Myön­nän suo­raan, että tekni­nen ymmär­ryk­seni saavut­ti rajansa jo sil­loin, kun VHS-nauhu­rit varustet­ti­in ajas­timel­la. Muis­tan ajatelleeni, että seu­raa­van teknisen inno­vaa­tion on pakko olla miehitet­ty avaru­uslen­to Mar­si­in.

Kän­nykkä oli siihen men­nessä jo nähty, tosin vain TV-sar­jas­sa ja pilai­lu­mielessä, Maxwell Smart ‑nimisen salaisen agentin kengän­po­h­japuhe­li­me­na, jos­sa oli pyöritet­tävä numeroval­itsin. Sel­l­aisia löy­tyy yhä tele­foonitekni­ikan museoista.

Tekni­nen kehi­tys tuli mieleen selail­lessani artikke­lia sosi­aalialan töi­den dig­i­tal­isoi­tu­mis­es­ta. Ennus­teet viit­taa­vat siihen, että sosi­aali ­huol­lolle on käymässä kuten pankkipalveluille – asioin­ti hoituu, mut­ta vain äärim­mäisen tärkeät asi­at hoide­taan luon­nol­li­sis­sa olo­suhteis­sa, läs­nä ole­vien ihmis­ten kohtaamisi­na. Suurin osa asioin­neista toteutetaan täl­laisen ske­naar­i­on mukaan etäy­hteyksin.

Sosiaalihuollon tehtävä on oletusten karsiminen ja ihmisten todellisten olosuhteiden tutkiminen.

Olisi mie­lenki­in­toista tietää, minkä­lainen etäy­hteys riit­täisi vaikka­pa asi­akkaan eli­nolo­jen selvit­tämiseen. Vir­tu­aal­i­todel­lisu­us on jo nykyisel­lään sen ver­ran etääl­lä reaal­i­todel­lisu­ud­es­ta, ettei vir­hearvioille ole tarvet­ta jät­tää enem­pää elin­ti­laa. Virheitä kun esi­in­tyy reaal­i­maail­mas­sakin aivan kyl­lik­si.

Todis­tin omaa virheusko­mus­tani muun muas­sa tilanteessa, jos­sa kut­sumat­ta vierailin päi­hdeon­gel­maisen kir­jois­sa kulke­neen aikuis­asiakkaan kotona – ensim­mäisenä sosiaali­työntekijänä hänen asi­akkuuten­sa aikana. Per­in­töti­lal­laan liki erakkona asunut mies teki pihamaal­laan polt­topui­ta, oli ensin ihmeis­sään ja sit­ten ilah­tunut harv­inais­es­ta vier­aas­taan eikä odotuk­sista poiketen osoit­tanut merkke­jä päi­hdeon­gel­mas­taan.

Eteisessä huomioni kiin­nit­tyi mit­tavaan ja asiantun­te­muk­sel­la koot­tuun per­hoskokoel­maan. Kun ker­roin arvel­e­vani miehen päi­hdeon­gel­maa odotet­tua lievem­mäk­si, hän kor­jasi arviotani sanom­al­la, ettei oikeas­t­aan lainkaan koske Alkon tuot­teisi­in. Asioin­nit kun­takeskuk­ses­sa ovat vain olleet yksineläjälle sosi­aalis­es­ti niin ahdis­tavia, että niitä varten on pitänyt ottaa muu­ta­ma olut. Muuten on ollut vaikea saa­da sanaa suus­taan.

Tun­nustin olleeni miehen elämän­ta­van suh­teen hakoteil­lä ja arvelin hänen elävän olo­suhteisi­in näh­den varsin nor­maalia elämää. Mies oli siitä eri mieltä ja tote­si pain­okkaasti, ettei hänen per­heessään eikä kaiketi suvus­saankaan ole ollut yhden ain­ut­ta nor­maalia ihmistä. Mut­ta eivät he päi­hdeon­gelmia ole han­kki­neet. Ovat vain esimerkke­jä elämän­tavas­ta ja olo­suhteista, jot­ka eivät enää vas­tan­neet väestön val­tavir­ran aja­tuskulku­ja.

Digistä oiva apuväline.

Käsi­tyk­set todel­lisu­ud­es­ta ovat useim­miten tulk­in­to­ja, mut­ta jos tulkin­nan alku­perä on vir­tu­aa­li­nen eli väärä, käsi­tys ei muu­tu real­is­tisek­si vir­tu­aal­i­maail­man rajois­sa.

Sosi­aal­i­huol­lon pääte­htävänä on ollut perus­teet­tomien ole­tusten ja ennakkolu­u­lo­jen kar­simi­nen ja ihmis­ten todel­lis­ten olo­suhtei­den tutkimi­nen. Dig­i­tal­isaa­tio voi tar­jo­ta siihen apu­vä­lineitä, mut­ta vain niitä.

Niin kauan kuin Mar­si­in ei lennetä paikallisvuoroil­la, kan­nat­taa luot­taa enem­män Elias Lön­nrotin kek­simään kul­jeskel­e­vaan kyse­lemiseen ja havain­noin­ti­in kuin dig­itekni­ikkaan.