Varhaiskasvattajalta draamakasvatusmenetelmä ei edellytä mitään muuta kuin uskallusta heittäytyä leikkiin. Näin sanoo draamakasvattaja ja draamayrittäjä Leena Ylimäki, jonka mielestä teatterin keinojen hyödyntäminen  varhaiskasvatuksessa on suuri palvelus lapsille.

 

Draa­makas­vatuk­sen idea on, että aikuinen ja lapset luo­vat yhdessä kuvit­teel­lisia ympäristöjä ja tutki­vat, mitä niis­sä tapah­tuu. Tarkoi­tus ei ole valmis­taa esi­tys­tä vaan pureutua tiet­tyyn aiheeseen, jos­ta vielä keskustel­laan har­joituk­sen päät­teek­si. Menetelmän avul­la pienikin lap­si voi opetel­la toden ja tarun rajaa. Tari­naan eläy­tymäl­lä ja yhdessä tekemäl­lä oppii samal­la vuorovaiku­tus­taito­ja.

– Oike­as­sa elämässä ajatel­laan, että pitää käyt­täy­tyä tietyl­lä taval­la. Draa­mas­sa sosi­aal­isia tilantei­ta voi kokeil­la. Jos toimin täl­lä taval­la, onko se hyväksyt­tävää? Lapsel­la on mah­dol­lisu­us kokeil­la myös tilantei­ta, joi­ta ei ehkä oike­as­sa elämässä ole, Ylimä­ki sanoo.

Erilaisia rooleja ottamalla lapsi oppii asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Draa­man turvin onnis­tuu myös vaikei­den ja ajanko­htais­ten asioiden, kuten monikult­tuurisu­u­den käsit­telem­i­nen. Roo­lileik­ki aut­taa ymmärtämään, miltä tun­tuu jät­tää kotin­sa ja aset­tua maa­han, jon­ka kieltä ja tapo­ja ei hal­litse.

Eläytymisen monet hyödyt

Mieliku­vi­tus­ta kysyvät har­joituk­set tuke­vat lapsen kehi­tys­tä monin tavoin. Kun lap­si pohtii, kuin­ka hän käyt­tää ään­tään ja kehoaan, hänen itse­tun­te­muk­sen­sa lisään­tyy. Tari­noi­hin eläy­tymi­nen taas kehit­tää tutkimusten mukaan muis­tia ja ajat­telukykyä.
– Pitää vähän hah­mot­taa kokon­aisu­ut­ta ja muis­taa, mitä on tapah­tunut ja kuka on kuka. Kun lap­si osal­lis­tuu tari­noiden kehit­te­lyyn, hänen sanavaras­ton­sa kas­vaa. Puheen kehi­tys­tä tukee myös se, että draama­hetkestä
jutel­laan lopuk­si yhdessä. Samal­la lap­si oppii keskuste­lu­taito­ja ja omien näke­mys­ten­sä esi­in­tuomista.

Parhaim­mil­laan varhain aloitet­tu draa­makas­va­tus vahvis­taa lapsen itse­tun­toa. Ylimä­ki uskoo, että tästä on lapselle merkit­tävää hyö­tyä koulumaail­mas­sa.
– Kun on tot­tunut kokeile­maan ja tekemään, ei enää mieti niin paljon, mitä muut sanovat.

Erilaisuus kääntyy vahvuudeksi

Eri­ty­istä hyö­tyä draa­makas­vatuk­ses­ta on niille lap­sille, jot­ka jol­lakin tapaa erot­tuvat joukos­ta. Draa­ma kään­tää roolit ja käyt­täy­tymis­ta­vat päälaelleen, minkä ansios­ta eri­laisu­ud­es­ta voikin tul­la voimavara ja lap­sia yhdis­tävä asia.
Jos ryh­mässä on esimerkik­si tukivi­it­to­mia käyt­tävä lap­si, draa­makas­vat­ta­jan kan­nat­taa joh­dat­taa joukkon­sa maail­maan, jos­sa kaik­ki puhu­vat käsil­lään. Täl­löin tukivi­it­tomat taita­va lap­si pystyy opas­ta­maan mui­ta ja saa osak­seen arvos­tus­ta.

Vas­taavasti sokea lap­si pääsee lois­ta­maan har­joituk­ses­sa, jos­sa kaik­ki toimi­vat kuu­loaistin­sa varas­sa. Tärkein oival­lus, jon­ka Ylimä­ki on draa­makas­vatuk­ses­ta saanut, liit­tyy juuri osal­lis­tamiseen.
– Jokaiselle pystyy ujut­ta­maan tehtävän ja roolin, niin että jokainen voi olla tasaver­tainen osa tari­naa. Kun mei­dät on yhdessä imais­tu jän­nit­tävään tari­naan ja olemme ehkä ratkaisseet jonkin ongel­man yhteisvoimin, se vaikut­taa koko porukkaan.

Taval­lis­es­ta poikkea­va tilanne tar­joaa kaikille mah­dol­lisu­u­den tutus­tua toisi­in uudel­la taval­la. Aikuiset saa­vat samal­la tilaisu­u­den havain­noi­da las­ten kehi­tys­tä ja osaamista.

Aikuisella ohjaajan rooli

Draa­makas­va­tus­ta voi tehdä niis­sä tilois­sa ja niil­lä välineil­lä, jot­ka kul­loinkin ovat käytet­tävis­sä. Tavoit­teel­lisia, noin tun­nin mit­taisia har­joi­tuskokon­aisuuk­sia kan­nat­taa pohjus­taa läm­mit­te­lyl­lä, jos­sa lapset saa­vat purkaa ener­giaa ja virit­täy­tyä tule­vaan. Hyvä läm­mit­te­ly on esimerkik­si hip­pa, jol­la on tee­man mukainen nimi.

Ylimä­ki täh­den­tää, että siir­tymät todel­lisu­u­den ja kuvitel­lun maail­man välil­lä on tärkeää pitää selkeinä. Mieliku­vi­tus­maail­maan voi men­nä vaik­ka ester­ataa pitkin, ja lopuk­si voidaan konkreet­tis­es­ti rav­is­tel­la roolit harteil­ta.

Ilmapi­iri pysyy tur­val­lise­na, kun aikuinen rohkaisee lap­sia ja kuun­telee draa­matuokion herät­tämiä ajatuk­sia herkäl­lä kor­val­la. Oman mieliku­vi­tuk­sen riit­tävyy­destä ei Ylimäen mukaan tarvitse olla huolis­saan.
– Kan­nat­taa luot­taa siihen, että kaikkea ei tarvitse suun­nitel­la valmi­ik­si. Aikuisel­la on vas­tuu tari­nan eteen­päin viemis­es­tä ja tavoit­teista, mut­ta lapset tietävät kyl­lä, mitä sat­umet­sässä on.

Näillä vinkeillä alkuun

Lyhyet harjoitukset: Keksikää tavaroille uusia käyttötarkoituksia tai tehkää pareittain harjoituksia, joissa toinen toistaa parinsa liikkeet kuin peili.

 

Ennen pitkää harjoitusta: Lämmitelkää ja tehkää draamasopimus, jossa sovitte yhteisistä pelisäännöistä.

 

Tarinat elämään: Lue ensin muutama sivu lastenkirjasta. Miettikää sitten, kuinka voisitte itse olla mukana tarinassa. Tehkää vaikka äänimaailma tarinan ympäristöstä tai improvisoikaa uudenlainen loppukohtaus.

 

Prosessidraama: Tehkää retki kuvitteelliseen maahan ja perehtykää asukkaiden tapoihin. Päättäkää yhdessä, miten maassa kävellään tai tervehditään (esimerkiksi pyörähdetään kolme kertaa ympäri ja niiataan).

 

Mielikuvitusta ruokkimaan: Kokoa draamasalkku, jossa on pari käsinukkea, hattuja ja huiveja, muutama soitin sekä pieniä esineitä, kuten pikkukiviä ja kenkä.

Min­na Kurvi­nen