Jyväskylässä OmaNanny-chat-palvelua pyörittävä sosionomi Miia Vottonen tuntee olevansa unelmatyössään.

 

 

Jyväs­ky­lään perus­tet­tiin alku­vuo­desta koko­nai­nen digi­taa­li­nen sosi­aali- ja ter­veys­kes­kus OmaKS. Sosionomi Miia Vottonen huo­masi uuden kes­kuk­sen etsi­vän etä­per­he­työn­te­ki­jää chat-pal­ve­luunsa ja ajat­teli heti, että tässä on hänen paik­kansa. Vottonen toimi var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­jana vii­si­toista vuotta ja muu­ta­mia vuo­sia apu­lais­joh­ta­jana päiväkodissa.

– Rakastin työ­täni päi­vä­ko­dissa, ja aivan eri­tyi­sesti kes­kus­te­luja van­hem­pien kanssa. Kiireistähän se oli, välillä tun­tui, ettei­vät kädet riitä. Nykyisessä työs­säni on hyvin aikaa paneu­tua per­hei­den tilanteisiin.

Lisäkimmokkeena oli se, että kak­si­vuo­ti­sen esio­pe­tuk­sen myötä työs­ken­te­ly­mah­dol­li­suu­det var­hais­kas­va­tuk­sessa supis­tui­vat, koska Vottosen sosio­no­mi­tut­kinto ei sisäl­tä­nyt esio­pe­tus­pä­te­vyyttä. Suurin syy vaih­taa työ­paik­kaa joh­tui kui­ten­kin halusta tart­tua uuden­lai­siin haasteisiin.

Varhaiskasvatuksen parissa tehty työ kan­taa nyt hedelmää.

– Tunnen lap­sen kehi­tyk­sen ja tie­dän, miten eri­lai­sia lap­set voi­vat olla eri-ikäi­sinä, miten tem­pe­ra­mentti ja per­soo­nal­li­suu­den­piir­teet voi­vat vai­kut­taa käy­tök­seen. Olen kokeil­lut var­hais­kas­va­tuk­sessa lukui­sia kei­noja las­ten eri­lais­ten haas­tei­den kanssa. Näitä hyväksi koet­tuja kei­noja on helppo nyt jakaa cha­tissa vanhemmille.

Helposti, oikeaan aikaan ja jonottamatta

Omananny ei kor­vaa aiem­pia pal­ve­luja, vaan täy­den­tää lap­si­per­hei­den pal­ve­lu­va­li­koi­maa. Myös työn­kuva on uusi.

Tarkoitus on tar­jota van­hem­mille tukea ja kes­kus­te­lu­kump­pa­nia hel­posti, oike­aan aikaan ja jonot­ta­matta, mah­dol­li­sim­man mata­lalla kynnyksellä.

Chat-palvelu täydentää lapsiperheiden palveluvalikoimaa.

Asiakkaat pää­se­vät OmaNannyn jut­tusille Omaks.fi:n verk­ko­si­vu­jen kautta. Sivuston oikeassa ala­lai­dassa näkyy puhe­kupla, josta pää­see suo­raan cha­tiin ilmoit­ta­malla nimensä tai nimi­mer­kin. Asiakas vain valit­see pal­ve­luksi OmaNannyn.

Ruuhkia ei ole ollut, joten vuo­ro­aan ei ole tar­vin­nut odot­taa muu­ta­maa minuut­tia kau­em­paa. Vottonen ei näe ongel­mia pal­ve­lun ano­nyy­miy­dessä – päinvastoin.

– Olen ihme­tel­lyt, miten luon­te­vasti kaikki on suju­nut. Jos asia­kas niin toi­voo, voin avata video­yh­tey­den tai varata ajan video­yh­tey­den­ot­toa var­ten. Toistaiseksi kaikki ovat halun­neet olla yhtey­dessä cha­tin kautta. Halutessaan voi myös tun­nis­tau­tua pank­ki­tun­nuk­silla tai mobii­li­var­men­teella. Toistaiseksi vain yksi asiak­kaista on halun­nut tunnistautua.

Vottosen mukaan pal­velu on lunas­ta­nut paik­kansa nime­no­maan mah­dol­li­suu­tena kes­kus­tella anonyymisti.

– Moni van­hem­mista on sano­nut, ettei halua heti puhua ongel­mista omalla nimel­lään. Heistä on ihana, kun pal­ve­lussa saa ottaa ensim­mäi­sen aske­leen asian hoi­ta­mi­sessa anonyymisti.

Palvelulle on tilausta

Vottonen ei ole huo­man­nut ongel­mia asiak­kaan koh­taa­mi­sessa cha­tin kautta.

– Olen luon­teel­tani empaat­ti­nen ja välit­tävä. Minulle on ollut help­poa tuoda se ilmi myös cha­tin kautta. Kiinnitän pal­jon huo­miota sana­va­lin­toi­hini, että kie­leni on sel­keää ja molem­mat ymmär­tä­vät asian samoin. Pyrin sii­hen, että minulla on aikaa juuri niin pal­jon kuin van­hempi tar­vit­see. Nautin kii­reet­tö­myy­destä itsekin.

Chatit ovat­kin kes­tä­neet kah­des­ta­kym­me­nestä minuu­tista puo­leen­toista tuntiin.

– Osa van­hem­mista on halun­nut käydä kaikki asiat läpi, kun on ker­ran aloittanut.

Vottosella ei ollut koke­musta chat-työs­ken­te­lystä, mutta aiem­massa työs­sään päi­vä­ko­dissa hän oli työ­pai­kan digi­vas­taava. Digitaalisten työ­ka­lu­jen hal­tuun­otto oli hänelle helppoa.

– Tämä työ on alusta saakka tun­tu­nut kivalta. Tunnen, että olen oikeassa pai­kassa ja että täl­lai­selle pal­ve­lulle oli tilausta. Vanhempien palaut­teet ovat olleet iha­nia. Chatit lop­pu­vat monesti vuo­lai­siin kiit­te­lyi­hin. Niistä tulee hyvä mieli!

Vanhemmat otta­vat yhteyttä OmaNannyyn taval­li­sissa lap­si­per­hear­jen pul­missa, eikä Vottosella tois­tai­seksi ole herän­nyt huolta yhdes­tä­kään asiakkaasta.

– Olemme pääs­seet hyvään kes­kus­te­lu­yh­tey­teen ja olen pys­ty­nyt tuke­maan per­hei­den posi­tii­vista vuorovaikutusta.

Yleisimmät yhtey­den­ot­to­syyt OmaNanny ‑cha­tiin liit­ty­vät las­ten uni­asioi­hin, tah­toiän haas­tei­siin, ero­per­hei­den ongel­miin tai parisuhdepulmiin.

– Vanhemmat ovat myös pyy­tä­neet apua lap­sen kiu­kun koh­taa­mi­seen ja rajo­jen aset­ta­mi­seen. Pohdimme aina yhdessä, miten lap­sen käy­tök­seen voi vai­kut­taa myön­tei­sen tun­ne­suh­teen ja kan­nus­ta­van kas­va­tuk­sen avulla. Sitä kautta on pal­jon hel­pompi myös aset­taa rajoja lapselle.

Vottonen pyr­kii kan­nus­ta­maan myös van­hem­pia: tästä sel­vi­tään, aina voi tulla uudes­taan lin­joille, jos vin­kit eivät toimi. Ehkä tar­vi­taan myös kivijalkapalvelua.

Palvelua kehitetään vastaamaan tarpeita

Tarvittaessa Vottonen ohjaa asiak­kaan per­he­neu­vo­laan tai avaa hänelle vaik­kapa oppi­las­huol­lon pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää. Palvelunohjausta on työstä noin nel­jäs­osa, val­tao­sassa tapauk­sista hän pys­tyy aut­ta­maan asia­kasta heti.

OmaNanny-pal­ve­lun pii­riin toi­vo­taan asiak­kaiksi myös kivi­jal­ka­per­he­työ­hön jonot­ta­vat van­hem­mat. Näin he pää­se­vät heti ammat­ti­lai­sen juttusille.

– Voin käydä var­hais­kas­va­tuk­sel­li­sia kes­kus­te­luja myös nii­den van­hem­pien kanssa, joi­den lap­set eivät ole var­hais­kas­va­tuk­sessa tai kerhotoiminnassa.

Moni ei halua puhua ongelmista omalla nimellään.

Valtaosa asiak­kaista on var­hais­kas­va­tusi­käis­ten tai ala­kou­lui­käis­ten las­ten van­hem­pia. Kouluikäisten van­hem­pia poh­di­tut­ta­vat eten­kin las­ten kaverisuhteet.

OmaNanny-pal­ve­lua kehi­te­tään ja muo­ka­taan jat­ku­vasti vas­taa­maan van­hem­pien tar­peita. Instragramissa Vottonen jakaa jo tie­tois­kuja per­heille. Lisäksi hän on ollut laa­ti­massa omaks.fi/perheelle ‑sivus­ton tie­to­pa­ket­tia yhdessä mui­den ammat­ti­lais­ten kanssa. Harkinnassa on lisäksi yhteydenottopyyntömahdollisuus.

– Kun chat menee kiinni puoli nel­jältä ja van­hem­malle tulee illalla sel­lai­nen olo, että haluaa kes­kus­tella, hän voisi jät­tää yhtey­den­ot­to­pyyn­nön. Myös etänä pidet­tä­vää ver­tais­tuel­lista ryh­mä­toi­min­taa on poh­dittu. Muitakin suun­ni­tel­mia on, ja olemme avoi­mia uusille ehdotuksille.

Keski-Suomen digi­taa­li­sen sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lu­kes­kuk­sen etä­toi­mis­to­ti­loissa työs­ken­te­lee muun muassa lää­kä­reitä, sai­raan­hoi­ta­jia, kaksi sosi­aa­lioh­jaa­jaa, mie­len­ter­veys- ja päih­de­hoi­taja, ravit­se­mus­te­ra­peutti, psy­ko­logi sekä toi­min­ta­te­ra­peutti. Miia Vottonen pys­tyy koko ajan teke­mään yhteis­työtä hei­dän kans­saan tai kon­sul­toi­maan heitä.

https://omaks.fi/perheelle

Tuija Siljamäki

Matalan kynnyksen chatit

Vaikka koro­na­pan­de­mia toi sosi­aa­lia­lalle ter­ve­tul­leen digi­loi­kan, nyt ei saa tuu­dit­tau­tua sii­hen aja­tuk­seen, että digi­ta­li­saa­tio on val­mis ja suo­ri­tettu muis­tut­taa Espoon kau­pun­gilla työs­ken­te­levä joh­tava sosi­aa­li­työn­te­kijä Sonja Soini.

– Ratkaisut mitkä teh­tiin koro­nan aikana, teh­tiin koska asiak­kaita ei voitu tavata kas­vok­kain. Nyt meillä on mah­dol­li­suus poh­tia digi­ta­li­saa­tiota sosi­aa­li­työn tavoit­tei­den ja asiak­kai­den tar­pei­den näkö­kul­masta, eikä siksi koska viruk­sen vuoksi on pakko. Ratkaisut voi­vat olla hyvin eri­lai­sia, Soini kertoo.

Soini on ollut mukana kehit­tä­mässä digi­taa­li­sia pal­ve­luja Pelastakaa Lapset ry:n Digitaalinen sosi­aa­li­työ las­ten ja nuor­ten tukena ‑hank­keessa.
Hänen mukaansa sosiaali­alalla tar­vi­taan nyt uuden­lai­sia työkaluja.

– Toimistolla tapah­tu­vat pal­ve­lut ja kir­jei­den tai puhe­lui­den kautta teh­tä­vät yhtey­de­no­tot eivät tavoita kaikkia.

Monilla hyvin­voin­tia­lueilla par­hail­laan kehi­tet­tä­viä chat-pal­ve­luja Soini pitää eri­tyi­sen sopi­vina sosiaalialalle.

– Olemme pit­kään puhu­neet mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­luista. Chatit ovat tämän päi­vän mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­luita, hän painottaa.

Chatit mah­dol­lis­ta­vat ano­nyy­mit yhteydenotot.

– Se madal­taa ennes­tään kyn­nystä ottaa yhteyttä ja luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen on hel­pom­paa. Sitä kautta voi­daan pääs­tään luo­maan pal­ve­lu­pol­kua eteen­päin, Soini kuvaa.

Kriisichatit ja eri­lai­set oma­hoito-ohjel­mat voi­vat toi­mia asiak­kai­den tukena myös virka-ajan ulko­puo­lella. Soini pitää myös chat­bot­teja eli vir­tu­aa­li­sia robot­teja erin­omai­sina väli­neinä tiet­tyi­hin tilan­tei­siin. Tärkeää kui­ten­kin on, että ne suun­ni­tel­laan huo­lel­li­sesti vas­taa­maan asiak­kai­den tarpeisiin.

Väärään aikaan auki oleva chat tai huo­nosti toi­miva chat­bot ei auta ketään. Siksi kehit­tä­mi­sessä tulisi olla mukana asiak­kaita ja pal­ve­lun subs­tans­sin tun­te­via ammattilaisia.

Hanna-Mari Järvinen