Myönnän suoraan, että tekninen ymmär­rykseni saavutti rajansa jo silloin, kun VHS-nauhurit varus­tettiin ajasti­mella. Muistan ajatel­leeni, että seuraavan teknisen innovaation on pakko olla miehi­tetty avaruus­lento Marsiin.

Kännykkä oli siihen mennessä jo nähty, tosin vain TV-sarjassa ja pilai­lu­mie­lessä, Maxwell Smart ‑nimisen salaisen agentin kengän­poh­ja­pu­he­limena, jossa oli pyöri­tettävä numero­va­litsin. Sellaisia löytyy yhä telefoo­ni­tek­niikan museoista.

Tekninen kehitys tuli mieleen selail­lessani artik­kelia sosiaa­lialan töiden digita­li­soi­tu­mi­sesta. Ennusteet viittaavat siihen, että sosiaali ­huollolle on käymässä kuten pankki­pal­ve­luille – asiointi hoituu, mutta vain äärim­mäisen tärkeät asiat hoidetaan luonnol­li­sissa olosuh­teissa, läsnä olevien ihmisten kohtaa­misina. Suurin osa asioin­neista toteu­tetaan tällaisen skenaarion mukaan etäyh­teyksin.

Sosiaalihuollon tehtävä on oletusten karsiminen ja ihmisten todellisten olosuhteiden tutkiminen.

Olisi mielen­kiin­toista tietää, minkä­lainen etäyhteys riittäisi vaikkapa asiakkaan elino­lojen selvit­tä­miseen. Virtu­aa­li­to­del­lisuus on jo nykyi­sellään sen verran etäällä reaali­to­del­li­suu­desta, ettei virhear­vioille ole tarvetta jättää enempää elintilaa. Virheitä kun esiintyy reaali­maa­il­mas­sakin aivan kylliksi.

Todistin omaa virheus­ko­mustani muun muassa tilan­teessa, jossa kutsu­matta vierailin päihdeon­gel­maisen kirjoissa kulkeneen aikuis­asiakkaan kotona – ensim­mäisenä sosiaali­työntekijänä hänen asiak­kuu­tensa aikana. Perin­tö­ti­lallaan liki erakkona asunut mies teki pihamaallaan poltto­puita, oli ensin ihmeissään ja sitten ilahtunut harvi­nai­sesta vieraastaan eikä odotuk­sista poiketen osoit­tanut merkkejä päihdeon­gel­mastaan.

Eteisessä huomioni kiinnittyi mittavaan ja asian­tun­te­muk­sella koottuun perhos­ko­koelmaan. Kun kerroin arvelevani miehen päihdeon­gelmaa odotettua lievem­mäksi, hän korjasi arviotani sanomalla, ettei oikeastaan lainkaan koske Alkon tuotteisiin. Asioinnit kunta­kes­kuk­sessa ovat vain olleet yksine­lä­jälle sosiaa­li­sesti niin ahdis­tavia, että niitä varten on pitänyt ottaa muutama olut. Muuten on ollut vaikea saada sanaa suustaan.

Tunnustin olleeni miehen elämän­tavan suhteen hakoteillä ja arvelin hänen elävän olosuh­teisiin nähden varsin normaalia elämää. Mies oli siitä eri mieltä ja totesi painok­kaasti, ettei hänen perheessään eikä kaiketi suvus­saankaan ole ollut yhden ainutta normaalia ihmistä. Mutta eivät he päihdeon­gelmia ole hankkineet. Ovat vain esimerkkejä elämän­ta­vasta ja olosuh­teista, jotka eivät enää vastanneet väestön valta­virran ajatus­kulkuja.

Digistä oiva apuväline.

Käsitykset todel­li­suu­desta ovat useim­miten tulkintoja, mutta jos tulkinnan alkuperä on virtu­aa­linen eli väärä, käsitys ei muutu realis­ti­seksi virtu­aa­li­maa­ilman rajoissa.

Sosiaa­li­huollon pääteh­tävänä on ollut perus­teet­tomien oletusten ja ennak­ko­luu­lojen karsi­minen ja ihmisten todel­listen olosuh­teiden tutki­minen. Digita­li­saatio voi tarjota siihen apuvä­li­neitä, mutta vain niitä.

Niin kauan kuin Marsiin ei lennetä paikal­lis­vuo­roilla, kannattaa luottaa enemmän Elias Lönnrotin keksimään kuljes­ke­levaan kysele­miseen ja havain­nointiin kuin digitek­niikkaan.