Lasten itsetuhoisuus on hälyttävän suurta Kreikan pakolaisleireillä, jossa tilanne on edelleen kaoottinen. Morian leirin palo lisää painetta Euroopan maille auttaa turvaa hakevia.

 

 

Ilona Tapa­nai­nen oli vuo­den alussa vapaa­eh­tois­työssä Krei­kan saa­rilla Samok­sella ja Les­bok­sella sijait­se­villa pako­lais­lei­reillä. Kou­lu­tuk­sel­taan Tapa­nai­nen on sosi­aa­li­työn­te­kijä, mutta on lisäksi tans­si­lii­ke­te­ra­peutti, ja hän osal­lis­tui avus­tus­työ­hön molem­missa roo­leis­saan. Samok­sella hän työs­ken­teli nais­ten ja pien­ten las­ten kes­kuk­sessa, jossa hänen vas­tuul­laan oli stres­sin vähen­tä­mi­seen liit­tyvä työs­ken­tely.

– Se on pit­kälti kehol­lista, liik­keel­listä ja ren­tout­ta­vaa työs­ken­te­lyä.

Les­bok­sella Morian lei­rillä Tapa­nai­sen tar­koi­tuk­sena oli aloit­taa työs­ken­tely psy­ko­so­si­aa­li­sen tuen tii­missä. Hänen pää­vas­tuu­alu­ee­naan olisi myös täällä ollut stress relief-toi­min­nat, mutta hän jou­tui kes­keyt­tä­mään työn äärioi­keis­to­lais­ten jär­jes­töi­hin koh­dis­tu­nei­den väki­val­tais­ten hyök­käys­ten vuoksi.

– Les­bok­sella oli ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tön pro­jekti liit­tyen yksin­tu­le­viin alai­käi­siin, johon minun piti tämän jäl­keen osal­lis­tua, koska minulla on useam­man vuo­den koke­mus työs­ken­te­lystä alai­käis­ten tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den ja oles­ke­lu­lu­van saa­nei­den kanssa.

Samok­sella olles­saan Tapa­nai­nen kir­joitti Hel­sin­gin Sano­mien mie­li­pi­deo­sas­tolle kir­joi­tuk­sen, jossa hän kii­rehti Suo­mea teke­mään pää­tök­sen ottaa alai­käi­siä tur­va­pai­kan­ha­ki­joita Krei­kasta mah­dol­li­sim­man pian.

– Lei­rien olot ovat aivan kama­lat, eikä siellä pitäisi olla yhden­kään lap­sen.

Lääkäriin ei aina pääse

Samok­sen lei­rillä oli Tapa­nai­sen siellä ollessa noin 350 alai­käistä lasta ilman van­hem­pia. Morian lei­rissä asuu noin 5 000 lasta, joista noin vii­den­nes on ilman huol­ta­jaa. Moriassa on tällä het­kellä kaik­ki­aan noin 20 000 tur­va­pai­kan­ha­ki­jaa, vaikka se on tar­koi­tettu vain muu­ta­malle tuhan­nelle asuk­kaalle. Niinpä suuri osa ilman huol­ta­jaa ole­vista lap­sista asuu epä­mää­räi­sissä oloissa tel­toissa, jotka on pys­ty­tetty vieri vie­reen var­si­nai­sen parak­ki­lei­rin kyl­keen.

– Heitä kaik­kia ei tavoi­teta, eikä voida tar­jota heille kuu­lu­via pal­ve­luja, koska viral­li­nen kapa­si­teetti ja resurs­sit ovat niin riit­tä­mät­tö­mät.

Isona ongel­mana lei­reillä on myös se, että monen sadan lap­sen edus­ta­jaksi on osoi­tettu vain yksi hen­kilö. Ter­vey­den­huolto kuu­luisi alai­käis­ten pal­ve­lui­hin, mutta lap­set eivät aina pääse esi­mer­kiksi lää­kä­riin, koska eivät voi mennä sinne yksin, eikä edus­taja ehdi. Suuri osa ter­vey­den­huol­lon toi­min­nois­ta­kin on vapaa­eh­tois­jär­jes­tö­jen vas­tuulla. Pan­de­mian ollessa pahim­mil­laan lei­reille eivät pääs­seet uudet vapaa­eh­toi­set lää­kä­rit­kään, koska rajat sul­jet­tiin.

Suu­rin osa ilman huol­ta­jia ole­vista alai­käi­sistä on teini-ikäi­siä, mutta osa on alle kym­men­vuo­tiaita. Ihan pie­net lap­set on pyritty siir­tä­mään toi­sille lei­reille Krei­kan man­te­reelle.

– Useim­missa per­heissä las­ten van­hem­mat pyr­ki­vät yllä­pi­tä­mään tiet­tyä tur­val­li­suutta, vaikka asu­vat pie­nissä tel­toissa ja telt­toja on vieri vie­ressä, Tapa­nai­nen ker­too.

Riit­tä­mät­tö­män hygie­nian vuoksi lap­set kär­si­vät ripu­lista, rotan pure­mista, eri­lai­sista aller­gioista ja eri­tyi­sesti syy­hystä.  Las­ten ja nuor­ten itse­mur­hay­ri­tyk­set ovat ylei­siä epäin­hi­mil­lis­ten olo­jen vuoksi. Sen lisäksi, että las­ten omat taus­tat ovat trau­maat­ti­sia, he jou­tu­vat näke­mään lei­reillä aikuis­ten väki­val­taa ja rii­te­lyä.

Telttaleiri Samoksella

Las­ten ja nuor­ten itsemurha­yritykset ovat ylei­siä epä­inhimillisten olo­jen vuoksi. Sen lisäksi, että las­ten omat taus­tat ovat trau­maat­ti­sia, he jou­tu­vat näke­mään lei­reillä aikuis­ten väki­val­taa ja rii­te­lyä. Kuva Ilo­nan albu­mista Samok­sen lei­riltä.

Väkivalta estää avustustyötä

Lei­reillä toi­mi­vista kou­luista osa on lei­ri­läis­ten itsensä perus­ta­mia, mutta suu­rim­maksi osaksi jär­jes­töt vas­taa­vat myös niistä. Vähäis­ten resurs­sien vuoksi kui­ten­kin suuri osa lap­sista ei pääse kou­luun.

Kun pako­lai­sia alkoi saa­pua saa­rille vuonna 2015, oli­vat pai­kal­li­set jär­jes­töt ja asuk­kaat otta­massa ran­noilla tuli­joita vas­taan tar­jo­ten apua. Nyt tilanne on kes­tä­nyt viisi vuotta ja tul­lut vain pahem­maksi.

– Pai­kal­li­set asuk­kaat alka­vat olla hyvin väsy­neitä ja vihai­sia maansa hal­li­tuk­selle ja myös EU:lle, koska nämä eivät tee mitään, ja lei­rien ole­mas­saolo vai­kut­taa turis­miin ja hei­dän omaan talou­teensa.

Äärioi­keis­to­lai­set ja fasis­ti­set ryh­mät on voi­mis­ta­neet hyök­käyk­si­ään. Ryh­mät ovat polt­ta­neet jär­jes­tö­jen tiloja, ja Les­bok­sella ne pys­tyt­ti­vät tie­sul­kuja lei­reille, jonne mat­kalla ole­vien työn­te­ki­jöi­den autoja vas­taan hyö­kät­tiin rau­ta­tan­goin.

– Mei­dän­kin jär­jes­tömme työn­te­ki­jöi­den piti yötä myö­ten tehdä pako­matka, ja monet jär­jes­töt kes­keyt­ti­vät toi­min­tansa väki­val­lan uhkan vuoksi. Joi­ta­kin ihmi­siä on pidä­tetty, mutta polii­sin resurs­sit ovat pie­net.

Tapa­nai­nen lähti Les­bok­selta Suo­meen juuri ennen kuin rajat meni­vät koro­nan vuoksi kiinni, eikä lei­riin pääs­tetty enää ulko­puo­li­sia ter­vey­den­huol­losta ja ruoan jake­lusta vas­taa­via jär­jes­töjä lukuu­not­ta­matta. Lei­ri­läi­set itse ovat olleet hyvin aktii­vi­sia tau­din leviä­mi­sen estä­mi­seksi. He perus­ti­vat työ­ryh­män, joka on tuot­ta­nut infor­maa­tiota eri kie­lillä, ja opas­ta­nut ihmi­siä rajoi­tus­toi­men­pi­teissä. Lei­rillä on myös ommeltu tuhan­sia kas­vo­mas­keja lei­ri­läis­ten käyt­töön.

Ilona Tapa­nai­nen työs­ken­te­lee sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä vas­taan­ot­to­kes­kuk­sessa Liek­sassa. Hän oli aiem­min useita vuo­sia Kon­tio­lah­della ja Joen­suussa alai­käi­syk­si­kön sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä, jol­loin hän oli muun muassa vastaan­ottamassa Krei­kan lei­reiltä tule­via nuo­ria vuonna 2016.

– Olen seu­ran­nut hei­dän elä­määnsä täällä ja näh­nyt, kuinka onnis­tu­neesti suu­rin osa nuo­rista on kotou­tu­nut, Ilona Tapa­nai­nen iloit­see.

Iita Ket­tu­nen