Sosi­aa­li­huol­lon ja sosi­aa­li­pal­ve­lui­den asema vai­kut­taa Antti Rin­teen hal­li­tuk­sen ohjel­massa vah­vem­pana kuin edel­li­sen hal­li­tuk­sen sote-kir­jauk­sissa. Minis­teri Krista Kiuru lupasi kolum­nis­saan (29.8.2019), että sote-uudis­tus teh­dään nyt ihmis­ten pal­ve­lut edellä. Tämä on hänen mie­les­tään mer­kit­tävä muu­tos, koska aiempi työ oli pai­not­tu­nut vah­vasti hal­lin­non raken­tei­siin.

 

 

Minis­te­riö aloit­taa Tule­vai­suu­den sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus ‑ohjel­man, jonka tar­koi­tuk­sena on kehit­tää nykyi­sestä ter­veys­kes­kuk­sesta laaja-alai­nen sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus, josta ihmi­nen saisi pal­ve­lunsa suju­vasti ja yksi­löl­li­sesti.

Pal­ve­lui­den pai­no­tusta siir­re­tään ras­kaista pal­ve­luista ehkäi­se­vään työ­hön. Samalla vah­vis­te­taan sote-ammat­ti­lais­ten yhteis­työtä.

Joko nyt on hetki, että sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­löi­den asema, mer­ki­tys ja osaa­mi­nen tun­nis­te­taan?

Ei nimit­täin riitä, että hal­li­tus­oh­jel­massa on tah­toa. Tällä het­kellä työ­nan­ta­jia vai­vaa joko tie­don puute ammat­ti­hen­ki­lö­lain ja sosi­aa­lia­laa ohjaa­vien lakien sisäl­löstä, tarve medi­ka­li­soida pal­ve­luita tai joku muu mer­kil­li­nen syy sii­hen, että rek­ry­tointi-ilmoi­tuk­sissa tois­tu­vasti hae­taan teh­tä­vään rin­nak­kain kah­den eri ammat­ti­hen­ki­lö­lain mukaista ammat­ti­laista. On esi­mer­kiksi hakuil­moi­tuk­sia, joissa samaa teh­tä­vää voi tehdä joko sai­raan­hoi­ta­jan (AMK) tai sosio­no­min (AMK) tut­kin­nolla.

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän osalta tilanne on ehkä sel­keämpi, tosin työ­mark­ki­noille on ilmaan­tu­nut niin sanot­tuja avus­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän teh­tä­viä.

Sosiaaliala odottaa paljon hallituksen tasa-arvo-aikeilta.

Sote-uudis­tuk­sen rin­nalle tar­vi­taan vah­vaa minis­te­riön ja val­von­ta­vi­ran­omais­ten ohjausta. Sosi­aa­li­huol­lon lail­lis­tet­tu­jen ammat­ti­hen­ki­löi­den osaa­mi­nen ja val­vonta takaa­vat sen, että sosi­aa­li­huol­lon asiak­kai­den pal­ve­luissa huo­mioi­daan yksi­löl­li­set tar­peet, etu ja asia­kas­tur­val­li­suus.

Suo­men hal­li­tus asetti ohjel­mas­saan tavoit­teek­seen nos­taa Suomi tasa-arvon kär­ki­maaksi. Eri­tyi­nen huo­mio on työ­elä­män ja per­hei­den tasa-arvon paran­ta­mi­sessa. Nais­val­tai­selle sosi­aa­lia­lalle tämä on myön­tei­nen viesti.

Palk­ka­ta­soa on hal­li­tus­oh­jel­man mukaan tar­koi­tus edis­tää sama­palk­kai­suus­oh­jel­malla entistä kun­nia­hi­moi­sem­min ja vai­kut­ta­vim­min. Esi­mer­kiksi Uusi-See­lanti nos­taa nais­val­tais­ten sote-alo­jen palk­koja tun­tu­vasti vii­den vuo­den aikana. Samoin Sak­sassa on pää­tetty korot­taa jul­ki­sen sek­to­rin palk­koja.

Rans­ka­lais­yri­tyk­sillä on kolme vuotta aikaa kor­jata nais­ten ja mies­ten väli­set palk­kae­rot. Sen jäl­keen val­tio alkaa sakot­taa yri­tyk­siä, jotka eivät nou­data sama­palk­kai­suus peri­aa­tetta. Islan­nissa laki vel­voit­taa yksi­tyi­sen puo­len ja jul­ki­sen sek­to­rin työ­nan­ta­jat mak­sa­maan samasta työstä samaa palk­kaa suku­puo­lesta, etni­syy­destä, sek­su­aa­li­sesta suun­tau­tu­mi­sesta tai kan­sal­li­suu­desta riip­pu­matta.

Kan­sain­vä­li­siä esi­merk­kejä on jo run­saasti – Suo­mella ei ole varaa jäädä puhei­den tasolle.