Fonetiikan perusteita sisältävässä uudessa työvälineessä suomen kieltä opetellaan päiväkodeissa leikkien, lorujen ja pelien avulla.

 

 

Turun yli­opisto on tar­jon­nut jo useam­man vuo­den ajan täy­den­nys­kou­lu­tusta kieli- ja kult­tuu­ri­tie­toi­sesta varhaiskasvatuksesta.

Se on myös tuot­ta­nut var­hais­kas­va­tuk­sen asian­tun­ti­joille mate­ri­aa­leja ja työ­ka­luja moni­kie­lis­ten las­ten suo­men kie­len oppi­mi­sen tukemiseen.

Nyt val­mis­tu­massa on uusi työ­vä­line, joka hyö­dyn­tää fone­tii­kan perus­teita kie­len oppi­mi­sessa aivan uuden­lai­sella tavalla. Mukana kehi­tys­työssä on ollut yli­opis­ton työn­te­ki­jöi­den lisäksi suuri joukko opis­ke­li­joita, puhe­te­ra­peut­teja, psy­ko­lo­geja, suo­men kie­len asian­tun­ti­joita ja var­hais­kas­va­tuk­sen ammat­ti­lai­sia. Fonetiikan asian­tun­ti­juu­den pro­jek­tiin on tuo­nut pro­fes­sori Maija S. Peltola ja yli­opisto-opet­taja Kimmo U. Peltola.

– Tässä pro­jek­tissa on pys­tytty yhdis­tä­mään mah­ta­valla tavalla tie­de­pohja ken­tän ihmis­ten asian­tun­ti­juu­teen. Vuoropuhelu on onnis­tu­nut lois­ta­vasti, ker­too hank­keen koor­di­naat­tori Maria Tyrer Turun yliopistosta.

Hanketta rahoit­taa ope­tus­hal­li­tus, ja työ­vä­line on val­mis­tu­massa tämän vuo­den aikana. Työväline tulee kaik­kien vapaa­seen käyttöön.

– Materiaali tulee verk­koon, ja se sisäl­tää päi­vä­ko­dissa käy­tet­tä­vien pelien, loru­jen ja leik­kien lisäksi perus­tie­toa fone­tii­kasta, asian­tun­ti­ja­vi­deoita ja sekä tie­to­pan­kin siitä, miten fone­tiik­kaa voi­daan var­hais­kas­va­tuk­sessa hyö­dyn­tää, Tyrer kertoo.

Merkityksellisten äänteiden erottaminen tärkeää

Työvälineessä on yksin­ker­tai­sim­mil­laan kyse moni­puo­li­sen kie­li­maa­il­man ymmär­tä­mi­sestä, ker­too fone­tii­kan pro­fes­sori Maija S. Peltola Turun yliopistosta.

– Ihminen kuu­lee puheesta vain ja ainoas­taan sen, mitä hänen oman äidin­kie­lensä sabluuna pys­tyy vas­taa­not­ta­maan. Eli sama asia voi­daan kuulla ihan eri tavoin riip­puen siitä, minkä kie­len kor­villa sitä kuun­te­lee, Peltola selittää.

Diagrammi havain­nol­lis­taa miten eri kiel­ten äänet muo­dos­te­taan suussa. Diagrammissa suun etuosa on vasem­malla, ja takaosa oikealla. Grafiikka: Aino Huhtaniemi

Jos ihmi­sen omassa äidin­kie­lessä on esi­mer­kiksi eri määrä vokaa­leja kuin suo­men kie­lessä, on nii­den erot­ta­mi­nen vai­keaa. Hankaluuksia tuot­ta­vat myös eri kiel­ten eri­lai­set r‑äänteet tai jos kie­lessä on useam­pia s‑äänteitä kuten venä­jän kielessä.

– Esimerkiksi ara­bian kie­lessä vokaa­leja on vain kolme, kun taas suo­men kie­lessä niitä on kah­dek­san. Arabiaa äidin­kie­le­nään puhu­van korva ei erota kuin ne kolme ään­nettä, Peltoa havainnollistaa.

Sanavaraston kehit­ty­mi­nen lap­sella on riip­pu­vai­nen siitä, kuinka hyvin hän pys­tyy erot­te­le­maan mer­ki­tyk­sel­li­siä ään­teitä toi­sis­taan, Peltola kertoo.

– Jos lapsi ei kuule eroja esi­mer­kiksi lyhyen ja pit­kän vokaa­lin välillä kuten sanoissa tuli ja tuuli, ei hän pysty kas­vat­ta­maan sana­va­ras­to­aan. Ja se kor­re­loi suo­raan sii­hen, miten kie­li­taito edistyy.

Sama ongelma on niillä lap­silla, jotka puhu­vat niin sanot­tuja sävel­kie­liä. Sävelkielissä saman sanan mer­ki­tys muut­tuu, kun sävel­kor­keutta joko las­ke­taan tai nostetaan.

– Esimerkiksi man­da­rii­ni­kiina ja osin jopa ruot­sin kieli ovat sävel­kie­liä. Sama sana voi tar­koit­taa vaik­kapa kalaa tai kot­ti­kär­ryä riip­puen siitä nos­taako vai las­keeko sävelkorkeutta.

Suomen kie­lessä sen sijaan äänen kor­keutta käy­te­tään lähinnä sii­hen, että tulee kuulluksi.

– Lapselle, joka tulee maasta, jossa sävel­kor­keu­della on mer­ki­tystä, voi olla hyvin häm­men­tä­vää, kun muut lap­set käyt­tä­vät kaik­kia äänen kor­keuk­sia vapaasti. Joka kerta kun sama sana sano­taan eri äänen kor­keu­della, lapsi luu­lee, että sillä on eri mer­ki­tys, Peltola kertoo.

Jokaisesta pitäisi tulla pieni foneetikko.

Peltola sanoo, että usein aja­tel­laan, että ään­tä­mi­sellä ei ole niin suurta mer­ki­tystä vie­raan kie­len oppi­mi­sessa, kun­han ihmi­nen tulee ymmärretyksi.

– Ilman tie­tyn tason foneet­tista osaa­mista, kieltä ei kui­ten­kaan ole mah­dol­lista oppia riit­tä­västi, Peltola pai­not­taa, ja sanoo, että fone­tiikka on avain kie­len oppi­mi­sen lukkoon.

Suomen kie­len vai­keim­pina koh­tina Peltola pitää kes­toe­roja ja ä‑, ö- ja y‑äänteitä.

Juuri näi­hin vai­keuk­siin KiVe-hank­keessa eli kiel­ten ver­tailu kie­li­tie­toi­sen peda­go­gii­kan tukena var­hais­kas­va­tuk­sessa kehi­tetty työ­kalu voi auttaa.

Kuvassa ver­tail­ta­vina kie­linä on suomi ja somali. Kuvasta näkee koo­tusti mitä yhteistä ja eri­laista kie­lissä on. Työvälineessä pai­no­te­taan ään­teel­li­siä piir­teitä. Kielivertailut poh­jau­tu­vat suu­relta osin tunne kieli — Matka maa­il­man kie­liin ja kie­li­tie­toi­suu­teen ‑teok­seen (Honko & Mustonen, 2018) sekä tunne kieli ‑verk­ko­ma­te­ri­aa­liin (Honko, Mustonen & Suur-Askola, 2021). Grafiikka: Aino Huhtaniemi.

Nimensä mukai­sesti se perus­tuu kah­den kie­len vertailuun.

– Työkalun avulla voi ver­rata kah­den kie­len, esi­mer­kiksi suo­men ja soma­lian kie­len foneet­ti­sia kart­toja. Niiden avulla voi kat­soa millä tavalla ne eroa­vat, ja mitkä ovat han­ka­lim­mat vai­heet suo­men kie­len oppi­mi­sen kan­nalta. Se ohjaa myös, mihin asioi­hin tie­tyn kie­lis­ten las­ten kanssa pitää kiin­nit­tää enem­män huo­miota, Peltola selittää.

Vaikeita asioita ope­tel­laan mate­ri­aa­lista löy­ty­vien pelien ja leik­kien avulla, jotka on kehi­tetty eri­tyi­sesti var­hais­kas­va­tuk­sen arkeen sopiviksi.

– Oppiminen tulee leik­kien avulla luon­nos­taan. Eikä siitä mitään hait­taa ole, että esi­mer­kiksi suo­men­kie­li­set lap­set leik­ki­vät samoja leik­kejä, Peltola kertoo.

Kyse yksinkertaisesta asiasta

Kielivertailusta voi olla hyö­tyä myös lap­sen puheen kehi­tystä arvioitaessa.

– Kun ymmär­re­tään, että mitkä ään­teet ovat esi­mer­kiksi viet­na­min­kie­li­sille lap­sille eri­tyi­sen vai­keita, ei lap­sen puheen­ke­hi­tyk­sestä tar­vitse olla huo­lis­saan, eikä häntä tar­vitse vält­tä­mättä ohjata heti puhe­te­ra­pi­aan. On vain luon­nol­lista, että hänen kie­li­taus­tal­laan tiet­ty­jen ään­tei­den oppi­mi­nen kes­tää, Peltola havainnollistaa.

Sama asia kuullaan eri tavalla eri korvilla.

Vaikka foneet­ti­set kar­tat kuu­los­ta­vat hyvin tie­teel­li­siltä, ei niitä Peltolan mukaan kan­nata pelätä. Kyse on Peltolan mukaansa hyvin yksin­ker­tai­sesta asiasta, joka voi aut­taa lap­sia merkittävästi.

– Jokaisesta pitäisi tulla pieni fonee­tikko. Se on minun elä­mäni pää­määrä, hän nauraa.

Päiväkodin arjessa asialla on suuri mer­ki­tys. Pienelle lap­selle on hyvin häm­men­tä­vää, jos hän ei esi­mer­kiksi ymmärrä mitä eroa on, kun hänelle sano­taan, että ”tule tänne” tai, että ”ulkona tuulee”.

Sopii päiväkodin arkeen

Samaa mieltä on sosio­no­mi­taus­tai­nen var­hais­kas­va­tuk­sen opet­taja Irene Altundas. Hänellä on pitkä koke­mus moni­kie­lis­ten las­ten ryh­mistä, ja hän on toi­mi­nut kieli- ja kult­tuu­rio­pet­ta­jana Espoossa yli 10 vuo­den ajan.

– Silloin kun lapsi ei vielä osaa suo­men kieltä hyvin, on kom­mu­ni­kointi ja siinä tuke­mi­nen haas­ta­vaa. Pohdin pal­jon myös, että kuinka me näissä tilan­teissa pys­tymme saa­maan lap­selle koke­muk­sen osal­li­suu­desta. Ja kuinka lapsi ilman yhteistä kie­li­tai­toa pys­tyy tuo­maan esille, kuka hän on, Altundas kertoo.

Altundas on ollut mukana mui­den täy­den­nys­kou­lu­tus­opis­ke­li­joi­den kanssa kehit­tä­mässä kie­li­ver­tailu-työ­ka­lua. Hänestä työ­kalu sopii lois­ta­vasti juuri päi­vä­ko­din arkeen.

– Materiaalipaketin lorut ja lei­kit sopi­vat kai­ken­lai­siin tilan­tei­siin. Niitä voi käyt­tää vaikka pii­reissä, tai ulkona.

Kielivertailutyökalun kehit­tä­mi­sessä mukana olo on hel­pot­ta­nut Altundasia myös ymmär­tä­mään las­ten vaikeuksia.

– Kun olen oival­ta­nut, että minun pitää vie­raan kie­len ään­teitä ope­tel­les­sani oppia kie­lelle ihan uusi rata toi­mia suussa, on sen välit­tä­mi­nen lap­sil­le­kin hel­pom­paa, hän kertoo.

Varhaiskasvatusta yli 100 kielellä

Vuoden 2020 lopussa Suomessa asui 35 834 10 kk–6‑vuotiasta lasta, joi­den äidin­kieli on joku muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Opetushallituksen tilas­to­jen mukaan var­hais­kas­va­tuk­sen pii­rissä on lap­sia 108 kie­lellä. Esimerkiksi Espoon var­hais­kas­va­tuk­sessa puhu­taan yli 80 kieltä. Oulussa kie­liä on 46, ja Uudenkaupungin päi­vä­ko­deissa lähes 40. Jyväskylässä kie­liä on 61.

Osallistu työvälineen testaamiseen!

Kielivertailutyövälinettä koe­käy­te­tään päi­vä­ko­deissa keväällä 2022. Koekäyttöön ilmoit­tau­tu­neet saa­vat työ­vä­li­neen ja sen har­joi­tuk­set käyttöönsä.
Koekäyttöjakson jäl­keen he pää­se­vät anta­maan palau­tetta työ­vä­li­neen toi­mi­vuu­desta käy­tän­nön työssä säh­köi­sen kyse­lyn kautta. Työväline muo­ka­taan lopul­li­seen muo­toon käyt­tä­jä­ko­ke­mus­ten perusteella.
Työväline jul­kais­taan val­ta­kun­nal­li­seen käyt­töön syk­syllä 2022.
Ilmoittaudu mukaan koe­käyt­tä­jäksi osoit­teessa: www.utu.fi/kieku

Hanna-Mari Järvinen