Belgia jää eurooppalaisessa vertailussa kauas kärjestä vammaisten ihmisten osallisuudessa. Asumisessa ja koulutuksessa ongelmat ovat niin merkittäviä, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on joutunut puuttumaan tilanteeseen.

 

 

Belgia, kuten muut­kin EU-maat, on rati­fioi­nut YK:n vam­mais­ten hen­ki­löi­den oikeuk­sia kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen, joka koros­taa inkluusion peri­aa­tetta. Maa on siis sitou­tu­nut aktii­vi­sesti pois­ta­maan esteitä vam­mais­ten ihmis­ten osal­lis­tu­mi­sen ja vapai­den valin­to­jen tieltä.

Lainsäädännössä Belgia onkin eden­nyt hyvin.

– Belgiassa lain­sää­däntö on euroop­pa­lai­sit­tain­kin edis­tyk­sel­listä, arvioi osas­to­pääl­likkö Véronique Ghesquière syr­jin­nän­vas­tai­seen työ­hön eri­kois­tu­neesta bel­gia­lai­sesta jul­ki­sen pal­ve­lun toi­mie­li­mestä Uniasta.

Hän val­voo työk­seen YK-sopi­muk­sen täy­tän­töön­pa­noa maas­saan.  Vuonna 2021 inkluusio tuo­tiin myös Belgian perustuslakiin.

Esteettömyys ei toteudu.

Toimeenpanossa Belgia kui­ten­kin jää sel­västi kan­sain­vä­li­sestä kär­jestä. Jo jul­ki­sista tiloista näkyy, ettei yhteis­kunta ole riit­tä­västi sisäis­tä­nyt osal­li­suu­den periaatetta.

– YK-elin­ten asian­tun­ti­jat ovat ilmais­seet Belgian vie­rai­luil­laan pet­ty­mys­tään esteet­tö­myy­den tasoon, Ghesquière kertoo.

Esteettömyys ei toteudu riit­tä­västi maan vau­raam­massa osassa Flanderissa, saati maa­seu­tu­voit­toi­sella, pää­osin rans­kan­kie­li­sellä Vallonian alueella.

– Valloniassa liik­ku­mi­nen on vielä astetta han­ka­lam­paa, sanoo brys­se­li­läi­nen Thibauld Menke vai­kea­vam­mais­ten ihmis­ten oikeuk­sia puo­lus­ta­vasta GAMP-järjestöstä.

Ongelmia myös asenteissa

Myös bel­gia­lai­nen työ­elämä hapui­lee inkluusiossa. Tarvittavia tuki­toi­mia ei vielä osata tar­jota järjestelmällisesti.

– Työpaikat eivät pää­sään­töi­sesti ole esteet­tö­miä, ja asen­neil­ma­piiri on usein sel­lai­nen, että pitäisi olla sata­pro­sent­ti­sesti työ­ky­kyi­nen, jotta työtä voisi saada, Ghesquière sanoo.

Hyvän tah­don eleitä on kyllä nähty.

– On perus­tettu esi­mer­kiksi kyliä, joissa vam­mai­sille ihmi­sille on tar­jolla akti­voi­via työ­teh­tä­viä, ker­too Belgian rans­kan­kie­lis­ten sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den jär­jes­tön pää­sih­teeri Liliane Cocozza. 

Tällainen lähes­ty­mis­tapa saat­taa kui­ten­kin toi­mia osit­tain tar­koi­tus­taan vas­taan. Ihmisiä ohja­taan omiin työ­pa­joi­hinsa sen sijaan, että he osal­lis­tui­si­vat tuki­toi­mien tur­vin ylei­sille työ­mark­ki­noille ja ansait­si­si­vat elantonsa.

Suuri osa vam­mai­sista ihmi­sistä elää­kin yksi­no­maan tukien varassa. Etuudet ovat vaa­ti­mat­to­mia ja jät­tä­vät ihmi­set köy­hyys­ra­jan ala­puo­lelle. Unian kyse­ly­tut­ki­muk­sessa vam­mai­set ihmi­set piti­vät köy­hyyttä mer­kit­tä­vim­pänä arkea kuor­mit­ta­vana ongelmana.

– Etuuksiin on onneksi luvassa koro­tuk­sia. Lähivuosina tukien varassa elä­vien on määrä nousta las­ken­nal­li­sen köy­hyys­ra­jan ylä­puo­lelle, Ghesquière kertoo.

Cocozza kiit­te­lee myös omais­hoi­ta­jien tilan­teen hil­jat­taista kohen­tu­mista. Omaisiaan hoi­ta­vat ihmi­set ovat nykyi­sin oikeu­tet­tuja viral­li­seen omais­hoi­ta­jan sta­tuk­seen, mikä takaa heille talou­del­li­sia etuja.

– Varsinainen rahal­li­nen palk­kio, omais­hoi­don tuki, kui­ten­kin puut­tuu edel­leen, Menke huomauttaa.

Koulutusta tarvitaan

Köyhyys joh­taa keh­noi­hin asu­mi­so­loi­hin, eten­kin kun jul­ki­sin varoin tuet­tuja, esteet­tö­miä vuo­kra-asun­toja on niu­kasti saatavilla.

Ghesquièren ja Cocozzan mukaan Belgiaan tar­vi­taan run­saasti lisää moder­nia, tuet­tua vuo­kra-asun­to­ra­ken­ta­mista sekä asu­mi­seen kyt­ket­tyjä tuki­pal­ve­luita. Myös asu­mis­neu­von­taa olisi syytä kehittää.

– Neuvontapalveluissamme on näh­däk­seni val­lalla aja­tus aut­ta­mi­sen pas­si­voi­vasta vai­ku­tuk­sesta, Cocozza pohtii.

Kun asiak­kaita ei saa­tella halki byro­kra­tia­vii­da­kon, tar­peita vas­taa­vat, pysy­vät rat­kai­sut jää­vät usein löytymättä.

– Toistaiseksi työn­te­ki­jät tyy­ty­vät lähinnä vas­taa­maan asiak­kai­den esit­tä­miin kysy­myk­siin. Heitä oli­si­kin kou­lu­tet­tava kuun­te­le­maan, kuu­le­maan ja ymmär­tä­mään asiak­kai­taan parem­min ja vas­taa­maan hei­dän koko­nais­val­tai­siin tarpeisiinsa.

Asiakkaita ei osata kohdata arvokkaasti.

Toimivista asun­noista käsin vam­mais­ten ihmis­ten olisi hel­pom­paa raken­taa oma­toi­mista, itse­näistä elämää.

Toisaalta myös lai­tos­pai­koista on Belgiassa pulaa.

Vuonna 2013 Euroopan sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien komi­tea – Euroopan neu­vos­ton puo­lu­ee­ton tut­kin­tae­lin – antoi Belgialle moit­teita paik­ko­jen riit­tä­mät­tö­myy­destä. Tilanne ei ole edel­leen­kään tyy­dyt­tävä, ja ole­massa ole­via lai­tok­sia kuva­taan fyy­si­siltä puit­teil­taan epätarkoituksenmukaisiksi.

– Nämä yksi­köt vaa­ti­si­vat pikaista remon­toin­tia ja nyky­ai­kais­ta­mista, Cocozza vahvistaa.

Hänen mie­les­tään ongel­mia on myös vam­mais­ten ihmis­ten parissa työs­ken­te­le­vän hen­ki­lö­kun­nan kou­lu­tuk­sessa. Asiakkaita ei aina osata koh­data arvok­kaasti, itse­mää­rää­mi­soi­keutta tukien.

– Meillä on ylei­sesti ottaen vai­keuk­sia rek­ry­toida ihmi­siä näi­hin pal­ve­lui­hin. Ne, joita töi­hin saa­daan, eivät aina osaa koh­data asiak­kai­taan näi­den oikeuk­sia kun­nioit­taen. Vuorovaikutuksen sijaan kes­ki­ty­tään lii­aksi fyy­si­siin työ­suo­rit­tei­siin. Täydennyskoulutusta tarvitaan.

Osattomuus alkaa jo varhain

Asiantuntijoiden mukaan osat­to­muus hii­pii Belgiassa vam­mais­ten ihmis­ten elä­mään jo var­hais­kas­va­tuk­sessa ja koulussa.

– Jako taval­li­siin ja eri­tyis­kou­lui­hin on meillä poik­keuk­sel­li­sen vahva, Ghesquière sanoo.

Menken mukaan esi­mer­kiksi autis­min kir­jon lap­set ohja­taan lähes auto­maat­ti­sesti omiin päi­vä­ko­tei­hinsa ja kou­lui­hinsa sen sijaan, että hei­dän yksi­löl­listä tuen tar­vet­taan kar­toi­tet­tai­siin ja että he sai­si­vat tar­vit­se­mansa tuki­toi­met ensi­si­jai­sesti ylei­so­pe­tuk­sen piirissä.

– Vedotaan sii­hen, että eri­tyis­kou­luissa lap­sia pys­tyt­täi­siin tuke­maan parem­min. Tämä ei meillä vält­tä­mättä toteudu, Ghesquière näkee.

– Erityiskoulujen opet­ta­jilta ei edel­ly­tetä min­kään­laista kou­lu­tusta eri­tyis­las­ten kanssa toi­mi­mi­seen. Valtaosa saa oppinsa kentällä.

Mukavaa ja haus­kaa lap­silla voi kyllä Menken mukaan eri­tyis­kou­luissa olla. Oppilaita kui­ten­kin enem­män­kin säi­lö­tään, kuin kas­va­te­taan ja koulutetaan.

– Esimerkiksi puheen kehi­tystä ei tueta kou­luissa lain­kaan sys­te­maat­ti­sesti, vaikka kie­lel­li­set ja- kom­mu­ni­kaa­tio­tai­dot ovat muun oppi­mi­sen perusta. Jo kuvien käyttö kom­mu­ni­kaa­tion tukena on monille opet­ta­jille vierasta.

Samalla kou­luissa tapah­tuu kiel­teistä vertaisoppimista.

– Pahimmillaan näh­dään mer­kit­tä­vää taan­tu­mista, Menke arvioi.

 Aitoon osallisuuteen pitkä matka

Alkuvuodesta 2021 Belgia sai Euroopan sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien komi­tealta lan­get­ta­van pää­tök­sen inkluusion puut­teesta kehi­tys­vam­mais­ten las­ten ope­tuk­sessa rans­kan­kie­li­sillä Vallonian ja Brysselin alueilla.

Koulutusjärjestelmää olisi uudis­tet­tava perus­teel­li­sesti, ja työ olisi aloi­tet­tava ylei­so­pe­tuk­sen oppilaitoksista.

– Yleisopetuksen kou­luissa ei ole pää­sään­töi­sesti tar­jolla esteet­tö­myyttä, eri­tyi­so­pet­ta­jia eikä kou­lun­käyn­tia­vus­ta­jia. Koulumme ovat pit­kälti saman­lai­sia kuin 40 vuotta sit­ten, itse­kin opet­ta­jana työs­ken­nel­lyt Menke sanoo.

Belgialla on siis vielä mat­kaa vam­mais­ten ihmis­ten aitoon osal­li­suu­teen yhteiskunnassa.

– Vammaiset ihmi­set kul­ke­vat eri­tyis­päi­vä­ko­deista eri­tyis­kou­lu­jen kautta eri­tyis­ryh­mien työ­pa­joi­hin, har­ras­ta­vat omissa ryh­mis­sään eivätkä juu­ri­kaan liiku jul­ki­sessa tilassa, Ghesquière kiteyttää.

– Muu väestö ei oikeas­taan kos­kaan pääse tutus­tu­maan näi­hin ihmisiin.

Eristäminen vai­kut­taa ylei­seen asen­neil­ma­pii­riin. Unian tut­ki­muk­sen mukaan yli 60 pro­sent­tia Belgiassa elä­vistä vam­mai­sista ihmi­sistä kokee syrjintää.

Neuvontapalveluissa vallalla ajatus auttamisen passivoivasta vaikutuksesta.

Vammaisten ihmis­ten oikeuk­sia puo­lus­ta­vat jär­jes­töt ja jul­ki­set tahot aja­vat kui­ten­kin asi­aansa yhä aktiivisemmin.

– Seuraamme tilan­netta tar­kasti, neu­vomme, kam­pan­joimme ja nos­tamme tar­vit­taessa kan­teita, Menke kuvaa.

Toimivia käy­tän­töjä hae­taan myös muu­alta Euroopasta, kuten Pohjoismaista.

Yleiseurooppalaiset ins­ti­tuu­tiot luo­vat nekin Belgialle muu­tos­pai­netta. Euroopan unio­nin tuore vam­mais­ten hen­ki­löi­den oikeuk­sien stra­te­gia pureu­tuu YK-sopi­muk­sen toi­meen­pa­noon jäsen­maissa. Euroopan sosi­aa­lis­ten oikeuk­sien komi­tean moit­teita lie­nee niin ikään vai­keaa ohittaa.

– Belgian hal­li­tus vai­kut­taa kyllä suh­tau­tu­van tilan­tee­seen vaka­vasti. Esimerkiksi kou­lu­toi­men inkluusiosta on luvassa kat­tava sel­vi­tys, Ghesquière kertoo.

Aino Haavio