saksassa on pää­tetty korot­taa jul­ki­sen sek­to­rin palkkoja.

Ranskalaisyrityksillä on kolme vuotta aikaa kor­jata nais­ten ja mies­ten väli­set palk­kae­rot. Sen jäl­keen val­tio alkaa sakot­taa yri­tyk­siä, jotka eivät nou­data sama­palk­kai­suus peri­aa­tetta. Islannissa laki vel­voit­taa yksi­tyi­sen puo­len ja jul­ki­sen sek­to­rin työn­antajat mak­sa­maan samasta työstä samaa palk­kaa suku­puo­lesta, etni­syy­destä, sek­su­aa­li­sesta suun­tau­tu­mi­sesta tai kan­sal­li­suu­desta riippumatta.

Kansainvälisiä esi­merk­kejä on jo run­saasti – Suomella ei ole varaa jäädä puhei­den tasolle.