Sosi­aal­i­huol­lon ja sosi­aali­palvelu­iden ase­ma vaikut­taa Antti Rin­teen hal­li­tuk­sen ohjel­mas­sa vahvem­pana kuin edel­lisen hal­li­tuk­sen sote-kir­jauk­sis­sa. Min­is­teri Krista Kiu­ru lupasi kolum­nis­saan (29.8.2019), että sote-uud­is­tus tehdään nyt ihmis­ten palve­lut edel­lä. Tämä on hänen mielestään merkit­tävä muu­tos, kos­ka aiem­pi työ oli pain­ot­tunut vah­vasti hallinnon rak­en­teisi­in.

 

 

Min­is­ter­iö aloit­taa Tule­vaisu­u­den sosi­aali- ja ter­veyskeskus ‑ohjel­man, jon­ka tarkoituk­se­na on kehit­tää nykyis­es­tä ter­veyskeskuk­ses­ta laa­ja-alainen sosi­aali- ja ter­veyskeskus, jos­ta ihmi­nen saisi palvelun­sa suju­vasti ja yksilöl­lis­es­ti.

Palvelu­iden pain­o­tus­ta siir­retään raskaista palveluista ehkäi­sevään työhön. Samal­la vahvis­te­taan sote-ammat­ti­lais­ten yhteistyötä.

Joko nyt on het­ki, että sosi­aal­i­huol­lon ammat­ti­henkilöi­den ase­ma, merk­i­tys ja osaami­nen tun­nis­te­taan?

Ei nimit­täin riitä, että hal­li­tu­so­hjel­mas­sa on tah­toa. Täl­lä het­kel­lä työ­nan­ta­jia vaivaa joko tiedon puute ammat­ti­henkilölain ja sosi­aalialaa ohjaavien lakien sisäl­löstä, tarve medikalisoi­da palvelui­ta tai joku muu merkilli­nen syy siihen, että rekry­toin­ti-ilmoituk­sis­sa tois­tu­vasti haetaan tehtävään rin­nakkain kah­den eri ammat­ti­henkilölain mukaista ammat­ti­laista. On esimerkik­si hakuil­moituk­sia, jois­sa samaa tehtävää voi tehdä joko sairaan­hoita­jan (AMK) tai sosionomin (AMK) tutkin­nol­la.

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jän osalta tilanne on ehkä selkeämpi, tosin työ­markki­noille on ilmaan­tunut niin san­ot­tu­ja avus­ta­van sosi­aal­i­työn­tek­i­jän tehtäviä.

Sosiaaliala odottaa paljon hallituksen tasa-arvo-aikeilta.

Sote-uud­is­tuk­sen rin­nalle tarvi­taan vah­vaa min­is­ter­iön ja valvon­tavi­ra­nomais­ten ohjaus­ta. Sosi­aal­i­huol­lon lail­lis­tet­tu­jen ammat­ti­henkilöi­den osaami­nen ja valvon­ta takaa­vat sen, että sosi­aal­i­huol­lon asi­akkaiden palveluis­sa huomioidaan yksilöl­liset tarpeet, etu ja asi­akas­tur­val­lisu­us.

Suomen hal­li­tus aset­ti ohjel­mas­saan tavoit­teek­seen nos­taa Suo­mi tasa-arvon kärki­maak­si. Eri­tyi­nen huomio on työelämän ja per­hei­den tasa-arvon paran­tamises­sa. Nais­val­taiselle sosi­aalialalle tämä on myön­teinen viesti.

Palkkata­soa on hal­li­tu­so­hjel­man mukaan tarkoi­tus edis­tää sama­palkkaisu­u­so­hjel­mal­la entistä kun­ni­ahi­moi­sem­min ja vaikut­tavim­min. Esimerkik­si Uusi-See­lan­ti nos­taa nais­val­tais­ten sote-alo­jen palkko­ja tun­tu­vasti viiden vuo­den aikana. Samoin Sak­sas­sa on päätet­ty korot­taa julkisen sek­torin palkko­ja.

Ran­skalaisyri­tyk­sil­lä on kolme vuot­ta aikaa kor­ja­ta nais­ten ja miesten väliset palkkaerot. Sen jäl­keen val­tio alkaa sakot­taa yri­tyk­siä, jot­ka eivät nou­da­ta sama­palkkaisu­us peri­aatet­ta. Islannis­sa laki velvoit­taa yksi­tyisen puolen ja julkisen sek­torin työ­nan­ta­jat mak­samaan samas­ta työstä samaa palkkaa sukupuoles­ta, etnisyy­destä, sek­suaalis­es­ta suun­tau­tu­mis­es­ta tai kansal­lisu­ud­es­ta riip­pumat­ta.

Kan­sain­välisiä esimerkke­jä on jo run­saasti – Suomel­la ei ole varaa jäädä puhei­den tasolle.