Sosiaalialan osaamisella parannetaan ikääntyvien elämänlaatua, pidennetään itsenäistä asumista ja ehkäistään terveyspalveluiden tarvetta.

 

 

Helsinki kehit­tää Tulevaisuuden sote-kes­kus ‑hank­keessa ikäe­ri­tyi­siä päihde- ja mie­len­ter­veys­pal­ve­luita. Hallinnollisesti pal­ve­lut raken­ne­taan senio­ri­pal­ve­lui­den sisälle, jotta asiak­kaat voi­vat tavoit­taa ne hel­posti seniorikeskuksista.

Kehitteillä on pal­ve­lu­ko­ko­nai­suus, johon sisäl­tyy ver­tais­tu­ki­ryh­miä, yksi­löl­listä kotiin tuo­ta­vaa tai senio­ri­kes­kuk­sessa tapah­tu­vaa ryh­mä­muo­toista sosi­aa­lista kun­tou­tusta ikään­ty­neille, joilla on päihde- ja/tai mielenterveysongelmia.

Sosionomi (YAMK) Maarit Ajalin työs­ken­te­lee vuonna 2021 alka­neessa kol­me­vuo­ti­sessa hank­keessa projektiasiantuntijana.

– Olen tot­tu­nut itse­näi­seen työs­ken­te­lyyn ja arvos­tan sitä, että esi­hen­ki­löni luot­taa mei­hin ja antaa kehit­tää työtä.

Maarit Ajalin on ensim­mäi­seltä kou­lu­tuk­sel­taan tra­de­nomi. Pankin asia­kas­neu­vo­jana hän kyl­läs­tyi myy­mään luot­to­kort­teja ikään­ty­neille asiakkaille.

– Vanhojen ihmis­ten koh­taa­mi­nen tun­tui mie­lui­salta, mutta työlle oli tarve saada mer­ki­tyk­sel­li­nen sisältö.

Vertaistuki on taloudellista ja tehokasta.

Ajalin kou­lut­tau­tui sosio­no­miksi ja aloitti työn Roihuvuoren senio­ri­kes­kuk­sessa Itä-Helsingissä. Siellä hänen mie­les­sään alkoi itää idea ver­tais­tu­ki­ryh­mistä. Hän kokosi tuki­ryh­miä ikäih­mi­sille, joilla oli päih­deon­gel­maa tai ala­ku­loi­suutta sekä vai­keutta löy­tää elä­mään mer­ki­tyk­sel­listä tekemistä.

– Vertaistukiryhmä on talou­del­li­nen ja teho­kas keino. Ryhmissä tavoi­te­taan ker­ralla 8–12 ihmistä. Jos sama määrä käyt­täisi yksit­täis­pal­ve­luita, oli­si­vat sote-kes­kuk­set äkkiä tukossa. Lisäksi ver­tai­silta saatu palaute ja neu­vot koe­taan usein todem­pina kuin var­sin­kaan nuo­ren ammat­ti­lai­sen neuvot.

Jo pilot­ti­ryh­män jäl­keen Maarit Ajalin toi­voi, että voisi levit­tää työ­mal­lin koko kau­pun­kiin ja saada sen vakiin­tu­neeksi työ­ta­vaksi. Nyt tuo toive on toteutumassa.

Ohjaajien koulutus tärkeää

Maarit Ajalin haas­tat­teli sekä asiak­kaita että sote-kes­kus­ten ammat­ti­lai­sia hei­dän koke­mis­taan tar­peista. Helsingin senio­ri­kes­kus­ten ensim­mäi­set ver­tais­tu­ki­ryh­mät aloit­ti­vat viime syk­synä. Ryhmiä luo­tiin nel­jään tar­pee­seen: päih­de­käy­tös­tään huo­les­tu­neille, päih­tei­den­käyt­tä­jien lähei­sille, ala­ku­loi­sille ja lähei­sen mene­tyk­sen kokeneille.

Asiakkaat ohjau­tui­vat ryh­miin lää­kä­rin vas­taa­no­tolta, sosiaali­alan ammat­ti­lais­ten ohjaa­mina tai suo­raan omasta aloit­tees­taan. Ennen ryh­män aloi­tusta ohjaa­jat tapaa­vat jokai­sen osallistujan.

– On hyvä tutus­tua puo­lin ja toi­sin ja tar­kis­taa, että asia­kas hyö­tyy pal­ve­lusta. Että esi­mer­kiksi kog­ni­tii­vi­set tai­dot riit­tä­vät työs­ken­te­lyyn ryh­mässä, Ajalin kertoo.

Ryhmät tapaa­vat ker­ran vii­kossa yhteensä 8–14 ker­taa. Ryhmässä on aina kaksi ohjaa­jaa. Ryhmillä on struk­tu­roitu ohjelma, johon kuu­luu teema-alus­tuk­sia, koti­teh­tä­viä ja kes­kus­te­lua. Perustana käy­te­tään kog­ni­tii­vi­sia menetelmiä.

– Ei ole kyse sen ihmeel­li­sem­mästä kuin oman muu­tos­val­miu­den miet­ti­mi­sestä, tun­tei­den vai­ku­tuk­sen tut­ki­mi­sesta omassa toi­min­nassa tai ren­tou­tu­mis­kei­no­jen opet­te­lusta. Myös ravin­nosta, unesta, lii­kun­nasta ja mie­lek­käästä teke­mi­sestä puhutaan.

Ohjaajien kou­lu­tus on tär­keä osa kehit­tä­mis­han­ketta. Ohjaajien tueksi on tuo­tettu käsi­kir­jat, jotka ovat kaik­kien saa­ta­villa Innokylässä.

Käsikirjassa käy­dään läpi ryh­män perus­ta­mi­nen, miten ryh­mä­läi­siä huo­mioi­daan, mil­lai­set tilat tar­vi­taan, ryh­män­ryh­mä­ta­paa­mi­sen aloit­ta­mi­nen ja lopet­ta­mi­nen, ryh­mä­ker­to­jen tee­mat ja palaut­teen kerää­mi­nen. Liitteenä on myös ryh­mien kotitehtävät.

– Sosiaalialan ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­non suo­rit­ta­neella on hyvät val­miu­det ohjata ver­tais­tu­ki­ryh­mää, vaik­kei oli­si­kaan eri­kois­tu­nut päihde- tai mie­len­ter­veys­työ­hön, Ajalin vakuuttaa.

Historiantajusta on hyötyä

Ikäerityisyys on Ajalinin ajat­te­lussa tär­keällä sijalla. Ikääntyneet tar­vit­se­vat omia pal­ve­lui­taan, joissa ote­taan huo­mioon pitkä elä­män­ko­ke­mus ja elä­män­ti­lanne. Historiantajuista on hyötyä.

– Auttaa, jos osaa aja­tella, mil­lai­sessa maa­il­massa ihmi­nen on elä­mänsä elä­nyt. Miten sota-aika tai vaik­kapa kes­kio­luen vapau­tu­mi­nen on vaikuttanut.

Ikääntyneet pys­ty­vät myös tuke­maan toi­si­aan parem­min omissa ryh­mis­sään. Palaute jo toteu­tu­neista ryh­mistä on ollut roh­kai­seva. Ryhmäläiset ovat olleet hyvin sitou­tu­neita osal­lis­tu­maan ja GDS-15 masen­nus­pis­teet las­ki­vat lähes kai­killa osallistujilla.

Ajalin toi­voo, että resurs­sit riit­tä­vät myös pal­ve­lu­kon­sep­tin mui­hin pal­ve­lui­hin, sosi­aa­li­siin kun­tou­tuk­siin Tsemppiin ja Puhtiin.

Ikääntyneiden alkoholin käyttö huolettaa

Kaksi ryh­mistä liit­tyy alko­ho­liin. Ajalinin mie­lestä näille ryh­mille on yhteis­kun­nal­li­nen tilaus, sillä Helsingin kau­pun­gin tuo­reessa hyvin­voin­ti­sel­vi­tyk­sessä pal­jas­tui, että 64–79-vuotiaiden ryh­mässä alko­ho­lin lii­ka­ku­lu­tus on suu­rem­paa kuin muissa ikäryhmissä.

Ryhmäläiset ovat hyvin sitoutuneita osallistumaan.

Tätä tie­toa selit­tää se, että fysio­lo­gi­sista syistä ikään­ty­nei­den alko­ho­lin kulu­tuk­sen ris­ki­ra­jat ovat alhai­sem­mat kuin keski-ikäi­sillä: jo 7 alko­ho­lian­nosta vii­kossa on riskirajalla.

Moni ei tun­nista fysio­lo­gi­sia muu­tok­sia eikä muuta alko­ho­lin­käyt­tö­tot­tu­muk­si­aan nii­den mukai­siksi. Alkoholin kulu­tus saat­taa jopa kas­vaa, jos ei ole mie­le­kästä tekemistä.

Maarit Ajalin onkin huo­les­tu­nut ikään­ty­nei­den alko­ho­li­hai­toista ja toi­voo, että kaikki sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­set osai­si­vat tun­nis­taa ongel­man ja ottaa sen reip­paasti puheeksi asiak­kaan kanssa.

– Pienellä oikea-aikai­sella ammat­ti­lai­sen inter­ven­tiolla on suuri ennal­taeh­käi­sevä vaikutus.

Kolmen palvelun kokonaisuus

Vertaistukiryhmät
  • Vire (12 tapaamista)
    Alakuloisille ja masen­nusoi­reista kär­si­ville ikääntyneille.
  • Kööri (14 tapaamista) 
    Ikääntyneille, jotka halua­vat muu­tosta päihteidenkäyttöönsä
  • Peesi (12 tapaamista)
    Ikääntyneille, joi­den lähei­sellä on päihdeongelma.
    Painotus omassa hyvinvoinnissa.
    Myönteisten asioi­den löy­tä­mi­nen, vaikka lähei­sellä on päihdesairaus.
  • Toivo (8 tapaamista)
    Läheisensä menet­tä­neille ikääntyneille.
    Merkityksellisyyden löy­tä­mi­nen elä­määnsä vai­keassa tilanteessa.
Tsemppi
  • Asiakkaan tar­peista läh­tevä yksi­löl­li­sesti rää­tä­löity, kotiin tuo­tava, kor­kein­taan kuu­den kuu­kau­den sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen jakso, jossa asia­kas aset­taa itse kun­tou­tuk­sen tavoit­teet ja kei­not. Asiakas saa tukea mm. elä­män­si­säl­lön löy­tä­mi­seen ja arjen rutiineihin.
Puhti
  • Neljän vii­kon ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­nen sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen jakso seniorikeskuksessa.
  • Ryhmämuotoinen Puhti on yhdis­telmä ver­tais­tuesta ja yksi­löl­li­sestä kuntoutuksesta.

Kristiina Koskiluoma